{"id":2659,"date":"2022-05-11T06:03:14","date_gmt":"2022-05-11T03:03:14","guid":{"rendered":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/espoo1972\/?page_id=2659"},"modified":"2022-05-11T06:03:14","modified_gmt":"2022-05-11T03:03:14","slug":"ruukinranta-ennen-ja-vuonna-1972-seka-kaupungistumisen-jalkeen","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/espoo1972\/muistoja-espoosta\/ruukinranta-ennen-ja-vuonna-1972-seka-kaupungistumisen-jalkeen\/","title":{"rendered":"Ruukinranta ennen ja vuonna 1972 sek\u00e4 kaupungistumisen j\u00e4lkeen"},"content":{"rendered":"\n

Leena K\u00e4r\u00e4v\u00e4-Lindgren<\/em><\/p>\n\n\n\n

Historiaa<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Ruukinranta on Espoon Laajalahden kaupunginosan osa-alue Laajalahden rannalla ja se kuului Albergan kartanon maihin. T\u00e4m\u00e4 alue on rakennettu osittain ruotsalaisen vara-amiraali Carl Tersmedenin 1750-luvulla perustaman tiiliruukin paikkeille ja sen v\u00e4litt\u00f6m\u00e4\u00e4n l\u00e4heisyyteen. (Tersmeden oli Albergan kartanon omistaja.) Tiiliruukki toimi runsaat 100 vuotta. 1800-luvun alussa oli ruukin yhteyteen rakennettu fajanssitehdas, joka valmisti kaakeleita ja ruukkuja. Tiili\u00e4 vietiin p\u00e4\u00e4asiassa Suomenlinnan rakentamiseen ja ne kuljetettiin sinne vesitse, jaaloilla. Tiilien tekoon k\u00e4ytettiin alueelta saatua, tarkoitukseen sopivaa savea.<\/p>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4isen maailmansodan aikana ven\u00e4l\u00e4iset rakensivat maalinnoitusketjun Helsingin ymp\u00e4ri. Perim\u00e4tiedon mukaan t\u00f6iss\u00e4 oli tuhansia ihmisi\u00e4, osa jopa kiinalaisia sotavankeja. Ruukinrannassa on viel\u00e4 kaksi konekiv\u00e4\u00e4ripes\u00e4kett\u00e4 ja lukuisia taisteluhautoja\/juoksuhautoja. Eroosio, kasvillisuus sek\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6 paikallisena \u201dkaatopaikkana\u201d ovat vauhdittaneet niiden rappeutumista. P\u00e4\u00e4osa tykkiteist\u00e4 on h\u00e4vinnyt tai k\u00e4ytetty my\u00f6hemmin tiest\u00f6n pohjana. Museovirasto p\u00e4\u00e4tti vuonna 1971, ett\u00e4 maa- ja merilinnoitus kuuluu muinaismuistolain tarkoittamiin suojeltaviin kohteisiin.<\/p>\n\n\n\n

Albergan kartanon my\u00f6hemm\u00e4n omistajan lesken, Amanda Kiseleffin kuoleman j\u00e4lkeen perikunta muodosti kiinteist\u00f6yhti\u00f6n, p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4\u00e4n perustaa \u201dhuvilayhdyskunta\u201d Albergan kartanon maille. Lars Sonck laati palstoitussuunnitelman 1903, Alberga Villastad, johon Ruukinrantakin osana kuului. Rakennusty\u00f6t alkoivat v. 1908. Markkinointi t\u00e4ht\u00e4si varakkaaseen keskiluokkaan. Sotavuodet keskeyttiv\u00e4t ik\u00e4v\u00e4sti palstakaupat, eik\u00e4 myynti l\u00e4htenyt sodan j\u00e4lkeenk\u00e4\u00e4n nousuun. Ab M.G.Stenius, joka oli v.1917 ostanut Ab Alberga Oy:n, joutui talousvaikeuksiin ja myi yhti\u00f6ns\u00e4 maaomistuksineen Helsingin kaupungille v. 1939.<\/p>\n\n\n\n

1900-luvun alkuvuosina Ruukinrantaan muutti nimek\u00e4s taiteilijajoukko ja joitakin perheit\u00e4kin: taidemaalari, yksi maamme tunnetuimmista, Akseli Gallen-Kallela ensin Linuddeniin ja edelleen rakentamaansa Tarvasp\u00e4\u00e4h\u00e4n, joka on korkealle kohoava ateljeelinna, \u201dmaamerkki\u201d.  Kuvanveist\u00e4j\u00e4 Ville Vallgren muutti puolestaan Villa Paarmioon, mik\u00e4 oli Villen taiteilijavaimon Viivin huvila. Runoilija Joel Rundt, joka tunnetaan mm. Finlandia-hymnin ruotsintajana ja virsien k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4n\u00e4, suomi-ruotsi, muutti perheineen \u201dMajaraan\/Graninge\u201d ja my\u00f6hemmin tekstiilitaiteilija, professori Oili M\u00e4ki perheineen osti Rundtin talon. Vapaaherratar Elvira Standertskj\u00f6ld, joka oli ollut n\u00e4yttelij\u00e4 ja laulajatar, vietti vilkasta kulttuuri- ja seurael\u00e4m\u00e4\u00e4 rakennuttamassaan Villa Elfvikiss\u00e4 jo vuodesta 1904. V.E. onkin n\u00e4ytellyt t\u00e4rke\u00e4\u00e4 osaa alueen historiassa. Se liittyy saumattomasti alueen tunnetuksi tulemiseen ja on merkitt\u00e4v\u00e4 rakennus viel\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4nkin. Alueen toinen maamerkki!<\/p>\n\n\n\n

Huugo Kaista muutti perheineen alueelle (Ruukinrannantie) ja teki my\u00f6s Ruukinrantaan kaavaehdotuksen v.1929. Alueelle muutti my\u00f6s 1910-luvulla rakennusmestari Isak R\u00e4s\u00e4nen, Kastor Oy:n perustaja ja erilaisten tulisijojen \u201dkeksij\u00e4\u201d. Ruukinrannan nimekk\u00e4in hiiht\u00e4j\u00e4 oli Niilo Enne. H\u00e4nen pihapiiriss\u00e4\u00e4n oli mehil\u00e4isyhdyskuntia, portin pieless\u00e4 kaksikin kyltti\u00e4: \u201dHunajaa myyt\u00e4v\u00e4n\u00e4\u201d ja \u201d Niilo Enne hitsaaja\u201d.<\/p>\n\n\n\n

Lars Sonckin palstoitussuunnitelman mukaan rakennettiin Ruukinrantaan useita huviloita. Noin 25 niist\u00e4 on saanut Espoon museolta suojelum\u00e4\u00e4r\u00e4yksen. P\u00e4\u00e4osin n\u00e4m\u00e4 huvilat on rakennettu 1900-luvun alkuvuosikymmenien aikana. Palstoille annettiin erikoisia nimi\u00e4, kuten Kumamoto, Turriho, Ambrabad, Majara\u2026 Nimet olivat Mary ja A. Gallen-Kallelan keksimi\u00e4. Tiiliruukista ei en\u00e4\u00e4 ollut juuri mit\u00e4\u00e4n j\u00e4ljell\u00e4. Innostus huviloiden rakentamiseen alkoi jo Ven\u00e4j\u00e4n vallan aikoina ja jatkui heti I Maailmansodan j\u00e4lkeen.  1900-luvun alussa rakennettiin Villa Elfvik, Tarvasp\u00e4\u00e4 sek\u00e4 Villa \u00c5kerblom, Ilmola ja moni muu huvila. Useimmat vuosisadan alun huvilat olivat kes\u00e4asunnoiksi aiottuja.<\/p>\n\n\n\n

Liikenne hoitui 1800-luvun loppupuolella h\u00f6yrylaivoilla. Sopiva laituri oli sek\u00e4 Elfvikiss\u00e4 ett\u00e4 Tarvasp\u00e4\u00e4ss\u00e4. Rautatien valmistuminen 1904 ja Lepp\u00e4vaaran aseman rakentaminen helpotti matkustamista ja kuljetuksia. P\u00e4\u00e4stiinh\u00e4n Helsinkiin Lepp\u00e4vaarasta puolessa tunnissa. Linja-autoliikenne alkoi 1925.<\/p>\n\n\n\n

Elinkeinorakenne oli suppeahko. Elfvikin mets\u00e4ss\u00e4, suurten kallioiden alueella louhittiin kive\u00e4 ja sit\u00e4 k\u00e4ytettiin katukiviin, rakennusten perustuksiin sek\u00e4 muihin rakennustarpeisiin, my\u00f6s kuvanveistoon. Eduskuntatalon portaiden kerrotaan olevan Elfvikin mets\u00e4n kivilouhimoista. Villa Elfvikin mailla oli my\u00f6s kasvihuoneita, joilta vietiin tuotteita Helsinkiin myyt\u00e4v\u00e4ksi. Alueella oli my\u00f6s muita suurehkoja kasvihuoneita.<\/p>\n\n\n\n

1930-luvulla Laajalahden rannalle Tarvasp\u00e4\u00e4n naapuriin rakennettiin \u201dLepokoti Linnunlaulu\u201d.Se tuli tunnetuksi\u00a0kirjailijoiden ja runoilijoiden suosimana lepokotina. \u2019Lepoa, Virkistyst\u00e4 ja L\u00e4\u00e4kekylpyj\u00e4\u201d. Linnunlaulussa viihtyiv\u00e4t mm. Ain\u2019Elisabet Pennanen, Olavi Paavolainen, Matti Kurjensaari, Lauri Viljanen\u2026<\/p>\n\n\n\n

Ilmolan lastentarha perustettiin 1947, aloitti Ilmolassa toiminnan 1951 ja toimi kaikkien iloksi viel\u00e4 1990-luvulla.<\/p>\n\n\n\n

 1960-luvulla asui alueella useita kalastajia. Kerrotaan, ett\u00e4 alueella asui ainakin seitsem\u00e4n kalastajaa. Osa asui Tarvon saaressa toiset Ruukinrannan alueella. Kalastus elinkeinona loppui Laajalahden veden likaisuuden vuoksi.<\/p>\n\n\n\n

 Villa \u00c5kerblomin tiloissa toimi Vakuutusyhti\u00f6 Tapiolan koulutuskeskus aina 1970-luvulle asti.<\/p>\n\n\n\n

Ruukinranta 1972<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Ruukinranta muistutti Espoon kaupungiksi tulon aikaan kohtalaisen vire\u00e4\u00e4 maalaiskyl\u00e4\u00e4 Helsingin kupeessa. Useilla \u201dkyl\u00e4mme\u201d asukkailla oli 1960, -70 ja viel\u00e4 1980-luvullakin mehil\u00e4isyhdyskuntia ja portin pieless\u00e4 ilmoitus: hunajaa myyt\u00e4v\u00e4n\u00e4. Aidatuilla pihoilla pidettiin lampaita, joissakin pihoissa n\u00e4kyi vuohia, kanoja – possujakin. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 saattoi aistia er\u00e4\u00e4nlaisen ajan pys\u00e4htyneisyyden, joka jatkui aina viime vuosisadan lopulle asti. Yhteis\u00f6llisyys n\u00e4kyi voimakkaasti Ruukinrannan el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Kaikki tunsivat toisensa. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 liikkuivat ihmiset, jotka asuivat alueella. Syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4- ja ylioppilasjuhlia vietettiin toisinaan koko kyl\u00e4n voimin, kutsu kuului ja miltei kaikki tulivat.  Kev\u00e4t- tai syysk\u00e4velyill\u00e4 saattoi saada puutarhaan uusia taimia. Venerannan uuden vuoden ilotulitukset saivat asukkaat juhlimaan yhdess\u00e4 kirkkaassa talvis\u00e4\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Mutta ymp\u00e4rist\u00f6 muuttui. 1970-luvun alku oli suurten muutosten aikaa Ruukinrannan ulkopuolella. Espoo alkoi kasvaa, koska uutta kaupunkia oli alettu kehitt\u00e4\u00e4 rakentamalla asuntoja, teit\u00e4, kouluja ja infrastruktuuria! Laajalahdessa rakennettiin, Lepp\u00e4vaara oli rakentamisen kourissa – mutta Ruukinrannassa oli rakennuskielto. Satunnaiset uudisrakennukset rakennettiin poikkeusluvalla. Syntyi kerrostuneisuutta. Eri aikakausien rakennukset seisovat rinnakkain isoilla tonteilla. Ruukinrannan alueella oli alle 40 asuinrakennusta. L\u00e4hesk\u00e4\u00e4n kaikki kiinteist\u00f6t eiv\u00e4t kuuluneet vesi- ja viem\u00e4riverkostoon. Monen kiinteist\u00f6n alueella oli ylivuotoviem\u00e4reit\u00e4 ja pihojen likakaivoja k\u00e4ytiin s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti tyhjent\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Kiinteist\u00f6ill\u00e4 oli omat kaivot, aivan kuten monissa maaseudun kyliss\u00e4kin.  Kuivina kesin\u00e4 joidenkin asukkaiden kaivot saattoivat kuivua. MUTTA meill\u00e4 oli luonto: ihania kallioita, mets\u00e4\u00e4, puutarhat omenapuineen ja marjapensaineen sek\u00e4 keitti\u00f6puutarhaan kuuluvine yrtteineen, leikkipaikat, loriseva puro, uimaranta, venesatama, kaislikot, sillat Munkkiniemeen ja juoksuhaudat sek\u00e4 bunkkerit ja vapaus liikkua! Meille oli suotu mahdollisuus tarkkailla luontoa l\u00e4hiet\u00e4isyydelt\u00e4 kaikkina vuodenaikoina. Alueelta saattoi poimia mustikoita ja sieni\u00e4! Kaikki n\u00e4m\u00e4 ihanat asiat, itsest\u00e4\u00e4nselvyydet, ovat olleet alati l\u00e4sn\u00e4! Ja metsien el\u00e4imet, linnut!<\/p>\n\n\n\n

Tiest\u00f6 koostui p\u00e4\u00e4asiallisesti kapeista sorateist\u00e4, jotkut entisi\u00e4 tykkiteiden pohjia, ja ne olivat yksityisteit\u00e4. Liikenne oli maltillista. Viel\u00e4 70-luvulla alueen kaikilla asukkailla ei ollut autoakaan. Oli aikaa k\u00e4vell\u00e4 ja py\u00f6r\u00e4ill\u00e4 Laajalahteen miss\u00e4 oli koulu, kauppa, kirjasto, parturi, posti, suutari ja miltei kaikki mit\u00e4 saattoi tarvita. My\u00f6s Tapiolan suuntaan liikuttiin. Radiomastojen luona oli Hansa-market ja Lepp\u00e4vaaran aseman tienoille oli 70-luvulla rakentumassa Maxi-market. Linja-autoliikenne oli kohtuullisen vilkasta. Kauaa ei tarvinnut bussia odottaa! Kevyen liikenteen yhteys Helsingin suuntaan kulki Tarvon siltojen kautta \u2013 valitettavasti ne olivat usein kehnossa kunnossa.<\/p>\n\n\n\n

Kun Laajalahden tiet olivat saaneet nimens\u00e4 karjalaisen pit\u00e4j\u00e4nimist\u00f6n mukaan, oli Ruukinrannan tiet nimetty paikallisten taiteilijoiden ja alueella toimivan ruukin mukaan. Vasta 1970-luvulla ruvettiin puhumaan Ruukinrannasta \u2013 sit\u00e4 ennen alue tunnettiin Elfvik-nimisen\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Ainut \u201dpalvelu\u201d mit\u00e4 Ruukinrannasta oli saatavana, oli Ilmolan yksityinen lastentarha, joka todenn\u00e4k\u00f6isesti oli ensimm\u00e4inen laatuaan Espoossa. Ilmola oli vahvasti alueen yhdist\u00e4v\u00e4 tekij\u00e4 vuosikymmenten ajan ja sit\u00e4 on pidetty t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 kulttuurin kulmakiven\u00e4 Ruukinrannan alueella. Vuosittaiset Ilmolan myyj\u00e4iset ker\u00e4siv\u00e4t joukoittan v\u00e4ke\u00e4. L\u00e4hiseudun lapset alkoivat \u201dopintiens\u00e4\u201d Aili Hellemaan huomassa ja kun he viel\u00e4 jatkoivat opiskeluaan Laajalahden kansakoulussa, ehti lasten ja perheidenkin v\u00e4lille synty\u00e4 elinik\u00e4iset siteet ja yst\u00e4vyys! Kaikella on tapana loppua aikanaan. Aili-t\u00e4dille ei ollut ty\u00f6n jatkajaa ja valitettavasti Ilmolan talo, joka oli rakennettu Myllykalliolle, Albergan kartanon tuulimyllyn paikalle, Ruukinrannan korkeimmalle kalliolle, kahden purkutalon hirsist\u00e4, on sittemmin tuhoutunut tulipalossa\u00a0(2000-luvun alkupuolella).\u00a0\u00a0<\/p>\n\n\n\n

Ruukinrannan arvohuviloista englantilais-saksalaisvaikutteinen Jugend-huvila Villa Elfvik eli alennustilassa. Kunto oli heikko ja neiti Lise Standertskj\u00f6ldin kuoleman j\u00e4lkeen 1974, Svenska Litteraturs\u00e4llskapetille testamentattua vanhaa arvorakennusta ei voitu ottaa suunniteltuun k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Taloa uhkasi purku, mutta onneksi Espoon kaupunki, monien pohdintojen j\u00e4lkeen, lunasti sen ja kunnosti nykyk\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4, luontotaloksi v.1992. Tarvasp\u00e4\u00e4 on menestynyt suosittuna museona. Villa \u00c5kerblom puolestaan kunnostettiin Pohja-yhtym\u00e4n tarpeisiin ja k\u00e4ytettiin koulutuskeskuksena. Nyky\u00e4\u00e4n kiinteist\u00f6alan yritys Rentto Oy omistaa huvilan. Historiallinen Jugend-tyylinen rakennus on el\u00e4myksellinen kokous- ja juhlatila, suosittu h\u00e4iden ja perhejuhlien pitopaikka.<\/p>\n\n\n\n

Ruukinrantaan perustettiin 1966 nykyinen venesatama, jossa lienee paikka sadalle vapaa-ajan veneelle ja laituri on vanhan satama-alueen tiet\u00e4mill\u00e4. Sataman viereen rakennettiin uimaranta \u201dMutis\u201d.  Mutiksessa j\u00e4rjestettiin kes\u00e4isin uimakoulutoimintaa, kunnes Laajalahden veden laatu huononi niin kelvottomaksi, ett\u00e4 uimaranta oli suljettava. Veden laatu oli my\u00f6s syy siihen, ett\u00e4 alueen viimeinenkin kalastaja lopetti toimintansa.<\/p>\n\n\n\n

Alueella asui viel\u00e4 viitisen miest\u00e4,\u201d ikkunanpesij\u00f6it\u00e4\u201d, jotka asuivat juoksuhaudan suojaan kyh\u00e4tyss\u00e4 majassa. He l\u00e4htiv\u00e4t aamuisin \u201dt\u00f6ihin\u201d \u00e4mp\u00e4reineen ja muine tarvikkeineen. Olivat melko siistin n\u00e4k\u00f6isi\u00e4. K\u00e4viv\u00e4t hakemassa vett\u00e4 Bertilin talon kaivosta (Ruukinrannantie 1) ja joskus pyysiv\u00e4t, ett\u00e4 heille tilattaisiin taksi. Ikkunanpesij\u00f6it\u00e4 oli viel\u00e4 80-luvulla. Heist\u00e4 ei ollut sanottavasti haittaa.<\/p>\n\n\n\n

Jo Villa Elfvikin ja Standertskj\u00f6ldien aikoihin oli nykyisell\u00e4 vanhojen metsien laajoilla kallioalueilla kivilouhoksia (joista aikaisemmin mainittiin), joissa kivenhakkaajat r\u00e4j\u00e4yttiv\u00e4t ja louhivat suuria m\u00e4\u00e4ri\u00e4 graniittia, jota vietiin sek\u00e4 ulkomaille ett\u00e4 kotimaan tarpeisiin. Elvira Standertskj\u00f6ld oli jo aikanaan myynyt \u201drintoja\u201d eli louhospaikkoja kiviyritt\u00e4jille. Kivim\u00e4ess\u00e4 (niin aluetta kutsuttiin) hakattiin noppa- ja nupukivi\u00e4 sek\u00e4 eri rakennus- ja koristekivien raaka-aihioita. Elfvikin punainen graniitti on ollut haluttua tavaraa. Sodan j\u00e4lkeinen rakennusbuumi ty\u00f6llisti kivenhakkaajia vuosikymmeniksi. Kivenhakkaajat asuivat p\u00e4\u00e4asiassa omissa, itse rakentamissaan melko yksinkertaisissa ja pieniss\u00e4 parakeissa. Viimeiset kivenhakkaajat ty\u00f6skenteliv\u00e4t Ruukinrannan alueella viel\u00e4 1970-luvulla.<\/p>\n\n\n\n

On viel\u00e4 mainittava lasten vapaa-ajan harrastuksiin raivatut urheilupaikat. Oli pituushyppy-, korkeushyppy ja painonnostopaikat, kolmiloikkaa saattoi hypell\u00e4 ja naruhyppelykin oli suosittua. Hiiht\u00e4m\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4si kotiovelta ja laskettelemaan mentiin Laajalahden Taivariin! Luistelemaan mentiin Laajalahden j\u00e4\u00e4lle potkukelkalla.  Koulun kentt\u00e4 oli suosittu ja joihinkin pihoihin j\u00e4\u00e4dytettiin pieni kentt\u00e4!<\/p>\n\n\n\n

Suur-Helsingin haaveet sek\u00e4 muita uhkakuvia<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Helsinki oli ostanut Steniuksen maat Ruukinrannassa, Laajalahdessa ja Lepp\u00e4vaarassa v.1939. Ajatuksena oli liitt\u00e4\u00e4 Espoon it\u00e4osat Helsinkiin. Albergan taajav\u00e4kisen yhdyskunnan hallitus oli my\u00f6s suhtautunut 1950-luvulla asiaan my\u00f6t\u00e4mielisesti.<\/p>\n\n\n\n

Kun Espoon ensimm\u00e4inen yleiskaava valmistui 1968 muotoutui Muurala Espoon hallinnolliseksi keskukseksi. Poliittisten kiistojen k\u00e4ydess\u00e4 voimakkaana, uhkana oli, ett\u00e4 Espoon it\u00e4iset alueet liitett\u00e4isiin Helsinkiin. Mm. Lepp\u00e4vaara ja Laajalahti mukaan lukien Ruukinranta kuuluisivat liitokseen. Viel\u00e4 1970 ja 71 kaupunkiliiton silloinen toimitusjohtaja L.O. Johansson esitti selvityksess\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 Espoon it\u00e4iset osat tulisi liitt\u00e4\u00e4 Helsinkiin. Oli laadittu virallinen alueliitosehdotus, jonka tarkoituksena oli tasapainoisemman kuntarakenteen luominen. Hanke kuitenkin kariutui Espoon tultua kaupungiksi 1972. Liitosasian annettiin raueta. Tavoite Suur-Helsingin luomisesta j\u00e4i toteutumatta.<\/p>\n\n\n\n

Vuosien mittaan ruukinrantalaiset ovat yhdess\u00e4 yritt\u00e4neet torjua milloin voimalinjan vetoa l\u00e4pi asutusalueen, milloin alueen kautta kulkevaa l\u00e4piajoa. My\u00f6s valtion pyrkimys laajentaa Otaniemen kampusta Ruukinrannan vanhojen metsien alueelle oli uhkakuva, joka ei onneksi toteutunut.<\/p>\n\n\n\n

Ilman n\u00e4it\u00e4 viime vuosisadan alkupuolella rakennettuja ihania huviloita olisi Ruukinrannan merkitys hyvin paljon k\u00f6yhempi. Alue on pieni ja melko harvaan asuttu ja v\u00e4est\u00f6n kasvu on ollut hidasta rakentamista jarruttavien, vuodesta toiseen kest\u00e4vien rakennuskieltojen vuoksi. Helsingin omistamat alueet (niit\u00e4kin viel\u00e4 on) ovat rakentamattomia. Suurille yksityisomistuksessa oleville tonteille (3000-6000m2) on saanut rakentaa vain kaksi asuntoa. Asemakaavaa t\u00e4lle alueelle on odotettu vuosikymmeni\u00e4!<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hteet:<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Ruukinrannan nykyiset ja entiset asukkaat:
Launo Heinonen
Hanna Huurrekorpi-Hynninen
Maija Juutilainen
Matti Juutilainen
Paula Kosonen
Seija Rajarinne
Aretta Tiilim\u00e4ki<\/p>\n\n\n\n

Lepp\u00e4vaara-seura: Lepp\u00e4vaaran ytimess\u00e4<\/p>\n\n\n\n

Johanna Pekkanen ja Virve Heininen: Kuninkaan kartanosta kaupungiksi<\/p>\n\n\n\n

Espoon kaupunki: Rakennusinventointi: Ruukinranta-Tarvasp\u00e4\u00e4<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Leena K\u00e4r\u00e4v\u00e4-Lindgren Historiaa Ruukinranta on Espoon Laajalahden kaupunginosan osa-alue Laajalahden rannalla ja se kuului Albergan kartanon maihin. T\u00e4m\u00e4 alue on rakennettu osittain ruotsalaisen vara-amiraali Carl Tersmedenin 1750-luvulla perustaman tiiliruukin paikkeille ja sen v\u00e4litt\u00f6m\u00e4\u00e4n l\u00e4heisyyteen. (Tersmeden oli Albergan kartanon omistaja.) Tiiliruukki toimi runsaat 100 vuotta. 1800-luvun alussa oli ruukin yhteyteen rakennettu fajanssitehdas, joka valmisti kaakeleita ja… Jatka lukemista Ruukinranta ennen ja vuonna 1972 sek\u00e4 kaupungistumisen j\u00e4lkeen<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":302,"menu_order":136,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"_eb_attr":"","_exactmetrics_skip_tracking":false,"_exactmetrics_sitenote_active":false,"_exactmetrics_sitenote_note":"","_exactmetrics_sitenote_category":0,"footnotes":""},"class_list":["post-2659","page","type-page","status-publish","hentry","entry"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/espoo1972\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/2659","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/espoo1972\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/espoo1972\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/espoo1972\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/espoo1972\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2659"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/espoo1972\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/2659\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2660,"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/espoo1972\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/2659\/revisions\/2660"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/espoo1972\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/302"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/espoo1972\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2659"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}