Espoonkartanon laaja maisemakokonaisuus liittyy kiinteästi Finnsin, Sperrinsin ja Träskbyn maisemakokonaisuuksiin. Espoonkartanon perusti Kustaa Vaasa vuonna 1556. Espoonkartanon nykyinen päärakennus on vanhimmilta osin vuodelta 1797. Se oli alunperin tarkoitettu suurisuuntaisen kartanosommitelman läntiseksi siipirakennukseksi. Nykyiseen klassistiseen asuunsa se uusittiin 1914-15 (W.G. Palmqvist).

Itäinen punatiilinen siipirakennus on vuodelta1801. Kartanon laaja puisto sai nykyisen muotonsa 1910 luvulla (P. Olsson). Kartanoalueella on lisäksi kivinen myllyrakennus vuodelta 1777 (B.B. Qvist), krouvinakin toiminut työväenasunto Krogen 1700 luvulta, navettamäen suuret talousrakennukset, konttori ja työväenasunnot (W.G. Palmqvist) sekä kansallisromanttinen huvila Holken vuodelta 1904.

Keskiaikaisperäinen Suuri Rantatie kulkee hyvin säilyneenä halki kartanoalueen ylittäen Mankinjoen. Tämä 1777 rakennettu kivisilta on lajissaan maamme vanhin. Kartanoalueella on myös kaksi muuta vanhaa siltaa, vuosilta 1900 ja 1914.

Espoonkartanon pohjoispuolella sijaitsevalla Sperringsin historiallisella kylämäellä on 1910 luvulla rakennetut tiilinavetta ja työväenasunto (W.G. Palmqvist). Kartanon luoteispuolella sijaitsevaan Finnsin rakennusryhmään sisältyy Finnsin vanha kestikievarirakennus vuodelta 1861, Finnsin kansanopistorakennus vuodelta 1897 (W. Aspelin) sekä 1909 valmistunut oppilasasuntola (Taucher & Cajanus).

Espoonkartanon (ruots. Esbogård) kaupunginosa kuuluu Suur-Kauklahden suuralueeseen. Kaupunginosa sijaitsee Kehä III:n molemmin puolin Espoon länsiosissa. Espoonkartannon kuuluu myös Jarvikylä (ruots. Träskby). Espoonkartanon asukasluku vuoden 2009 alussa oli 536, josta ruotsinkielisen väestön osuus on 35,1%. 

Esbogård Ab on nykyään sukuyhtiö, joka harjoittaa maa- ja metsätaloutta sekä vuokraa päärakennusta juhlatilaisuuksiin.

Lähteitä:

Rakennettu kulttuuriympäristö. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt. Museovirasto, Ympäristöministeriö 1993.

Wikipedia