Espoon nuorisoseuratoiminta

Nuorisoseuratoiminta alkoi varsinaisesti suomenkielisen väestön keskuudessa Pohjanmaalla 1880-luvulla. Nuorisoseuratoiminnan perusajatuksen esitti Juho Hietanen Vaasa-lehdessä vuonna 1881. Juho Hietanen vetosi suoraan nuorisoon. Hän kehotti nuorisoa perustamaan seuroja ja yhteisvoimin edistämään kansallista sivistystä ja parantamaan yleistä käyttäytymistä. Ensimmäiset ruotsinkieliset seurat perustettiin vuonna 1888. Vuonna 1905 syntyi Nylands svenska ungdomförbund (Uudenmaan ruotsinkielinen nuorisoliitto)

Ruotsinkielisen Espoon nuorisoseura perustettiin syksyllä 1903 opettaja Emil Lundellin aloitteesta. Seura kokoontui Finnsin kansanopistolla. Käytännössä koko Espoon pitäjä osoittautui seuralle liian laajaksi toimintakentäksi, minkä vuoksi 1906 seura jakautui neljäksi nuorisoseuraksi, jotka olivat Esbo Västra Ungdomsförening (Länsi-Espoon Nuorisoseura), Esbo Södra Ungdomsförening (Etelä-Espoon Nuorisoseura), Skärgårdens Vänner (Saariston Ystävät) och Gammelgård Ungdoms- och Allmogeförening (Gammelgårdin Nuoriso- ja Rahvaanseura). Jonkin ajan kuluttua seurat muodostivat koko Espoon alueen nuorisoliiton. Tämän nuorisoseurojen keskuselimen nimeksi tuli Esbo Ungdomsföreningars Centralförbund (Espoon nuorisoseurojen keskusliitto).

Edellä mainittujen seurojen lisäksi perustettiin Espooseen vielä kolme paikallista nuorisoseuraa. Ne olivat Föreningen för Nytta och Nöje i Noux 1906 (Nuuksion seura Hyödyksi ja Huviksi), Esbo Mellersta Allmoge 1908 (Keski-Espoon Rahvaan ja Nuorisoseura) och Hembygdens Vänner i Alberga 1909 (Albergan Kotiseudun ystävät).

Nuorisoseurojen keskuselin toimi aktiivisesti jo autonomian ajalla mm. kotiseutututkimustyötä aloitettaessa. Tältä pohjalta perustettiin vuonna 1916 Espoon kotiseutuyhdistys (Esbo Hembygdsförening). Liitto toimi Espoossa myös urheiluharrastuksen herättäjänä aina vuoteen 1916 saakka, jolloin Espooseen perustettiin erillinen urheiluseura. Maatalouskerhotoiminta edisti maatalous- ja kotipuutarha-alojen tiedon saantia.

Seurojen jäsenmäärät eivät yleensä olleet kovin suuria johtuen kunkin seuran toiminta-alueella olevien kylien määrästä ja siitä, minkä verran niistä löytyi toiminnalle sopivan ikäisiä.

Huoneiston löytäminen oli toiminnan kannalta keskeinen kysymys. Jokaisen seuran tavoitteena oli saada oma huoneisto. Tavallisimmin alkuun päästiin vuokratiloissa joko kouluilla tai tyhjillään olevissa asuinrakennuksissa. Monet seurat saivat lahjaksi tontin, jonne seura rakennutti omat toimitilat.

Nuorisoseuratoiminta oli alkujaan isänmallis-kansallisen aatteen innoittama. Toiminnan tavoitteena oli koota nuoriso oikeiden ja kehittävien harrastusten pariin. Ruotsinkielisten nuorisoseurojen toiminnassa oli ruotsalais-kansallinen pohjavire, mikä heijastui espoolaisten nuorisoseurojen kokoushuoneistojen nimissä, sellaisissa kuin ”Vigingahem”, ”Valhalla” ja ”Thorstorp”.

Liikunnallisiin harrastuksiin kuuluivat urheilukilpailut ja huvitusmuotoisena harrastuksena mainitaan lavatanssit. Henkisistä harrastuksista huolehtiminen kuului myös joidenkin seurojen ohjelmistoon. Tästä esimerkkeinä ovat joidenkin seurojen kirjastot ja lukupiirit sekä esitelmät ajankohtaisista sivistys- ja kulttuuriaiheista. Esbo Mellersta Allmoge- och Ungdoms-förening järjesti jäsenilleen sairaanhoidon, ruoanlaiton ja metsästystaidon kehittämis kurrsitkin. Seuratoiminnassa huomioitiin myös paikalliset koulutustarpeet. Seuratoiminnan taholta avustettiin yksityisiä kansakouluja. Muutaman seuran ohjelmassa oli paikallisen pientenlasten koulun ylläpito.

Urheilutoiminta

Espoon urheiluseura perustettiin vuonna 1916, tosin metsästys ja ampumaurheilu ovat vanhaa perua jo 1800-luvulta. Espoon saariston asukkaat olivat lähes kaikki kalastajia ja jokainen kalastaja harjoitti elatuksensa tueksi myös metsästystä. 1800-luvulla ammuttiin vanhoilla hyljepyssyillä. Takaaladattavat kiväärit tulivat yleisemmin käyttöön 1900-luvun alussa. Uuden asetyypin käyttöön oton jälkeen haluttiin perustaa seura ja järjestää kilpailuja vuosittain. Ensimmäinen metsästysseura Esbo Skärgårds Skjutförening (Espoon Saariston Ampumaseura) perustettiin Espoon saaristoon 1904. Vuonna 1906 Espooseen perustettiin toinenkin ampumaseura Esbo Södra Skytteförening (Etelä-Espoon Metsästysseura) hirvijahtia varten. Vuonna 1918 pidetyissä Kilon ampumakilpailuissa seuran nimi muutettiin Esbo Skytteförening (Espoon ampumakilpailut).

Espoon eteläiset osat ovat meren ympäröimiä ja merialueen lukuisten saarien lomassa on sopivia välejä purjehdukselle. Espoon kalastajat harrastivat purjehdintaa jo 1800-luvulla, mutta varsinaisena urheilumuotona purjehdus yleistyi 1900-luvun alussa. Vuonna 1906 perustettiin purjehdusseura Esbo Segelförening. Seuran tarkoitukseksi määriteltiin purjehdusharrastuksen herättäminen ja vesillä liikkumisen kohottaminen myös suuren yleisön keskuudessa. Vesillä liikkumisen yleisin kulkuväline oli purjevene. Soutuvenettä käytettiin lyhyillä matkoilla. Moottoriveneitä ei vielä ollut.

Seuran veneet pitivät kilpailujaan Moision, Tallholmenin ja Pentalan vesillä. Lähtöpaikkana oli Pentalan saaren höyrylaivalaituri, Lähiseudun asukkaille järjestettiin myäs lukuisia kilpailuja. He kilpailivat kalastusveneillään. Vetonaulana oli yhdistyksen rahapalkinnot ja palkintopokaalit. Näin seura pyrki edistämään yleistä purjehdustaitoa.

Purjehdusseuran säännöt vahvistettiin virallisesti 1913, mikä loi seuran kasvulle ja toiminnalle pohjan. Samana vuonna seura vuokrasi käyttöönsä Ison Pentalan saaren etelä-kärjen toiveena rakentaa sinne oma purjehduspaviljonki. Paviljonkirakennuksen vihkiäisiä vietettiin elokuun 10. 1913. Uusi paviljonki sai heti alkuunsa suuren suosion myös ulkomaalaisten taholta.