Nallevaarin talviherätys

Nallevaari nukkui talviunta mukavassa pesässään Karhusuolla. Talvi oli taittumassa kevääksi ja aurinko sulatti lunta läheisten kuusten oksilta. Vesi valui puroina vaarin pesän sivuitse.

Kesken makeaa untaan vaari kääntää kylkeä. Juuri silloin löytää yksi puro tiensä vaarin pesään sisälle. Tip, tip, tip vesipisarat putoilevat aivan vaarin kuonon päälle. Se tuntuu epämiellyttävältä ja vaari avaa toisen silmänsä. Pisaroita putoaa yhä enemmän ja lopulta vaari herää hurjasti aivastaen. Koko lähitienoo tärähtää aivastuksen voimasta. Unesta herääminen ei ole vaarin mielestä koskaan kovin mieluisaa, mutta jos herää kesken talviunien, on se todella epämieluisaa. Vaari kömpii ärtyneenä istumaan.
Seuraavaksi hän huomaa olevansa hurjan nälkäinen ja suunnistaa kohti ruokakellariaan. Siellä hänellä on varastoituna kaikenlaista talven varalle: marjoja ja hunajaa, muutamia kuivattuja kaloja ja päästäisiä. Vaari avaa kellarinsa oven ottaa sieltä kainaloonsa pari isoa marjapurkkia. Sitten hän istahtaa tupansa pöydän ääreen nauttimaan talviateriaansa. ”Olipa hyvä, että tuli kerättyä näin muhkea talvivarasto” ajatteli Nallevaari ja popsi mahansa täyteen marjoja.

Kun pahin nälkä oli ohi, ryhtyi vaari miettimään pesänsä vuotavaa kattoa. Se pitäisi saada korjattua, tai muuten ei nukkumisesta tulisi mitään ja nukkumaan hänen piti pian päästä, sillä hän haukotteli jo nyt niin, että leuat natisivat. Vaari tutki pesän kattoa ja huomasi, että siinähän on selvä reikä. Hän kurkisti siitä ulos luulen näkevänsä kuusen oksia, mutta siitäpä tuijottikin sisälle valkoinen lumikko. ”Kukas sinä oikein olet?” kysyi Vaari ihmeissään. ”Minä olen Lassi, naapurin lumikkoja. Kuulin täältä pesästä hurjan pärskähdyksen ja päätin tulla katsomaan, onko jokin vialla.” vastasi lumikko.

”No totisesti on”, vastasi vaari ja jatkoi ”pesäni katto vuotaa suoraan vuoteeseeni. ” ”Sepä harmillista” totesi Lassi. ”Reikä pitää varmaankin paikata”. ”Niin pitää”, vastasi vaari haukotellen ja kellahti kyljelleen tupansa lattialle. Vaarin silmät painuivat kiinni ja kohta se jo kuorsasi, niin, että marjapurkit helisivät toisiaan vasten tuvan pöydällä.

”Oi voi, todella harmillista, nyt kun vaari vielä nukahti” totesi Lassi ja päätti hakea kaikki tienoon lumikot ja kärpät korjaamaan Nallevaarin pesän kattoa. Eipä siinä kauan kestänyt, kun katto oli paikattu kuusenhavuilla ja sammalella. Sammalten päälle laitettiin vielä kaarnanpalasia ja tuohta. Komea katto siitä tulikin. Lassia hymyilytti. Se ajatteli sitä hetkeä, kun Nallevaari herää tuvan lattialta, kömpii ulos pesästään ja näkee hienosti korjatun katon. Mahtaa vaari ihmetellä, mitä talvella oikein on tapahtunut!