Carl Johan Walleen - aikansa uraohjus ja kulttuurin tekijä                                   
1. osa

Euroopassa 1800-lukua sanotaan porvariston vuosisadaksi. Teollisuuden ja kaupan kehityksen myötä vaurastunut porvaristo nousi aateliston rinnalle virkahierarkiassa, poliittisessa keskustelussa ja vallankäytössä. Yksityiselämässään porvaristo noudatti edelleen suljettua ja perhekeskeistä elämäntyyliä. Aristokraatit ja korkeissa viroissa palvelevat aateliset jatkoivat elämistä julkisuudessa. Asunto, palatsi tai kartano oli edustuspaikka, joka viestitti isäntänsä vauraudesta, traditioista ja valta-asemasta.  Myös Carl Johan Walleen omaksui korkean virka-asemansa mukaisen elämäntyylin ja rakensi Träskändan kartanosta näyttävän edustuspaikan.

Carl Johan Walleen syntyi Turussa 1781. Hänen isänsä Erik Walleen oli Turun hovioikeuden varapresidentti. Carl aloitti hänkin uransa Turun hovioikeudessa. Keisari Aleksanteri I:n  vierailu Turussa keväällä 1809 oli alku Carl Walleenin huikealle urakehitykselle. Ensin nimitys hovioikeuden sihteeriksi ja jo samana kesänä siirto Pietariin Robert Henrik Rehbinderin sihteeriksi ja vuonna 1811 perustetun Suomen asiain komitean jäseneksi. Vuotta myöhemmin 31-vuotias Walleen sai valtioneuvoksen arvon. Vuonna 1816 hänestä tuli Viipurin läänin maaherra ja saman vuoden marraskuussa hän avioitui Auroran leskeksi jääneen äidin, Eva Stjernvallin kanssa. Vuonna 1820 Walleen kutsuttiin senaatin jäseneksi Helsinkiin ja 1822 hänet nimitettiin Suomen prokuraattoriksi, ylimmäksi lainvalvojaksi. Samalla Walleen sai salaneuvoksen arvonimen. Hän jatkoi vuoteen 1854 prokuraattorin virassa, josta erotessaan  hänet korotettiin vapaaherraksi.

Lainvalvojana Walleen osoitti uudistushenkisyyttä. Pahimmat erimielisyydet silloisen kenraalikuvernööri  Arseni Andrejevits Zakrevskin kanssa koskivat keskusvallan ja Suomen lakien ja senaatin aseman välisiä suhteita. Keisaria ja keisarin arvomaailmaa kohtaan Walleen oli ehdottoman lojaali.

Träskändan puutarhasta Walleenin taideteos 

Carl Walleen oli taiteen ystävä, kirjallisuuden tuntija ja keräilijä. Häntä lähellä oli erityisesti puutarhataide. Walleen tunsikin hyvin aikansa puutarharakennelmien tyylisuunnat. Innokkaana ranskalaisen kulttuurin harrastajana hän seurasi tarkkaan eurooppalaisia tyylivirtauksia.

Hänelle olivat tuttuja monet Pietarin ja mm. suomalaisen Jokioisten kartanon englantilaistyyliset puistorakennelmat. Vaikka suomalaiset rakensivat tuona aikana pääasiassa englantilaisia puutarhoja, Walleen valitsi ranskalaisen, suoraviivaisen tyylin. Ja vaikka kyseistä tyylisuuntaa pidettiin jo vanhanaikaisena, Walleen tiesi, että Ranskassa se oli tullut muotiin uudelleen 1800-luvun alussa.

Walleenin Träskändan suunnitelmassa uusi päärakennus siirtyi kaksi kertaa kauemmaksi joesta, nykyisen kartanon paikalle. Talouskeskus sijoitettiin päärakennuksen pohjoispuolelle, kasvi- ja hedelmätarhat kauemmaksi itään. Näin uudelle muotopuutarhalle jäi enemmän tilaa.

Uudessa suunnitelmassa päärakennuksesta säteittäin lähtevät eri kohteisiin johtavat puukujanteet muodostivat viuhkamaisen sommitelman. Kujanteiden reunustoille istutettiin kartanon metsistä ja kauempaakin tuotuja lehmuksia, tammia, vaahteroita ja jalavia. Kujanteiden päihin kuului jokin rakennelma tai näkymä tai keittiöpuutarha tai yhteys oheiselle maantielle. Koko suunnitelma  perustui tarkkoihin laskelmiin.

Päärakennuksen poikkiakselin suuntaisesti rakennettiin tiet länteen ja itään. Länsipäässä oli Carl Ludvig Engelin piirtämä uusgoottilainen rakennus, jota on alkujaan on käytetty viljamakasiinina. Rakennus on säilytetty. Parin vuosisadan aikana se on palvellut varastona, sikalana ja ruumishuoneena. Sittemmin sen sisätilat on peruskorjattu ja muutettu kirkollisiinkin toimituksiin sopivaksi kokoontumistilaksi. Itään päin suuntautuva tie vei laajojen viljelmien halki.

Puiston toinen poikkiakseli noudatti af Klerckerin puiston talvitielinjausta ja johti länsisuunnalla kasvihuoneille.

Walleen rakennutti 1820-luvulla Engelin piirtämän pyörötemppelin Glimsinjoelta itään kohoavalle mäelle, josta avautui näkymät kartanolle ja Pitkäjärvelle. Kerrotaan, että maisemapuutarhafilosofian mukaan temppeli oli pyhitetty metsästyksen jumalatar Dianalle. Rakennus on säilytetty. Walleenin aikaiset näköalat ovat metsittyneet. Kaunista, joskin kunnostusta vaativaa pyörötemppeliä voi nykyisin katsella lähellä sijaitsevan Auroran kappelin suunnalta.

Lähteet:

Sten Björkmann ja Märtha Norrback: Aurora Karamzin - Aristokratian elämää  (Espoon kaupunginmuseo, 2006)

Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema (Espoon kaupunginmuseo, 1991)