Nuuksion eläimistä

Kasvihuoneilmiötalvi ei ole suuresti luonnon kulkua järkyttänyt Nuuksiossa. Eläinmaailmassa toinen talvi ei ole koskaan toisen kaltainen. Sää ei ole niinkään päätekijä, ravinto-olosuhteet sensijaan voivat muuttua paljon. Käpyjä ei ole tämän talven aikana ollut juuri nimeksikään, oravat ja käpytikat ovat suorastaan kärsineet nälkää. Lintulaudoillamme on käynyt ruokailemassa kymmenkunta tikkaa ja ne ovat saaneet mekkonsa täyteen joka päivä. Oravia oli syksystä lähtien kaksi kappaletta. Niitä on tullut talven mittaan lisää häntiään laahaten ja surkean näköisinä. Onpa ollut ilo katsella, kun ovat jonkun päivän ruokailleet, niin johan on taas häntä kippuralla.

Katselin telkkarista luontoiltaa jokin aika sitten ja he olivat sitä mieltä, ettei tarvitse enään ruokia lintuja. Oravat ja tikat eivät varmaan ole samaa mieltä, koska heidän viljasatoonsa on vielä pitkä aika. Kuusien alla olen tavannut talven aikana massoittain versojen pätkiä, jotka orava on katkonut ja syönyt niistä varsinkin kukintosilmut. Näillä eväillä kuitenkin orava kuolee nälkään katotalvien aikaan sekä aliravitsemukseen että sairauksiin. Liito-orava on nähdäkseni ratkaissut muonapuolensa paremmin, koska lepän ja koivun silmit luultavasti eivät lopu koskaan.

Epäkohta sille on, että havaintoni mukaan näätä käy joka viides vuosi ja syö melkein kaikki oravat. Varsinkin liito-orava on heikommillaan, koska se ja näätä ovat yöeläimiä. Liito-orava kanta on Nuuksiossa surkean pieni. Punatulkut ovat ihmeissään salmonellan kanssa. Tänä talvena on löytynyt paljon kuolleita yksilöitä, lintulaudoillamme eivät ne ole montaakaan kertaa poikenneet. Aiemmin viherpeippoja poikkesi joka päivä n. 50 kp]. Tänä talvena on ollut vain yksi pariskunta.

Tavallisia varpusia on sen sijaan ollut meidän kulmilla oikein runsaasti, vaikka niitä ei ole näkynyt 25 vuoteen ollenkaan. Sinitiaisia on taas ollut edellisiä talvia paljon runsaammin, poikkeus sekin.

Luonnolla on oma rytminsä, varpuspöllöllä myös omansa. Se käy joka viides vuosi ottamassa omansa, siinä välissä ei ollenkaan. Kolme vuotta sitten oleili näillä main kolme pöllöä ja niiden menuun kuului yksi pikkulintu päivässä, ei toivottuina Ovat pahukset täällä vuoden päästä
taas. Puukiipijäperhe ei ole käynyt kertaakaan tänä talvena vaikka viime vuonna olivat jokapäiväisiä vieraita. Rautiaiset ovat poikenneet pari kertaa kuukaudessa.

Vaihtelevaa on Nuuksion lintumaailma, mutta niin on luontokin. Tämä leuto talvi ei vielä ole maailman loppu, koska pitkän ikäni aikana on ollut ainakin kolme samanlaista.

Uskovaisen sunnuntaikalastajan rukous: “Kiltti Jumala, anna minulle kerran niin iso kala, että ei tarvitse aina valehdella.”

Helge Fagerholm
Nuuksio-lehti 2/89