Espoon keskiaikainen harmaakivikirkko, nykyinen Espoon tuomiokirkko, on valmistunut 1400 luvun jälkipuoliskolla. Rakennustyö on viimeisten tutkimusten mukaan aloitettu ilmeisesti jo 1300- ja 1400- lukujen vaihteessa. Runkohuoneeseen liittyvät saaristo ja asehuone. Kolmilaivaisen kirkkosalin keskilaivaa kattavat tähtiholvit ja sivulaivoja ristiholvit.

Kirkko laajennettiin harmaakivisin ristisakaroin vuonna1821 (P. Granstedt). Ensimmäisen kerran kirkko restauroitiin 1929-31 (A. Lindgren) ja toisen kerran 1982 (O. Hansson). 1930-luvun peruskorjaus-restauroinnin yhteydessä tynnyriholvit muutettiin tähtiholveiksi ja kirkon keskiaikaisia osia korostettiin, jolloin saatiin esille seinien myöhäiskeskiaikaiset kalkkimaalaukset.

Kirkon vieressä seisova, alaosaltaan harmaakivinen kellotapuli on vuodelta 1767. Kirkon pohjoispuolella on tiilestä muurattu, entinen ruumishuone vuodelta 1827. Kirkkomaata ympäröivä kivimuuri on vanhimmilta osin 1700 luvulta.

Kirkonmäki on Espoonjokilaaksosta kohoava harjanne, jolla kirkko, pitäjäntupa ja pappilan rakennukset sijaitsevat. Espoonjokilaakson kulttuurimaisemaan kuuluu myös vanha maantie, joka on Suuren Rantatien keskiaikaisperäinen haara. Puistomaisella Pappilanmäellä sijaitseva kirkkoherranpappila on rakennettu 1853 (J. Wik). Pihamaata rajaavista siipirakennuksista toinen on 1770-luvulla rakennettu aitta- ja varastorivi ja toinen vuodelta 1818 oleva leivintupa kamareineen.

Pappilanmäellä sijaitsee myös vanha pitäjäntupa, joka oli alunperin Backbyn tilan mailla sijainnut tyhjilleen jäänyt koulutalo. Se siirrettiin vuosina 1889-90 uudelle paikalleen kirkon lähelle. Suomenkielinen kansakoulu toimi pitäjäntuvassa 1900-luvun alussa. Pitäjäntupa siirtyi seurakunnan omistukseen vuonna 1933 ja kokoussali laajennettiin seurakuntasaliksi. joka on siirretty paikalle 1890.

Kirkkotarhassa on useita vanhojen espoolaissukujen perhehautoja muistomerkkeineen sekä 1700- luvun kellotapuli ja siunauskappeliksi muutettu 1800-luvun alkupuolella rakennettu ruumishuone. Kirkon länsipuolen korkealla mäellä oleva Muuralan pappilan empiretyylinen päärakennus on rakennettu vanhemman pappilan kivijalalle. Pihapiiriin kuuluvat siipirakennukset ovat 1700-ja 1800-lukujen vaihteesta.

Mäellä vastapäätä Espoon kirkkoa sijaitsee Södrikin kylän keskiaikaisella kylämäellä Domsin kantatilan jugendhenkinen päärakennus, viimeinen kylän viidestä kantatilasta.

Alueen itäreunassa oleva Lövkullan mäki muodostuu kahdesta maatilan talouskeskuksesta. Lövkullan ratsutila jaettiin vuonna 1756 kahtia. Lövkullan eteläpuolella sijaitsi Espoon teıveyslähde, jonka kukoistuskautta olivat 1700-luvun loppu ja 1800-luvun alku. Se oli erityisesti Helsingin seurapiirien ja Suomenlinnan upseeriston suosiossa. Rakennuskantaa ei ole säilynyt, nykyisin paikalla on pieni peltojen ympäröimä metsäsaareke. Paikka on historiallisen ajan kiinteä muinaisjäännös.

Jokikaakson laidalla sijaitseee myös Lagstadin entinen kansakoulu vuodelta 1873 (laajennus 1887). Vuonna 1869 kunta oli vuokrannut seurakunnalta Lagstadin tilan, joka oli keskiajalla testamenttilahjoituksella joutunut kirkolle. Uuden koulun valmistuttua Lagstadin koulu muutettiin virastoksi.

Lähteitä:

Rakennettu kulttuuriympäristö. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt. Museovirasto, Ympäristöministeriö 1993.

Wikipedia