{"id":3825,"date":"2024-03-25T08:36:34","date_gmt":"2024-03-25T06:36:34","guid":{"rendered":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/sivistys\/?page_id=3825"},"modified":"2026-02-13T05:45:27","modified_gmt":"2026-02-13T03:45:27","slug":"teknillinen-korkeakoulu-muutti-otaniemeen","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/sivistys\/teknillinen-korkeakoulu-muutti-otaniemeen\/","title":{"rendered":"Teknillinen korkeakoulu muutti Otaniemeen"},"content":{"rendered":"\n

Aapo Kirvesniemi<\/em>
25.3.2024<\/p>\n\n\n\n

Olisi vaikeata kutsua Espoota sivistyskaupungiksi, jos kaupungissa ei olisi korkeimman koulutustason oppilaitosta, korkeakoulua tai yliopistoa. On tosin hieman kummallista, ett\u00e4 Teknillinen Korkeakoulu p\u00e4\u00e4tettiin siirt\u00e4\u00e4 Espoon Otaniemeen 1949. Toimitilat Helsingiss\u00e4 olivat k\u00e4yneet riitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6miksi, johonkin oli pakko menn\u00e4. Onneksi tulivat Espooseen. Aikajanalla t\u00e4m\u00e4 sinetti Espoon sivistyneisyydelle on tullut hieman j\u00e4lkijunassa, saihan Turku yliopistonsa tai silloisen akatemiansa jo 1640.<\/p>\n\n\n\n

Hyvin TKK Otaniemeen asettui, ja ulkoisen asun komeudesta mm. p\u00e4\u00e4auditoriolle vastasi itse Alvar Aalto. Vaikka h\u00e4n jo el\u00e4ess\u00e4\u00e4n taisi olla arvonsa tunteva herra, tuskin arvasi, ett\u00e4 koko h\u00e4nen osittain suunnittelemaansa kampusta joskus kutsuttaisiin Aalto-yliopistoksi.<\/p>\n\n\n\n

Aloitin opiskelun TKK:n vuoriteollisuusosastolla syksyll\u00e4 1956, jolloin mainittu osasto oli viel\u00e4 Helsingiss\u00e4 vanhassa korkeakoulurakennuksessa Hietalahden torin reunalla. Osastossa oli kaksi linjaa. Toisessa valmistuttiin kaivosinsin\u00f6\u00f6riksi ja toisessa, minun valitsemassani, koulutuin metallurgiksi. Vuoriteollisuus ei tuolloin ollut mitenk\u00e4\u00e4n erikoisen suosittu opiskelusuunta, eik\u00e4 sen tarjoamaa ammattiuraa nuoriso juuri tuntenut. Kaivos oli syv\u00e4ll\u00e4 maan alla ja ter\u00e4stehdas tuprutti mustaa savua. Ei vaikuttanut mukavalta. Itsekin yritin p\u00e4\u00e4st\u00e4 s\u00e4hk\u00f6osastolle, koska harrastelin radioiden ja televisioiden rakentelua. Kuukauden kest\u00e4viss\u00e4 p\u00e4\u00e4sykokeissa eiv\u00e4t saavuttamani pistem\u00e4\u00e4r\u00e4t s\u00e4hk\u00f6osastolle riitt\u00e4neet, mutta tulin hyv\u00e4ksytyksi vaihtoehdoksi asettamalleni vuoriosastolle. Ajattelin viel\u00e4 seuraavana vuonna uudelleen yritt\u00e4\u00e4 s\u00e4hk\u00f6osastolle, mutta kuitenkin tyydyin aloittamaan opinnot ns. \u201dvuorimiehen\u00e4\u201d. En ole valintaani katunut.<\/p>\n\n\n\n

Jos ei vuority\u00f6 erikoisemmin kiinnostanut poikia, olisi vuoriosastolle tullut tytt\u00f6 ollut vallan kummallinen tyyppi. Koko nelivuotisen opiskeluni aikana ei sellaista ollut. Osastolla oli kovin aktiivinen oppilaiden j\u00e4rjest\u00f6, Vuorimieskilta. T\u00e4h\u00e4n yhdistystoimintaan muilla osastoilla oli mahdollisuus l\u00f6yt\u00e4\u00e4 omasta joukostaan t\u00e4rke\u00e4 toimihenkil\u00f6: \u201dkillan em\u00e4nt\u00e4\u201d. Meill\u00e4 ei em\u00e4nt\u00e4\u00e4 ollut. Meit\u00e4 aloitti opiskelun t\u00e4ysi tusina poikia.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4ss\u00e4 muistelussani kerron Espoossa alkaneesta ajasta. En kertaa koulun yleiseen toimintaan kuuluvia asioita, sill\u00e4 ne l\u00f6ytyv\u00e4t virallisista historia-arkistoista.<\/p>\n\n\n\n

Opiskelu oli jaettu kahteen jaksoon. Kahden ensimm\u00e4isen vuoden aikana opiskeltiin tekniikkaan kuuluvia yleisaineita, matematiikkaa, koneenpiirustusta, kemiaa, termodynamiikkaa yms. Suoritettiin ns. \u201dpikkudiplomi\u201d. Kaksi seuraavaa vuotta keskityttiin ammattiaineisiin. Opiskelun aika oli 4,5 vuotta, jossa viimeinen puoli vuotta omistettiin tutkintoteht\u00e4v\u00e4lle, tehtiin \u201ddiplomity\u00f6\u201d. Siirryimme Otaniemeen tuon ammattiin opiskelujakson ajaksi syksyll\u00e4 1958.<\/p>\n\n\n\n

Muutos opiskeluolosuhteissa oli valtava. Helsingin aikana metallurgian laboratorio, jossa tehtiin kemian opiskeluun liittyvi\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n t\u00f6it\u00e4, oli korkeakoulun sivurakennuksen kellarissa ja ahdasta oli. Otaniemess\u00e4 oli kaikki toisin. Opiskelijoita ei ollut tiloihin n\u00e4hden paljon, ja kaikki tuntui v\u00e4lj\u00e4lt\u00e4 ja hienolta. Luennot tapahtuivat luokkahuoneen kokoisissa tiloissa. Pulpetteja ei sent\u00e4\u00e4n ollut, vain asialliset p\u00f6yd\u00e4t tuoleineen.<\/p>\n\n\n\n

Opiskelu oli hyvinkin koulumaista. Professorit luennoivat, ja kysymykset tulivat oppikirjoista. Huipentuma oli kunkin aineen lopputentti, josta annettiin arvosana opintokirjaan. Tentin saattoi uusia, jos ei p\u00e4\u00e4ssyt l\u00e4pi tai halusi korottaa arvosanaansa. T\u00e4t\u00e4 korottamista tapahtui \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen harvoin. Kurssit luennoitiin joka vuosi suunnilleen samanlaisina. Laboratoriot\u00f6it\u00e4 ei ollut kovin paljon ja osa niist\u00e4 oli vain demonstraatioluonteisia, eli n\u00e4ytettiin jotakin ilmi\u00f6t\u00e4 kokeena, jota vain seurattiin. Hitsaustekniikka taisi olla ainoa kurssi, jossa todella itse jotain tehtiin eli hitsattiin. Otaniemess\u00e4 oli my\u00f6s Valtion Teknillisen tutkimuslaitoksen VTT:n laboratorioita, joita voitiin opetuksessa hyv\u00e4ksik\u00e4ytt\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Opiskelu vuoriteollisuusosastolla<\/h4>\n\n\n\n

Vuoriteollisuusosaston metallurgian opintosuunta oli hyvin monipuolinen. Kaivostekniikkaa ei ollut, mutta louhitun malmin jatkok\u00e4sittely\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4vi\u00e4 kursseja oli. Eniten oli kursseja kemiasta, johon kaikki metallien valmistus perustui. My\u00f6s orgaanisen kemian alkeet ja geologian alkeiskurssi l\u00e4pik\u00e4ytiin. Valmiin metallin ominaisuudet opittiin metalliopin luennoilla, joissa mentiin aina atomifysiikan perusteisiin asti. Avustavia opintoja saatiin kemian koneopista, lujuusopista, hitsaustekniikasta, s\u00e4\u00e4t\u00f6- ja mittaustekniikasta. S\u00e4hk\u00f6ll\u00e4 koneet k\u00e4yv\u00e4t, joten perusteellisesti sit\u00e4kin tekniikkaa opiskeltiin.<\/p>\n\n\n\n

Alkeistasoista tietoa ty\u00f6njohdosta, teollisuustaloudesta ja lainopista my\u00f6s piti omaksua. N\u00e4iden oppien tarpeellisuutta ei opiskeluaikana juuri ymm\u00e4rretty. Tentist\u00e4 suoriutui hyvinkin, kun edellisen\u00e4 iltana luki ohuen oppikirjan l\u00e4vitse.<\/p>\n\n\n\n

Kielikurssit eiv\u00e4t kuuluneet opinto-ohjelmaan, mutta niit\u00e4 kuitenkin j\u00e4rjestettiin. Englantia ja ven\u00e4j\u00e4\u00e4 tuli harrastettua.<\/p>\n\n\n\n

Muisteluja joistakin ammattiaineiden professoripersoonista<\/h4>\n\n\n\n

Mineraalien rikastustekniikkaa opetti prof. Risto Hukki. H\u00e4n oli opiskellut ja ty\u00f6skennellyt Yhdysvalloissa ja oli ainoa professori, joka luennoillaan k\u00e4sitteli my\u00f6s raha-asioita. Kuulimme, mit\u00e4 maksavat seulat, myllyt ja muut t\u00e4ss\u00e4 tekniikassa tarvittavat laitteet.<\/p>\n\n\n\n

P\u00e4\u00e4aineeni metallurgian professori Matti Tikkanen oli my\u00f6s tunnettu opiskelijoiden keskuudessa poliittisen metallurgian professorina. H\u00e4n kritisoi luennoillaan tiukasti hallituksen teollisuuspolitiikkaa, joka oli h\u00e4nen katsantokantojensa vastaista. Ei teknisess\u00e4 mieless\u00e4, vaan sijaintip\u00e4\u00e4t\u00f6ksiss\u00e4. Hyvin ovat kuitenkin metallurgian tehdaslaitokset toimineet sijoituspaikoissaan Kemiss\u00e4, Kokkolassa ja Raahessa, jonne niit\u00e4 Suomen kokonaisetua ajatellen aikoinaan rakennettiin.<\/p>\n\n\n\n

Ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 sain nauttia t\u00e4m\u00e4n suuresti kunnioittamani opettajan ty\u00f6st\u00e4. Ty\u00f6paikkani Airam Oy oli Suomessa ainoa yritys, joka k\u00e4ytti teollisessa tuotannossaan pulverimetallurgiaa. T\u00e4m\u00e4 viel\u00e4 1960-luvun alkupuolella varsin harvinainen teknologia oli prof. Tikkasen erikoisala. H\u00e4n oli ty\u00f6skennellyt Ruotsissa alan teollisuuden pioneerina, ja oli helppo saada h\u00e4net Airam Oy:n monivuotiseksi konsultiksi. Yhteisty\u00f6mme jatkui vuosikausia. Osallistuimme usein yhdess\u00e4 Ruotsin arvostetuimman metallialan tutkimuslaitoksen Jernkontoretin toimintaan.<\/p>\n\n\n\n

Tikkanen ei ollut kirjoittanut metallurgian oppikirjaa, joten luennolla piti olla ja olla tarkkana. Tietokoneita ei viel\u00e4 ollut, mutta laskukone, joka oli suunniteltu erityisesti helpottamaan kemian tasapainoyht\u00e4l\u00f6iden ratkaisua, ilmestyi h\u00e4nen aikanaan laboratorioon. Itse en tuohon ison matkalaukun kokoiseen laitteeseen tutustunut.<\/p>\n\n\n\n

Prof. Heikki Miekk-oja opetti metallioppia. H\u00e4n oli laatinut hienon l\u00e4hes 500-sivuisen oppikirjan, jonka uudistetut laitokset ovat edelleen k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. H\u00e4n oli t\u00e4ysverinen tiedemies, mutta my\u00f6s erinomainen pedagogi. Muistan h\u00e4nen tiedemiehisyytt\u00e4\u00e4n kuvaavan tapahtuman. Olimme oppilasjoukon kanssa jossain kotimaan opintomatkalla ja odotimme junaa. Radan varressa oli laidun, jossa k\u00e4veli lammas. Se oli kovin erikoisen paksu ja komea turkiltaan. Sanoin professorille: \u201dOnpas tuolla lampaalla hirmu paksu turkki.\u201d Professori vastasi: \u201dNiin on, ainakin t\u00e4ll\u00e4 puolella.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Prof. Olavi J\u00e4ntti opetti analyyttist\u00e4 kemiaa. Er\u00e4\u00e4seen analyysiin kuului n\u00e4ytteen liuottaminen alkoholiin. 200 grammaa annettiin tarkasti lukitusta kaapista. Samalla annettiin tutkittava, yleens\u00e4 pulverimainen n\u00e4yte. N\u00e4ytett\u00e4 tarkasteltiin v\u00e4rin, hajun, rakeisuuden ja kiteiden muodon suhteen. Kavereilta kysyttiin, onko joku saanut samanlaisen teht\u00e4v\u00e4n. Joskus t\u00e4rpp\u00e4si. Nyt saattoi menn\u00e4 professorin luokse ja kovin pahoillaan kertoa, ett\u00e4 n\u00e4ytepurkkini kaatui ja kaikki meni alkoholeineen lattialle. Varmaan professori ajatteli, ett\u00e4 pojat ovat poikia ja antoi uuden annoksen. Kolmatta kertaa ei tiett\u00e4v\u00e4sti kukaan mennyt kinuamaan uutta juhla-annosta.<\/p>\n\n\n\n

Prof. Olavi Er\u00e4mets\u00e4 oli ep\u00e4orgaanisen kemian guru. H\u00e4n oli erikoisen innostunut harvinaisista maametalleista. H\u00e4nell\u00e4 oli jopa omasta mielest\u00e4\u00e4n toteenn\u00e4ytetty teoria, ett\u00e4 tietty harvinainen maametalli aiheutti rikollisuutta. En muista mik\u00e4. Metallia oli kuulemma l\u00f6ytynyt tavallista runsaammin rikollisten aivoista. Ainakin yhteen teolliseen sovellukseen h\u00e4nen kiinnostuksensa maametalleihin johti. Airam Oy tuotti markkinoille neodyymilampun, joka oli kehitetty prof. Er\u00e4mets\u00e4n opeilla. Jos lasissa on neodyymin oksidia, valo on hiukan violettia. Silloin lampun hehkulangan tuottaman valon keltainen komponentti ei p\u00e4\u00e4se helposti lasista l\u00e4pi, jolloin muut valaistun kappaleen v\u00e4rit n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t kirkkaammilta. Lamppu oli erikoisen suosittu lihamyym\u00e4l\u00f6iss\u00e4. Jo hieman el\u00e4ht\u00e4nyt paistinm\u00f6hk\u00e4le n\u00e4ytti varsin tuoreelta Neodym-lampun valossa. Professorilla oli my\u00f6s lempinimi. H\u00e4n oli Pektus-Olli. Luennoidessaan h\u00e4n k\u00e4veli kateederin p\u00e4\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4h\u00e4n ja joka nelj\u00e4nnell\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00f6ll\u00e4 pisti pektus-pastillin suuhunsa \u00e4\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 kirkastaakseen. H\u00e4n oli oikea vanhan ajan proffa, jonka lopputentti oli suullinen. Ennen tenttiin menoa kannatti katsoa sin\u00e4 aamuna tai hiljattain ilmestyneet hesarit tai muut lehdet. Jos niiss\u00e4 oli v\u00e4h\u00e4nk\u00e4\u00e4n kemiaa sivuava juttu, kysymykset saattoivat tulla sit\u00e4 sivuten.<\/p>\n\n\n\n

Opiskelun ajallinen kesto<\/h4>\n\n\n\n

Opiskelu oli tiivist\u00e4. Viikko oli viisip\u00e4iv\u00e4inen ja luentoja useinkin koko p\u00e4iv\u00e4n. Keskip\u00e4iv\u00e4n aikaan oli pidempi tauko, jolloin saattoi k\u00e4yd\u00e4 aterioimassa esim. Servin Maijan m\u00f6kiss\u00e4, joka oli ravintola ja juhlapaikka keskell\u00e4 kampusta.<\/p>\n\n\n\n

Kes\u00e4kausi sujui useimmilla kes\u00e4harjoittelun merkeiss\u00e4. Suosittua oli harjoittelu ulkomailla. Metallurgeilla kohdemaana oli useimmiten Ruotsi tai Saksa. Koulu avusti harjoittelupaikan l\u00f6yt\u00e4misess\u00e4. Kes\u00e4harjoittelu ei ollut mitenk\u00e4\u00e4n normioitu. Ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4kseni sit\u00e4 ei olisi v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 edes tarvinnut suorittaa. Kaikki sen kuitenkin eri tavoilla tekiv\u00e4t. Mit\u00e4\u00e4n selvityst\u00e4 koululle ei tarvinnut tehd\u00e4. Itse suoritin ensimm\u00e4isen kes\u00e4ni harjoittelun malmin etsinn\u00f6iss\u00e4 Pohjois-Karjalan alueella. Seuraavat kaksi kes\u00e4\u00e4 olin Imatran rautatehtaalla.<\/p>\n\n\n\n

Opiskelu ajaksi lukuj\u00e4rjestyksen mukaan muodostui nelj\u00e4 lukuvuotta, ja sen j\u00e4lkeen diplomity\u00f6n suorittamiseen varattiin puoli vuotta. Vuoriosastolla useimmat oppilaat suoriutuivat opinnoistaan suunnilleen t\u00e4ss\u00e4 ajassa, mik\u00e4 itsellenikin toteutui l\u00e4hes p\u00e4iv\u00e4lleen.<\/p>\n\n\n\n

Raskas opiskelu vaatii raskaat huvitukset<\/h4>\n\n\n\n

Opiskelijat ovat nuoria. Maailmassa on nuorena monenlaista ihmetelt\u00e4v\u00e4\u00e4. Asioita pit\u00e4\u00e4 kokeilla. Tulee tehty\u00e4 tyhmyyksi\u00e4kin. Niist\u00e4kin voi oppia. Pit\u00e4\u00e4 juhlia, joka onkin jo kovin monipuolinen toimi nuoruudessa. Tutustumisella toiseen sukupuoleen on my\u00f6s oma aikansa ja monet tapansa. Urheilu ja liikunta vie jotkut mukaansa. Aina on joillakin kulttuuriharrastuksia. Kaiken t\u00e4m\u00e4n keskell\u00e4 on siis opiskeltava. Todella harva siihen aikaan uupui ja j\u00e4tt\u00e4ytyi ns. ikuiseksi teekkariksi. T\u00e4st\u00e4 kaaoksesta selvi\u00e4miseksi opiskelun koulumaisuus oli varmasti avuksi. Luennolle piti menn\u00e4 ja kotil\u00e4ksyt tehd\u00e4. Sit\u00e4 olimme jo harjoitelleet kahdeksan vuotta oppikoulussa.<\/p>\n\n\n\n

Juhlimisen oikeita s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4 opittiin koulun toverikunnissa. Niit\u00e4 olikin useita. Musikaaliset saattoivat laulaa Polyteknikkojen kuorossa ja soittotaitoiset musisoivat Retuper\u00e4n orkesterissa. Jos hartaushetket kiinnostivat, apua antoi Ristin kilta. Teekkarien Autokerho tarjosi ajomahdollisuuden my\u00f6s autottomalle. Kullakin opinto-osastolla oli oma yhdistyksens\u00e4. Vuorimiehill\u00e4 se oli Vuorimieskilta. Radioiden rakenteluharrastustani saatoin jatkaa radiokerhossa, jonka laboratoriossa hyvien mittalaiteiden parissa tuli iltoja istuttua. Radioteekkarit aloittivat kokeelliset televisiol\u00e4hetykset, ja tuli siell\u00e4kin mikrofonin pitelij\u00e4n\u00e4 oltua. Tulivat tutuiksi, mutta eiv\u00e4t sent\u00e4\u00e4n tuttaviksi, Niilo Tarvaj\u00e4rvi ja Lenita Airisto.
Hillityn juhlimisen huppuhetki\u00e4 olivat ekskursiot eli opintoretket. Niit\u00e4 tehtiin joka vuosi kotimaan eri teollisuuslaitoks\u00edin tutustuen. Tarjoilu illanvietoissa oli monipuolista ja runsasta. Tarjoilun runsauteen saattoi jopa joukkona vaikuttaa. Is\u00e4nn\u00e4t arvostivat vuorimiesteekkareiden laulutaitoa, ja jos ryypynv\u00e4lit tuntuivat pitkilt\u00e4, reipas laulu sai asiat sujumaan. Killalla oli oma lukkari. H\u00e4nen johdollaan ensimm\u00e4isen\u00e4 opiskeluvuonna harjoiteltiin teekkarilaulut hyvin sujuviksi.<\/p>\n\n\n\n

Opiskeluaikanani kilta teki kaksi ulkomaan ekskursiota, toisen Tanskaan ja Ruotsiin ja toisen Yhdysvaltoihin.<\/p>\n\n\n\n

Koulun ollessa viel\u00e4 Helsingiss\u00e4, tansseissa oli totuttu k\u00e4ym\u00e4\u00e4n Polilla, joka oli ylioppilaskunnan omistama kiinteist\u00f6 L\u00f6nnrotinkadulla. Tytt\u00f6j\u00e4 oli Otaniemess\u00e4 viel\u00e4 silloin niin v\u00e4h\u00e4n, ett\u00e4 oli parempi menn\u00e4 kaupunkiin heit\u00e4 tanssittamaan.<\/p>\n\n\n\n

Helsingin ulkopuolelta tulleet opiskelijat asuivat Teekkarikyl\u00e4ss\u00e4, jonka muodosti yhdeks\u00e4n kerrostaloa.
Minun kotini, silloin Espoon Tr\u00e4sk\u00e4ndassa, ei olisi v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 merkinnyt asumista teekkarikyl\u00e4ss\u00e4, mutta muutin sinne viimeiseksi vuodeksi pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n siit\u00e4 syyst\u00e4, ett\u00e4 halusin kokea t\u00e4m\u00e4nkin osan opiskelusta. Paljosta olisin j\u00e4\u00e4nyt paitsi, jos t\u00e4t\u00e4 ei olisi tapahtunut. Hyvin siell\u00e4 el\u00e4m\u00e4 sujui. Kerroksessa oli yleens\u00e4 nelj\u00e4 huonetta, huoneessa kaksi oppilasta, yhteinen keitti\u00f6 ja saniteettitilat. Sopeutumisessa toverisuhteet lujittuivat.<\/p>\n\n\n\n

Diplomity\u00f6<\/h4>\n\n\n\n

Insin\u00f6\u00f6rej\u00e4 oli kahta lajia, diplomilla ja ilman. Insin\u00f6\u00f6riksi valmistui Teknillisest\u00e4 Opistosta ja diplomi-insin\u00f6\u00f6riksi Teknillisest\u00e4 Korkeakoulusta. Tekniikan perustiet\u00e4myksess\u00e4 tuskin huomattavia eroja oli. Insin\u00f6\u00f6rikoulutus oli varmaan enemm\u00e4n k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n l\u00e4heist\u00e4, eik\u00e4 se vaatinut edelt\u00e4v\u00e4\u00e4 ylioppilastutkintoa.<\/p>\n\n\n\n

Opiskelujen ollessa loppuvaiheessa aloitettiin diplomity\u00f6. Viel\u00e4 minun aikanani se l\u00e4hes poikkeuksetta oli jonkin teknisen ongelman selvitt\u00e4mist\u00e4 kokeellisesti. Harvoin teht\u00e4v\u00e4 suoritettiin pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kirjallisena, teoreettisena tutkielmana. Tietokoneita ei silloin ollut. Ty\u00f6n tarkoituksena oli osoittaa kyky ongelman analysointiin ja ratkaisumenetelm\u00e4n esitt\u00e4miseen. Kokeellisessa osassa usein jopa rakennettiin koelaitteistot ja kehitettiin analysointi menetelmi\u00e4. Tulokset esitettiin kirjallisessa muodossa ja siin\u00e4 tuli selke\u00e4sti esitt\u00e4\u00e4 tehdyt kokeet ja niist\u00e4 saadut johtop\u00e4\u00e4t\u00f6kset. Diplomity\u00f6 oli siis lopulta kirjan muotoon sidottu dokumentti. Yleens\u00e4 niit\u00e4 tehtiin kolme kappaletta, kaksi koululle ja yksi tekij\u00e4lle itselleen muistoksi.<\/p>\n\n\n\n

Useimmissa diplomit\u00f6iss\u00e4 aiheen antaja oli teollisuus. Diplomity\u00f6st\u00e4 my\u00f6s usein annettiin pieni palkkio, itse sain kolme pient\u00e4 haarukkaa kauniissa kotelossa. Eritt\u00e4in usein diplomity\u00f6n tekij\u00e4 sai ensimm\u00e4isen ty\u00f6paikkansa yrityksess\u00e4, jonka ongelman ratkaisemiseksi diplomity\u00f6 oli tehty.<\/p>\n\n\n\n

Opin anti ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4<\/h4>\n\n\n\n

Tutkinnon suorittaminen antoi ty\u00f6el\u00e4m\u00e4\u00e4n siirtymiselle etuly\u00f6ntiaseman. Moniin ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n toimiin oli tutkinto ensimm\u00e4inen, sivuuttamaton vaatimus. Tuon paikan saavuttamisen j\u00e4lkeen saattoi tehd\u00e4 kysymyksen, kuinka koulutukseni vastaa jokap\u00e4iv\u00e4isiin haasteisiin ja mahdollisesti niiden kehitysteht\u00e4vien suorittamiseen, jotka ovat edess\u00e4. N\u00e4m\u00e4 kysymykset tulivat v\u00e4hitellen ja n\u00e4in my\u00f6hemmin ovat vasta selvemmin johtaneet suorastaan pieneen kritiikkiin. En voi tehd\u00e4 vertailuja nykyp\u00e4iv\u00e4n tilanteeseen, koska en tunne sit\u00e4 lainkaan.<\/p>\n\n\n\n

Tekniikan koulutus oli, jos hiukan k\u00e4rjist\u00e4\u00e4, kirjaviisauden p\u00e4ntt\u00e4\u00e4mist\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on oikein esim. matematiikassa, onhan s\u00e4\u00e4nn\u00f6t opittava. Tekniikan opiskelussa onkin suurin osa tiedosta er\u00e4\u00e4nlaisesti absoluuttista. Ei painovoima ainakaan meid\u00e4n aikanamme mihink\u00e4\u00e4n muutu. Toisin on esim. sosiologian opiskelu. Suuret totuudet ovat kovinkin ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isi\u00e4 ja vaihtoehtoisia. Jopa taloustieteiss\u00e4 ehdottomuudet ovat kyseenalaisia. Omana aikanani ammattiaineiden professorit olivat kaikki toimineet my\u00f6s teollisuudessa, eli k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n asiat tulivat kirjaviisauden lis\u00e4ksi kyll\u00e4 esille.<\/p>\n\n\n\n

Periaatteet on siis opittava ja t\u00e4m\u00e4 yleisesti ottaen tapahtui hyvin. Kun insin\u00f6\u00f6ri tekee ratkaisun, ensimm\u00e4inen kysymys on aina, onko t\u00e4m\u00e4 luonnonlakien mukaan mahdollista. Sen sijaan kertautuvien yksityiskohtien oppimista oli joskus liikaa. Ei insin\u00f6\u00f6rin tarvinnut hallita kaikkien metallien valmistusprosesseja. Ei varmasti koko maailmassa olisi ollut ty\u00f6nantajaa, jossa kaikkia n\u00e4it\u00e4 tietoja olisi tarvittu.<\/p>\n\n\n\n

Matematiikan opiskelussa oli mielest\u00e4ni er\u00e4s suuri puute. Todenn\u00e4k\u00f6isyys- ja tilastomatematiikkaa ei opetettu k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisesti lainkaan. T\u00e4m\u00e4 on kuitenkin se matematiikan ala, jonka periaatteiden hallinta on oleellisen t\u00e4rke\u00e4t\u00e4 aivan jokap\u00e4iv\u00e4isess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Yleishavaintoni opetuksen kaikilta alueilta on, ett\u00e4 ei opetettu l\u00e4hteiden k\u00e4ytt\u00f6\u00e4. Silloin ei ollut mahdollista tietokoneiden k\u00e4ytt\u00f6, mutta oli toki kirjastot. Muistan millaisen ongelman edess\u00e4 olin, kun er\u00e4s kemian assistentti antoi minulle teht\u00e4v\u00e4n: \u201dSelvit\u00e4 t\u00e4m\u00e4n aineen xxx valmistus ja k\u00e4ytt\u00f6.\u201d Tuo aine oli minulle aivan tuntematon. Jotenkin selvisin teht\u00e4v\u00e4st\u00e4, mutta hyvin ovat vaikeudet viel\u00e4 mieless\u00e4. Assistentti viel\u00e4 moitti minua oikein asiallisella huomautuksella l\u00e4hdeaineiston k\u00e4yt\u00f6st\u00e4: \u201dInsin\u00f6\u00f6ri ei saa koskaan luottaa p\u00e4iv\u00e4lehdess\u00e4 esiintyv\u00e4\u00e4n tietoon.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Nykyajan teollisuudessa laatu on kaiken toiminnan kattava k\u00e4site. Kukin aikakausi tekee t\u00f6it\u00e4 omilla ehdoillaan ja toimintamalleillaan. On t\u00e4ysin ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4, ett\u00e4 70 vuotta sitten laatua sellaisena k\u00e4sitteen\u00e4, jollaisena se nyky\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n, ei lainkaan k\u00e4sitelty.<\/p>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4iseen ty\u00f6paikkaan tullessaan insin\u00f6\u00f6ri yleens\u00e4 joutui heti my\u00f6s esimieheksi. H\u00e4n sai johtaakseen organisaation. T\u00e4h\u00e4n teht\u00e4v\u00e4\u00e4n h\u00e4n ei ollut saanut sekunninkaan opetusta. T\u00e4m\u00e4 ei minulle henkil\u00f6kohtaisesti ollut suuri ongelma. Is\u00e4ni oli yritt\u00e4j\u00e4, ja h\u00e4nen firmassaan olin jo lapsuudesta tutustunut teollisuusorganisaation toimintaan. My\u00f6hemmin kes\u00e4harjoittelut ja armeija kyll\u00e4 opettivat lis\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Toinen selv\u00e4 puute aikani korkeakouluopetuksessa oli talouden opetuksessa. Tase ja tuloslaskelma olivat tuntemattomia k\u00e4sitteit\u00e4. Investointien suunnittelusta ei puhuttu sanaakaan. Yritystoiminnan perusk\u00e4sitteit\u00e4 ei opetettu lainkaan riitt\u00e4v\u00e4sti. Ensimm\u00e4isess\u00e4 ty\u00f6paikassaan nuori insin\u00f6\u00f6ri joutui heti ainakin muodolliseen vastuuseen, joskus suurestakin arvoer\u00e4st\u00e4. Ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n lakiasiat ovat t\u00e4ysin tuntemattomia. Alussa on vaikeaa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, miksi minun hienoa ideaani ei heti toteuteta.
Organisaatiossa ja ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 on osattava kommunikoida. Hyv\u00e4 asia on saatava toistenkin hyv\u00e4ksym\u00e4ksi, ja on osattava yleens\u00e4 puheella panna asiat alulle. Korkeakoulu antoi kovin heppoiset ev\u00e4\u00e4t julkiselle esiintymiselle, v\u00e4ittelytaidolle ja neuvottelutaidoille. Kaikki nuo opittiin ja joskus kalliilla hinnalla ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Edes n\u00e4iden taitojen perusasioiden opetus olisi monen el\u00e4m\u00e4\u00e4 helpottanut.
Jos korkeakouluopetusta olisi ollut vain kolme vuotta, olisin varmasti ollut riitt\u00e4v\u00e4n kyvyk\u00e4s siirtym\u00e4\u00e4n ty\u00f6el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Tekniikan periaatteet ehtii siin\u00e4 ajassa oppia. Ty\u00f6el\u00e4m\u00e4 opettaa nopeasti ne asiat, joita todella tarvitaan. Perusasioiden hallinta antaa pohjan erikoistumiseen vaikka kuinka pitk\u00e4lle.<\/p>\n\n\n\n

Ei oppi ojaan kaada, on paras suomalainen sananlasku.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Aapo Kirvesniemi25.3.2024 Olisi vaikeata kutsua Espoota sivistyskaupungiksi, jos kaupungissa ei olisi korkeimman koulutustason oppilaitosta, korkeakoulua tai yliopistoa. On tosin hieman kummallista, ett\u00e4 Teknillinen Korkeakoulu p\u00e4\u00e4tettiin siirt\u00e4\u00e4 Espoon Otaniemeen 1949. Toimitilat Helsingiss\u00e4 olivat k\u00e4yneet riitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6miksi, johonkin oli pakko menn\u00e4. Onneksi tulivat Espooseen. Aikajanalla t\u00e4m\u00e4 sinetti Espoon sivistyneisyydelle on tullut hieman j\u00e4lkijunassa, saihan Turku yliopistonsa tai silloisen…<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"_kadence_starter_templates_imported_post":false,"_kad_post_transparent":"","_kad_post_title":"","_kad_post_layout":"","_kad_post_sidebar_id":"","_kad_post_content_style":"","_kad_post_vertical_padding":"","_kad_post_feature":"","_kad_post_feature_position":"","_kad_post_header":false,"_kad_post_footer":false,"_kad_post_classname":"","footnotes":""},"class_list":["post-3825","page","type-page","status-publish","hentry"],"featured_image_src":"","featured_image_src_square":false,"rbea_author_info":{"display_name":"espoonperinne@gmail.com","author_link":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/sivistys\/author\/espoonperinnegmail-com\/"},"rbea_excerpt_info":"Aapo Kirvesniemi25.3.2024 Olisi vaikeata kutsua Espoota sivistyskaupungiksi, jos kaupungissa ei olisi korkeimman koulutustason oppilaitosta, korkeakoulua tai yliopistoa. On tosin hieman kummallista, ett\u00e4 Teknillinen Korkeakoulu p\u00e4\u00e4tettiin siirt\u00e4\u00e4 Espoon Otaniemeen 1949. Toimitilat Helsingiss\u00e4 olivat k\u00e4yneet riitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6miksi, johonkin oli pakko menn\u00e4. Onneksi tulivat Espooseen. Aikajanalla t\u00e4m\u00e4 sinetti Espoon sivistyneisyydelle on tullut hieman j\u00e4lkijunassa, saihan Turku yliopistonsa tai silloisen...","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/sivistys\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/3825","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/sivistys\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/sivistys\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/sivistys\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/sivistys\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=3825"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/sivistys\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/3825\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4235,"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/sivistys\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/3825\/revisions\/4235"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/sivistys\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=3825"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}