| Träskändan kartanoympäristö |
|
Träskändan historiallinen kartanoalue sijaitsee Pitkäjärven lounaispäässä Suuren Rantatien varrella. Kartanon suuren puiston perusti senaattori C.J. Walleen 1830-luvulla ja sitä laajennettiin huomattavasti Aurora Karamzinin omistajakaudella 1840-90. Träskändan kartano perustettiin 1700-luvulla. Kartanon ensimmäiset omistajat olivat Viaporin upseereita ja virkamiehiä. Viaporin komendantti Carl Nathanael af Klercker (1734-1817) osti kantatilan Storträsk 1787, johon hän liitti 1795 Frantzin ja 1801 Jofsin. Kolme verotaloa yhdistettiin ja alettiin puhua Träskändan kartanosta. af Klerckerin suunnitteli itse kartanon ensimmäisen päärakennuksen jo 1796 ja tämän jälkeen aloitettiin 700 neliöisen kartanon rakennustyöt.
Aurora Karamzinin isäpuoli senaattori, sittemmin prokuraattori ja vapaaherra Carl Johan Walleen (1781–1867) osti tilan 1820 perheelleen kesänviettopaikaksi. Walleen rakennutti uuden päärakennuksen sekä Carl Ludvig Engelin suunnittelemat tiilisen viljamakasiinin ja Diana-temppeliksi kutsutun huvimajan. Hän myös muokkasi puistosta symmetrisen ranskalaisen puiston. Kartano tunnetuin omistaja Aurora Demidov (myöh. Karamzin) osti Träskändan isäpuoleltaan Walleenilta vuonna 1840 leskeksi jäätyään. Hän oli kiintynyt tilaan vietettyään siellä suuren osan lapsuudestaan. Hän haetutti Pietarista ranskalaisia ja saksalaisia puutarhureita ja alkoi kunnostaa puistoa muodikkaaksi englantilaiseksi maisemapuutarhaksi. Puistoon tuotiin puita Demidovien kartanosta Uralilta asti. Vuosina 1851-1852 Aurora Karamzin laajensi päärakennusta ja rakennutti seuraavina vuosina lisää puisto- ja ulkorakennuksia kuten tallin. Hohdokkainta Träskändan kartanon historiassa lienee se, että Venäjän keisari Aleksanteri II kunnioitti vierailullaan kartanoa 16. syyskuuta 1863 saapuessaan Suomeen avaamaan valtiopäiviä. Keisarin vierailuun kuului metsästysretki, jonka aikana keisari legendan mukaan kaatoi saksanhirven ja paikalle istutettiin keisarin tammena tunnettu tammi. Illalla järjestettiin juhlava yhdentoista ruokalajin päivällinen ja tanssiaiset. Keisarin vierailua varten Träskändaan rakennettiin kuusikulmainen käymälärakennus ja väliaikainen tanssiaissali. Kartanon rakennukset
|
|||
|
Kartanon kivinen päärakennus on saanut klassistisen nykyasunsa vuonna 1921 (I.G. Clason, A. Lindgren).
Vanhempaa rakennuskantaa edustavat 1820-luvulla rakennetut viljamakasiini ja huvimaja (C.L. Engel), ns. Piparkakkutalo sekä kaksi työväenasuntoa 1820 ja 1850-luvuilta.
1920-luvulla Träskändassa alkoi uusi aikakausi, kun Espoon maalaiskunta osti kartanon. Nykyinen päärakennus edustaa barokkityyliä ja toimi pitkään vanhainkotina. Nykyisin päärakennus on tyhjillään ja Espoon kaupunki etsii päärakennukselle uutta käyttöä. Kartanopuiston monet rakennukset ovat päässeet monelta osin huonoon kuntoon.
Pikku-Aurora
Arkkitehti Axel Hampus Dahlström laati Träskändan kartanon omistajan Aurora Karamzinin (1808-1902) tilauksesta 1860-luvulla meijerikeskussuunnitelman. Kaksi rakennuksista, meijeri ja meijerikoulu, toteutettiin Dahlströmin piirustusten mukaan vuonna 1862. Kolmas rakennus, tilanhoitajan asunto, joka sekin on Dahlströmin suunnittelema, siirrettiin Dalsvikista.
Träskändan ruotsinkielisen meijerikoulun perusti Uudenmaan ja Hämeen läänin maanviljelysseura vuonna 1871. Kartanon maita piti tällöin hallussaan vuokraviljelijä agronomi H.D. Koopman. Vuonna 1871 toimintansa aloittaneen koulun opettajana toimi ruotsalainen agronomi C.J. Myrstén. Koulu joutui lopettamaan toimintansa kuitenkin jo 1875, kun Koopman muutti paikkakunnalta. Myöhemmin vanhaan meijerikoulurakennukseen sijoitettiin kansakoulu. Träskändan päärakennus paloi marraskuussa 1888, sen jälkeen muutettiin sekä tilanhoitajan asunto että koulurakennus Auroran kesäasunnoksi.
Kaupungin omistukseen meijerirakennusryhmä tuli vuonna 1982. Aurora KaramzinAsemakaava vuodelta 1988 määrää rakennukset suojeltaviksi. Espoon kaupunginmuseon lausunnossa rakennukset kuuluvat ehdottomasti rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti tärkeimpiin säilytettäviin ja korjattaviin kohteisiin Espoossa.
Arkkitehtitoimisto Nurmela - Raimoranta - Tasa on laatinut rakennusten peruskorjaussuunnitelman, joista ensimmäiseksi toteutettiin meijerikoulun (Pikku-Auroran) peruskorjaus joka valmistui elokuussa 2003. Meijerikoulurakennuksen ryhmään kuuluvat, taidetalon käyttöön suunnitellut kaksi muuta rakennusta, tilanhoitajantalo ja meijeri. Tilanhoitajan rakennuksen säilyttävä peruskorjaus on aloitettu syksyllä 2006 ja meijerirakennuksen säilyttävä peruskorjaus aloitettiin elokuussa 2009, päämääränä säilyttää kulttuurihistoriallisesti arvokkaat rakennukset ja pihapiirin kokonaisuus.
Glimsinjoen suussa on koristeellinen pesutupa ilmeisesti 1860 luvulta. Kartanoalueen pohjoispuolella on Aurora Karamzinin perustama kansakoulu vuodelta 1891 (G. Nyström).
Lähteitä:
Rakennettu kulttuuriympäristö. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt. Museovirasto, Ympäristöministeriö 1993.
Wikipedia