Kiinteät pientenlasten koulut

Opetus alkoi kodeissa ja kiertokouluissa

Kansakouluasetuksen mukaan kouluun pyrkijän piti osata lukea ja jonkin verran kirjoittaa. Tämä alkuopetus jäi edelleen lasten vanhempien tai kiertokoulun huoleksi. Kiertokoulun järjestäminen kuului alun alkaen kirkon tehtäviin, ja näin piti jatkua edelleenkin. Espoon kunta kuitenkin puuttui alun alkaen kiertokoulujen järjestelyihin hyvinkin yksityiskohtaisesti.

Sittemmin ilmeni, että koti- ja kiertokouluopetus eivät antaneet riittäviä valmiuksia koulunsa aloittaville. Tämän vuoksi monissa kouluissa alettiin antaa lukutaidon opetusta syksyisin ja joskus keväisin varsinaisen kouluajan ulkopuolella. Nämä lyhyet opetusajat eivät nekään tuottaneet samanlaisia tuloksia kuin pitkäaikainen yhtäjaksoinen opetus. Muutamat yksityisten koulujen ylläpitäjät ryhtyivätkin järjestämään syksyisin ennen lukukauden alkua kuukauden mittaisia kiinteitä pientenlasten kouluja, joita kunta sittemmin avusti opettajan palkkauksessa. Vuonna 1870 Espoon kuntakokous hylkäsi kunnalle osoitetun Backbyn kiinteän pientenlasten kouluhankkeen perustellen asiaa, että se oli luonteeltaan yksityinen hanke, johon kunta ei voinut puuttua. 1880-luvun alussa toimi lähellä Stensvikin tiilitehdasta kiinteä pientenlasten koulu, jonka opettajan palkkaukseen kunta myös osallistui. Ja 1900-luvun alussa Espoon pohjoisosassa toimi kiinteä lastenkoulu Lahnuksessa, toinen Mulbyssä ja kolmas Albergassa.

Pientenlasten koulut kunnan vastuulla

Pientenlasten koulujen yleistyminen kunnassa aiheutti jatkuvia uudelleenjärjestelyjä kiertokoulupiireissä. Myös pientenlasten kouluja oli sikäli useita, että ne tavoittivat jo melko runsaasti kouluun pyrkiviä lapsia. Sen vuoksi kirkonkokous päätti syyskuussa 1904 ehdottaa kuntakokoukselle, että kiertokoulujen hallinto ja koko koulutustoiminta siirrettäisiin kokonaan kunnallisille elimille.

Kuntakokous hyväksyi lokakuussa 1904 periaatteessa kirkonkokouksen ehdotuksen, mutta asetti ennen lopullista päätöstä komitean tekemään asiasta seikkaperäisen selvityksen. Komitean mietintö oli kunnan käsittelyssä joulukuun alussa 1904. Sen mukaan pitäjä jaettiin kahteen kiertokoulupiiriin. Kiinteiden ruotsinkielisten pientenlasten koulujen määrää kasvatettiin merkittävällä tavalla. Tässä vaiheessa Espoon kunta huomioi myös suomenkielisten pientenlasten koulutarpeen. Edelleenkin yksityisten perustamien sekä ruotsinkielisten että suomenkielisten koulujen osuus oli merkittävä.

Pientenlasten koulujen määrä lisääntyi 1900-luvun puolella siinä määrin, että vanha kiertokoulujärjestelmä kävi tarpeettomaksi. Autonomian aikakauden päättyessä Espoon kiinteiden pientenlasten kouluverkko oli melko tiheä vaikka siinä vaiheessa maalaiskunnilla ei vielä ollut lakisääteistä pientenlasten kouluvelvoitetta.

 

Gumbölen pientenlasten koulu. Kuva: Espoon kaupunginmuseo.
Gumbölen pientenlasten koulu nykytilassaan Vanhan Muuralantien varrella. Kuva: Esko Uotila 2012.

 

 
web statistics