Kansakoulun opetus ja kasvatustyö ensimmäisillä vuosikymmenillä

Opetussuunnitelma kehittyi

Kansakouluasetuksessa säädetyt kansakoulun oppiaineet olivat uskonto, äidinkieli, historia, maantiede, laskento, mittausoppi, luonnontieto, piirustus, laulu, voimistelu ja käsityöt. Lisäksi opetukseen voitiin lisätä maanviljelyä, eläintenhoitoa ja muita hyödyllisiä aiheita kotipiiristä. Opetustuntijaossa painottuivat uskonto, äidinkieli ja käsityöt.

Aluksi muutaman vuoden ajan opetus kansakouluissa oli hajanaista, mutta yhtenäistyi seminaarista valmistuneiden opettajien päästyä opetustyöhön. Tämä tilanne koettiin mm. ruotsinkielisen Espoon ensimmäisen kansakoulun Lagstadin alkuvuosina. Koulutoiminta alkoi syyskuussa 1873, mutta seminaarin käynyttä opettajaa ei saatu ennen kuin Tammisaaren ruotsinkielisen seminaarin ensimmäiset opettajat valmistuivat keväällä 1876. Ensimmäinen varsinainen kansakoulun opetussuunnitelma saatiin vuonna 1881 Cygnaeuksen johdolla laaditun ”mallikurssit-ohjelman” muodossa. Mallikurssien ohjeissa suositeltiin koulun viikkotuntimääräksi 30 – 34 tuntia. Mallikurssien opetussuunnitelmassa käsiteltiin ja ohjeistettiin ainekohtaisesti opetuksen sisältöä sekä annettiin suosituksia oppiaineiden opetustuntimääristä ja soveltuvista oppikirjoista.

Neljän vuoden kouluaika

Koko kouluajan pituudeksi mallikurssien opetussuunnitelmassa ehdotettiin neljää kouluvuotta, jaettuna kahteen luokkaan ja neljään osastoon. Kummankin luokan alemmat osastot, eli 1. ja 3.osasto olivat oppimäärän perustavana osana, sisältäen kummankin luokan opetusohjelman pääkohdat. Ylemmillä eli 2. ja 4. osastolla täydennettiin kansakoulun koko oppimäärä. Yhden opettajan koulussa oppilasmäärä oli iso, jopa 50 lasta, opettajan opettaessa samanaikaisesti kahta luokkaa eli neljää osastoa samassa luokkahuoneessa. Kummankin luokan molempien osastojen opetus tapahtui rinnakkain yhteisten aineiden kyseessä ollen. Kyseistä kouluopetusmuotoa on nimitetty osastokouluksi ja yhdysluokaksi. Mallikurssien mukainen opetussuunnitelma lähetettiin kouluylihallituksen kiertokirjeellä tiettäväksi piiritarkastajille, kansakoulujen johtokunnille ja opettajille.

Espoon ensimmäisistä kansakoulun aloittaneista nuorista kaikki eivät suorittaneet koulun nelivuotista oppimäärää, vaan kaksivuotisen alemman oppijakson ja jäivät näin ilman päästötodistusta. Koulun alempi oppimäärä käsitti molempien luokkien alemmat tasot. Miehille kansakoulun koko oppimäärän suorittamisesta oli etua, kun vuoden 1878 lopulla annetun asevelvollisuus lain tultua voimaan miesten palvelusaikaa lyhennettiin, mikäli heillä oli kansakoulun päästötodistus.

Kouluopetusta uudistetaan

Vuoden 1898 lopulla valmistui Y.K. Yrjö-Koskisen johtaman oppikirjakomitean työ. Komitea otti kantaa myös opetukseen ja hylkäsi pääosin mallikomitean rinnakkaiskurssijärjestelmän ja suositti tilalle vuorokurssijärjestelmää, joka sittemmin otettiin käyttöön yleisesti. Komitea painotti myös hiljaisia harjoituksia äänekkään opetuksen rinnalle.

Komitea oli suuntautunut herbartilaisuuteen, jossa keskittyminen ja luetun ymmärtäminen olivat tärkeitä periaatteita. Oppikirjojen suunnittelussa komitean periaatteena oli suunnitella kirjan lukukappaleet opetustunnin mittaisiksi asiakokonaisuuksiksi. Komitea suositti myös kiinnittämään huomiota oppikirjojen sisällölliseen kiinnostavuuteen sekä kieleen ja kirjan painoasuun.

Oppilaiden koulumenestyksen arvioinnin laati luokanopettaja ainekohtaisesti ja lukukausittain. Oppilas sai päästötodistuksen suoritettuaan neljän vuoden oppimäärän hyväksytysti. Jo 1870-luvulla kouluissa myös palkittiin oppilaita hyvistä suorituksista. Furuhjelmin palkinto, joka annettiin käsityötaidoissa erikoisesti suoriutuneille tytöille ja pojille, oli yksi merkittävä palkinto, joka koitui koko koulun kunniaksi.

Tiukkaa kurinpitoa

Kouluelämään sisältyi myös kurinpidollisia toimenpiteitä tottelemattomuuden, joskus vakavampien syiden vuoksi. Ruumiillinen kuritus oli sallittua. Veteraanisukupolven haastatteluissa muistellaan verraten ahkerasti annetuista ”tukkapöllyistä”. Nurkassa seisominen oli tavallisimpia poikain saamia rangaistuksia. Mainintoja on myös karttakepin ja ”koivuniemen herran” käytöstä. Koulusta erottaminen joko määräajaksi tai lopullisesti oli kovin rangaistus, jollaisiin on turvauduttu Espoon kansakouluissa.

Toinen lukukirja kansakoulujen tarpeiksi, WSOY, Porvoo, 1903.

Free ebook by Project Gutenberg 

 
web statistics