{"id":1341,"date":"2022-01-17T13:15:09","date_gmt":"2022-01-17T11:15:09","guid":{"rendered":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/espoo1972\/?page_id=1341"},"modified":"2022-02-18T08:50:31","modified_gmt":"2022-02-18T06:50:31","slug":"eraan-teinipojan-elamaa-tapiolassa-50-vuotta-sitten","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/espoo1972\/muistoja-espoosta\/eraan-teinipojan-elamaa-tapiolassa-50-vuotta-sitten\/","title":{"rendered":"Er\u00e4\u00e4n teinipojan el\u00e4m\u00e4\u00e4 Tapiolassa 50 vuotta sitten"},"content":{"rendered":"\n<p><em>Robert Ramberg<\/em><\/p>\n\n\n\n<figure class=\"wp-block-image size-full is-resized\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" src=\"https:\/\/espoonperinneseura.net\/espoo1972\/wp-content\/uploads\/2022\/01\/Robert-Ramberg.jpg\" alt=\"\" class=\"wp-image-1344\" width=\"505\" height=\"505\" srcset=\"https:\/\/espoonperinneseura.net\/espoo1972\/wp-content\/uploads\/2022\/01\/Robert-Ramberg.jpg 1009w, https:\/\/espoonperinneseura.net\/espoo1972\/wp-content\/uploads\/2022\/01\/Robert-Ramberg-300x300.jpg 300w, https:\/\/espoonperinneseura.net\/espoo1972\/wp-content\/uploads\/2022\/01\/Robert-Ramberg-150x150.jpg 150w, https:\/\/espoonperinneseura.net\/espoo1972\/wp-content\/uploads\/2022\/01\/Robert-Ramberg-768x769.jpg 768w\" sizes=\"auto, (max-width: 505px) 100vw, 505px\" \/><\/figure>\n\n\n\n<p class=\"has-normal-font-size\"><strong>\u201dSe seiskytluvun alku oli rautainen\u2026\u201d<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p>Olen tavallinen tapiolalainen teinipoika. Koulunk\u00e4ynti on synkk\u00e4\u00e4kin synkemp\u00e4\u00e4 &#8211; syy siihen vain ei ole se tavanomainen. Edellisen\u00e4 kev\u00e4\u00e4n\u00e4 \u00e4idinkielen tunnilla saamani paniikkikohtaus ja siit\u00e4 kummunnut lamaannuttava esiintymispelko ei hellit\u00e4 otettaan. Olen laihtunut toistakymment\u00e4 kiloa ja muodin mukaisesti pitk\u00e4tukkainen.<\/p>\n\n\n\n<p>Kiusaaminen on p\u00e4\u00e4ttynyt, mutta opittu pelkotila j\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4lle ja voimistuu. Koulukuraattorin kanssa k\u00e4ym\u00e4ni pitk\u00e4n itkuisen keskustelun j\u00e4lkeen minun ylitseni hyp\u00e4t\u00e4\u00e4n, kun luetaan Kalevalaa riveitt\u00e4in. Olen kuin kaikki olisi kunnossa ja aivan normaalia. T\u00e4m\u00e4 on jonkinlainen \u00e4\u00e4rimm\u00e4inen itsepetos, jonka hyv\u00e4ksyn selviyty\u00e4kseni jonnekin. En edes tied\u00e4 minne.<\/p>\n\n\n\n<p>Vieraiden kielten oppitunneilla pelko hieman h\u00e4lvenee. Pystyn lukemaan ja olemaan jotenkin rentona. Oppimistulokset ovatkin sen vuoksi hyvi\u00e4. Muilla tunneilla olen jatkuvan kauhun kourissa. Hiki virtaa kainaloistani kastellen paitani housunkaulukseen asti. En pysty omaksumaan mit\u00e4\u00e4n. Kaikki pit\u00e4\u00e4 takoa p\u00e4\u00e4h\u00e4ni kotona.<\/p>\n\n\n\n<p>\u00c4itini \u201dpotkii\u201d minua eteenp\u00e4in. Potkujen sijaan saan tosin korvapuusteja &#8211; ei mit\u00e4\u00e4n \u00e4idin leipomuksia vaan avok\u00e4mmenell\u00e4 poskelle. \u00c4iti kuulustelee l\u00e4ksyni joka ilta ja valmentaa minut kokeisiin. H\u00e4nt\u00e4 ajaa jokin sis\u00e4inen pakko saada minut lukioon. Oma tahtoni ja itsetuntoni ovat t\u00e4ysin kateissa. Pahinta on, ett\u00e4 \u00e4itini kirjoittaa \u00e4idinkielen aineeni. En saa ainekirjoitustunneilla yleens\u00e4 juuri mit\u00e4\u00e4n aikaiseksi, joten vien jonkin r\u00e4pellyksen kotiin. \u00c4itini k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 sanelee minulle kirjoitettavan tekstin. Olen varma, ett\u00e4 \u00e4idinkielen opettajani tiet\u00e4\u00e4 asian, koska kirjoitustyylini muuttui yht\u00e4kki\u00e4 syksyn alkaessa.<\/p>\n\n\n\n<p><strong>Musiikkia, soittamista, Huovista, Waltaria, Haanp\u00e4\u00e4t\u00e4\u2026<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p>\u00c4itini ty\u00f6nt\u00e4\u00e4 minua v\u00e4env\u00e4kisin kohti lukiota. En tied\u00e4, miten minun olisi k\u00e4ynyt ilman tuota pakkotukea. Todenn\u00e4k\u00f6isesti huonosti. L\u00e4ksyhelvetin vastapainona on musiikki ja soittaminen. Hieman my\u00f6hemmin luokkatoverini Jukan innostamana alan ahmia kirjoja. Huovinen, Waltari, Haanp\u00e4\u00e4 ja monet muut kiehtovat minua. He luovat pohjan, jolta loppujen lopuksi ponnistan itse yl\u00f6s hyv\u00e4ksi kirjoittajaksi. En tied\u00e4, pit\u00e4isik\u00f6 minun olla kiitollinen \u00e4idilleni. Ehk\u00e4. Olen sis\u00e4lt\u00e4 t\u00e4ysin palasina: tahdoton ajelehtiva unelmoija.<\/p>\n\n\n\n<p>Kev\u00e4t 1971 etenee vauhdilla kohti kes\u00e4\u00e4. Kouluopinnot viev\u00e4t kaiken liikenev\u00e4n energiani ja suurimman osan my\u00f6s \u00e4itini vapaa-ajasta. Tajuan kyll\u00e4, ett\u00e4 nyt on kyseess\u00e4 totinen paikka. Luokalle j\u00e4\u00e4minen on minulla ajatuksissani useasti. \u00c4itini ei halua edes keskustella tuollaisesta vaihtoehdosta. Lukion kynnys on kerta kaikkiaan ylitett\u00e4v\u00e4. Tapiolan yhteiskoulussa kynnys on konkreettisesti vanhan ja uuden koulurakennuksen v\u00e4liss\u00e4 &#8211; teoreettinen kynnys asettuu kahdeksikon keskiarvon hankalammalle puolelle.<\/p>\n\n\n\n<p><strong>P\u00e4\u00e4sen lukioon \u2013 ja kes\u00e4t\u00f6ihin raksalle<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p>Lukioon p\u00e4\u00e4sy toteutuu riman j\u00e4\u00e4dess\u00e4 v\u00e4p\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n putoamatta, mik\u00e4 tulee n\u00e4kym\u00e4\u00e4n ensimm\u00e4isen\u00e4 lukiovuonna. Pitk\u00e4, helteinen kes\u00e4 on siin\u00e4 v\u00e4liss\u00e4. Kes\u00e4st\u00e4 1971 tulee erityinen, ei niink\u00e4\u00e4n kes\u00e4t\u00f6iden vuoksi, vaan siksi, ett\u00e4 ty\u00f6t taukoavat viikoksi rippikoululeiriin Hilassa.<\/p>\n\n\n\n<p>T\u00e4ll\u00e4 kertaa ty\u00f6paikka tulee pyyt\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Hengailin sen verran intensiivisesti yst\u00e4v\u00e4ni Matin kotona, ett\u00e4 kun h\u00e4nen kotinsa suuri varastotila p\u00e4\u00e4tet\u00e4\u00e4n muokata asuinhuoneeksi ja saunaosastoksi, saan muitta mutkitta rakennusmiehen pestin. Palkkaakin on luvassa jo l\u00e4hemm\u00e4s nelj\u00e4 markkaa tunnilta.<\/p>\n\n\n\n<p>Rivitalon rakennusty\u00f6maa on pieni ja ty\u00f6tahti verkkainen. Rakennusmestarin poistuttua saatamme livahtaa kesken p\u00e4iv\u00e4n Matin huoneeseen levyj\u00e4 kuuntelemaan. Mestarin suosikkitimpuri on lupsakka savolaismies, joka ei jaksa niin hirve\u00e4sti patistaa meit\u00e4 ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isiin t\u00f6ihin. Kaiken teemme, mit\u00e4 pyydet\u00e4\u00e4n. Luppoaikaa j\u00e4\u00e4 kuitenkin paljon. Monesti istumme puolivalmiin rakennelman koolingeilla sadetta pit\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja naureskelemassa timpurin jutuille esimiehest\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n<p>Ep\u00e4miellytt\u00e4vi\u00e4 hommiakin on. Lasivillan tunkeminen koolattuihin puukehyksiin on kes\u00e4kuumalla viheli\u00e4ist\u00e4 puuhaa. Suojamaskit sent\u00e4\u00e4n saamme, mutta lasivillap\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen iho on t\u00e4ynn\u00e4 pient\u00e4 naarmua ja kutina siet\u00e4m\u00e4t\u00f6n. Panelointi sen sijaan on mukavaa ja haasteellista ty\u00f6t\u00e4. Timpuri antaa meid\u00e4n hoitaa naulaamisen valitellen k\u00e4siens\u00e4 t\u00e4rin\u00e4\u00e4. T\u00e4m\u00e4 onkin aika ovela veto, koska jokainen ohily\u00f6nti n\u00e4kyy laudassa pienen\u00e4 kuoppana ja vika on tietysti taitamattomien apupoikien. Opimme kuitenkin pian soveliaan kevyen vasarointitekniikan, joten n\u00e4kyvill\u00e4 paikoilla olevat laudat ovat l\u00e4hes virheett\u00f6m\u00e4sti naulattuja.<\/p>\n\n\n\n<p>Ty\u00f6maa edistyy, vaikka kiirett\u00e4 ei pidet\u00e4k\u00e4\u00e4n. Timpuri poistuu. Putkimies ja s\u00e4hk\u00f6mies eiv\u00e4t meid\u00e4n apuamme juuri kaipaa, joten olemme l\u00e4hinn\u00e4 maksullinen yleis\u00f6. Jotain pient\u00e4 siivous- ja j\u00e4rjestelyty\u00f6t\u00e4 on en\u00e4\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4 ja muokattu siipiosa on valmis. Katselemme ylpein\u00e4 k\u00e4ttemme ty\u00f6n j\u00e4lke\u00e4 ja mietimme, miten juhlistaa kohteen valmistumista.<\/p>\n\n\n\n<p><strong>Raskas ty\u00f6 vaatii raskaat huvit<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p>Luuhaamme pitk\u00e4\u00e4n Heikintorin Alkon nurkilla, ennen kuin luotettava hakumies l\u00f6ytyy. Naapuritalon Yk\u00e4 osuu paikalle, kun olemme jo luovuttamassa. Kerromme, mit\u00e4 haluamme, ja pian h\u00e4n saapuu kassi lupaavasti kilisten Pylv\u00e4ssalina tunnettuun l\u00e4himetsikk\u00f6\u00f6n &#8211; eik\u00e4 edes suostu ottamaan v\u00e4lityspalkkiota. Matin vanhemmat ovat poissa, joten meill\u00e4 on koko talo k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4mme, mukaan lukien l\u00e4hes omin k\u00e4sin rakentamamme uusi saunaosasto.<\/p>\n\n\n\n<p>Tapiontorilla sanan mukaisesti t\u00f6rm\u00e4\u00e4mme Hekaan ja Pekoon, jotka arvaavat heti, mik\u00e4 kassin sis\u00e4lt\u00f6 on. Nelist\u00e4\u00e4n on hauskempaa kuin kaksistaan, toteamme. J\u00e4lkeenp\u00e4in ajatellen on luojan lykky, ett\u00e4 vodkapullon ja sorbuksen jakajia on enemm\u00e4n kuin kaksi. Sprite-pullot ovat jo saunatilan j\u00e4\u00e4kaapissa. Sauna kuumaksi ja juhlat k\u00e4yntiin. Peko tekee reilut vodkalimet. Sen j\u00e4lkeen asioiden kulusta ei kenell\u00e4k\u00e4\u00e4n ole oikein tarkkaa kuvaa. Olemme ilmeisesti jossain vaiheessa pelanneet jalkapalloa Silkkiniityll\u00e4. Hekalla on polvet verill\u00e4, Matilla kuhmu otsassa ja minulla puoli naamaa ruvella. Kumma kyll\u00e4, kotona niell\u00e4\u00e4n selitykseni urheiluvammasta, joka onkin p\u00e4\u00e4osin totta. Rakennusmiehen hommiini tulee sopivasti tauko &#8211; ja ruhje ehtii juuri parantua ennen rippikoululeirin alkua.<\/p>\n\n\n\n<p><strong>Riparin karjuvat linnut<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p>Onhan minulla leirikokemuksia useilta kesilt\u00e4. Muistot NMKY:n poikaleireilt\u00e4 eiv\u00e4t vain ole kovin hyvi\u00e4. Nyt on kyseess\u00e4 hieman toisenlainen leiritys. Suurin osa leirille l\u00e4htij\u00f6ist\u00e4 on luokkakavereita tai muuten tuttuja, osa hyvi\u00e4 yst\u00e4vi\u00e4kin &#8211; Matti ja Kassu etunen\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p>Kymmenkunta poikaa majoitetaan isoon puiseen parakkiin, joka on jonkin matkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 varsinaisesta leirikeskuksesta ja valvonnasta. T\u00e4llainen j\u00e4rjestely kerj\u00e4\u00e4 ik\u00e4vyyksi\u00e4. Kamppeet puretaan ja pedit valitaan. Saan alapedin. Heitt\u00e4ydyn s\u00e4ngylle lep\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n. Yl\u00e4pedin pohja on t\u00e4ynn\u00e4 jos jonkinlaisia kirjoituksia. Nimi\u00e4 ja vuosilukuja enimm\u00e4kseen, muutama mietelm\u00e4 ja asiaankuuluvasti useita raamatunlauseita.<\/p>\n\n\n\n<ul class=\"is-style-tw-dash wp-block-list\"><li>Hei, kuunnelkaa. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 lukee n\u00e4in. &#8221;Linnut aloittavat perkeleellisen karjunnan kello kolme.&#8221;<\/li><li>Mit\u00e4 se tarkoittaa? Eih\u00e4n linnut karju.<\/li><\/ul>\n\n\n\n<p>Kyll\u00e4 ne karjuvat. Sen tulimme huomaamaan. Lintujakin kovemmin karjuu kuitenkin pastori Jussi Talasniemi, riparileirin johtaja.<\/p>\n\n\n\n<p>Valumme alas m\u00e4ke\u00e4 p\u00e4\u00e4rakennukseen, jossa pidet\u00e4\u00e4n tiedotustilaisuus. Isoset esitt\u00e4ytyv\u00e4t. Iltahartaus pidet\u00e4\u00e4n ja puhutaan seuraavan p\u00e4iv\u00e4n ohjelmasta. Sitten on iltateen aika. Ei ole sen seitsem\u00e4\u00e4 sorttia, vain teet\u00e4 ja n\u00e4kkileip\u00e4\u00e4. Poltan tietysti kieleni tulikuumalla teell\u00e4, niin kuin moni muukin. Alku on kivulias.<\/p>\n\n\n\n<p>Lampsimme takaisin parakkiin. Minulla ja Matilla on akustiset kitarat mukana. Meill\u00e4 on kesken Creedence Clearwater Revivalin \u201dEffigy\u201d-biisin harjoittelu. Veivaamme sit\u00e4 aikamme. Sitten r\u00e4mpyt\u00e4mme toista paljon treenattua kappaletta, temaattisesti olosuhteisiin hyvin istuvaa, George Harrisonin uutta single\u00e4 &#8221;My Sweet Lordia&#8221;. Sen j\u00e4lkeen soittelemme kaikkea sekalaista: Beatlesia, Rollareita, Kinksi\u00e4, lis\u00e4\u00e4 CCR:\u00e4\u00e4\u2026 Yhdest\u00e4 repusta l\u00f6ytyy Carillo-pullo, jonkun toisen kassista algerialaista punkkua. Kohta on bileet pystyss\u00e4. Soitamme mit\u00e4 taidamme, ja jengi pyyt\u00e4\u00e4 lis\u00e4\u00e4. Soittakaa &#8221;Effigy&#8221;, joku huutaa. Pari ohi kulkenutta tytt\u00f6\u00e4 liittyy seuraan.<\/p>\n\n\n\n<p><strong>Pastorikin karjuu &#8211; ja osoittaa johtajuutta<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p>M\u00f6ykk\u00e4 saa pian raamatulliset mittasuhteet. Seuraukset ovat helposti ennustettavissa. Parakin ovi jys\u00e4ht\u00e4\u00e4 auki ja sis\u00e4\u00e4n t\u00f6rm\u00e4\u00e4 vimmastunut pastori Talasniemi ja karjuu kuin itse piru.<\/p>\n\n\n\n<ul class=\"is-style-tw-dash wp-block-list\"><li>Mit\u00e4 helvetin peli\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n! Pullot t\u00e4nne! Leikki loppuu t\u00e4h\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 on rippikoululeiri eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n tenu-ukkojen kokoontuminen. Joka \u00e4ij\u00e4 petiin ja heti. T\u00e4st\u00e4 puhutaan huomenna lis\u00e4\u00e4.<\/li><\/ul>\n\n\n\n<p>Jussi-pastorin auktoriteetti tehoaa salamannopeasti. Olen jo r\u00e4hin\u00e4n alkaessa laittanut kitaran laukkuun. Ujutan se vaivihkaa s\u00e4nkyni alle ja vet\u00e4isen peiton korvilleni. Yrit\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 viattomalta nukkujalta. Parakki hiljenee. Kolmelta aamulla linnut aloittavat karjunnan.<\/p>\n\n\n\n<p>H\u00e4peiss\u00e4\u00e4n ja h\u00e4mill\u00e4\u00e4n poikajoukko hiipii aamiaiselle. Yll\u00e4tt\u00e4en Talasniemi on kuin mit\u00e4\u00e4n ei olisi tapahtunut. H\u00e4n taitaa p\u00e4iv\u00e4nselv\u00e4sti nuorisoty\u00f6n psykologian. Jokainen tiet\u00e4\u00e4 nyt, kuka on leirin pomo ja ett\u00e4 Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4 ei sovi nauttia ainakaan pullosta. P\u00e4iv\u00e4 l\u00e4htee k\u00e4yntiin aamuhartaudella ja aamiaisella. Tunnin kuluttua isoset ottavat ryhm\u00e4ns\u00e4. Kun olemme Matin kanssa astumassa p\u00e4\u00e4ovesta ulos, Jussi-pastori huudahtaa meid\u00e4n per\u00e4\u00e4mme.<\/p>\n\n\n\n<ul class=\"is-style-tw-dash wp-block-list\"><li>Te kaksi tulkaahan t\u00e4nne. Oletteko te ne soittajapojat?<\/li><li>Ollaan, joo. Anteeksi se eilisiltainen. Me v\u00e4h\u00e4n harjoiteltiin. Sitten koko homma meni ranttaliksi.<\/li><li>Min\u00e4 v\u00e4h\u00e4n kuuntelin sit\u00e4 teid\u00e4n soittoa. Mik\u00e4 kappale se oli, jota soititte juuri ennen kuin min\u00e4 lopetin sen remuamisen.<\/li><li>Ai, se. Se on ceecee\u00e4rr\u00e4n &#8221;Effigy&#8221;. Siin\u00e4 on hieman vaikee soolo.<\/li><li>Harjoitelkaa lis\u00e4\u00e4. Hieno kappale se &#8221;Efficient&#8221;.<\/li><\/ul>\n\n\n\n<p>Jako ryhmiin on tehty. Saan isoseksi luokkakaverini isonveljen Jaskan. Olen t\u00f6rm\u00e4nnyt tyyppiin Tapiolassa, enk\u00e4 ole niist\u00e4 kohtaamisista ollut mitenk\u00e4\u00e4n iloinen. Aavistan pahaa. Koulussa alkunsa saanut patologinen esiintymispelkoni ei ole mihink\u00e4\u00e4n h\u00e4vinnyt.<\/p>\n\n\n\n<p><strong>Esiintymiskauhu nostaa p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n \u2013 apu on l\u00e4hell\u00e4<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p>Nyt minulle lankeaa heti Raamatun lukuvuoro iltahartaudessa &#8211; tuntemattomien ihmisten edess\u00e4. Voimistuva kauhu nappaa minusta kuristusotteen. Yrit\u00e4n selitt\u00e4\u00e4 Jaskalle jotain, mutta h\u00e4n vain nauraa pilkallisesti. M\u00e4\u00e4r\u00e4ys mik\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4ys.<\/p>\n\n\n\n<p>Tied\u00e4n, ettei lukemisesta tule mit\u00e4\u00e4n. Mit\u00e4 ihmett\u00e4 voin tehd\u00e4? En tunne t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ket\u00e4\u00e4n, jolle voisin kertoa, ett\u00e4 minua pelottaa. Oikea korvani alkaa soida. En pysty juttelemaan kavereiden kanssa. Heid\u00e4n puheensa kuuluu jostain muualta, ulkopuolelta, jostain kaukaa. Kaksi tuntia aikaa, sitten kaikki romahtaa.<\/p>\n\n\n\n<p>Leiripastorin vastaanottotunti on meneill\u00e4\u00e4n. Se on ainoa pelastukseni. Itkua pid\u00e4tellen odotan oven takana, kunnes ovi aukeaa ja Talasniemi kutsuu minut sis\u00e4\u00e4n. Kun saan vedetty\u00e4 oven per\u00e4ss\u00e4ni kiinni, nyyhkyt\u00e4n itkua ja soperran jotain sekavaa.<\/p>\n\n\n\n<ul class=\"is-style-tw-dash wp-block-list\"><li>Ota ihan rauhallisesti. Eik\u00f6h\u00e4n asia j\u00e4rjesty jotenkin muuten. Ei ket\u00e4\u00e4n voi pakottaa tekem\u00e4\u00e4n jotain, mihin ei pysty. Illalla tavataan. Puhun Jaakon kanssa.<\/li><\/ul>\n\n\n\n<p>Kuivaan kyyneleeni ja sokellan kiitokset. Helpottuneena palaan parakkiin. J\u00e4lleen kerran olen tehnyt onnistuneen v\u00e4ist\u00f6liikkeen. En tule ajatelleeksi, ett\u00e4 koko loppuel\u00e4m\u00e4ni tulee olemaan n\u00e4it\u00e4 v\u00e4ist\u00e4misi\u00e4. Kassu ja Matti eiv\u00e4t sano mit\u00e4\u00e4n, vaikka tietenkin aavistavat jotain.<\/p>\n\n\n\n<p><strong>Soittaminen riparin illanvietossa avaa salvat<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p>Minulla ja Kassulla on pakaaseissa munniharput, joilla olemme soitelleet Kino Tapiolassa n\u00e4htyjen spagettil\u00e4nkk\u00e4reiden innostamina Ennio Morriconen s\u00e4veli\u00e4. Otamme harput mukaan illan kokoontumiseen. Tavanomaisen iltahartauden tilalla onkin isosten tekem\u00e4 kirkollinen kabaree. Koko ripariporukka nauraa ja j\u00e4\u00e4t murtuvat.<\/p>\n\n\n\n<p>Kun Esko &#8211; joka on ik\u00e4\u00e4n kuin isosten isonen \u2013 kysyy, onko kenell\u00e4k\u00e4\u00e4n halua esitt\u00e4\u00e4 jotain ohjelmaa, Kassu ilmoittaa, ett\u00e4 me voimme esitt\u00e4\u00e4 pari biisi\u00e4 harpuilla. Vilkaisen yst\u00e4v\u00e4\u00e4ni ep\u00e4uskoisena. Tunnen, kuinka hiki kastelee kainaloni. Astun ep\u00e4r\u00f6iden Kassun per\u00e4ss\u00e4 alas esiintymislavalle. Otamme pari koe\u00e4\u00e4nt\u00e4. Sitten naputtelemme menem\u00e4\u00e4n munniharpuilla kaksi jotenkin harjoiteltua kappaletta aivan liian kovalla tempolla. \u201dTulipunaruusut\u201d menee kohtuullisesti, vaikka kaatuukin koko ajan eteenp\u00e4in; \u201dHyv\u00e4t, pahat ja rumat\u201d hieman paremmin, hillitymmin. Kun lopetamme, saamme valtavat aplodit ja vihellykset. Talasniemi katsoo minuun ja ny\u00f6kk\u00e4\u00e4 hyv\u00e4ksyv\u00e4sti. Olen sittenkin tehnyt oman osuuteni.<\/p>\n\n\n\n<p>Tuon illan seurauksena esiinnyimme monta kertaa. Laulamaan ei kukaan uskaltautunut, mutta erilaisia instrumentaaleja r\u00e4mpytimme. Kirkkoherran vierailup\u00e4iv\u00e4n\u00e4 p\u00e4\u00e4simme niin kovaan grooveen, ett\u00e4 Talasniemi muutaman minuutin j\u00e4lkeen ysk\u00e4hti merkitsev\u00e4sti. Kun nostin katseeni yl\u00f6s kitarani otelaudasta n\u00e4in kiusaantuneeseen irveeseen j\u00e4hmettyneet kirkkoherran kasvot. \u201dLet&#8217;s boogie\u201d oli mennyt hieman pitk\u00e4ksi\u2026 Joskus Jussi-pastori soitti selloa ja Matti klassista kitaraa soolona. Musiikki oli mukana monessa.<\/p>\n\n\n\n<p><strong>Teini alkaa l\u00e4hesty\u00e4 aikuisuuden rajaa<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p>Leirill\u00e4 k\u00e4yd\u00e4\u00e4n kiivaitakin keskusteluja v\u00e4h\u00e4n kaikesta. Uskosta ja uskonnosta tietysti, mutta aihepiiri saattaa samana iltana vaihdella ihmisyyden peruskysymyksist\u00e4 purjehtimisen alkeiden opetteluun. Uskontoa ei todellakaan tyrkytet\u00e4. Aikuisuuden rajalla oleva 15-vuotias huomaa kykenev\u00e4ns\u00e4 ajattelemaan hyvinkin abstrakteja asioita ja my\u00f6s ilmaisemaan oman haparoivan mielipiteens\u00e4. Ilmapiiri on rohkaiseva. Jokin leiritaika meihin useimpiin tarttuu. Unohdan j\u00e4nnitt\u00e4\u00e4. Osallistun innokkaasti kaikkeen toimintaan. Sen viikon ajan el\u00e4n toisessa todellisuudessa.<\/p>\n\n\n\n<p>Vanhempien vierailup\u00e4iv\u00e4 koittaa kauniina ja l\u00e4mpim\u00e4n\u00e4. Minulle ei vieraita ole tulossa &#8211; onneksi. Moni leirikaveri on eritt\u00e4in kiusaantunut saadessaan puoli sukua kyl\u00e4ilem\u00e4\u00e4n. Vanhemmat osallistuvat yhteiselle leirilounaalle, jonka j\u00e4lkeen kaikki odottavat jotain uskonnollista kohotusta, vaikkapa jumalanpalvelusta luonnon helmassa. Is\u00e4t ja \u00e4idit keskustelevat vuolaasti ja muistelevat omia rippikoulukokemuksiaan. El\u00e4mme kuitenkin vuotta 1971. Moni asia on muuttunut.<\/p>\n\n\n\n<p>Jumalanpalveluksen sijaan j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n suuri keskustelutilaisuus, jonka aiheena on vanhempien ja lasten vaikea suhde. Heti alkuun soitetaan kelamankalta Beatlesin balladi &#8221;She&#8217;s Leaving Home&#8221;, joka kertoo kotoaan karkaavasta teinityt\u00f6st\u00e4. Kun Esko lukee sanoituksen suomennoksen, jutustelu l\u00e4htee jyrk\u00e4sti v\u00e4\u00e4rille urille. Useat naamat muuttuvat happamiksi ja koko juttu menee riitelyksi ja huuteluksi. Esitet\u00e4\u00e4n ep\u00e4ilyj\u00e4, ett\u00e4 onko t\u00e4m\u00e4 rippikoulu lainkaan, vai ollaanko vahingossa tultu pioneerien kes\u00e4leirille. Vanhempainp\u00e4iv\u00e4 p\u00e4\u00e4ttyisi yleiseen kaaokseen, ellei Talasniemi olisi saanut voimallisella auktoriteetillaan kaikkia rauhoittumaan ja rukoilemaan siunausta loppuviikolle. Monen leiril\u00e4isen mielest\u00e4 vierailup\u00e4iv\u00e4 oli mielenkiintoinen ja riitainen huutokilpailu koko viikon ehdoton kohokohta.<\/p>\n\n\n\n<p><strong>Ripari laajensi yst\u00e4v\u00e4piiri\u00e4<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p>Rippikoululeiri laajensi yst\u00e4v\u00e4piirin oman koululuokan ja pihajengin ulkopuolelle. Olemme Matin ja Kassun kanssa Pohjois-Tapiolan yhteiskoulun kuvaamataidon opettajan tytt\u00e4ren Marjon kotibileiss\u00e4. Istumme parvekkeella tupakalla ja siemailemme valkoviini\u00e4 tyylikk\u00e4\u00e4sti jalallisista laseista. Suurin osa paikallaolijoista olisi toisilleen tyystin tuntemattomia ihmisi\u00e4, ellemme kaikki olisi kokeneet Hilan ihmett\u00e4. Jaskan kanssa olemme kuin parhaat kaverit.<\/p>\n\n\n\n<p>Tunnelma on seesteinen. Kukaan ei yrit\u00e4 esitt\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n &#8211; turha brassailu on poissa. Black Sabbathin ykk\u00f6slevy soi kovaa. Viel\u00e4 kovempaa soi Matin s\u00e4hk\u00f6kitara, jolla Kassu tapailee avausraidan riffi\u00e4. Kappale loppuu ja koko taloyhti\u00f6n riemuksi Kassu kyll\u00e4styy ep\u00e4vireiseen soittoonsa. Joku v\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 viel\u00e4 stereoiden volyymin alas. On niin paljon puhuttavaa. V\u00e4lill\u00e4 k\u00e4ymme ihmettelem\u00e4ss\u00e4 v\u00e4ritelevisiosta tulevaa l\u00e4nkk\u00e4ri\u00e4. Sitten parvekeparlamentti jatkaa.<\/p>\n\n\n\n<p><strong>Kes\u00e4y\u00f6n magiaa<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p>Alkava kes\u00e4y\u00f6 on valoisa. Selailen Marjon levyj\u00e4 ja etsin tunnelmaan sopivaa musiikkia. Segovian virtuoosimainen kitaransoitto saa koko porukan yleisen hyv\u00e4ksynn\u00e4n. K\u00e4teeni osuu Beatlesin Valkoinen tupla. Katselen levynkannen sis\u00e4lt\u00e4 lattialle leijaillutta liitett\u00e4 ja yhtyeen j\u00e4senten valokuvia. Poimin niit\u00e4 matolta, kun Marjo tulee viereeni.<\/p>\n\n\n\n<ul class=\"is-style-tw-dash wp-block-list\"><li>Hyv\u00e4, Roba. Segovia oli hieno valinta.<\/li><li>Joo, kiitos. Emm\u00e4 t\u00e4t\u00e4 soimaan laita. Ihailen vain. Aika pienell\u00e4 numerolla t\u00e4m\u00e4 levy.<\/li><li>Ai mit\u00e4?<\/li><li>T\u00e4\u00e4 levyn kansi. Tossa on tollanen painettu sarjanumero. M\u00e4 en oo n\u00e4hny miss\u00e4\u00e4n numeroa alle sadantonnin. Ja t\u00e4\u00e4 on viel\u00e4 mono.<\/li><li>Jos se sua kiinnostaa, niin m\u00e4 voin myyd\u00e4 sen sulle. Onks kakskymppii liikaa?<\/li><li>Ei todellakaan.<\/li><li>Ota se. Maksat sit joskus.<\/li><\/ul>\n\n\n\n<p>Yhdelt\u00e4toista Marjo laittaa musiikin pois. Osa porukasta j\u00e4\u00e4 viel\u00e4 juttelemaan. K\u00e4velen kohti kotia vaaleassa hein\u00e4kuun lopun y\u00f6ss\u00e4 Valkoinen tupla kainalossa. Mietin k\u00e4velless\u00e4ni, tulenko muistamaan kaiken, mit\u00e4 t\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 tapahtui. Olen vakuuttunut, ett\u00e4 tulisin.<\/p>\n\n\n\n<p>\u201d<strong>Effigy\u201d p\u00e4\u00e4si mukaan konfirmaatioon<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p>Talasniemi mieltyy \u201cEffigy\u201c-kappaleeseen niin kovasti, ett\u00e4 ehdottaa sen esitt\u00e4mist\u00e4 osana konfirmaatio-ohjelmaa. Lupaamme mietti\u00e4 ehdotusta. Soitamme tuota kappaletta melkein p\u00e4ivitt\u00e4in, joten alan olla varma osaamisestani. Matilla ei ole mit\u00e4\u00e4n ongelmaa, vaikka vaikea, polveileva ja feedbackin ulvontaa hyv\u00e4ksi k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 soolo-osuus on oikeastaan koko biisin juju. Hankalinta minulle on pysty\u00e4 soittamaan virheett\u00f6m\u00e4sti kappaleen aloittava n\u00e4pp\u00e4ilyintro ja sama kuvio aivan lopussa. Jos alku menee hyvin, lopussa tulee virhe ja p\u00e4invastoin. Mukaan otetaan my\u00f6s harput, joita Kassu ja Markku soittavat.<\/p>\n\n\n\n<p>&#8221;Effigy&#8221; menee konfirmaatiossa muuten hyvin, mutta osa t\u00e4yteen pakkautuneen kirkon yleis\u00f6st\u00e4 kuulee vain munniharppujen moikinan. Harppumiehet soittavat nimitt\u00e4in kirkon puhemikrofoneihin. Matin s\u00e4hk\u00f6kitara vonkuu ja ulisee vanhan Salora-radioni kautta. Min\u00e4 soitan Landolan akustista kitaraa niin, ett\u00e4 muovinen plektra murtuu. Balanssi on tosiaan Herran hallussa. Esityksen j\u00e4lkeen ripari-kriidens pelastautuu kirkon alakerran huoneeseen. Matti kehuu b\u00e4ndin soittoa. Min\u00e4 ravistelen krampannutta vasenta k\u00e4tt\u00e4ni. Jussi-pastori t\u00f6rm\u00e4\u00e4 sis\u00e4\u00e4n alban liepeet liehuen ja kiitt\u00e4\u00e4 jokaista k\u00e4dest\u00e4 pit\u00e4en.<\/p>\n\n\n\n<p>Oman albani alla jalkani eiv\u00e4t kosketa maata. Leijun esiintymiskokemuksen tuottaman mielihyv\u00e4n pilven p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Tuo ensimm\u00e4inen kerta tulee kuitenkin olemaan viimeinen. Ja niin k\u00e4y my\u00f6s konfirmaation ehtoollisen kanssa. Se on viimeinen kerta, kun polvistun alttarilla papin edess\u00e4. Todellinen viimeinen ehtoollinen\u2026<\/p>\n\n\n\n<p><strong>Paluu riparilta raksalle<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p>Rippikoululeiri p\u00e4\u00e4ttyy liian nopeasti. Olen lupautunut pysym\u00e4\u00e4n rakennusmiesporukassa, joten ty\u00f6t jatkuvat. Rahakin puhuu jatkamisen puolesta. Leppoisa rivitaloty\u00f6maa vaihtuu kiireisiin keikkahommiin. Koskaan en aamulla tied\u00e4, millaiseen paikkaan minut heitet\u00e4\u00e4n. Parissa viikossa ehdin olla soraa lapioimassa, lautoja kantamassa, lasivilloittamassa rivitaloty\u00f6maalla ja s\u00e4hk\u00f6miehen apulaisena kaapeleita vet\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Joku pit\u00e4isi t\u00e4llaisesta vaihtelusta, min\u00e4 en.<\/p>\n\n\n\n<p>Rakennusmiehen uralleni tulee \u00e4kkiloppu er\u00e4\u00e4n\u00e4 sateisena elokuun perjantaina uudella rivitaloalueella L\u00e4nsi-Tapiolassa. Tarkoituksena on pystytt\u00e4\u00e4 roskakatoksen aita. Ei mik\u00e4\u00e4n monimutkainen ty\u00f6, koska aitaelementit ovat valmiiksi paikalla. Timpuri, jonka ty\u00f6pari olen, h\u00e4ipyy puolelta p\u00e4ivin omille teilleen vahva viinan tuoksu per\u00e4ss\u00e4\u00e4n j\u00e4tt\u00e4en minut kaivamaan tolppakuoppia. Vaatteeni kastuvat ihoon asti, elementit ovat painavia ja ylipursuavat j\u00e4teastiat haisevat.<\/p>\n\n\n\n<p>Haistattelua tulee lis\u00e4\u00e4 ymp\u00e4rilleni ker\u00e4\u00e4ntyneest\u00e4 poikajoukosta. Herjojen huutelu muuttuu pikkuhiljaa kiusanteoksi. Kuoppia potkitaan umpeen, ja jo pystytettyj\u00e4 elementtej\u00e4 heilutetaan nurin. Mittani tulee t\u00e4yteen. Nappaan lapion ja rautakangen olalleni sen verran laajassa kaaressa, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sen murtautumaan pikkupoikien muodostaman renkaan l\u00e4vitse. Maanantaina palautan ty\u00f6kalut herra rakennusmestarille. Ty\u00f6suhteeni purkautuu siin\u00e4 samassa, molemminpuolisessa ymm\u00e4rryksess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p><strong>Lukion haasteita ja onnistumisia<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p>Olen siis lukiossa. Nyt \u00e4itini lopettaa l\u00e4ksyjen kuulustelun ja aineiden sanelun. Olen siis omillani. Tulokset n\u00e4kyv\u00e4t heti. \u00c4idinkielen arvosanat py\u00f6riv\u00e4t kuutosen ymp\u00e4rill\u00e4. Olen siis v\u00e4ltt\u00e4v\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p>Mutta aineeni kirjoitan sent\u00e4\u00e4n itse. Tai joskus, kun joukossa on jokin populaarimusiikkiin liittyv\u00e4 aihe, vien konseptipaperin kotiin ja kopioin sek\u00e4 osittain k\u00e4\u00e4nn\u00e4n tekstin jostain kotimaisesta tai englanninkielisest\u00e4 musiikkilehdest\u00e4. Loppujen lopuksi t\u00e4m\u00e4 johtaa parempaan tulokseen kirjoittamisessa my\u00f6s ilman apuneuvoja ja kohentaa samalla englannin kielen taitoani.<\/p>\n\n\n\n<p>Matematiikka on painajainen. Putoan k\u00e4rryilt\u00e4 heti, jos olen niill\u00e4 koskaan ollutkaan. Koenumerot sukeltavat ala-arvoisen pintaan. Ainoa pelastus on ulkoa opettelu. Geometriassa se toimii hyvin, algebrassa huonommin. Saan kuitenkin pidetty\u00e4 todistuksen numeron nelosen yl\u00e4puolella.<\/p>\n\n\n\n<p>Koulussa on aineita, joissa p\u00e4rj\u00e4\u00e4n hyvin, t\u00e4ysin omin avuin. Kuvaamataito on tietysti se kaikkein mieluisin. Kopioin Mad-lehden hahmoja ja piirtelen omia sarjakuvia. Oppikirjojen marginaalit t\u00e4yttyv\u00e4t oudoista kuvista. Lukion kuviksen opettaja kannustaa minua.<\/p>\n\n\n\n<p>Saamme tehd\u00e4 yst\u00e4v\u00e4ni Foksin kanssa v\u00e4rillisen kaitafilmielokuvan. Piirr\u00e4mme ja leikkelemme, valmistamme pys\u00e4ytystekniikalla kollaaseja ja virittelemme alkeellisia animaatioita. Tuon kaiken me touhuamme oppituntien ulkopuolella. Olemme innostuneita ja saamme &#8221;The Dream&#8221; -filmin valmiiksi ennen joulutaukoa. Huippukohta on Jaska Jokusen pallop\u00e4\u00e4n muuttuminen Richard Nixonin p\u00e4\u00e4ksi, joka sanoo: blaah, blaah, blaah! Se naurattaa opettajaakin. Tekeleen esitt\u00e4minen koko luokalle hivelee itsetuntoa &#8211; sit\u00e4 v\u00e4h\u00e4ist\u00e4, joka minulla on j\u00e4ljell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p>Biologia ja maantiede ovat toinen pari, jossa tulokset pysyv\u00e4t korkeatasoisina. Asiaa auttaa my\u00f6s se, ett\u00e4 er\u00e4s luokkatoverini penkoo biologian luokan paperikoria s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti. Sielt\u00e4 l\u00f6ytyy usein rinnakkaisluokan edellisen p\u00e4iv\u00e4n koe spriimonisteena. Tieto pannaan jakoon ja levitykseen. Hieman minua h\u00e4vett\u00e4\u00e4 ottaa kymppej\u00e4, varsinkin kun moni muukin saa niit\u00e4. Olisin muutenkin saanut kiitett\u00e4vi\u00e4. Kukaan ei j\u00e4\u00e4 kiinni huijauksesta. Onneksi roskakorista ei kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 en\u00e4\u00e4 aarteita l\u00f6ydy.<\/p>\n\n\n\n<p><strong>Fender Mustang \u2013 omien toiveiden t\u00e4yttymys<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p>Syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4rahoilla ja Matin avulla hankin sen kauan himoitsemani Fenderin s\u00e4hk\u00f6kitaran. Pitk\u00e4\u00e4n etsitty\u00e4mme Helsingin musiikkikaupoista Aron Soittimesta l\u00f6ytyy vihdoin soitin, johon rahani juuri riitt\u00e4v\u00e4t. Fender Mustang on kolhiutunut ja kulunut, mutta se on toiveideni t\u00e4yttymys.<\/p>\n\n\n\n<p>Ironista kyll\u00e4, b\u00e4ndiunelmat sortuvat samaan aikaan. Matti on l\u00f6yt\u00e4nyt oman koulunsa kaveripiirist\u00e4 paremmat soittajat. Min\u00e4 j\u00e4\u00e4n lehdelle soittelemaan rautalankaa. Monena iltana istun kotona kitara syliss\u00e4 unelmoimassa jostain, joka ei tulisi toteutumaan.<\/p>\n\n\n\n<p>Matti on hankkinut my\u00f6s uuden soittimen, sen kaikkein upeimman Fenderin, sunburst-s\u00e4vyisen Stratocasterin. K\u00e4yn sit\u00e4 h\u00e4nen kotonaan ihailemassa. Yst\u00e4v\u00e4ni soittotaito on my\u00f6s l\u00e4htenyt stratosf\u00e4\u00e4riin. Tunnen olevani surkea amat\u00f6\u00f6ri Matin improvisoidessa taidokkaita kokonaisuuksia yhdistellen flamenco-tekniikkaa ja perinteist\u00e4 rocksoittoa. Olen ylpe\u00e4 ja iloinen, sill\u00e4 tied\u00e4n, ett\u00e4 jos h\u00e4n haluaisi, ammattimuusikon ura olisi yksi vaihtoehto monista.<\/p>\n\n\n\n<p><strong>Espoo kaupungiksi 1972 \u2013 puoli Tapiolaa juhli Keskusaltaalla<\/strong><\/p>\n\n\n\n<ul class=\"is-style-tw-dash wp-block-list\"><li>Mik\u00e4 leffa Kinossa py\u00f6rii? Mit\u00e4? Pako apinoiden planeetalta. Mulla on just noi fiilikset koulun kanssa. Jos vaan p\u00e4\u00e4sis pois jonnekin pakoon. Voin m\u00e4 l\u00e4hteekin, mutta eks\u00e4 oo menossa ilotulitusta tsiigaan? Tapiolasta, eiku Espoosta, tulee kaupunki. Siell on keskustassa kaikki t\u00e4n\u00e4 iltana.<\/li><li>Joo, tietysti. Ehdit\u00e4\u00e4n me sinne Keskusaltaan reunalle leffan j\u00e4lkeenkin. Ei siell\u00e4 voi kauaa olla. On niin hiton kylm\u00e4. Katotaan raina ekaks.<\/li><\/ul>\n\n\n\n<p>Elokuva on surkea jatko-osa Apinoiden planeetta -elokuvaan. Rahanmeno harmittaa hiukan, mutta muutamaa markkaa emme Matin kanssa j\u00e4\u00e4 suremaan, vaan suuntaamme askeleemme narskuvassa pakkaslumessa kohti Keskusallasta. Puolustusvoimilta on lainassa voimakas valonheitin, joka piirtelee kuvioita tammikuun ensimm\u00e4isen p\u00e4iv\u00e4n mustalle taivaalle.<\/p>\n\n\n\n<p>Paikalle saapuu varmaan puoli Tapiolaa. J\u00e4\u00e4mme suosiolla uimahallin liepeille hytisem\u00e4\u00e4n liian v\u00e4hiss\u00e4 vaatteissa. Ihmismassa keskustan ymp\u00e4rill\u00e4 on milteip\u00e4 komeampi n\u00e4ky kuin kaupungiksi tuloa juhlistava ilotulitus. Kun v\u00e4kijoukko purkautuu mahtavana ihmisvirtana kotejaan kohti, kiirehdimme pois sen jaloista Matille kuumaa kaakaota juomaan ja musiikkia kuuntelemaan.<\/p>\n\n\n\n<p><strong>H\u00e4vitt\u00e4j\u00e4lent\u00e4j\u00e4n poika kertoo<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p>Kev\u00e4\u00e4n kaartuessa kohti kes\u00e4\u00e4 olemme Matin kotona iltaa viett\u00e4m\u00e4ss\u00e4 levyj\u00e4 kuunnellen &#8211; niin kuin tapanamme on. Oma huone ja vaikuttava levykokoelma takaavat rauhan ja viihtyvyyden. K\u00e4v\u00e4isen yl\u00e4kerran kylpyhuoneessa. Matin is\u00e4 ja \u00e4iti ovat teatterissa. Makuuhuoneen ovi on auki ja valot ovat j\u00e4\u00e4neet loistamaan. On tainnut tulla kiire l\u00e4hte\u00e4. N\u00e4en koko sein\u00e4n peitt\u00e4v\u00e4n kirjahyllyn.<\/p>\n\n\n\n<p>Vilkaisen pelk\u00e4st\u00e4 uteliaisuudesta sis\u00e4\u00e4n huoneeseen. Alakerrassakin on paljon kirjoja. Mutta t\u00e4m\u00e4 hylly on t\u00e4ynn\u00e4 Suomen lentosotaa k\u00e4sittelevi\u00e4 romaaneja ja historiateoksia. Kun menen takaisin Matin huoneeseen, en malta olla kysym\u00e4tt\u00e4, miksi tohtori ja tutkimuslaitoksen johtaja lukee tuollaista sotaviihdett\u00e4. Matti menee hiljaiseksi.<\/p>\n\n\n\n<ul class=\"is-style-tw-dash wp-block-list\"><li>Tule mukaan, Roba. N\u00e4et koko komeuden.<\/li><li>Ai minne?<\/li><li>Sinne mun vanhempien makuuhuoneeseen takaisin. Siell\u00e4 on mun is\u00e4ni kirjasto. Se t\u00e4rkein. Alakerrassa on vain fysiikkaa ja kaunokirjallisuutta. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 on menneisyys.<\/li><\/ul>\n\n\n\n<p>Kirjoja on toista sataa. Monet tuttuja nimi\u00e4 sotakirjoja ahmineille pikkupojille: Joppe Karhunen, Pauli Hirvonen, Eino Juutilainen\u2026 Matti kertoo, ett\u00e4 h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 toimi h\u00e4vitt\u00e4j\u00e4lent\u00e4j\u00e4n\u00e4 jatkosodassa. Is\u00e4 joutui tekem\u00e4\u00e4n pakkolaskun toistakymment\u00e4 kertaa &#8211; ihme kyll\u00e4 ilman mit\u00e4\u00e4n vakavia seuraamuksia. 1944 h\u00e4n teki useita lentokoneen hakumatkoja Saksaan. H\u00e4n lensi Messerschmitt-h\u00e4vitt\u00e4ji\u00e4 Saksasta Suomeen kes\u00e4ll\u00e4 1944, aikana, jolloin Suomi k\u00e4vi ep\u00e4toivoista selviytymistaistelua it\u00e4rajalla. Minun p\u00e4\u00e4t\u00e4ni huimaa. Oma is\u00e4ni oli Ruotsin kansalaisena ilmoittautunut vapaaehtoiseksi ja kuljettanut ambulanssia. Mutta h\u00e4vitt\u00e4j\u00e4lent\u00e4j\u00e4n\u00e4 toimiminen jatkosodassa oli juuri sit\u00e4, mit\u00e4 noissa Joppe Karhusen kirjoissa kerrottiin. Paitsi, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on totta.<\/p>\n\n\n\n<p><strong>\u201dHarjoittelemalla, vain harjoittelemalla\u201d<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p>Matti laittaa uuden levyn soimaan. Rory Gallagher on meid\u00e4n uusi idolimme. Albumi on &#8221;Deuce&#8221; ja sen viimeinen raita on se, mit\u00e4 aina odotamme: &#8221;Crest of a Wave&#8221;, aallonharjalla\u2026 T\u00e4ysin sopivaa on, ett\u00e4 kyseess\u00e4 on my\u00f6s fysikaalinen ilmi\u00f6, jonka Matin is\u00e4 oli meille kerran selvitt\u00e4nyt. Gallagher on irlantilainen kitaravirtuoosi, joka soittaa farkuissa ja ruudullisessa flanellipaidassa ilman mit\u00e4\u00e4n ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isi\u00e4 show-elkeit\u00e4. Olemme yht\u00e4 mielt\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 Rory on ajanut ohi Hendrix-vainaan. Varsinkin Roryn slidesoitto nostaa niskavillat pystyyn.<\/p>\n\n\n\n<ul class=\"is-style-tw-dash wp-block-list\"><li>Mites slide? Ootko treenannut tuota. Nyth\u00e4n sulla on samanlainen skitta kuin Rorylla.<\/li><li>Ty\u00f6n alla. Tied\u00e4th\u00e4n s\u00e4 t\u00e4n Finlandia-talo -vitsin?<\/li><li>Miten? Seh\u00e4n on vasta avattu.<\/li><li>Hah hah! Emm\u00e4 sit\u00e4 tarkoita. Kaks turistia kysyy poliisilta Kauppatorilla, ett\u00e4 miten p\u00e4\u00e4see Finlandia-taloon. Poliisi vastaa &#8221;Harjoittelemalla, vain harjoittelemalla.&#8221;<\/li><li>Hei. Toi on hyv\u00e4! Pit\u00e4\u00e4 paikkansa.<\/li><li>Toi tekniikka, mill\u00e4 Rory soittaa on hankala. Putki nimett\u00f6m\u00e4ss\u00e4 ja avoin viritys. Viel\u00e4 jazzista lainattua fraseerausta. Vapun j\u00e4lkeen lupaan soittaa ainakin osan tuosta. Ilman laulua, kiitos.<\/li><li>M\u00e4 soittelenkin vaan Shadowsia. Siin\u00e4k\u00e4\u00e4n ei tartte laulaa.<\/li><\/ul>\n\n\n\n<p>Molempia naurattaa. Olemme hyvi\u00e4 yst\u00e4vi\u00e4, vaikka soittopolkumme ovat haarautuneet aivan eri suuntiin. Kun vappu tulee puheeksi, mietimme mit\u00e4 juotavaa vallihaudoille pit\u00e4isi varata. Matin isoveli on pitkin hampain lupautunut toimittamaan tilauksen. P\u00e4\u00e4dymme magnum-kokoiseen Elys\u00e9e-kuohuviiniin. Siis pullo per mies. Kuulosta hyv\u00e4lt\u00e4. Toivottavasti vapun s\u00e4\u00e4 on l\u00e4mmin tai ainakin sateeton.<\/p>\n\n\n\n<p><strong>Surun vappu<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p>Vapusta tulee l\u00e4mmin ja sateeton. Mutta Matti ei ole sit\u00e4 juhlimassa. H\u00e4n j\u00e4i koulumatkalla py\u00f6r\u00e4illess\u00e4\u00e4n kuorma-auton alle muutama p\u00e4iv\u00e4 ennen vappua. Juhlap\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Matti makaa koomassa sairaalassa. Uuden viikon alkaessa Suomen lippu roikkuu ikkunamme edess\u00e4 puolitangossa.<\/p>\n\n\n\n<p><strong>Tavoitteena kelpo soitinlaitteisto \u2013 keinona uusi kes\u00e4duuni<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p>Selvit\u00e4n ensimm\u00e4isen lukiovuoden juuri ja juuri tyydytt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 yleisarvosanalla. \u00c4itini on luvannut kysell\u00e4 ty\u00f6paikastaan Suomen V\u00e4rist\u00e4 minulle kes\u00e4t\u00f6it\u00e4, jos pystyn pit\u00e4m\u00e4\u00e4n keskiarvoni seiskan yl\u00e4puolella. Kev\u00e4ttodistuksessa se on 7,1. Pid\u00e4n koululupaukseni ja niin toteutuu my\u00f6s \u00e4itini antama ty\u00f6paikkalupaus.<\/p>\n\n\n\n<p>Rahan tarve on my\u00f6s kova. Levykokoelmani on kasvanut muutamaan kymmeneen LP-levyyn. Singlej\u00e4kin on vaaksan korkuinen pino. Muovisella Philipsin matkasoittimella kuuntelu ei en\u00e4\u00e4 kelpaa, kun kerran on hifi-nektarin makuun kavereiden luona p\u00e4\u00e4ssyt. Laskeskelin, ett\u00e4 koko kes\u00e4n ansiolla ylettyisin juuri ja juuri kelpo laitteiston hintatasolle. Sen eteen oli painettava t\u00f6it\u00e4 koko kolme kuukautta.<\/p>\n\n\n\n<p>Suomen V\u00e4rin keskusmyym\u00e4l\u00e4, varasto ja konttoritilat sijaitsevat upeassa kulmarakennuksessa Helsingiss\u00e4 Etel\u00e4esplanadilla. Ensimm\u00e4isen\u00e4 ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 menen \u00e4itini kanssa samaa matkaa, vaikka olen k\u00e4ynyt tiloissa monta kertaa \u00e4iti\u00e4ni moikkaamassa. T\u00e4m\u00e4 on toisenlainen k\u00e4ynti. Ty\u00f6aika olisi noin kahdeksan tuntia p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 kolmen kuukauden ajan.<\/p>\n\n\n\n<p>Pari muutakin kes\u00e4poikaa astuu samana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 palvelukseen. Varastop\u00e4\u00e4llikk\u00f6 tulee katsastamaan tulokkaat. Varastossa on kaksi vakituista ty\u00f6ntekij\u00e4\u00e4, ja tilat ovat ahtaat. T\u00e4ss\u00e4 kohtaa onnetar hymyilee minulle. Kolme uutta varastomiest\u00e4 on liikaa, joten minusta tulee repsikka eli autonapumies. En k\u00e4sit\u00e4 onneani sill\u00e4 hetkell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p>Viile\u00e4n alkukes\u00e4n kuumentuessa Suomen uuniksi tajuan heti, mink\u00e4lainen tuuri oli kohdalleni osunut. Varasto ei ole vain ahdas, vaan my\u00f6s tukahduttavan kuuma suuren kivitalon imiess\u00e4 kes\u00e4n poltteen muureihinsa. Ei autoissa tietenk\u00e4\u00e4n ilmanvaihtoa ole, mutta avoimesta ikkunasta virtaa l\u00e4mmint\u00e4 kes\u00e4ilmaa hyttiin niin ett\u00e4 pitk\u00e4 tukkani hulmuaa ymp\u00e4ri kasvojani. Vapauden tunne on p\u00e4ihdytt\u00e4v\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p>Ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4mme alkaa kahvia juoden ja kuormakirjoja l\u00e4pi k\u00e4yden. Reittisuunnitelman teemme pikaisesti kohteiden osoitteita selaten. T\u00e4rke\u00e4\u00e4 on sijoittaa taukopaikka johonkin sopivaan paikkaan, esimerkiksi hyv\u00e4n ravintolan tai vaikkapa uimarannan l\u00e4heisyyteen. Kuormalavoja ei k\u00e4ytet\u00e4, koska porttikongista mahtuu ahtautumaan vain yksi Volkswagen-pakettiauto kerrallaan lastattavaksi. Tavaratila t\u00e4yttyy nopeasti maalipurkeista ja muista maalaustarvikkeista kuormakirjojen m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 j\u00e4rjestyksess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p>Toiveenamme on joka ikinen aamu, ettei kyytiin tarvitsisi ahtaa viidenkymmenen litran kittitynnyri\u00e4. Siin\u00e4 on kahdellekin miehelle nostamista. Ohut sanka puree ilke\u00e4sti k\u00e4mmeneen kahden ty\u00f6rukkasenkin l\u00e4pi. Kuski ojentaa kuormakirjat minulle ja k\u00e4ynnist\u00e4\u00e4 auton. Volkkarin paras ominaisuus on ilman muuta auton per\u00e4\u00e4n sijoitettu moottori: vain nopeudenrajoittimen iskiess\u00e4 p\u00e4\u00e4lle kuuluu ter\u00e4v\u00e4 ulvahdus. Ulosk\u00e4ynti on niin ahdas, ett\u00e4 sivupeilit pit\u00e4\u00e4 muistaa k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 sis\u00e4\u00e4np\u00e4in. Silloinkin molemmille puolille j\u00e4\u00e4 vain muutama sentti tilaa. Kuskin puoleisessa peiliss\u00e4 on halkeama. Varovasti yli jalkak\u00e4yt\u00e4v\u00e4n Fabianinkadulle, vilkku vasemmalle, Espan ja Fabbarin risteykseen, vilkku oikealle ja olemme tien p\u00e4\u00e4ll\u00e4 matkalla kohti p\u00e4ivitt\u00e4ist\u00e4 seikkailua.<\/p>\n\n\n\n<p>Autokuskit ovat rentoa porukkaa. Kaikkien kanssa tulen hyvin toimeen. Kukaan ei nipota turhia. Sanaton sopimus on, ett\u00e4 reittisuunnitelma ainakin perjantaina toteutetaan Tapiola viimeisen\u00e4 etappina. Usein olen jo alkuiltap\u00e4iv\u00e4st\u00e4 kotona. Turhaahan minun olisi Helsingin kautta koukata. Kuljettajilla on toimitettavina omiakin asioita, jotka hoituvat n\u00e4pp\u00e4r\u00e4sti siin\u00e4 sivussa. Er\u00e4s heist\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kymmeni\u00e4 tunteja ty\u00f6aikaa autokauppoja kierrellen. Toisella on omakotitalon remontti menossa; niinp\u00e4 kuljetamme kaikenlaisia rakennustarvikkeita h\u00e4nen omalle ty\u00f6maalleen Vantaalla. Mukavaa vaihteluahan t\u00e4m\u00e4 on. Min\u00e4 k\u00e4yn l\u00e4pi Helsingin levydivareita. Aina kun jokin k\u00e4ytettyjen levyjen kauppa osuu kohdalle, on kuskin tupakkatauon aika.<\/p>\n\n\n\n<p>Tavaraa vied\u00e4\u00e4n Helsingin ja sen l\u00e4hiseudun maalaustarvikemyym\u00e4l\u00f6ihin. Autoja on kolme. Kaksi niist\u00e4 tekee pari keikkaa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 py\u00f6rien l\u00e4hinn\u00e4 p\u00e4\u00e4kaupungin keskustassa. Kolmas tekee niin sanottua pitk\u00e4\u00e4 rundia linjalla Kirkkonummi-Sipoo ulottuen satunnaisesti Hyvink\u00e4\u00e4lle ja M\u00e4nts\u00e4l\u00e4\u00e4n. Navigaattorina on kuskin kokemus, vanha GT-kartta ja puhelinkioskin luettelosta rep\u00e4isty karttaosa.<\/p>\n\n\n\n<p>Pitk\u00e4t reissut ovat oikeasti j\u00e4nnitt\u00e4vi\u00e4. Kohde saattaa olla jollain ruotsinkielisen seudun takamailla. Myym\u00e4l\u00e4n etsimisess\u00e4 tuhraantuu joskus toista tuntia. Ruotsin kielen taitoni tulee monesti hyv\u00e4\u00e4n tarpeeseen, kun kyselemme Sipoon perukoilla olevan myym\u00e4l\u00e4n sijaintia paikallisilta alkuasukkailta. T\u00e4rke\u00e4\u00e4 on my\u00f6s ottaa nokkaunet ruokailun j\u00e4lkeen jollain lev\u00e4hdyspaikalla. N\u00e4ilt\u00e4 keikoilta ehdin kotiin vasta illansuussa, mik\u00e4 antaa moraalisen oikeutuksen puolikkaille p\u00e4iville.<\/p>\n\n\n\n<p><strong>Toinen lukiovuosi tuo oppimisen ilon<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p>El\u00e4m\u00e4ni parhain ty\u00f6kes\u00e4 p\u00e4\u00e4ttyy. Se on edennyt nopeutettuna filmin\u00e4 kohti loppuaan. Jatkaisin mielell\u00e4ni, vaikka tajuankin, ettei tuossa ole tulevaisuutta, eik\u00e4 talven viimoissa maalien kuskaaminen ole mit\u00e4\u00e4n hupia. Paluu kouluun Opintie ykk\u00f6seen on edess\u00e4. Toinen lukiovuosi: olisiko se ensimm\u00e4isen toistoa vai menisik\u00f6 se viel\u00e4 huonommin?<\/p>\n\n\n\n<p>Jotain on tapahtunut. Ehk\u00e4 jokin biokemiallinen reaktio sis\u00e4ll\u00e4ni on saanut minut uudelle uralle kouluty\u00f6ss\u00e4. Alan pit\u00e4\u00e4 koulunk\u00e4ynnist\u00e4. Ik\u00e4\u00e4n kuin tajunnan portit avautuisivat suurempaan ymm\u00e4rrykseen ja oppimisen iloon. Muutokset ovat aluksi pieni\u00e4 ja kovin hitaita. Vauhti paranee kuitenkin koko ajan.<\/p>\n\n\n\n<p>\u00c4idinkielen numeroni kipuaa arvosanaan hyv\u00e4, ruotsin ja saksan kielen testeist\u00e4 tulee jopa kiitett\u00e4vi\u00e4, psykologian kokeista samoin. Suunta onkin itse\u00e4\u00e4n yl\u00f6sp\u00e4in ruokkiva kierre. Ennen kaikkea tajuan, mit\u00e4 luen. Kyse ei ole ulkoa oppimisesta, vaan kumulatiivisesta prosessista, jossa yhden opitun kerroksen p\u00e4\u00e4lle pystyy rakentamaan yh\u00e4 korkeamman tiedon puun.<\/p>\n\n\n\n<p>Ainoa m\u00f6rk\u00f6 on matematiikka. Siin\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n, mille rakentaa. Peruskallio puuttuu, on vain mutaa ja savea. Silloin rukouksiini vastataan. Luokanvalvojalta tipahtaa lukuvuoden alussa pieni t\u00e4rke\u00e4 tiedonmurunen. Koska matematiikka ei ole pakollinen aine ylioppilaskirjoituksissa, saavat ne, jotka niin haluavat, lopettaa matemaattiset opinnot toiseen lukiovuoteen. Pelastusrengas on heitetty, ja min\u00e4 tartun siihen kaksin k\u00e4sin. Enk\u00e4 hellit\u00e4 otettani.<\/p>\n\n\n\n<p><strong>Introvertin vahvuuksilla voittoon<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p>Saan viel\u00e4 varmistuksen sille, ett\u00e4 pystyn pit\u00e4m\u00e4\u00e4n muistissani &#8211; ainakin hetken aikaa &#8211; melkoisen m\u00e4\u00e4r\u00e4n informaatiota. Psykologian opettajani pit\u00e4\u00e4 minua hiljaisuuteni ja syrj\u00e4\u00e4n vet\u00e4ytymiseni vuoksi tyypillisen\u00e4 keskivertotapauksena. Niinp\u00e4 h\u00e4n, ehk\u00e4 hieman piruuttaan, komentaa minut koekaniiniksi muistikokeeseen, jossa kolme eri v\u00e4rist\u00e4 pahvinpalaa vilautetaan satunnaisessa j\u00e4rjestyksess\u00e4. Minun teht\u00e4v\u00e4ni on sanoa, kuinka mones kerta j\u00e4rjestyksess\u00e4 kutakin v\u00e4ri\u00e4 on n\u00e4ytetty. Opettajan johdanto t\u00e4h\u00e4n ihmiskokeeseen on, ett\u00e4 kun menemme t\u00e4ss\u00e4 testiss\u00e4 yli kymmenen lapun, virhe tulee eritt\u00e4in suurella varmuudella.<\/p>\n\n\n\n<p>P\u00e4\u00e4sen melkein kolmeenkymmeneen, ennen kuin virhe tulee. Opettaja on sanaton ja muutama luokkakaveri tulee tunnin j\u00e4lkeen ihmettelem\u00e4\u00e4n suoritustani. Olen itse t\u00e4ysin poissa tolaltani. En voi k\u00e4sitt\u00e4\u00e4, miten olen koko luokan edess\u00e4 pystynyt keskittym\u00e4\u00e4n teht\u00e4v\u00e4\u00e4n unohtaen kaiken ymp\u00e4rill\u00e4 olevan ja oman pelkoni.<\/p>\n\n\n\n<p>Samalla oivallan, ett\u00e4 minulla on kapasiteettia melkein mihin vain. Jopa siihen pirun matematiikkaan. Pystyisin muistamaan koealueen sen ajan, jonka tarvitsisin tiedon siirt\u00e4miseen p\u00e4\u00e4st\u00e4ni paperille. Sen j\u00e4lkeen t\u00e4m\u00e4 tarpeeton data katoaisi pois rasittamasta aivojeni kapasiteettia. Tuo psykologian tunnilla tullut valaistuminen kirkastaa matematiikan arvosanan kiitett\u00e4v\u00e4ksi. Ja siihen se lukkiutuu lukion p\u00e4\u00e4st\u00f6todistukseen kuin kivitauluun kaiverrettuna.<\/p>\n\n\n\n<p><strong>Abivuosi \u2013 parasta kouluaikaani sitten alaluokkien<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p>Abivuosi l\u00e4htee k\u00e4yntiin ilman matematiikan resurssejani imev\u00e4\u00e4 kurimusta. Siit\u00e4 hy\u00f6tyv\u00e4t kaikki muut oppiaineet. Puhetaito on poikkeus. Esiintymispelkoisena esitelmien pito on pahinta, mit\u00e4 saatan kuvitella. Istun tunneilla vitosen arvosta sanomatta mit\u00e4\u00e4n. Kun tulen t\u00e4ysi-ik\u00e4iseksi lokakuun lopussa, perjantai-iltap\u00e4iv\u00e4n puhetaito tuppaa unohtumaan istuessamme kaljoilla Keskustornin Kultakukossa.<\/p>\n\n\n\n<p>Luokan kuopuksena olen viimeinen disko- ja ravintolaik\u00e4inen koko porukasta. Loppusyksyst\u00e4 heilun mukana Otaniemen Vesimies-diskossa ja T\u00e4ff\u00e4ll\u00e4. Alkoholi vaikuttaa minuun kuin l\u00e4\u00e4ke. Esiintymispelkoni katoaa. Sen ainoan \u00e4idinkielen esitelm\u00e4n &#8211; mieliaiheestani sarjakuvista &#8211; saan pidetty\u00e4 kahden tuopin voimalla. Haluan kahdeksikon. Sen eteen on k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4 kaikki keinot.<\/p>\n\n\n\n<p>Viimeinen vuosi on parasta kouluaikaani sitten alaluokkien. Kaikki luokkakaverit ovat ik\u00e4\u00e4n kuin aikuistuneet. Kiusaaminen ja turha nokittelu j\u00e4\u00e4 pois. Puheet muuttuvat kohteliaiksi, jopa fiksuiksi. L\u00e4hestyv\u00e4t ylioppilaskirjoitukset panevat kaikki keskittym\u00e4\u00e4n olennaiseen ja yritt\u00e4m\u00e4\u00e4n parastaan kouluty\u00f6ss\u00e4. Luokassa on useimmiten miellytt\u00e4v\u00e4 ilmapiiri.<\/p>\n\n\n\n<p>My\u00f6s opettajien asenne muuttuu. Tasaveroinen keskustelu psykologian tunnilla on jotain aivan uutta. Nautin rennosta atmosf\u00e4\u00e4rist\u00e4. Kaikki numerot l\u00e4htev\u00e4t nousuun. Erityisesti uuden, nuoren ruotsin opettajan kanssa oppiminen synkkaa niin hyvin, ett\u00e4 ruotsin kokeista en voi saada muuta kuin kiitett\u00e4vi\u00e4. Ylioppilaskirjoituksetkaan eiv\u00e4t minua ahdista. Olen saanut tarvittavan varmuuden ja motivaation. Enk\u00e4 pelk\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p><strong>Reipasta menoa penkkareissa<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p>Penkkarit ovat koulunk\u00e4ynnin huipentuma. Niin tietysti l\u00e4hes kaikille oppilaille. Minulle ne ovat viel\u00e4kin merkitt\u00e4v\u00e4mm\u00e4t. Maalaan penkkariauton kolmesta kyltist\u00e4 kaksi. Yhdess\u00e4 suuressa sivukyltiss\u00e4 on rehtorimme Nippu-Niemel\u00e4 kuvattu gorillaksi banaani k\u00e4dess\u00e4\u00e4n, lannevaate vinossa, ja tekstiss\u00e4 ep\u00e4ill\u00e4\u00e4n Charles Darwinin teoriaa luonnonvalinnasta. Tiibon ja Karin kanssa olemme kahden kitaran ja yhden haitarin trubaduuritrio, joka k\u00e4y s\u00e4est\u00e4m\u00e4ss\u00e4 pikkuilkeit\u00e4 viisuja opettajista.<\/p>\n\n\n\n<p>Laulut huipentuvat opettajainhuoneen edess\u00e4 esitettyyn isojen poikien rivoon lauluun Levanterista ja h\u00e4nen mahtavasta kalustaan. Mukana laulavat kaikki k\u00e4yt\u00e4v\u00e4lle mahtuvat abit. Opettajatkin hym\u00e4htelev\u00e4t meiningille hyv\u00e4ntuulisina. Tunnelma on liev\u00e4sti sanottuna riehakas. Abirekan kyydist\u00e4 hypp\u00e4\u00e4mme pois liikennevaloissa keskell\u00e4 Helsinki\u00e4. Satumme olemaan Riston kodin l\u00e4hell\u00e4. Pelastaudumme varmalta kylmettymiselt\u00e4 sinne punaviini\u00e4 juomaan ja klassista musiikkia kuuntelemaan.<\/p>\n\n\n\n<p><strong>Tunnollista ahkerointia ja loistavia tuloksia<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p>Olen hankkinut vieraiden kielten ja ruotsin preppausoppaat. Teen teht\u00e4vi\u00e4 huolellisesti ja luen melkein kokop\u00e4iv\u00e4isesti. Monet tiedon aukot t\u00e4yttyv\u00e4t. Ensimm\u00e4isen\u00e4 koep\u00e4iv\u00e4n\u00e4 \u00e4itini antaa onnenpotkun takapuolelleni &#8211; tarpeettoman kovaa. En edes tarvitse sit\u00e4. Olen rauhallinen ja varma. Yleens\u00e4 j\u00e4nnit\u00e4n koep\u00e4iv\u00e4\u00e4 niin, etten pysty nukkumaan. Nyt olen nukkunut hyvin. Ev\u00e4\u00e4t ja kirjoitusv\u00e4lineet laukussa k\u00e4velen Mennink\u00e4isentielt\u00e4 ne muutamat sadat metrit koulun voimistelusaliin.<\/p>\n\n\n\n<p>Kaikki tuntuu olevan selv\u00e4\u00e4 ja ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4. Jopa englannin koe, jonka minua jostain tuntemattomasta syyst\u00e4 inhonnut Korppu-Korhonen l\u00e4hett\u00e4\u00e4 lautakunnalle heikkona cum laudena, tulee takaisin magnana. Kirjoitan kaksi laudaturia ja kolme magnaa, yleisarvosanalla laudatur. \u00c4itini on pakahtua ilosta ja ylpeydest\u00e4. Olen itsekin riemua t\u00e4ynn\u00e4. Koulun loistava p\u00e4\u00e4t\u00f6s on kuitannut kaikki vaikeudet ja surkeudet. Tai niin luulin. Kouluvuodet ovat j\u00e4tt\u00e4neet psyykeeni syv\u00e4n haavan, joka ei ole koskaan t\u00e4ysin parantunut.<\/p>\n\n\n\n<p>Sellaisia en t\u00e4n\u00e4 ilon p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 mieti. Ainoan ylioppilaskuvan ottaa \u00e4itini koulun kulmalla. Se on vauhdissa otettu ep\u00e4tarkka, pieni kuva, jossa voi kuvitella minun hymyilev\u00e4n. Sen siit\u00e4 kyll\u00e4 n\u00e4kee, ett\u00e4 tukkani on lyhentynyt. Hiukset tuskin n\u00e4kyv\u00e4t ylioppilaslakin alta. Kotona vaihdan puvun pois ja laitan Rory Gallagherin Blueprint-albumin soimaan. \u00c4itini on ostanut pullon kuohuviini\u00e4. Kilistelemme laseja ja juttelemme hyv\u00e4ll\u00e4 mielell\u00e4. H\u00e4n l\u00e4htee viem\u00e4\u00e4n Aya-spanielia lenkille. Min\u00e4 vaihdan levynpuolta ja lis\u00e4\u00e4n volyymia.<\/p>\n\n\n\n<p><strong>Haikeus ja kaipaus ruusujen keskell\u00e4<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p>Juuri silloin ovikello soi. En ole odottanut kenenk\u00e4\u00e4n tulevan onnittelemaan. K\u00e4\u00e4nn\u00e4n \u00e4kki\u00e4 stereot pienemm\u00e4lle. Oven takana on Matin is\u00e4 ruusujen kanssa.<\/p>\n\n\n\n<ul class=\"is-style-tw-dash wp-block-list\"><li>Hei, Robert. Sin\u00e4 kirjoitit hienosti. Haluamme vaimoni kanssa onnitella sinua.<\/li><li>K-Kiitos! T\u00e4m\u00e4 on minulle\u2026 Teid\u00e4n onnittelunne. T\u00e4rke\u00e4\u00e4.<\/li><li>N\u00e4kemiin. Muista juhlia t\u00e4n\u00e4\u00e4n.<\/li><\/ul>\n\n\n\n<p>Pitk\u00e4vartiset punaiset ruusut k\u00e4dess\u00e4ni suljen oven. Iloni ja nousuhumalani ovat haihtuneet. Kaipaus kouraisee syv\u00e4lt\u00e4. T\u00e4m\u00e4n olisi pit\u00e4nyt olla my\u00f6s Matin juhlap\u00e4iv\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p>Illan juhla ravintola Royalissa on huumaavan riemukas. Alice Cooperin &#8221;School&#8217;s Out!&#8221; soi korvat lukitsevalla volyymilla. Mutta me olemme vapaita. Kaikki olisi nyt mahdollista. Jatkoille menen hilpe\u00e4ss\u00e4 kaveriporukassa Vanhalle ylioppilastalolle.<\/p>\n\n\n\n<p>Illan kuuma huuma sammuu pois, kun saan tuopillisen olutta vaatteilleni. Kaveritkin ovat kadonneet. Ehdin kotiin reilusti ennen puolta y\u00f6t\u00e4. Seuraavana maanantaina olen taas raahaamassa maalipurkkeja kuorma-autoon. Armeija alkaisi tammikuussa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Robert Ramberg \u201dSe seiskytluvun alku oli rautainen\u2026\u201d Olen tavallinen tapiolalainen teinipoika. Koulunk\u00e4ynti on synkk\u00e4\u00e4kin synkemp\u00e4\u00e4 &#8211; syy siihen vain ei ole se tavanomainen. Edellisen\u00e4 kev\u00e4\u00e4n\u00e4 \u00e4idinkielen tunnilla saamani paniikkikohtaus ja siit\u00e4 kummunnut lamaannuttava esiintymispelko ei hellit\u00e4 otettaan. Olen laihtunut toistakymment\u00e4 kiloa ja muodin mukaisesti pitk\u00e4tukkainen. Kiusaaminen on p\u00e4\u00e4ttynyt, mutta opittu pelkotila j\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4lle ja voimistuu.&hellip; <a class=\"more-link\" href=\"https:\/\/espoonperinneseura.net\/espoo1972\/muistoja-espoosta\/eraan-teinipojan-elamaa-tapiolassa-50-vuotta-sitten\/\">Jatka lukemista <span class=\"screen-reader-text\">Er\u00e4\u00e4n teinipojan el\u00e4m\u00e4\u00e4 Tapiolassa 50 vuotta sitten<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":302,"menu_order":38,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"_eb_attr":"","_exactmetrics_skip_tracking":false,"_exactmetrics_sitenote_active":false,"_exactmetrics_sitenote_note":"","_exactmetrics_sitenote_category":0,"footnotes":""},"class_list":["post-1341","page","type-page","status-publish","hentry","entry"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/espoo1972\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/1341","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/espoo1972\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/espoo1972\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/espoo1972\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/espoo1972\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1341"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/espoo1972\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/1341\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1378,"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/espoo1972\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/1341\/revisions\/1378"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/espoo1972\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/302"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/espoo1972\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1341"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}