Laura leppäkerttu

leppakerttu-2Nallevaari oli naapurin pikkukarhun kanssa kalassa Espoon Laajalahden rannalla. Saaliiksi oli tullut muutama mukavan kokoinen hauki. Pikkukarhu halusi viedä yhden saaliskalan tuliaisiksi äidille kotipesään. Kotimatkalla Leppävaaran kohdalla Nallevaari ehdotti, että he pitäisivät pienen lepotauon niityn laidalla. Näin päätettiin tehdä. Nallevaari köllähti päivälevolle niityn pientareelle, mutta pikkukarhua ei yhtään väsyttänyt. Se istui hauki sylissään ja kuunteli hyönteisten hyrinää.

Yhtäkkiä Pikkukarhun etutassulle lennähti pieni punainen koppiainen. Se katseli sitä ihmeissään. Koppiainen oli hassun näköinen pieni lyllerö. Karhu ravisti tassuaan. Koppiainen lähti lentoon ja laskeutui Nallevaarin kuonon päälle. ”No jo nyt on ”,ajatteli pikkukarhu ja päätti huitaista hauella koppiaisen pois nallevaarin kuonon päältä. Hauki mäjähti vaarin kuonolle. Koppiainen ehti kuitenkin lentoon, mutta Nallevaari sen sijaan heräsi ja nousi ärähtäen seisomaan. ”Mitä ihmettä sinä oikein huidot?” kysyi se vihaisena Pikkukarhulta.

”Kuonollasi oli punainen koppiainen….se olisi voinut vaikka mennä nenääsi sisälle…tai korvaasi…katso nyt tuolla se tulee taas!” vastasi Pikkukarhu.

leppakerttu-3”Ai tuoko, mutta sehän on ystäväni Laura leppäkerttu. Ei sitä saa huitoa pois.” Nallevaari ojensi tassunsa ja Laura laskeutui sen päälle. ”Tuo vallaton pikkukarhu yritti huitaista minua hirvittävän isolla kalanvonkaleella. Onneksi ei osunut!” Selitti Laura hengästyneenä. ”Voi anteeksi, Pikkukarhu ei vaan tiedä, kuka sinä olet. Mitä sinulle kuuluu?” kyseli Nallevaari. ”Kiitos kysymästä, täällä Leppävaaran kartanon pelloilla on tosi paljon herkullisia kirvoja syötäväksi. Me leppäkertut viihdymme täällä hyvin! Mutta nyt täytyy lennähtää ruokkimaan pikkutoukkia. Hei vaan Nallevaari, oli mukava nähdä. Tuosta Pikkukarhusta en kyllä sanoisi samaa!” vastasi Laura ja lennähti viereiselle niitylle.

leppakerttu-1”Kuka se punainen pilkullinen koppiainen oikein oli?” kysyi Pikkukarhu ihmeissään? ”Se oli Laura leppäkerttu. Täällä leppävaaran niityille asustelee paljon leppäkerttuja” vastasi Nallevaari. Pikkukarhua nauratti: ”Hassu nimi….leppähän on puu, ja ihan eri värinen , kuin tuo Laura, ja vielä Leppävaarassa” ”Leppäkerttu on todellakin punainen, mutta niinpä on leppäkin aika punainen puuksi. Kauan aikaa sitten leppä tarkoittikin verta…joka on muuten punaista. Siitäpä se nimi sitten tuleekin.” ”Vau, kylläpä sinä olet viisas Nallevaari.” totesi Pikkukarhu ihmeissään.

”Niin olen, niin olen. Sitä kun tulee näin vanhaksi, niin viisastuu ihan väkisin” totesi Nallevaari ja ehdotti samalla, että he jatkaisivat matkaa kohti kotimetsää.