Maatiloja Espoossa

Julkaisija
Espoon perinneseura

Yhteistyössä
Espoon kaupunginmuseo

Toteutus
Esko Uotila

Tietoa maatiloista

Sivulle on koottu tietoja Espoon maatiloista eri aikakausina. Lähteinä on käytetty lukuisia Espoon kaupunginmuseon ja kaupunginosayhdistysten julkaisemia kirjoja ja internetistä löytyvää aineistoa. Mukana on maatiloja, jotka on esitelty Suomen maatilakirjassa vuonna 1931, sekä muita eri lähteissä esiteltyjä tiloja. Osa tiloista jatkaa edelleen toimintaansa ja osa alueista on nykyisin asuinalueina, golfkenttinä, siirtolapuutarhoina, hevostiloina ja muussa virkistyskäytössä.

Espoo oli pitkään kyläyhteisöjen ja kartanoiden muodostama maalaispitäjä, jonka historia tunnetaan tarkasti 1500-luvulta alkaen. 1940-luvun lopulla tapahtui murros, kun elinkeinot muuttuivat ja väkimäärä kasvoi nopeasti maassamuuton myötä. Alkoi Espoon kasvun aika. Maatilat ovat kuitenkin edelleen osa kulttuuriympäristöä monimuotoisessa Espoossa.

Kirjallisuutta

Erkki Härö: Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema, Espoon kaupunginmuseo 1991

Pirkko Sillanpää ja Tommi Laakso: Kartanoita ja huviloita Keski-Espoossa, Keski-Espoo -seura 2003

Tryggve Gestrin, Maarit Henttonen, Marja Sahlberg, Jyri Vilja: Espoon kadonneita kartanoita, Espoon kaupunginmuseo 2017

Johanna Pekkanen, Virve Heininen: Kuninkaankartanosta kaupungiksi - Viisi vuosisataa espoolaiselämää, AtlasArt 2013

Espoolaisia maatiloja

Maatiloja alueittain

SUUR-ESPOONLAHTI
SUUR-MATINKYLÄ
SUUR-TAPIOLA
SUUR-LEPPÄVAARA
VANHA-ESPOO
SUUR-KAUKLAHTI
POHJOIS-ESPOO

SUUR-ESPOONLAHTI

Espoonlahden suuralue kasvaa ja kaupungistuu nopeasti. Alueella on ollut runsaasti teollisuutta, mm. tiilitehtaita. Merkittäviä maatiloja ovat olleet Stensvikin kartano, Bastvikin kartano ja Soukan Övergård ja Nedergård.

1 Sommaröarna

Svinön saaren kartta vuodelta 1941. Lähde: Kansallisarkiston Digitaaliarkisto.

Suvisaaristo koostui alun perin kolmesta tilasta, Stor-Svinö, Lill-Svinö ja Moisö. Vuosina 1905-10 osti Juseliuksen perhe ensin Moisön ja sitten Svinön. Vuonna 1910 perustettiin perheosakeyhtiö ja tila yhdistettiin yhdeksi nimellä Ab Sommaröarna. Yhtiön tarkoituksena oli perustaa huvilayhdyskunta tälle luonnonkauniille tilalle, jonka laajuus vesialueineen on n. 7 km². Tilasta on erotettu 120 huvila- ja pientilaa alaltaan n. 250 ha. Maapinta-ala 500 ha, josta puutarhaa 1, peltoa 30, metsämaata 320 sekä rantoja ja saaria 149 ha.

Lahteet: Wikipedia, Suomen maatilat 1931, Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema 1991

2 Övergård

Soukan Övergård sijaitsee kukkulalla Espoonlahden itäpuolella meren tuntumassa. Tila on ollut suvun hallussa vuodesta 1798. Kartano jaettiin 1832 Söderströmin veljesten kesken Övergårdin ja Nedergårdin tiloiksi. Hirsinen päärakennus on rakennettu 1832 ja sen jälkeen laajennettu. Kivinavetta on rakennettu 1800-luvun alkupuolella.Vuonna 1931 pinta-ala oli 112,5 ha, josta peltoa oli 40 ja metsämaata 70 ha.

Övergårdin maista lohkaistiin Villa Miniaton tontti viime vuosisadan alussa. Pääosa maista myytiin 1960-luvulla Espoon kaupungille. Övergårdin ja Nedergårdin maille rakennettiin vuodesta 1968 alkaen Soukan kaupunginosa.

Lähteet:
Suomen maatilakirja, osa III, 1965
Espoonlahti, Merellinen kaupunginosa, Asko Vuorinen 2016

3 Nedergård

Nedergård on nykyiseltä nimeltään Soukanpohja. Tilan päärakennus paloi 2010. Se oli rakennettu 1800-luvulla suunnilleen alkuperäisen Sökön kartanon paikalle Espoonlahteen laskevan puron varteen. Kartanon tallialueella on vuodesta 1974 toiminut Lounaisrannikon Ratsastuskoulu, nykyiseltä nimeltään Espoonlahden ratsastuskoulu.

Sökön tila jaettiin 1834 kahden Söderströmin veljeksen kesken, jolloin muodostuivat Nedergårdin ja Övergårdin kartanot. Söderströmin suku myi kartanon tilan ulkopuolisille vuoden 1918 paikkeilla, kun silloinen omistaja Karl Söderström kuoli. 1960-luvun alussa Nedergårdin maat myytiin Keskus-Sadolle ja talouskeskus jäi Mikkolan suvun omistukseen. Kartanon maille on rakennettu urheilupuisto, jossa on uimahalli, jäähalli ja jalkapallokenttä.

Tilan maat ulottuivat Soukanniemeen asti. Vuonna 1931 pinta-ala oli 143 ha, josta viljeltyä 30 ha.

Lähde: Espoonlahti, Merellinen kaupunginosa, Asko Vuorinen 2016

4 Stensvikin kartano

Stensvikin kartanon päärakennus Kuva: Kurt Blomqvist 1964. Espoon kaupunginmuseo.

Stensvikin kartano perustettiin 1861 yhdistämällä Antaksen ja Tyskaksen tilat. Sen omistajaksi tuli vuonna 1872 valtioneuvos Konstantin Saurén ja vuonna 1887 kartano ja tiilitehdas siirtyivät Saurénin johtaman Ab Stensvikin nimiin. Ensimmäisen maailmansodan aikana syksyllä 1916 Stensvikin kartanon navetassa majoitettiin kiinalaisia sotavankeja, jotka oli tuotu Helsingin maalinnoitukseen liittyviin metsätöihin.

Vuonna 1931 tilan pinta-ala oli 363 ha, josta peltoa oli 103 ja metsämaata 235 ha.

Porkkalan vuokra-aikana 1944–56 kartanon päärakennuksessa toimi Espoonlahden rajavartioston esikunta. Sen jälkeen kartano ränsistyi tyhjillään ollessaan.

Stensvikin kartanon kaksikerroksinen, puinen päärakennus rakennettiin vuonna 1864. Se purettiin vuonna 1977, kun sillä ei katsottu olevan rakennustaiteellista arvoa.

Meriusvan koulu rakennettiin 1979 kartanon paikalle. Vuonna 2012 koulu siirrettiin osaksi Saunalahden koulua. Koulurakennus on purettu ja paikalle suunnitellaan asumista Kivenlahden metroaseman rakentamisen yhteydessä.

Lähteet:
Suomen maatilat 1931
Espoon kotikaupunkipolut, Kivenlahti

5 Bastvik

Bastvikin kartanon päärakennus. Kuva: Wikipedia.

Espoonkartanoon kuuluneesta Bastvikista tuli itsenäinen tila 1820-luvulla. Tilan omistajia ovat olleet mm. Åbergin suku, insinööri Claes Nordstedt ja pankinjohtaja Antti Hiltunen. Vuonna 1931 tilan pinta-ala oli 85 ha, josta 34 ja metsää 37 ha. Vuonna 1981 tila siirtyi Asuntosäätiön omistukseen.

Bastvikin kartano on Saunalahden alueen vanhin ja tunnetuin tila. Kartanon päärakennuksen nykyinen ulkonäkö on peräisin 1920-luvun lopulta, ja se on arkkitehti Väinö Toivion käsialaa. Itse rakennus on kuitenkin huomattavasti vanhempi, oletettavasti 1800-luvun alusta. Sen tarkkaa ikää ei tiedetä.

Tilan lounaispuolelle, Espoonlahden rannalle, perustettiin 1876 Bastvikin höyrysaha, josta kehittyi nopeasti tärkeä teollisuuslaitos.

Bastvikin päärakennuksen kunnostamiseksi vuonna 2005 järjestettiin arkkitehtikilpailu. Sen voitti arkkitehtipariskunta Kati Winterhalter ja Mikko Bonsdorf, jotka kunnostivat talon vuosina 2005-2008. Huhtikuussa 2008 päärakennuksessa avattiin kahvila, joka on ollut avoinna kerran kuukaudessa. Nykyisin kahvila on suljettu.

Lähde: Wikipedia, Suomen maatilat 1931, Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema 1991

6 Bondas

Bondas oli yksi keskiaikaisen Mårtensbyn kylän taloista. Päärakennus sijaitsee mäellä aivan Hannuksen tilan vieressä. Vanha päärakennus ja työväenasunto paloivat 1960-luvulla.

Bondas muodostaa Hannuksen tilan kanssa yhtenäisen kylämäen kokonaisuuden.

1900-luvulta lähtien Bondaksen tilalla on ollut rinnakkaisnimi Maijala. Käytössä olevia Bondas-alkuisia nimiä ovat alueennimi Bondaksenmäki – Bondasbacken ja maastonimi Bondasbergen.

Lähteet: espoo.fi nimistö, Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema 1991

7 Hannus

Hannuksen tilan päärakennus on Bondaksen tilan naapurina kylänmäen korkeimmalla kohdalla. Hannus oli valtion omistama virkatalo 1900-luvun alkuun. 1900-luvun alussa Bondaksen isäntä Emil Hindsberg viljeli myös Hannuksen maita. Vuonna 1931 tilan pinta-ala oli 78 ha, josta peltoa oli 25,5 ja metsää 48 ha. Päärakennus on vuodelta 1910.

Lähteet: Suomen maatilat 1931, Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema 1991

8 Finnon kartano

Finnon kartano. Kuva: Knüpfer & Öhman, 1968-72. Espoon kaupunginmuseo.

Finnon kartanon vanha päärakennus oli rakennettu 1700-luvun lopulla.

Vuonna 1931 tilan pinta-ala oli 300 ha, josta peltoa 110 ja metsämaata 185 ha.

Finnon kartanon isäntäpariksi tuli vuonna 1921 Karl Walter Perklén ja hänen vaimonsa Olivia (os. Holmgren). 1890-luvulla rakennetussa navetassa oli tilaa 60 lehmälle ja tallissa pilttuut 6 hevoselle. 1960-luvulla tilalla oli 14 lehmää ja nuorta karjaa.

Finnon kartanon vanha päärakennus purettiin vuonna 1970. Kartanon uudessa, vuonna 1952 rakennetussa kaksikerroksisessa tiilisessä päärakennuksessa oli halli ja 13 huonetta. Tämä päärakennus purettiin vuonna 1999. Kartanon tarina päättyi Perklenien suvun luovuttaessa testamentillaan koko kartanon säätiölle, joka sitten on kaavoittanut alueen toimisto- ja liiketilaksi ja myynyt alueen suunnitelmineen syksyllä 2005.

Lähteet: Suomen maatilat 1931, Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema 1991, Espoon kadonneita kartanoita 2017

9 Österkulla

Omistajat v:sta 1900 Edvard Engman ja puolisonsa v:sta 1911 Augusta (o.s. Söderström). Kuulunut isännän suvulle 75 vuotta. Pinta-ala 85 ha; siitä peltoa 35 ja metsää n. 50 ha. Talouskeskus kylätien varrella, viljelysten keskellä.

Lähde: Suomen maatilat 1931

10 Bolarskog

Bolarskogin kartano on ollut Engmanin suvulla vuodesta 1895. Sotien jälkeen Engmanit joutuivat luovuttamaan Bolarskogin maista 120 hehtaaria, joka oli enemmän kuin puoli tilaa.

Vanha päärakennus syttyi päreestä ja paloi kokonaan vuonna 1905. Nykyinen, harjakattoinen, poikkipäädyllä varustettu päärakennus on rungoltaan vuodelta 1801. Suuret maaomaisuudet myytiin pääosin viheralueina vuonna 1966 Espoon kaupungille, kuten Puolarmaarin ja Puolarmetsän sairaalan alueet.

Lähde: Puolarmaari 10 v juhlakirja 2002

11 Skogbisa

Skogbisan päärakennus. Kuva: Ilari Järvinen 1989. Espoon kaupunginmuseo.

Latokaskessa sijaitseva Skogbisan tila oli yksi 1540-luvun Kauklahden kylän yhdeksästä talosta. 1500- ja 1600-luvuilla tila oli suhteellisen varakas. 1700-luvulla tilasta on käytetty myös nimeä Nyby. Tilan päärakennus on pitkärunkoinen ja yksikerroksinen talonpoikaistalo, jonka hirret ovat vanhemmasta 1700-luvun rakennuksesta. Pihalla on sijainnut toinen asuinrakennus sekä talousrakennuksia, joista yksi on jäljellä.

Päärakennus kunnostettiin vuosina 1990-1991 Pisan leikkitoimintayksiköksi. Myös piharakennus säilytettiin. Päärakennuksen viereen on rakennettu Pisan päiväkodin uudisrakennus.

Lähteet:
Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema 1991
ekm.finna.fi

SUUR-MATINKYLÄ

Matinkylän keskusta on kehittynyt Matinkylän kartanon alueelle. Gräsan kartano ja Henttaan maatilat ovat olleet muita merkittäviä maatiloja alueella.

12 Matinkylän kartano

Matinkylän kartano. Kuva: Esko Uotila 2018.

Mattbyn kylä mainitaan jo 1540-luvun maakirjassa. Myöhemmin kyläntontilla oli kartano, Mattby gård. Vanha kaksikerroksinen päärakennus (13 huonetta) oli rakennettu vuonna 1900 ja uusittu 1929. Se paloi 1940-luvun lopussa ja samalle paikalle pystytettyä uutta päärakennusta kutsutaan nyt Matinkylän kartanoksi tai "Matinkartanoksi".

Matinkylän kartanon päärakennus ja puutarha. Kuva: Heino Parkkari 1958. Espoon kaupunginmuseo.

Erittäin merkittävä vaikutus seudun tulevaisuuteen oli sillä, kun tilanomistaja Hilding Fredriksson vuonna 1965 myi rakennusliike Hakalle 185 hehtaaria maata. Tila oli kuulunut Fredrikssonin suvulle vuodesta 1718. Viljelyä jatkettiin vielä 1970-luvulle. Tilan navetta paloi 1971 pikkupoikien tulitikkuleikkien seurauksena.

Vuonna 1931 tilan pinta-ala oli 239 ha, josta peltoa oli 50 ja metsää 148 ha. Tilasta oli erotettu 20 lohkotilalle maata yhteensä 16 ha.

Matinkylän kartanossa aloitti keväällä 2007 toimintansa Espoon Ankkuri, joka tarjoaa tukea ja toimintaa erilaisista päihdeongelmista kärsiville täysi-ikäisille miehille ja naisille. Espoon Ankkurin takana on kristillinen sosiaalialan yhdistys Samaria. Ankkuri tekee yhteistyötä Espoon kaupungin ja eri seurakuntien kanssa.

Lähteet:
Espoon kotikaupunkipolut,
Suomen maatilat 1931
Espoon Ankkuri

13 Frisansin kartano

Frisansin kartano kesällä 1976. Rakennus purettiin 1981. Espoon kaupunginmuseo.

Frisansin kartanomäki lännestä. Kartanon rakennusryhmä sijaitsi maisemallisesti hienolla paikalla kallioisella mäenkumpareella. Rinteessä pihapiirin tuntumassa oleva tuulimylly oli muutettu näkötorniksi. Se paloi marraskuussa 1974. Purettujen rakennusten tilalle ei ole tullut uutta rakentamista. Kuva: Mikko Perkko 1974. Espoon kaupunginmuseo.

14 Nygård

Moreliuksen suku on omistanut tilan vuodesta 1776 alkaen. jolloin tila erotettiin Storsin tilasta.

Nygård lähiympäristöineen on viimeinen jäänne suuresta Kockbyn kylästä. Tilan kaksikerroksinen päärakennus on valmistunut 1895. Pihapiirissä on kaksi luhtiaittaa 1800-luvun alkupuolelta ja sen ulkopuolella luonnonkivinen talli-navetta, joka on vanhimmilta osiltaan vuodelta 1827.

Vuonna 1931 tilan pinta-ala oli 107 ha, josta peltoa oli 40 ja metsää 66 ha.

Lähteet: Suomen maatilat 1931, Mankkaan seudun historiikki 1993

15 Lillhemt

Lillhemtin päärakennus toimii nykyisin Henttaan kylätupana. Kuva: Esko Uotila 2018.

Lillhemt on toinen Henttaan kylän kahdesta kantatalosta. Vanhimmat maininnat siitä ovat 1540-luvulta. Talo sijaitsi aikoinaan Henttaan kylänmäellä lähellä Storhemtin taloa. Vuonna 1700 koko kylä paloi. Nykyiselle paikalleen talo siirrettiin 1700-luvun lopulla. Arvellaan, että tältä ajalta on myös nykyisen talon runko.

Vuonna 1917 Väinö Tanner vaimoineen osti tilan. Tannerien aikana päärakennusta korjattiin ja laajennettiin perusteellisesti. Väinö Tannerin puoliso Linda Tanner piti tilalla kauppapuutarhaa. Sen tuotteita myytiin mm. Kauppatorilla. Kansalaissodan aikana työväenpoliitikko Eetu Salin asui talossa pitkään Tannerien vieraana. Sodan jälkeen Tannerit luopuivat talosta, ja se siirtyi Cederbergin suvulle, jolta Espoon kaupunki osti sen vuonna 1981.

Lähde: Lillhemtin Omakotiyhdistys, Wikipedia

16 Storhemt

Storhemtin talo säilyi vanhalla Henttaan kylänmäellä 1930-luvulle saakka. Nykyisin paikalla ei ole rakennuksia. Vuonna 1931 tilan pinta-ala oli 202 ha, josta peltoa 50 ja metsää 142 ha.

Lähde: Suomen maatilat 1931

17 Gerk

Gerkin kartanon viljelymaisemaa. Kuva: Esko Uotila 2018.

Nykyinen Suurpelto on vanhaa espoolaista maanviljelysaluetta ja kulttuurimaisemaa. Sen avoimia peltoaukeita ja metsiköitä on satojen vuosien ajan hallinnut Gerkin (Jerkin) kartano, joka mainitaan osana Smedsbyn (Sepänkylä) kylää jo vuoden 1540 veroluettelossa. Tuolloin Smedsbyn kylään kuului kolme tilaa: Smeds, Stens ja Gerk.

Gerkin tila oli vuosina 1648-82 liitettynä Gräsan kartanoon, mutta oli sen jälkeen itsenäinen ratsutila. Nykyinen päärakennus on tilan historiaan verrattuna melko uusi, se on rakennettu 1930 siporex-tiilistä. Gerkin kartanon mailla on pieni lampi, jonka kerrotaan olevan ihmisen tekemä.

Gerkin kartanon omistajan Greta Mangströmin kuolinpesä myi 19.4.2006 Asuntosäätiön ja VVO:n yhteiselle yhtiölle Suurpellon keskustan asemakaava-alueelta alueen, joka mahdollisti noin 300 pien- ja kerrostaloasunnon rakentamisen tulevaan Suurpellon keskustaan. Kaupan yhteydessä sovittiin kaavoitus- ja kehittämisyhteistyöstä myös Suurpellon pohjoisosassa sijaitsevalla Gerkin kartanon alueella. Pohjoisosaan voidaan rakentaa kaavoitusvaiheen jälkeen 600-800 uutta asuntoa, jotka sijoittuvat 30 hehtaarin suuruisen vihersydämen reunalle.

Lähteet: Mankkaan seudun historiikki 1993, Kojamo

SUUR-TAPIOLA

Tapiola ja Otaniemi ovat rakentuneet suurelta osin entisille Otnäsin ja Hagalundin kartanon maille.

18 Otnäsin kartano

Otnäsin kartanon päärakennus valmistui 1800-luvun alkupuolella. Vaalea, empiretyylinen rakennus sijaitsi maisemallisesti näkyvällä paikalla avoimen viljelysmaiseman ympäröimänä. Kuva noin 1890-1920. Espoon kaupunginmuseo.

Helsinkiläinen panimonomistaja Paul Sinebrychoff osti 1857 Hagalundin ja 1859 naapurin Otnäsin kartanon. Päärakennusten välinen pitkä lehmuskuja on osin säilynyt. Otnäsin päärakennus ja talousrakennukset purettiin 1961.

Suomen valtio osti Otnäsin kartanon 1949 ja noin 100 hehtaaria maata Teknillistä Korkeakoulua ja Valtion teknillistä tutkimuskeskusta varten. Samana vuonna järjestettiin asemakaavakilpailu ja sen voittajaksi valittiin Alvar Aalto. Rakentaminen käynnistyi välittömästi ja pääsi täyteen vauhtiin 1960-luvulla. Teknillisen Korkeakoulun päärakennus, nykyisin Aalto-yliopiston päärakennus, sijoitettiin vanhan kartanorakennuksen paikalle.

Lähde: Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema 1991

19 Hagalundin kartano

Hagalundin kartano ja pihapiiri. Kuva: Knüpfer & Öhman 1973. Espoon kaupunginmuseo.

Hagalundin kartano syntyi 1812, kun vanhempi Otnäsin (Otaniemen) kartano jaettiin perinnönjaossa kahtia.

Kartanon kaksikerroksinen päärakennus valmistui 1810-luvulla Carl Johan von Numersin rakennuttamana. Nykyisen asunsa se sai 1880-luvulla, kun siihen liitettiin matalat siipirakennukset. Vuodesta 1857 kartanon omisti Pavel Sinebrychoff. 1920-luvulla se siirtyi hänen poikansa Paul Sinebrychoffin lesken Fanny Sinebrychoffin veljenpojalle Arne Grahnille.

Puutarha-arkkitehti Paul Olsson suunnitteli kartanon puistoistutukset 1919. Pitkä lehmuskuja yhdistää kartanon nykyiseen korkeakoulualueeseen, jossa Otnäsin kartano aikoinaan sijaitsi.

Kuuden kansalaisjärjestön perustama Asuntosäätiö osti Hagalundin kartanolta 230 ha suuruisen alueen, jolle rakennettiin osa Otaniemestä ja Tapiolan puutarhakaupunki. Aloitteen Tapiolan rakentamisesta teki varatuomari Heikki von Hertzen ja suunnitelman kaupunkirakenteesta laati arkkitehti Otto-I. Meurman. Tapiolan peruskivi muurattiin vuonna 1953. Keskustan suunnittelukilpailun voitti arkkitehti Aarne Ervi vuonna 1954. Alueiden ja rakennusten suunnitteluun osallistui useita Suomen merkittävimpiä arkkitehteja.

Kartanon rakennuksista on jäljellä päärakennus ja kolme vanhaa asuin- ja talousrakennusta Otaniemessä Teknillisen korkeakoulun kampusalueen yhteydessä. Kartanon talleilla toimii Tapiolan ratsastuskoulu.

Kartanoniitylle rakennettiin Silkkiniityn puisto, joka valmistui 1964. Kuva: Esko Uotila 2018.

Vuonna 1931 tilan pinta-ala oli 560 ha, josta peltoa 172 ja metsämaata 340 ha.

Lähteet:
Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema 1991
Wikipedia
Suomen maatilat 1931

20 Gräsan kartano

Gräsa oli yksi Espoon tärkeimmistä kartanoista ja ensimmäinen rälssi eli maaverosta vapautettu tila pitäjässä. Kylä sai alkunsa Gräsan talosta ehkä 1300-luvun alussa. Rälssi peruutettiin 1683 ja myöhemmin tilan omistajat vaihtuivat useasti. Tila on kuulunut mm. Erikssonin, Bensowin ja von Bonsdorffin suvuille sekä Gräsa gårds Ab:Ile.

Noin vuonna 1910 rakennettu navetta on jäljellä: siinä toimii kaupungin nuorisotoimen askartelukeskus. Samoin jäljellä on huonokuntoinen viljamakasiini.

Kartanon maiden palstoitus alkoi 1920-luvulla. Ennen laaja maanviljelystila oli vuonna 1931 pinta-alaltaan enää 135 ha. Siitä peltoa oli 35 ja metsää 98 ha. Palstoitus jatkui 1940–50-luvuilla pika-asutus- ja maanhankintalain voimalla. Espoon kaupunki osti Gräsan 1967 ja päärakennus purettiin 1981 Olarin kirkon tieltä.

Lähde:
Espoon kotikaupunkipolut: Olarinmäki - Lystimäki
Suomen maatilat 1931

21 Ylä-Mankkaa

Tilan omistaja oli vuodesta 1917 Mankkaan kartano Oy. Vuonna 1931 tilan pinta-ala oli 167 ha, josta peltoa oli 103 ja metsää 63 ha.

Vuonna 1945 Orion hankki omistukseensa silloin 81 hehtaarin suuruisen Ylä-Mankkaan tilan. Aluksi maatilaa uhkasi pilkkominen Karjalasta muuttaneiden siirtolaisten asuttamiseksi. Pilkkomiselta vältyttiin, kun tilalla ryhdyttiin tuottamaan mm. valtakunnalle tärkeitä rohdoskasveja. Vuoteen 1963 asti tilalla kasvatettiin myös lehmiä, sikoja, kanoja ja hevosia. Koe-eläinten kasvatusta jatkettiin tämän jälkeenkin. Maatilan toiminta siirrettiin vähitellen Vihtiin Tuohilammen tilalle.

Lääkkeiden tuotantolaitoksen ensimmäinen rakennusvaihe valmistui Mankkaalle vuonna 1962. Siitä eteenpäin useassa vaiheessa rakennetut Orionin ja tytäryhtiöiden rakennukset ovat olleet näkyvä osa Mankkaan maisemaa yli 50 vuoden ajan. Orion Oyj:n pääkonttori muutti Helsingin Vallilasta Mankkaalle vuonna 1984. Samalla alueella on myös Oriola-KD Oyj:n toimitiloja.

Koivumankkaan asemakaavat vahvistettiin vuosina 1972 ja 1977. Tapiolan urheilupuistolle varattiin noin 27 ha.

Lähteet: Suomen maatilat 1931, Orion Oyj. Mankkaan seudun historiikki 1993

22 Vanha-Mankkaa

Vanhan-Mankkaan kartano toimi 1600-luvulta lähtien ratsutilana. Alun perin tilaan kuului yli 350 hehtaaria maata. Sitä jaettiin useampaan otteeseen pienemmiksi tiloiksi.

Uusi päärakennus rakennettiin 1800-luvun alussa ja sen siipirakennukseksi jätettiin jo edellisellä vuosisadalla rakennettu vanha päärakennus. Nykyisin jäljellä ovat enää siipirakennus ja harmaakivinen viljamakasiini, joka on saneerattu kokoustilaksi.

Sodan jälkeen 1944 kartanon silloinen omistaja joutui luovuttamaan maita sekä siirtoväelle että sodasta palaaville, jonka johdosta hän palstoitti suurimman osan tilasta sekä myi tontit ja pientilat. Näin syntyivät tilan maille Juhanila, Veikkola. Siirilä ja Invala.

Kartanon rakennuksista on vielä jäljellä vanha päärakennus ja viljamakasiini, jotka ovat molemmat peräisin 1700-luvulta. Uudempi päärakennus sekä pihapiirin vaja, aitta ja suuri navetta on purettu uusien rakennusten tieltä 1970-luvulla. Samoihin aikoihin viljamakasiini peruskorjattiin nuorisojärjestöjen tilaksi.

Lähteet: Mankkaa-Seura, Mankkaan seudun historiikki 1993

23 Storas

Tila sai ratsutilan aseman vuonna 1680. Staffansin tila liitettiin Storasin tilaan vuonna 1895.

Moreliuksen suku on hallinnut tilaa ainakin v:sta 1776. Vuonna 1931 tilan pinta-ala 208 ha, josta peltoa 72 ja metsää 135,5 ha.

Lähteet: Suomen maatilat 1931, Mankkaan seudun historiikki 1993

24 Nygrannas

Nygrannaksen peltoja. Kuva: Esko Uotila 2018.

Nygrannas on ollut valtion virkatalo. Vuonna 1931 sen pinta-ala oli 135 ha, josta peltoa 33 ja metsää 100 ha.

Havainnekuva Nygrannaksen kaava-alueesta. Espoon kaupunki.

Nygrannaksen alueelle suunnitellaan uutta asuinaluetta noin 4 500 asukkaalle. Suunnittelualue sijaitsee Kehä II:n vieressä ja rajautuu pohjoisessa Klovinpellontiehen, etelässä Kokinkyläntiehen ja idässä Mankkaan pientaloalueeseen. Alueen asemakaava on valmisteluvaiheessa ja eri osa-alueille tarkastellaan useita toteutusvaihtoehtoja. Alueen keski- ja pohjoisosa ovat pääasiassa yksityisomistuksessa ja eteläosa on valtaosaltaan Espoon kaupungin omistuksessa.

Lähde: Suomen maatilat 1931, Espoon kaupunki

25 Dåvits

Dåvitsbyn kylässä oli 1500-luvun puolivälissä kolme taloa, joista yhden maat yhdistettiin 1600-luvun alussa kahteen nykyiseen kantataloon. Nämä kaksi taloa,

Dåvits ja Nygrannas, olivat 1700-luvulla nykyisillä tonteillaan. 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa Dåvits sai uuden päärakennuksen.

Dåvitsin tilasta on käytetty myös nimeä Vävars.

Lähde: Mankkaa-Seura

26 Bredvik

Bredvikin kylä siirtyi kruunun omistukseen vuonna 1682. Siitä tehtiin Kilon kartanoon kuuluva augmentti eli aputila, jolloin Bredvikin kahdesta vanhasta tilasta tuli Kilon kartanon torppia. 1809 Bredvikistä tuli itsenäinen verotila jolla oli kolme torppaa.

Myöhemmin 1800-luvulla Bredvikin tila sai uuden päärakennuksen, joka oli Kilon kartanosta irroitettu ulkokartano. Se sijaitsi nykyisen Elfvikin huvilarakennuksen paikalla. Navetan kivijalka sekä ylisten ramppi ovat ainoat Bredvikin pihapiiristä säilyneet alkuperäiset rakenteet.

Vuoden 1945 maanhankintalain perusteella Espoossa muodostettiin noin 1 200 tonttia Helsingin kaupungin omistamille Albergan ja Bredvikin kartanoiden alueille.

Lähteet
Kylämaiseman historia, Espoon kaupunki
Laajalahti ry

SUUR-LEPPÄVAARA

Leppävaaran suuralueella on ollut useita merkittäviä kartanoita. Albergan, Leppävaaran ja Kilon kartanoiden päärakennukset ovat vielä käytössä, mutta viljelysmaat ovat pääosin asumisen ja muun kaupunkirakenteen käytössä.

27 Albergan kartano

Albergan kartano

Albergan kartanon historia alkaa vuodesta 1622, jolloin kuningas lahjoitti majuri Johan Gyldenärille yhdeksän Storhoplaksin tilaa. Sen omistajiin on kuulunut muun muassa ruotsalainen amiraali Carl Tersmeden. Kartano eli hänen aikanaan 1700-luvun puolivälin jälkeen kukoistuskauttaan ja sen mailla oli mm. tiilitehdas. 1800-luvulla tilalla oli myös fajanssitehdas.

Nykyinen päärakennus on rakennettu kesähuvilaksi vuonna 1874–1876. Uusrenessanssisen päärakennuksen rakennutti Töölön sokeritehtaan omistaja konsuli Feodor Kiseleff ja suunnitteli arkkitehti Frans Ludvig Calonius. 1900-luvun alussa kartanon omistivat Slöörit, taiteilija Akseli Gallen-Kallelan appivanhemmat.

Albergan kartanon päärakennus tunnetaan myös nimellä Sokerilinna, koska se on rakennettu osin sokerilaatikoissa käytetystä puutavarasta.

Kartano jaettiin 1913 Albergan ja Leppävaaran kartanoiksi. Albergasta muodostettiin Oy Alberga Ab ja sen maita alettiin palstoittaa mm. nykyisen Lintuvaaran alueella.

Myöhemmin kartanorakennus päätyi Helsingin kaupungin omistukseen ja sen purkamista suunniteltiin 1980-luvulla huonokuntoisuuden vuoksi. Asukkaiden vastustus kuitenkin kaatoi purkuhankkeen, ja kartano restauroitiin ja kunnostettiin. Korjaustyö valmistui vuonna 1997. Kartanon omistaa Espoon kaupunki. Kartanosta voi vuokrata tiloja kulttuuritilaisuuksiin sekä juhla- ja kokouskäyttöön.

Kartanon pihapiirissä sijaitsee ns. puutarhurin mökki, joka on kunnostettu 2000-luvun alussa.

Vuonna 1931 tilan pinta-ala oli 312 ha, josta peltoa oli 126 ja metsämaata 186 ha.

Lähteet:
Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema 1991
Marja-Leena Ikkala: Kylästä lähiöön 1989
Wikipedia

28 Bergans

Bergansin tilan päärakennus sijaitsi nykyisen Perkkaan asukaspuiston paikalla.

Bergansin ratsutilan historia tunnetaan vuodesta 1556 lähtien. Sen hankki omistukseensa vuonna 1905 Kustaa "Kössi" Koskinen, joka vaikutti oleellisesti koko Leppävaaran kehitykseen. Päärakennuksessa aloitti 1906 Leppävaaran ensimmäinen suomenkielinen kansakoulu. Tilalla harjoitettiin pääasiassa maanviljelystä ja karjanhoitoa. Sen tuotteita toimitettiin Helsinkiin Koskisen omistuksessa oleviin ruokaloihin. 1907 aloitettiin tilan palstoitus, jolloin tilasta erotettiin 70 tonttia radan pohjoispuolella Harakan alueella nykyisessä Lintuvaarassa. 1920-lukuun mennessä tontteja oli myyty jo 200 tonttia pääosin työläisperheille.

Vuonna 1970 K.A. Koskisen perilliset myivät tilan Suomen Siemens Oy:lle, joka teki aluerakentamissopimuksen Espoon kaupungin kanssa. Ensimmäinen kerrostalo valmistui Perkkaalle joulukuussa 1972.

Vuoteen 1931 mennessä tilasta on erotettu kaikkiaan n. 200 palstaa, yhteiseltä pinta-alaltaan n. 80 ha. Niistä on muodostunut Leppävaaran tiheä asutuskeskus "Harakka". Tilan pinta-ala oli tuolloin 33,5 ha, peltoa 25 ha.

Lähteet:
Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema 1991
Suomen maatilat 1931
Perkkaa-Vermo ry

29 Mäkkylän virkatalo

Mäkkylän virkatalo sijaitsi nykyisellä Puustellinmäellä lähellä Turuntietä.

Mäkkylän kylässä oli keskiajalla viisi taloa. Kylä oli alun perin Kalkkipellonmäessä nykyisen Raha-automaattiyhdistyksen kohdalla, mutta siirtyi myöhemmin Puustellinmäkeen.

Helsingin pormestari Hans Olofsson perusti Mäkkylän kylän taloista ratsutilan 1611. Tilasta tuli kruunun puustelli vuonna 1711 ja Viaporin komendantin virkatalo 1772. Tilan haltijana toimivat mm. kenraalimajuri Carl Nathanael af Klercker ja amiraali Carl Olof Cronstedt, Ruotsinsalmen meritaistelun voittaja, joka luovutti Viaporin venäläisille 1808.

Tilan maiden palstoitus aloitettiin rautatien valmistuttua ja vuosina 1904–35 erotettiin yhteensä 130 vuokratonttia. Vuonna 1931 tilan pinta-ala oli 425 ha, josta peltoa 65 ja metsää 300 ha.

Uusi päärakennus rakennettiin 1840-luvulla. Se suojeltiin 1980-luvun lopulla, mutta rakennus paloi 1997.

Lähteet:
Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema 1991
Espoon kotikaupunkipolut
Suomen maatilat 1931

30 Kilon kartano

Kilon kartano. Kuva ja karttatiedot Ⓒ Google. Kartta

Kilon kartano kuului Kustaa II Aadolfin lahjoittamiin läänityksiin osana Albergan säteriä.

Pastorin rouva Maria Agricola lunasti kartanon verotilaksi v. 1762. Agricolan pääosin sotakamreereista ja pormestareista koostunut suku hallitsi kartanoa vuoteen 1874. Vuonna 1886 tila siirtyi Nymalmin suvun haltuun.

Kilon kartanon nykyinen päärakennus on vuodelta 1883, mutta uudistettu vuonna 1940. Rakennusta ympäröi vanhojen lehtipuiden reunustama osittain 1700-luvulta peräisin oleva puisto, johon liittyy idästä johtava tammikuja. Kivinavetta on vuodelta 1906. Päärakennus on yksityiskäytössä ja tilan mailla toimii ratsastuskoulu.

Kilon kartanon päärakennus. Kuva: Jan Backman 1982. Espoon kaupunginmuseo.

Vuoteen 1931 mennessä tilasta on erotettu 43 lohkotilalle maata 127 ha. Pinta-ala oli 527 ha, josta peltoa 157,5 ja metsää 339. Kartanon maihin kuuluva alue oli aikoinaan hyvin laaja. Se muodostui kolmesta eri osasta, Kilosta, Kuninkaisista ja Klopinkylästä (nykyinen Lansa). Tilan länsireuna ulottui nykyisen Kehä II:n länsipuolelle saakka ja se käsitti myös nykyisen Viherlaakson alueen.

1960-luvulla karjanhoito lopetettiin. Urheilupuistoa varten kaupungin omistukseen siirtyi 59 hehtaaria. Maatalous alkoi supistua, mutta kartanossa oli yhä yli 100 hehtaaria peltoa ja metsää yli tuhat hehtaaria. Maanviljelys jatkui 1990-luvulle asti. Tilan alueella toimii Kilon tallin ratsastuskoulu.

Lähteet:
Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema 1991
Wikipedia
Suomen maatilat 1931
Leppävaara-lehti 5/2012
Kilon talli

31 Leppävaaran kartano

Leppävaaran kartanon päärakennus. Kuva: Esko Uotila 2018.

Leppävaaran tilan osti pankinjohtaja Lauri af Heurlin 1911. Tilasta muodostettiin osakeyhtiö Oy Leppävaara, jonka pääosakas af Heurlin oli. Tilaan kuuluivat myös Bergansin tilasta erotetut Terholan ja Suontauksen tilat. Maanviljelyksen ohella yhtiö harjoitti tonttikauppaa. Vuoteen 1931 mennessä Harakan alueelta myytiin 95 palstatilaa, yht. 25 ha.

Leppävaaran päärakennus on rakennettu vuonna 1947 paikalle, jossa alkujaan oli Albergan kartanoon kuuluneen ulkotilan rakennuksia. Leppävaaran kartanon pihapiiriin kuului talous- ja asuinrakennuksia 1920-1940-luvuilta. Tiilinavetan tiedetään valmistuneen vuonna 1926 ja muiden ulkorakennusten uskotaan olevan samalta vuosikymmeneltä. Osa rakennuksista on purettu, kuten esimerkiksi päärakennukselle johtavan tien oikealla puolella sijainnut puinen, kaksikerroksinen ja mansardikattoinen asuinrakennus (purettu noin 1989).

Vuonna 1931 tilan pinta-ala oli edelleen 324 ha, josta peltoa 72,5, viljelykelpoista maata 15 ja metsämaata 235 ha. Maatalous tilalla lopetettiin pikkuhiljaa vuoteen 1986 mennessä.

Leppävaaran ratsastuskoulu perustettiin 1988 kartanon yhteyteen.

Lähteet:
ekm.finna.fi
Leppävaara-seura: Kuvakulmia Leppävaaran kartanoon 100 vuoden ajalta
Suomen maatilat 1931

32 Lillklobb

Lillklobbin päärakennus. Kuva: Esko Uotila 2018.

Lillklobb, aikaisemmalta nimeltään Ängsdal, oli Aspelinin suvun hallussa vuodesta 1732 alkaen, kunnes Espoon kaupunki osti sen 1980-luvun lopulla. Kunnallisneuvos Karl Magnus Aspelin rakennutti nykyisen päärakennuksen vuonna 1892. Hänen kerrotaan myös istuttaneen päärakennusta ympäröivän puiston ja rakennuttaneen useimmat tilan talousrakennuksista.

Vuonna 1931 tilan pinta-ala oli 100,5 ha; siitä puutarhaa 0,5, peltoa 40, metsämaata 56 ja joutomaata 4 ha.

Unga Teatern, ent. Skolteatern, perustettiin kiertäväksi lasten- ja nuortenteatteriksi jo vuonna 1960. Vuonna 1985 teatteri sai kiinteän näyttämön Lillklobbista.

Lillklobbin puutarha. Kuva: Esko Uotila 2018.

Lillklobbin puutarha heräsi vuonna 2016 toimintaan permakulttuurin hengessä. Tarkoituksena on soveltaa luonnollisen ja kestävän puutarhaviljelyn uusimpia käytäntöjä vihannesten ja yrttien viljelyyn.

Lähteet:
Suomen maatilat 1931
Mankkaan seudun historia 1993
Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema 1991
Unga Teatern

33 Storklobb

Storklobbin tilan rakennukset jäivät 1962 valmistuneen Tarvontien, nykyisen Turunväylän alle.

Tila oli Faleniuksen suvun omistuksessa noin 300 vuotta. Vuonna 1931 sen pinta-ala oli 80 ha, josta peltoa oli 25 ja metsää 48,5 ha.

Storklobbin rinnakkaisnimenä oli 1800-luvulla Vitikka. Asiakirjatietojen perusteella nimi on peräisin 1600-luvulla taloon vävyksi tulleesta miehestä (Hindrich witticka 1623). Mies oli ilmeisesti suomalainen ja Saulo Kepsun mukaan kotoisin mahdollisesti Lohjalta tai Kirkkonummelta, joista ensimmäisessä sijaitsi Vitikka-niminen talo, jälkimmäisessä kylä Vitkars. Vitikka on alun perin saksalaislähtöinen miehennimi. Vitikan vanhan talonpaikan tienoilla Nuijalassa kulkee katu Vitikka.

Lähteet: Suomen maatilat 1931, espoo.fi

34 Stensgård

Stensgård (Stens) on yksi 1500-luvulla Smedsbyn kolmesta tilasta.

Tilan päärakennuksen vanhin osa on 1795 paikalle siirretty tai uudelleen rakennettu talo. Rakennusta laajennettiin 1800- ja 1900-luvuilla. Pihapiirissä oli vuoteen 1933 saakka myös toinen asuinrakennus, ns. salirakennus.

Vuonna 1931 tilan pinta-ala oli 69 ha, josta peltoa ja metsää 38 ha.

Tilan maatalousesineistöä on tallennettu Espoon kaupunginmuseon kokoelmaan.

Lähteet: Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema 1991, Suomen maatilat 1931

35 Jondal

Jondalin tila muodostettiin 1898, kun Bembölessä sijainnut Makaksen tila jaettiin kahteen osaan. Todennäköisesti 1700-luvulta oleva päärakennus siirrettiin Makaksesta Jondaliin. Rakennusta laajennettiin 1900-luvun alussa.

Lähde: Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema 1991

36 Petas

Petas on yksi Espoon Kvarnbyn kylän vanhoista kantatiloista. Kylässä oli vuonna 1540 neljä taloa, joihin kylässä aiemmin ollut viideskin talo oli yhdistetty. Ennen 1600-luvun alkua vielä yksi taloista hävisi. Jäljelle jäivät Ingas, Petas ja Pellas.

Vuonna 1952 Petas päätyi naapuritilansa Ingaksen tavoin Espoonkartanon omistajan Gustaf Hornin ostorälssiin. Verorästien vuoksi tila eräiden välivaiheiden jälkeen muuttui kruununtilaksi. Silloinen omistaja Anders Eerikinpoika jäi kuitenkin taloon kruunun lampuodiksi. Petas määrättiin v. 1695 Rödskogin kylän Nybysin ratsutilan augmentiksi eli aputilaksi.

Vielä 1700-luvun puolivälissä Petas sijaitsi vanhalla kylän paikalla, Pellaksen naapurina Kvarnbyn myllykosken pohjoisrannalla. Isojaon toteuttamisen yhteydessä 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa talo muutettiin kylän ulkopelloille nykyiselle paikalleen Lippajärven rannalle. 1800-luvun alkupuolella Petas joutui säätyläisomistukseen ja sen rakennuskanta sai kartanomaisia piirteitä.

Uusi empiretyylinen päärakennus ja siipirakennus (ns. kavaljeerirakennus) rakennettiin 1817-27. Vuonna 1925 omistajaksi tuli metsäkasööri J.W. Kallio. Hänen aikanaan Petas oli vielä suurehko maatila navettoineen ja sadan sian sikaloineen. Tilan pinta-ala oli 80 ha, josta peltoa 35 ja metsää 32 ha. Puutarhassa oli mm. tuhat neliömetriä kasvihuoneita, 1800 omenapuuta ja tuhat marjapensasta. Rannassa oli keinosaari ja kalalammikoita.

Nykyisin Petaksen tilan alkuperäiset maa-alueet on kokonaan palstoitettu ja rakennettu kerros- ja pientaloalueiksi. Jo ennen talvisotaa silloisen omistajan Olavi Toiskallion toimesta oli lohkottu lähes 200 palstaa ja vuonna 1960 alueella oli yli 250 omakotitaloa. Myöhemmin on rakennettu myös muutamia rivitaloja ja matalia kerrostaloja. Palstat olivat alun perin melko suuria ja nyt täyteen rakennettu alue onkin saanut lisäväkeä entisten tonttien jakamisella.

Kauniaisten kauppala osti tilan 1948 ja 1953 sen maat liitettiin Kauniaisiiin. Vanha C.L. Engelin suunnittelemana pidetty päärakennus purettiin 1960-luvun alussa koska "sillä ei katsottu olevan erityistä arkkitehtonista tai historiallista arvoa". Sen paikalle rakennettiin arkkitehti Sakari Siitosen suunnittelema vanhainkoti. Tänään tilan rakennuksista on jäljellä kavaljeerirakennus sekä asuinrakennukseksi muutettu luhti.

Lähteet: Kauniaisten kaupunki, Auroran kappeli - historiaa ja toimintaa 2015

37 Ingas

Ingaksen päärakennus. Kuva: Esko Uotila 2018.

Ingaksesta tuli kruununtila 1687 ja 1692 se lahjoitettiin seurakunnalle. Tilaan kuului vuonna 1916 yhteensä 20 ha peltoa, 10 ha niittyä ja 76 ha metsää. Maa oli tällöin kappalaisen käytössä. Maita alettiin myydä ja vuokrata jo 1920-luvusta alkaen. Ingaksen uusi pappila valmistui vuonna 1923.

Maantie Turkuun rakennettiin ennen talvisotaa Ingaksen maiden halki ja sen varrelta oli helppo myydä palstoja. Satakunta omakotitaloa rakennettiin ripeästi. Rauhan tultua Espoon asuttaminen vilkastui nopeasti. Ingaksen tilaan kuului maa-alue Pihlajarinteessä, joka palstoitettiin. Osa tonteista oli ns. rintamamiestontteja, jotka talvisodan jälkeen oli maanhankintalain nojalla annettu siirtolaisväen käyttöön.

Lähteet:
Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema 1991
Auroran kappeli - historiaa ja toimintaa 2015

38 Wilnäs

Vilniemen asuinalue on rakennettu Wilnäsin tilan maille. Kuva ja karttatiedot Ⓒ Google.

Kvarnbyn kylän alkuperäisen Pellaksen tilan maat sivuavat pohjoisosaltaan Träskändan kylää. Tuleva vuorineuvos Yrjö Riisla hankki täältä suurmaanomistaja Emil Hindsbergin maista pienen palstan. Hän viehättyi paikkaansa niin, että osti lisää ja oli lopulta rakentamansa melko suuren Wilnäsin kartanon omistaja.

Villa Wilnäsin rakennuksia, jotka kaikki on nykyisin purettu.

Polar-yhtiö rakensi 1970-luvulla alueelle kerros- ja rivitaloja.

Lähde: Auroran kappeli - historiaa ja toimintaa 2015

39 Dalsvik

Dalsvikin kartanon päärakennuksen takafasadi 1910-11. Espoon kaupunginmuseo.

Dalsvikin kartanon omisti 1800-luvulla Aurora Karamzinin sisko, Emilia Mušin-Puškin. Dalsvik oli myöhemmin senaattori Adolf Törngrenin hallussa. Vuodesta 1906 omistaja oli pankinjohtaja Henrik Kihlman ja tila muunnettiin Dahlsvik Gård Ab -yhtiöksi. Tämä Kihlman-suvun hallussa oleva yhtiö muuntui Källstrand Ab:ksi. Tilan pinta-ala oli 220 ha, josta peltoa 55 ja metsää 152 ha. Vuonna 1960 tapahtuneessa kaupassa tila tuli PYP-pankin haltuun, kaavoitettiin ja rakennettiin vuosina 1962–1965. Nykyisin Lähderantana tunnettu kerros- ja rivitaloyhtiö on eräs Suomen suurimmista asuntoyhtiöistä. Yhtiössä on lähes 600 asuinhuoneistoa.

Päärakennus oli rakennettu 1700-luvun lopulla ja uusittu 1905. Sitä ympäröi iso luonnonpuisto, jossa oli näkötorni. Päärakennus on jo purettu. Navetta rakennettiin.kivestä 1905 ja toimii nykyisin Laaksolahden monitoimitalona.

Dalsvikin kartanon entinen navetta toimii monitoimitalona. Kuva: Esko Uotila 2018.

Dalsvikin kartanon yhteyteen kuulunut näkötorni rakennettiin 1840-luvulla. Torni paloi 1960-luvulla. Tornista avautuivat komeat näkymät Pitkäjärvelle ja Träskändan kartanolle. Talvi- ja jatkosodan aikana tornissa oli ilmavalvonta-asema. Espoon kaupunginmuseo.

Lähteet:
Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema 1991
Suomen maatilat 1931
Auroran kappeli - historiaa ja toimintaa 2015

40 Jupper

Jupperin kartanon päärakennus. Kuva: Esko Uotila 2018.

Jupperin asuinalue alkoi rakentua Jupperin kartanon maille vuonna 1936, kun espoolaisten tilallisten alun perin tilan omistajaksi ja viljelijäksi perustama Jupper Gård Ab alkoi palstoittaa tilan maita. Omistajina oli tuolloin liikemiehiä, jotka kauppasivat tontteja lähinnä helsinkiläisten kesähuviloiksi. Teräsbetoni Oy peruskorjasi päärakennuksen 1970 edustustiloikseen. Päärakennuksen ympärillä on arvokas puistoalue vanhoine jalopuineen.

Jupperin tilan historia tunnetaan 1500-luvulta lähtien, jolloin se oli osa Gammelgårdin kylää. Omistajat tunnetaan vuodesta 1560 lähtien. Talo sijaitsi alunperin Pitkäjärven länsirannalla Juvan kartanon tuntumassa. 1800-luvun alkupuolella tila siirtyi isonjaon yhteydessä Vanhan Kuninkaantien varrelle Espoon ja Vantaan rajalle. Nykyinen päärakennus on rakennettu 1830-luvulla. Ulkoasua muutettiin 1920-luvun lopulla.

Vuonna 1931 tilan pinta-ala oli 132,5 ha, josta peltoa 30 ja metsämaata 92 ha.

Jupperin kehittyminen pientaloalueeksi alkoi vuonna 1936, jolloin alueelle tehtiin tontitussuunnitelma, raivattiin tielinjoja ja alettiin myydä tontteja helsinkiläisille. Rakennuksia käytettiin pitkään pääosin kesähuviloina, kunnes sotien jälkeen asutus alkoi vakiintua ympärivuotiseksi.

Lähteet:
Jupperi - Furiiritilasta pientaloalueeksi 1995
Suomen maatilat 1931

VANHA-ESPOO

Vanha-Espoo on vanhaa kulttuuriympäristöä, jossa maanviljelyllä on ollut tärkeä asema.

41 Träskändan kartano

Träskändan päärakennus. Kuva: Esko Uotila 2012.

Träskändan kartano perustettiin 1700-luvulla. Kartanon ensimmäiset omistajat olivat Viaporin upseereita ja virkamiehiä. Viaporin komendantti Carl Nathanael af Klercker (1734-1817) osti 1787 kantatilan Storträsk, johon hän liitti 1795 Frantzin ja 1801 Jofsin. Kolme verotaloa yhdistettiin ja alettiin puhua Träskändan kartanosta. Af Klerckerin suunnitteli itse kartanon ensimmäisen päärakennuksen jo 1796, ja tämän jälkeen aloitettiin 700 neliöisen päärakennuksen rakennustyöt.

Suomen sodassa 1808–1809 jälkeen af Klercker muutti Ruotsiin ja myi vuonna 1810 tilan alaiselleen majuri Per Rudman Bergenstrålelle. Bergenstrålen aikana kartanoon liitettiin vielä kylän viimeinen kantatila Kärrans.

Aurora Karamzinin isäpuoli senaattori, sittemmin prokuraattori ja vapaaherra Carl Johan Walleen (1781–1867) osti tilan 1820 perheelleen kesänviettopaikaksi. Walleen rakennutti uuden päärakennuksen sekä Carl Ludvig Engelin suunnittelemat tiilisen viljamakasiinin ja Diana-temppeliksi kutsutun huvimajan. Hän myös muokkasi puistosta symmetrisen ranskalaisen puiston.

Kartanon tunnetuin omistaja Aurora Demidov (myöh. Karamzin) osti Träskändan isäpuoleltaan Walleenilta leskeksi jäätyään vuonna 1840. Hän oli kiintynyt tilaan vietettyään siellä suuren osan lapsuuttaan. Hän haetutti Pietarista ranskalaisia ja saksalaisia puutarhureita ja alkoi kunnostaa puistoa muodikkaaksi englantilaiseksi maisemapuutarhaksi. Puistoon tuotiin puita Demidovien kartanosta Uralilta. Vuosina 1851–1852 Aurora Karamzin laajensi päärakennusta ja rakennutti seuraavina vuosina lisää puisto- ja ulkorakennuksia, kuten tallin.

Karamzinin aikainen päärakennus, erilaisia tyylielementtejä edustanut huvila, tuhoutui tulipalossa 1888. Pari vuotta myöhemmin suuri osa puistosta tuhoutui rajussa myrskyssä. Vuonna 1895 Karamzin myi Träskändan kartanon sisarensa tyttärentyttärelle Marielle (o.s. Linder) ja tämän miehelle Adolf Törngrenille. He rakennuttivat 1890-luvulla uuden päärakennuksen, jonka suunnitteli toimisto Gesellius, Lindgren, Saarinen.

Törngrenit jakoivat tilan osiin ja myivät kartanon 1920-luvulla. Espoon kunta osti päärakennuksen puistoineen ja ylipuutarhuri Emil Hallgren puutarhat kasvihuoneineen. Loput pellot ja metsät menivät useille eri ostajille, suurimpana näistä Gunnar Juslin, joka osti Norrkullan ja palstoitti sen 1930-luvun mittaan.

Ensimmäiset uudet träskändalaiset olivat helsinkiläisiä kesäasukkaita. Helsingistä lähdettiin myös talvisodan pommituksia evakkoon Träskändaan. Sodan jälkeenkin lähes joka talossa harjoitettiin vielä omavaraistaloutta, mm. eläinten pitoa. Vielä 1960-luvulla täällä metsästettiin mm. fasaaneja.

Nykyinen päärakennus on valmistunut 1921 ja edustaa ruotsalaista uusbarokkia Se toimi pitkään vanhainkotina. Nykyisin päärakennus on tyhjillään, ja Espoon kaupunki etsii sille uutta käyttöä.

Lähteet: Espoon kotikaupunkipolut, Wikipedia

Träskändan kartanopuisto. Kuva Ⓒ Google.

42 Träskändan kauppapuutarha

Träskändan kauppapuutarha. Kuva: Esko Uotila 2018.

Träskändankartanon viimeisin yksityinen omistaja Adolf Törngren myi 1920-luvulla kartanon maita eri ostajille. Vuonna 1926 Espoon kunta osti kartanon ydinalueen rakennuksineen ja puistoineen. Kartanon itäpuolella sijainneen kasvihuonealueen osti Träskändan viimeinen ylipuutarhuri Emil Hallgren. Hän muutti hyötypuutarhan kauppapuutarhaksi vuonna 1926.

Nykyisin Träskändan Kauppapuutarha Oy on keskittynyt yksivuotisten koristekasvien, amaryllisten, hyasinttien ja tulppaanien viljelyyn.

43 Norrkulla

Norrkulla Kuva: Esko Uotila 2016.

Kun Träskändan kartano myytiin vuonna 1920, pellot ja metsät menivät useille eri ostajille. Norrkulla erotettiin Träskändan kartanosta vuonna 1924. Sen osti tällöin agronomi H. v. Schulman, joka 1927 vuokrasi sen Gunnar Juslinille ja 1928 myi hänelle. Tilan pinta-ala oli 90 ha, josta peltoa oli 50 ja metsää 35 ha.

Gunnar Juslin ryhtyi jakamaan ja myymään tilansa palstoja omakotitonteiksi. Niitä syntyi lähes 70 kpl ennen hänen kaatumistaan talvisodassa. Tilasta oli myyty muutamia suurempiakin alueita mm. omistajan veljelle John Juslinille ja muille maatalousyrittäjille. Alueen käyttö maatalousmaana väheni ja palstoitus lisääntyi. Alkuperäiset omakotipalstat, jotka olivat suuria (keskikoko 6000 neliömetriä) on lohkottu pienemmiksi ja alue on nykyisin suurimmaksi osaksi pientalovaltainen. Alueen keskellä on edelleen suuri, lähes koskematon peltotontti yksityisomistuksessa.

Lähteet: Suomen maatilat 1931, Auroran kappeli - historiaa ja toimintaa 2015

44 Markgreteberg

Margretebergin päärakennus.Kuva: Esko Uotila 2018.

Margretebergin kartano sijaitsee Kehä III:n ja Matalajärven välissä. Alueella toimii Marketanpuisto, joka on piha- ja puistorakentamisen kaupallinen näyttelypuisto. Alue on seitsemän hehtaarin suuruinen. Vieressä on Överbyksi kutsuttu ruotsinkielinen puutarhaoppilaitos, joka siirrettiin tilalle 1945 Porkkalasta. Tilalla on toiminut myös kotieläintarha.

Näyttelypuisto perustettiin vuonna 1997. Sitä hallinnoi vuonna 2001 perustettu yhdistys Marketanpuiston ystävät ry. Margretebergin kartanon entisillä mailla on sijainnut myös Margretebergin kotieläinpuisto.

Lähteet: Wikipedia, Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema 1991

Marketanpuisto.Kuva: Esko Uotila 2018.

45 Ollas

Ollas oli yksi Bembölen kylän noin kymmenestä kantatalosta jo 1500-luvulla. Talo oli vielä vuoden 1766 kartassa Bembölen kylän keskuksessa nykyisten Turuntien ja Kuninkaantien risteyksen pohjoispuolella lähellä Kuninkaantien vartta. Ilmeisesti isonjaon jälkeen tilakeskus muutettiin muutaman kilometrin päähän Högnäsiin Kehä III:n pohjoispuolelle.

Lähteet:
Espoon kaupunki, nimistö
Länsiväylä 3.8.2013

46 Oittaan kartano

Oittaan kartanon päärakennus. Kuva: Esko Uotila 2018.

Oittaan kartano on yksi kolmesta Bodominjärven ympärille syntyneestä historiallisesta kartanosta. Kokonaisuuteen kuuluvat myös Backbyn ja Bodomin kartanot. Kartanoalue on järven lounaispäädyssä pienen Oittaanjoen suussa. Oittaa oli jo 1500-luvun alussa vauras yksinäistila, jonka ensimmäisenä nimeltä tunnettuna omistajana mainitaan (noin 1510) Mårten Persson. Tila toimi ratsutilana 1600-luvulta 1800-luvun alkuun.

Kartanon päärakennus sijaitsee vehreällä kukkulalla, jolta on kaunis näköala järvelle. Nykyinen päärakennus valmistui pankinjohtaja Wikstenin rakennuttamana aikaisemman, tulipalossa tuhoutuneen päärakennuksen paikalle 1916. Presidentti Svinhufvudin kerrotaan usein vierailleen päärakennuksessa. Päärakennuksen eteläpuolella oleva suuri, alun perin 55 lehmää varten rakennettu, kivinavetta on vuodelta 1905.

Oittaan kartano erotettiin 1910 Espoon kartanosta. Vuonna 1931 pinta-ala oli 500 ha, josta peltoa oli 35, viljelyskelpoista maata 200 ja metsää 264 ha.

Espoon kauppala hankki tilan omistukseensa vuonna 1963. Kauppala vuokrasi aluksi rakennuksia toimisto-, verstas- ja asuinkäyttöön. 1970-luvulta lähtien aluetta on kehitetty ulkoilutoiminnan näkökulmasta.

OIttaan uimaranta ja leikkipuisto. Kuva: Esko Uotila 2018.

Oittaan kartanon alueella on tarjolla monipuolisia ulkoilu- ja juhlapalveluita. Kartano sekä ulkoilukeskukseksi saneerattu kivinavetta on vuokrattu kahvila- ja muita palveluja tuottavalle yrittäjälle. Vanhassa navettarakennuksessa toimii kahvila-ravintola ja lisäksi rakennuksesta löytyy saunatilat sekä vintillä oleva iso juhlatila.

Espoon kaupungin Liikuntapalvelut vastaa uimarannan uimavalvonnasta sekä rannan aktiviteeteistä. Rannan tuntumaan on rakennettu Angry Birds -puisto. Kuntoilijoille Oittaalta löytyy 4,4 km:n valaistu rata lenkkeilyyn ja talvisin hiihtoon. Oittaan maastosta löytyy myös kiintorastisto. Lisäksi ulkoilukeskuksen läheisyydestä lähteen n. 2 km pituinen luontopolku.

Oittaan kartanon entisillä pelloilla on leirintäalue. Leirintäalueella on runsaasti tilaa matkailuajoneuvoille ja teltoille sekä vuokrattavia leirintämökkejä.

Lähteet:
Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema 1991
Espoon kaupunki
Suomen maatilat 1931

47 Pellas

Pellaksen päärakennus. Kuva: Esko Uotila 2018.

Pellaksen päärakennuksen runko on ilmeisesti 1800-luvun alkupuolelta.

Pellaksen maita oli hajallaan eri paikoissa Kvarnbyn kylässä. Pellaksesta oli Kvarnbyn vuodelta 1934 olevan kartan mukaan erotettu kaikkiaan 11 tonttia.

Diakonissalaitos osti vuonna 1913 yksityisomistajilta (Johannes ja Hilda Juslin) n. 50 ha suuruisen Pellaken päätilan rakennuksineen ja siihen liittyvän Svealundin palstan lastensairaalan ja lastenkodin tarpeisiin sekä puutarhaviljelyyn. Maataloutta harjoitettiin Diakonissalaitoksen toimesta aina 1960-luvulle asti. Sen alueelle on 1950-luvulta lähtien rakennettu useita sosiaali-, terveys- ja koulutusalan toimintaan liittyviä rakennuksia ja 1970-luvulla syntyivät muutamat asumiseen tarkoitetut kerrostalot. Peltoaukeat ovat olleet vuokrattuna maatalouskäyttöön.

Pellaksenmäen kaava-alueen havainnekuva.

Pellaksenmäen kaava hyväksyttiin valtuustossa 7.9.2009. Tavoitteena oli toteuttaa kulttuurimaisemaan sopiva asuntoalue ja sosiaalisten palvelujen alue. Kuninkaantien varteen sijoittuu pääosin tiivistä pientaloasutusta. Alueella voidaan myös kehittää Helsingin Diakonissalaitoksen toimintoja.

Lähteet:
Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema 1991
Auroran kappeli - historiaa ja toimintaa 2015
Espoon kaupunki

48 Jorv

Jorvin sairaalakampus, vasemmalla Espoon sairaala. Kuva: Esko Uotila 2018.

Espoon kunta osti tilan 1962 kauppaneuvoksetar Elsa von Wrightiltä ja hänen perillisiltään. Jorvin sairaalan rakennustyöt alkoivat vuonna 1972 ja se valmistui ja vihittiin käyttöön vuonna 1976.

Vuonna 1931 tilan pinta-ala oli 125 ha, peltoa oli 38 2 ja metsää 82 ha. Päärakennus purettiin 1975.

Jorvin kartanon peruskivet 1909 - 1975. Kuva: Esko Uotila 2018.

Tilan mailla ollut seppä Backmanin paja on siirretty Seurasaaren ulkomuseoalueelle.

Kartanoajoista jäi muistoksi koivukuja, joka aikanaan oli mahtavana johtanut kartanon pääovelle. Sairaalan mittasuhteissa se kutistui kävelytieksi. Muistona kartanohistoriasta sairaalan puistossa ovat päärakennuksen peruskivet sekä kaksi huvimajaa, jotka rakennettiin vanhan huvimajan mallin mukaan.

Lähteet:
Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema 1991
Wikipedia
Suomen maatilat 1931

49 Glims

Talomuseo Glims. Kuva: Esko Uotila 2018.

Glims on ollut Espoon kaupunginmuseon alaisena museona vuodesta 1958, jolloin Espoo vietti 500-vuotisjuhlaansa. Sen kunniaksi päätettiin perustaa museo kunnan omistamalle Glimsin vanhalle maatilalle. Glimsin tupa vapautui samana vuonna asumiskäytöstä, ja se remontoitiin museorakennukseksi entisajan asuun. Museon avajaisia vietettiin 30.11.1958.

Glimsin museorakennuksia ja 4H-kotieläinpiha. Kuva: Esko Uotila 2018.

Museoalueen muodostavat 11 alkuperäisillä paikoillaan olevaa rakennusta, joista vanhimmat ovat peräisin 1700-luvulta. Talomuseo Glimsissä järjestetään vaihtuvia näyttelyitä sekä tapahtumia, kuten työnäytöksiä ja opastuksia. Päärakennuksessa on myös museopuoti ja alapihalla kahvila.

Ensimmäinen nimeltä tunnettu isäntä Glimsissä oli Peder Nilsson, josta on tieto vuodelta 1540. Vanhimmat rakennukset ovat 1700-luvulta peräisin olevat aitta ja tuparakennus. Glims on toiminut maatilana ainakin 1500-luvulta 1920-luvulle saakka. Glimsissä on ollut kestikievari ainakin kolmeen otteeseen 1700- ja 1800-luvuilla. Se on toiminut myös nimismiehen virkatalona. Glims myytiin 1906 Grankulla Ab:lle ja suurin osa sen maista palstoitettiin huvilatonteiksi (305 palstaa). Espoon kunta osti talonpaikan vuonna 1950.

Vuonna 2018 Glimsiin on suunniteltu uutta kävijäkeskusta, jonka avulla vuotuinen kävijämäärä voisi nousta jopa 40 000 kävijään vuodessa. Kävijäkeskukseen tulisi mm. näyttelytilat, Leipomo, Paja ja Tupa esittelemään perinteisiä käsityötaitoja. Rakennukseen tulisi myös kahvila ja monitoimitila tilaisuuksia ja toimintaa varten.

Lähteet:
Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema 1991
Wikipedia
Espoon kaupunginmuseo

50 Ers

Karvasmäen kylässä oli 1600-luvun alussa kolme taloa: Glims, Ers ja Jorv. Glims ja Ers sijaitsivat jo 1700-luvulla toistensa naapureina. Ers on 1700-lähtien periytynyt sukutilana. Nykyinen päärakennus rakennettiin 1890-luvun alussa tilan ollessa Elis Fransmanin omistuksessa. Hänen lapsensa Ester, Edit, Ebba ja Ellen Fransman omistivat tilan vuonna 1931 omistajina. Tilan pinta-ala oli tuolloin 231 ha, josta peltoa oli 55 ja metsää 141 ha. Tila jaettiin neljään osaan lasten kesken.

Kahden asuinrakennuksen lisäksi Ersin pihapiiriin kuuluu poikkeuksellisen suuri määrä talousrakennuksia.

Lähteet:
Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema 1991
Suomen maatilat 1931

51 Bell

Omistajat v:sta 1908 Bernhard ja Sigrid (o.s. Selenius) Juslin. Tila on erotettu Kosk-nimisestä tilasta, jonka ensimmäisenä omistajana oli 1600-luvulla Larsson-niminen henkilö. Pinta-ala 121,44 ha, josta puutarhaa 0,25, peltoa 43,31. luonnonniittyä 0,98, viljeltyä laidunta 1, metsämaata 59,8 ja joutomaata 16,1 ha.

Lähde: Suomen maatilat 1931

52 Övre Gloms

Glomsin kantatila jaettiin kahtia ilmeisesti 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa. Övre Glomsin päärakennuksen runko on ehkä tältä ajalta, mutta sai nykyasunsa vasta 1900-luvun puolella.

Kuninkaantien vanha linjaus kulki Övre Glomsin pohjoispuolella (nykyinen Yli-Lommilan kuja).

Vuonna 1931 tilan pinta-ala 111 ha, josta peltoa 40 ja metsää 56 ha.

Lähteet:
Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema 1991
Espoon maatilat 1931

53 Nedre Gloms

Nedre Glomsin vanha päärakennus on yksi harvoja 1700-luvun alkupuolelta peräisin olevia asuinrakennuksia Espoossa.

Glomsin talojen editse virtaa Bodominjärvestä laskeva Glomsinjoki.

Lähde: Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema 1991

54 Solkulla

55 Övre Lövkulla

Övre Lövkulla. Kuva: Jan Backman 1979. Espoon kaupunginmuseo.

Lövkullan tila tunnettiin jo 1500-luvulla. Vuonna 1756 tila jaettiin kahtia ja vanha päätila sai nimekseen Övre Lövkulla ja uudesta tilasta tuli Nedre Lövkulla.

Övre Lövkullan päärakennus on 1700- ja 1800-lukujen vaihteesta. Nykyasunsa se sai 1920-luvulla. Vuonna 1932 rakennettu sikala oli aikanaan edistyksellinen ja herätti laajaa kiinnostusta.

Espoon kaupunki osti 1975 Övre Lövkullan, jonka päärakennus säilytettiin. Se on nykyisin Omnian hallinnon käytössä. Piha-alueelle rakennettiin vuonna 1986 Espoon terveys- ja sosiaalialan oppilaitos, joka on nykyisin osa Omnia-ammattiopistoa.

Vuonna 1931 tilan pinta-ala oli 150 ha, josta peltoa oli 51,5 ja rnetsää 91 ha. Tilakeskus oli aikanaan viljelysmaiseman ympäröimä, mutta Turunväylä ja Kehä III teollisuusalueineen valtasivat itä- ja pohjoispuoliset pellot.

Lähteet:
Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema 1991
Espoon kotikaupunkipolut
Espoon maatilat 1931

56 Nedre Lövkulla

Nedre Lövkulla toimii edelleen maatilana. Nykyinen uusrenessanssihenkinen päärakennus on vuodelta 1892. Tila on ollut Weurlanderin suvun omistuksessa yli 300 vuotta.

Löfkulla Golfin kenttä. Kuva: Esko Uotila 2018.

Tilan pelloilla toimii Löfkulla Golfin 9-reikäinen jokamiehen golfrata, jonka yhteydessä on kahvilaksi kunnostettu rakennus vuodelta 1850. Kentällä on myös 9-reikäinen minigolfrata.

Vuonna 1931 tilan pinta-ala oli 131 ha, josta peltoa oli 34 ja metsää 86 ha.

Lähteet:
Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema 1991
Espoon kotikaupunkipolut
Espoon maatilat 1931
Löfkulla Golf

57 Dahl

Dahlin talo siirrettiin Kirkkojärven rannalle matalalle kukkulalle 1700-luvun lopussa tai 1800-luvun alussa. Vuonna 1931 pinta-ala oli 60 ha, josta peltoa 25 ja metsämaata 35 ha.

Vuonna 1936 Lindholmin sahan johtaja Erik Lindholm osti Dahlin tilan. Tällöin kaikki rakennukset peruskorjattiin ja uusia talousrakennuksia rakennettiin.

Tila myytiin 1973 Espoon kaupungille. Dahlin päärakennus paloi kesällä 1984 ja uudestaan 80-luvun loppupuolella, jonka jälkeen se purettiin. Paikalla on nyt Kirkkojärven päiväkoti ja nuorisotila. Päiväkodin edustalla kasvava hyväkuntoinen ja kaunismuotoinen metsälehmus on useita satoja vuosia vanha ja rauhoitettu.

Lähteet:
Suomen maatilat 1931
Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema 1991

58 Kirsti

Kirstin tila. Kuva: Jan Backman 1967. Espoon kaupunginmuseo.

Isojaossa 1769 Kirstin tila siirrettiin nykyiselle Kirstinharjulle noin kilometri Espoon asemasta kaakkoon.

1960-luvulla Kirstin tila myytiin Espoon kauppalalle. Se oli toimiva maatila aina 1960-luvun loppuun saakka. Jofsin ja Kirstin maille on muodostunut Suvelan kaupunginosa

Vuonna 1931 tilan pinta-ala oli 82,5 ha, josta peltoa oli 35 ja metsää 32,5 ha.

Lähteet: Esbo hembygdsföreningen, Suomen maatilat 1931

59 Söderskog

Söderskog pinta-ala oli vuonna 1965 150 hehtaaria, josta peltoa oli 49 hehtaaria ja yksi hehtaari oli puutarhaa.

Söderskogin uudisviljelmä raivattiin Morbyn kylän yhteismaille 1500-luvulla. Vuonna 1540 siihen kuului neljä taloa. 1600-luvulla Söderskogin siirtokylään kuului enää kaksi taloa, ja kun toisen isäntä, Klemet Hansson, hankki toisenkin talon omistukseensa, kylään jäi yksi talo. Aluksi Söderskog oli amiraliteettitalo, jonka verot menivät meripuolustukseen. Vuonna 1646 Söderskogista tuli sotamiestalo ja samoihin aikoihin se osoitettiin kapteeni Johan Gyldenärin vapaatilaksi. Gyldenär asui Albergan kartanossa ja vuokrasi Söderskogia. Ruotujakouudistuksessa vuonna 1696 Söderskogista tuli Uudenmaan ratsuväkirykmentin everstin palkkatila. Isonvihan jälkeen tilan isäntä oli nimismies Jonas Omander, jolta tila periytyi hänen pojalleen varanimismies Mårten Omanderille. Vuodesta 1815 lähtien kartano on kuulunut Nymalmin suvulle.

Söderskogin vanha päärakennus on todennäköisesti yksi vanhimmista säilyneistä asuinrakennuksista Espoossa. Rakennus valmistui mahdollisesti 1600-luvun lopulla, todennäköisesti kuitenkin vasta 1700-luvun alussa. Myöhemmin sen ikkunoita on suurennettu ja sitä on jatkettu itään. Vanhan päärakennuksen tupa on säilynyt hyvin vanhanaikaisessa asussaan ja siitä onkin tehty kotimuseo.

Söderskogin uusi päärakennus. Kuva: Wikipedia.

Söderskogin uusi päärakennus rakennettiin vanhassa tuuliviirissä olevan vuosiluvun perusteella vuonna 1818, mutta on mahdollista että se on vasta 1850-luvulta. Vuonna 1926 rakennusta pidennettiin viisi metriä pohjoiseen ja vuonna 1961 se peruskorjattiin.

Vuonna 1965 tilan pinta-ala oli 150 ha, josta peltoa 49 ha.

Lähteet: Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema 1991
Kartanoita ja huviloita Keski-Espoossa, Keski-Espoo-seura 2003
Wikipedia

60 Doms

Doms oli yksi Södrikin tilan kantataloista. Tila palstoitettiin 1900-luvun alussa.

Domsin talo sijaitsi kukkulalla Espoon kirkkoa vastapäätä. Päärakennuksessa toimi jonkin aikaa täysihoitola.

Lähde: Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema 1991

61 Sunan kartano

Sunan kartano. Kuva: Jan Backman 1969. Espoon kaupunginmuseo.

Vuonna 1931 tilan pinta-ala oli 82,5 ha, josta peltoa 35 ja metsää 32,5 ha.

Lähde: Suomen maatilat 1931

62 Teir ja Lammas

Omistajat v:sta 1913 Hjalmar ja Irene (o.s. Karlsson) Forsberg. Tila on kuulunut Forsberg suvulle n. 100 v. Saman niminen suku, joka sitä aikaisemmin hallitsi, ei kuitenkaan ollut sukulaisuussuhteissa nykyiseen sukuun. Pinta-ala 125 ha; siitä puutarhaa 0,5, peltoa 35, tekeillä olevaa viljeltyä laidunta 10, viljelyskelpoista maata 2 ja metsämaata 77,5 ha.

Lähde: Suomen maatilat 1931

63 Michels

Michels on yksi Muuralan 1500-luvulla tunnetuista kantatiloista.

Päärakennuksen vanhin osa on todennäköisesti 1700-luvulta. Ainakin 1870-luvulla päärakennusta käytettiin Espoon kuntakokousten pitopaikkana.

Lähde: Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema 1991

64 Gumbölen kartano

Gumbölen kartanon päärakennus

Gumböle on Espoon kaupungin omistama kartano. Päärakennuksen yläkerta on nykyisin Espoon kaupunginjohtajan virka-asuntona ja alakerta edustustiloina. Rakennus on peräisin 1840-luvulta, mutta itse kartanoalueen historia ulottuu 1500-luvulle saakka. Kartano käsittää myös puutarhan, jonka suunnitteli J. W. Skogström vuonna 1914.

Gumbölen kartano syntyi, kun Storgårdin ratsutilaan yhdistettiin kaksi muuta tilaa 1600-luvulla. Tilan 26 nimeä käsittävä omistajien luettelo juontaa sekin alkunsa 1540-luvulta. Pitkäaikaisin omistajasuku oli Brennerit, joiden hallinnassa kartano kasvoi ja kehittyi lähes vuosisadan, vuosina 1625–1713.

1900-luvun alussa tilan pinta-ala oli 801 ha, josta peltoa oli 212 ha. Kartanon puutarha toimi myös kauppapuutarhana. 1940- ja 1950-luvuilla kartanon maita palstoitettiin runsaasti. Espoon kaupungin omistukseen Gumbölen kartano siirtyi vuonna 1969. Tila oli silloin kooltaan 392 ha. Alueelle laadittiin käyttö- ja ympäristösuunnitelma.

Kartanon näyttävä tallirakennus rakennettiin vuonna 1903. Se avattiin syksyllä 1974 kilpa- ja harrastetalliksi. Gumbölen tallin hevoset ovat menestyneet arvokilpailuissa sekä kansainvälisesti että kotimaassa. Kuuluisin ratsukko on ollut Christopher Wegelius ja Monday Morning. Ratsastuskeskuksessa on järjestetty ratsastuskilpailuja kaikilla tasoilla yli 30 vuoden ajan. Suosituimpia ovat olleet kesäkauden harjoituskilpailut keskiviikkoiltaisin.

Gumbölen Ratsastuskeskus Oy osti tallirakennuksen Espoon kaupungilta loppusyksystä vuonna 2013 ja toteutti sille perusteellisen remontin vuoden 2014 aikana.

Vuonna 1991 perustettu Gumböle Golf -seura toimii kartanon pohjoispuolelle Espoon kaupungilta vuokratuille maille rakennetulla kentällä. Klubitalo otettiin käyttöön vuonna 2007 ja vuonna 2009 avattiin 18-reikäinen kenttä.

Lähteet:
Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema 1991
Pekkanen - Heininen: Kuninkaankartanosta kaupungiksi 2013
Wikipedia
Espoon perinneympäristöt 2014

73 Heikkilä

Maulan tila on yksi Nuuksion kylän kantataloista ja tunnetaan 1500-luvun lopulta alkaen. Nuuksion kylän tilat Maula, Heikkilä ja Konungs siirtyivät 1900-luvun alussa Gustaf Eklundhin omistukseen ja yhteisviljelyyn.

Heikkilän tilan päärakennus on rakennettu kolmessa eri vaiheessa: 1700-luvun vaihteessa, 1800-luvun alussa ja arkkitehti Erik Kråkströmin suunnittelema siipirakennus 1967.

Lähteet:
Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema 1991
Maalle! Helsingin seudun kulttuuriympäristöopas 2012

74 Konungs

Pinta-ala oli vuonna 1931 yhteensä 550 ha, josta, peltoa 35, luonnonniittyä 5, viljeltyä laidunta 10 ja metsää 500 ha. Päärakennus on rakennettu vuonna 1912 ha navetta 20 lehmälle 1904, uusittu 1919.

Lähteet:
Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema 1991
Suomen maatilat 1931

75 Punjo

Tila perustettiin 1775 Nuuksion kylän maille.

Omistajat v:sta 1930 dosentti S. A. ja Asta (o. s. Winter) Brofeldt. Pinta-ala 625 ha; siitä puutarhaa 0,5, peltoa 26,5, viljeltyä laidunta 6, metsää 392 ja joutomaata 200 ha. Talouskeskus viljelysten reunassa, Pitkäjärven rannalla ja kylätien varrella.

Tilan nykyisen päärakennuksen ovat suunnitelleet Heikki ja Kaija Sirén 1967.

Lähteet: Suomen maatilat 1931, Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema 1991

SUUR-KAUKLAHTI

Kauklahden suuralueella on merkittäviä kartanoita ja perinteisiä kulttuurimaisemia. Espoonkartano on valtakunnallisesti merkittävä kulttuuriympäristö.

76 Kallvik

Omistaja v:sta 1924 Gustaf Krongvist. Pinta-ala 50 ha, josta puutarhaa 0,5, peltoa 30, metsämaata 15 ja joutomaata 4,5 ha. Pellot tasaisia savimultamaita, salaojitettu 6 ha.

Lähde: Suomen maatilat 1931

77 Enkulla

78 Råbäck

Råbäckin tila oli alunperin Espoonkartanon torppa Kungstorp.

Råbäckin päärakennus on rakennettu 1900-luvun alussa. Sen rakennutti kauppaneuvos Arthur Ivar Lindfors, joka toimi yritysjohtajan, mm. Åmiinnen tiilitehtaan toimitusjohtajana 1900-luvun alussa.

Tilan hedelmäpuutarha istutettiin jo 1894 ja edustava puisto toteutettiin Paul Olssonin suunnitelman pohjalta 1920-luvulla.1940-luvulla tilalta jouduttiin luovuttamaan maata Porkkalan siirtolaisille.

Nykyisin Råbäckin maatilaa viljelee Rikard Korkman, maanviljelijä kuudennessa polvessa. Tilan osti hänen isoisänsä setänsä kanssa vuonna 1948. Isoisä muutti perheineen tilalle ja harjoitti siellä maidontuotantoa.

Kesällä 2013 tilalle on istutettu vajaan hehtaarin alalle noin 1100 omenapuuta nykyaikaisena tiheäistutuksena. Viljelytekniikka muistuttaa paljon viininviljelyssä käytettäviä viljelymenetelmiä.

Lähteet:
Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema 1991
Kartanoita ja huviloita Keski-Espoossa, Keski-Espoo seura 2003
Råbäck Gård

79 Stenbacka

Omistaja Ivar Rönnberg, jonka suvulla tila on ollut n. 100 v. Pinta-ala 70 ha, josta puutarhaa 0,5, peltoa 25, luonnonniittyä 2 ja metsämaata 42,5 ha.

Lähde: Suomen maatilat 1931

80 Åminnen kartano

Åminnen kartanon päärakennus. Kuva: Knüpfer & Öhman, 1968-73. Espoon kaupunginmuseo.

Rakennusmestari Karl Wilkman osti Åminnnen vuonna 1886 ja alkoi viljellä tilan maita. Sen maille hän perusti myös tiilitehtaan ja Espoon ensimmäisen suomenkielisen koulun.

Jugend-henkisen kartanorakennuksen tarkka rakennusvuosi ei ole tiedossa; luultavasti se on rakennettu 1900-luvun alussa. Vuonna 1923 Åminnen tila siirtyi tiilitehtaan mukana Ab Norstedt Oy:lle, joka perusti Kauklahden lasitehtaan. Åminne toimi tehtaiden johdon asuntona. Viljelysmaat oli vuokrattu jo aikaisemmin. Oy Alko Ab palstoitti tilan maat vuonna 1945. Päärakennus siirtyi Espoon kaupungin omistukseen 1975 oltuaan vaarassa tulla puretuksi.

Åminnen kartano ja Juppin tila sekä näiden lähiympäristö muodostavat vanhan kyläkokonaisuuden, joka on toiminut Kauklahden teollistumisen alkuvaiheiden asuinympäristönä. Åminnenmäen ympäristöön on tehty rakennussuunnitelma v. 1946 ja lohkominen v. 1955. Vanhemmat asuinkiinteistöt on rakennettu poikkeusluvin eri vuosikymmeninä.

Åminnen asemakaava vuodelta 2010.

Åminnen asemakaava hyväksyttiin lokakuussa 2010. Kaavan pohjalta asuinaluetta on täydennetty pientaloalueena ja sen julkisia palveluita on lisätty ja katuverkkoa kehitetty. Kaavassa otetaan huomioon alueen kulttuurihistoriallisesti, luonnonsuojelullisesti ja maisemallisesti merkittävät piirteet. Alueen maat ovat pääosin yksityisessä omistuksessa.

Lähteet:
Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema 1991
ekm.finna.fi
Espoon kaupunki

81 Jupp

Juppin tila tunnetaan 1500-luvulta alkaen ja se on ollut Berglöfin suvun hallussa yli 200 vuotta aina vuoteen 1938, jolloin A. Å. Hagman osti tilan. Vuonna 1931 tilan pinta-ala oli oli 130 ha, josta peltoa 50 ja metsää 79 ha.

Juppin tilan rakennukset muodostavat hienon kokonaisuuden. 1880-luvulla rakennetun päärakennuksen ulkoasussa on koristeellisia yksityiskohtia, kuten pitkien sivujen keskellä olevat poikkipäädyt ja kuistit.

Tila siirtyi Espoon kaupungin omistukseen 1970-luvulla. Päärakennuksen peruskorjaus valmistui 1990-luvun alussa. Rakennus on toiminut taiteilijoiden työtilana.

Lähteet:
Suomen maatilat 1931
Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema 1991
Espoon kaupunki

82 Hakala

Kauklahden aseman eteläpuolella, nykyisessä Lasihytin suurkorttelissa sijaitsevaa mäkeä on 1900-luvulla kutsuttu nimellä Hakalanmäki. Mäellä on ollut Hakalan talo, joka on jo hävinnyt kokonaan. Mäennimi ja talonnimi eivät ole 1900-luvun alkua vanhempia, sillä niiden taustalla on sukunimi Hakala, jota ei täällä ole sitä ennen esiintynyt. Tiilitehtailija Petteri Hakala oli ostanut täältä silloisesta Kurtbyn kylästä tilan ja perusti paikalle tiilitehtaan 1900-luvun alkuvuosina. Perustamisvuosi oli joidenkin tietojen mukaan 1904. Tiilitehtaasta on käytetty ainakin nimiä Kurtby Tegelbruk W. Hakala ja Hakalan Tiilitehdas Oy. Tehdas toimi 1930-luvun lopulle asti. Se sijaitsi mäen luoteisella juurella, nykyisten kadunnimien mukaan osoitteessa Lasihytti 1. Tiilitehtaan paikka ja osa mäestä ovat nykyisin Lumenen tehdasaluetta.

Omistaja v:sta 1917 Hakala Oy. Yhtiön osakkaat kaikki samaa sukua, jonka hallussa tila ollut 39 v. Vuonna 1931 tilan pinta-ala 125 ha; siitä peltoa 47, viljelyskelpoista maata 10 ja metsää ha.

Lähteet: Espoon kaupunki, nimistö ja Suomen maatilat 1931

83 Jofs

84 Ervast

Omistajat Vilhelm Forsberg v:sta 1900 ja puolisonsa Erika (o.s. Lindholm) v:sta 1906. Kuulunut isännän suvulle 65 vuotta. Pinta-ala 60 ha, josta peltoa 30 ja metsää 30 ha. Talouskeskus viljelysten reunassa. Osaksi 2-kerroksinen päärakennus rak. 1930.

85 Ingals

86 Bensuls

Bensulsin peltoja Espoonjoen ja rantaradan varrella. Kuva: Esko Uotila 2018.

Bensulsin kartano on Espoon Vanttilassa sijaitseva kartano. Se tunnetaan jo 1500-luvun alusta.

Kartanon 300-neliöinen arvokas päärakennus oli rakennettu 1903. Sen rakennutti F.A. Malmström, jonka suvun omistuksessa tila oli ollut 1700-luvun lopulta alkaen. Rakennus paloi 5. tammikuuta 2012. Talossa oli ollut pienempi palo jo kaksi päivää aiemmin, ja epäillään että palo ei silloin sammunut täysin. Tilan 1800- ja 1900-luvuilla rakennetut ulkorakennukset säästyivät.

Vuonna 1965 tilan pinta-ala oli 224 ha, josta metsää 126 ha ja peltoa 68 ha. Tilalla harjoitetaan edelleen maanviljelystä.

Alueella on myös kivikautinen asuinpaikkalöytö.

Lähde: Kartanoita ja huviloita Keski-Espoossa, Keski-Espoo-seura 2003
Wikipedia

87 Espoonkartano

Espoonkartanon päärakennus. Kuva: Wikimedia Commons.

Espoonkartano ympäristöineen muodostaa arvokkaan kultturimaiseman. Kartanoalue liittyy kiinteästi Finnsin, Sperringsin ja Träskbyn kulttuurimaisemiin.

Kustaa Vaasa perusti useita kuninkaankartanoita kohentamaan maan taloudellisia oloja ja lisäämään kruunun tuloja. Vuonna 1556 perustettiin 12 Espabyn ja Mankin talosta Espoonkartano, johon kuului noin 30 hehtaaria peltoa ja 1200 ha metsämaata. Vuonna 1625 kartano läänitettiin Kustaa Hornille, joka myöhemmin osti sen rälssiksi ja laajensi tilaa ostoilla.

Kartano kuului Ramsayn suvulle vuodesta 1756 lähtien. Kartanosta lähteneet Ramsayn veljekset mainitaan Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoissa. Vuodesta 1823 tila oli lähes sata vuotta Myhrbergin suvun omistuksessa. Kartanon maista muodostettiin 1909 osakeyhtiö Esbogård Ab palstoitusta varten. August Ramsay hankki tilan uudelleen suvun omistukseen vuonna 1914. Kartano on edelleen Ramsayn suvun hallussa.

Kartanon nykyisen päärakennuksen osana olevat siipirakennuksen rakennutti maaherra Otto Vilhelm Ramsay 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa. August Ramsay laajensi 1914-15 rakennuksen nykyiseen kokoonsa. Kartanopuutarhan suunnitteli tuolloin puutarha-arkkitehti Paul Olsson.

Kartanon entinen navetta on muutettu talliksi, ja sen tiloissa toimi vuosina 1987–2016 Espoon Ratsastustalli. Tallin 30-vuotinen toiminta Espoonkartanolla päättyi, koska Ratsastustalli ja vuokranantaja Esbogård Ab eivät päässeet yhteisymmärrykseen vuokrasopimuksen jatkon ehdoista.

Kartano käsitti aikanaan yli 1.000 hehtaarin maa-alueet. Ämmässuon kaatopaikkaa varten lunastettiin 1980-luvulla alueita Espoonkartanolta. YIT-Yhtymä osti merkittävän maa-alueen Espoonkartanon alueelta Ramsayn suvulta vuonna 2002. Yhtymän tarkoituksena oli aloittaa uuden asuinalueen rakentaminen alueelle vuoden 2006 alussa. Espoonkartanon aluetta on ollut tarkoitus kehittää asumispainotteisena osana Suur-Kauklahden paikalliskeskusta, Nykyisin kartanorakennus ja sen ympäristö ovat tarjolla perhejuhliin ja yritystapahtumiin. Tilaisuuksien järjestäjinä toimii Chefs Gourmet Catering,

Vuonna 2007 Espoonkartanon asuinalueesta järjestettiin yleinen arkkitehtuurikilpailu. Sen jälkeen Finnsinmäen, Espoonkartanonmäen ja Mynttilän kaavoituksen valmistelua on jatkettu, mutta suunnittelu on edelleen kesken.

Lähteet:
Marja-Leena Ikkala: Kylästä lähiöön 1989
Kartanoita ja huviloita Keski-Espoossa, Keski-Espoo-seura 2003
Wikipedia

88 Sperrings

Sperringsin historiallinen kylämäki maisemineen on tärkeänä osa Espoonkartanon-Träskbyn laajaan viljelymaisemakokonaisuutta.

Sperringsin nykyisen päärakennuksen on suunnitellut arkkitehti W.G. Palmqvist 1910-luvulla. Se muistuttaa tyylillisesti Espoonkartanon työväenasuntoja samalta ajalta. Sperringsissä on myös säilynyt kartanon mäkitupia asuinrakennuksiksi muu-

tettuina. Alueella on ollut asutusta jo kivikaudella. Varhaiskampakeramiikan ensimmäisen löytöpaikka Suomessa oli Sperrings.

Lähde: Maalle! Helsingin seudun kulttuuriympäristöopas 2012

89 Stor-Guss

Järvikylän kolme kantatilaa Guss, Sågards ja Hommas tunnetaan jo 1500-luvulta asti. Gussin tila jakautui Lill-Gussin ja Stor-Gussin tiloiksi vuonna 1776.

90 Lill-Guss

Lill-Guss on vanha maatila Järvikylässä, joka kuuluu Espoonkartanon RKY-alueeseen osana valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä.

Järvikylän kolme kantatilaa Guss, Sågards ja Hommas tunnetaan jo 1500-luvulta asti. Gussin tila jakautui Lill-Gussin ja Stor-Gussin tiloiksi vuonna 1776. Viime vuosikymmeninä Järvikylä on kasvanut noin 40 omakotitalon asuinalueeksi. Rakennuskanta on kirjava ja käsittää eri aikakausille tyypillisiä tyylisuuntia ja julkisivumateriaaleja. Talonpoikaisarkkitehtuuri on näkyvintä maatilojen talousrakennuksissa ja vanhemmissa asuinrakennuksissa. Kantatiloista ainoastaan Lill-Gussin ja Sågarsin vanhat rakennukset ovat säilyneet. Kylämaisema on muuttunut merkittävästi ja perinteiset avoimet viljelymaisemat ovat osaksi kasvaneet umpeen.

Lähde: Petter Eklund: Lill-Guss - maatilan historiaselvitys ja muutossuunnittelu

91 Sågars

Sagarsin tila. Kuva: Esko Uotila 2018.

Sågards sijaitsee Järvikylässä Espoonkartanon ja Kirkkonummen rajan välissä. Kylä on yhtenäinen vanha kyläkokonaisuus, jossa rakennuskanta oli pysynyt vanhanaikaisena. Alue muodostaa merkittävän kulttuurimaiseman. Tärkeimpinä rakennusryhmiä ovat Sågarsin ja Lill-Gussin talot, jotka ovat sijaineet samoilla paikoilla ainakin jo 1750-luvulla.

92 Urberga

Urberga sijaitsee komealla paikalla Loojärven lähellä. Loojärven ympäristössä on tehty runsaasti esihistoriallisia löytöjä. Päärakennus on rakennettu useassa vaiheessa. Vuonna 1926 se korotettiin kaksikerroksiseksi. 1950-luvun alussa rakennus saneerattiin perusteellisesti ja uudelleen vuonna 1989.

Tilan pinta-ala oli vuonna 1931 150 ha, josta peltoa 50 ja metsää 100 ha.

Lähteet:
Suomen maatilat 1931
Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema 1991

93 Niemi

Niemen tilan rakennukset sijaitsevat Nokka-nimisellä niemellä Loojärven rannalla. Tilan nykyinen päärakennus sai nykyisen asunsa ilmeisesti 1920-luvulla.

1900-luvun alussa tilan omisti Ab Kiseleff, joka omisti myös järven vastakkaisella puolella Kirkkonummella olevan suuren Oitbackan kartanon. Oitbackan tilanhoitaja Gösta Karlsson sai Niemen omistukseensa vuonna 1927. Vuonna 1931 tilan pinta-ala oli 181,5 ha, josta peltoa oli 70 ja metsää 95 ha.

Lähteet:
Suomen maatilat 1931
Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema 1991

POHJOIS-ESPOO

Pohjois-Espoo on edelleen pääosin maaseutumaista ja maanviljelyllä on tärkeä asema. Snettans-Rödskogin ja Vanhankartanon peltoaukeat ovat edelleen viljeltyjä. Osa maatiloista on siirtynyt erikoisviljelyyn tai tarjoamaan virkistyspalveluja tai muuta toimintaa.

94 Neppers

Neppers. Kuva ja karttatiedot Ⓒ Google.

Vanhankartanon kantataloihin kuuluva Neppers sijaitsi ennen isonjaon toimeenpanoa nykyisen Skobbin talon naapurina. Nykyiselle paikalleen tila siirrettiin ilmeisesti 1800-luvun alussa.

Tilan omistivat vuodesta 1895 Rudolf ja Ida Teckenberg. Tila on kuulunut emännän suvulle ainakin 200 v. Vuonna 1931 pinta-ala 150 ha, josta peltoa 30, luonnonniittyä 8 ja varsinaista metsämaata 112 ha.

Neppersin tilalla toimii kaupungin huoltokoti, jonka tukiasunnot tarjoavat kuntouttavaa päihteetöntä asumispalvelua espoolaisille päihde- ja mielenterveysasiakkaille.

Lähteet:
Suomen maatilat 1931
Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema 1991
Espoon kaupunki

95 Skrobb

August ja Emma Juslin omistivat tilan vuodesta 1927, jolloin he lunastivat tilan itsenäiseksi, Se oli aikaisemmin valtion virkatalo, jota Juslinit olivat viljelleet vuodesta 1905 alkaen. Vuonna 1931 tilan pinta-ala oli 65 ha, josta peltoa 25, luonnonniittyä 1, viljeltyä laidunta 11 ja metsämaata 28 ha. Rakennukset vovat viljelysten keskellä, kauniilla paikalla Pitkäjärven lähellä.

Alueella on vireillä Espoon pohjois- ja keskiosien yleiskaava. Kaavoituksen tavoitteena on sijoittaa kulttuurimaisemaan sopeutuvaa pientalo- ja liikerakentamista Niipperinporttiin Scrobbin tilakeskuksen lähistölle.

Lähteet:
Suomen maatilat 1931
Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema 1991
Espoon kaupunki

96 Nedre Röös

Vuonna 1931 tilan omistivat Svante ja Karin Petterson. Tilan pinta-ala oli 108,5 ha, josta peltoa 30 ja metsämaata 78,5 ha. Tila on edelleen suvun omistuksessa. Tilasta erotettiin 1900-luvulla yhdeksän torppaa ja mäkitupaa.

Päärakennus on rakennettu 1840-luvulla. Pihapiirissä on myös muita vanhoja rakennuksia.

Lähteet: Suomen maatilat 1931, Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema 1991

97 Övre Röös

Tila on muodostettu yhdistämällä Övre-Röös, Niku ja Ers Vestergård. Vuonna 1931 tilan pinta-ala oli 125 ha, josta peltoa oli 100 ja metsää 25 ha. Talouskeskus on Nedre Röösin naapurina viljelysten reunassa kylätien varrella.

Lähde: Suomen maatilat 1931

98 Övre Juun

Juun on yksi Vanhankartanon kymmenestä kantatilasta. Ainakin jo 1830-luvulla tila oli jakautunut Övre Juunin ja Nedre Juunin tiloiksi. Övre Juunin päärakennus on Vanhankartanontien varrella ja talousrakennukset pääosin tien toisella puolella.

Övre Juunin pinta-ala oli vuonna 1931 171 ha, josta 35,5 ja metsää 135 ha.

Lähteet:
Suomen maatilat 1931
Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema 1991

99 Nedre Juun

Nedre Juunin päärakennus on rakennettu 1800-luvun alkupuolella. Sen suunnitteli Anders Fredrik Granstedt, joka otti rakennukseen vaikutteita Engelin arkkitehtuurista. Nykyisen muotonsa ja toisen kerroksensa rakennus sai vuonna 1919. Päärakennus oli vuosikymmeniä tyhjillään, mutta on remontoitu nykyiseen asuunsa 2010-luvulla tiiviissä yhteistyössä Museoviraston kanssa. Rakennuksessa on noin 250 m2 asuinpinta-alaa. Kiinteistöön kuuluu myös tallirakennus.

Nedre Juunin maista on 1900-luvulla palstoitettu yli 100 hehtaaria.

Lähteet:
Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema 1991
Helsingin Sanomat 27.2.2019

100 Juus

Vanhankartanon kylän kantataloihin kuuluva Juus on edelleen isojakoa edeltävällä paikallaan. Päärakennus on rakennettu 1853 aikaisemman palaneen päärakennuksen paikalle. Nykyasunsa rakennus sai 1934 tehdyssä korjauksessa.

Vuonna 1931 tilan pinta-ala oli 60 ha, josta peltoa 25, viljelyskelpoista maata 5 ja metsämaata 29,75 ha.

Lähteet:
Suomen maatilat 1931
Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema 1991

101 Juva

Juvan päärakennus ja pihapiiriä. Kuva: Esko Uotila 2018.

Juvan tila syntyi kahden tilan yhdistämisestä viimeistään 1630. Päärakennus oli alunperin yksikerroksinen 1700-luvulta peräisin oleva rakennus. Se on saanut nykyasunsa 1830-luvulla, jolloin rakennettiin toinen kerros. Pihapiirissä on lukuisia muita rakennuksia. Luhtiaitta ja mahdollisesti myös kaksi työväenasuntoa ovat 1700-luvulta.

Vuonna 1931 tilan pinta-ala oli 315 ha, josta peltoa 80 ja metsää 209 ha.

Lähteet:
Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema 1991
Suomen maatilat 1931

102 Brännberg

Brännbergin tilan rakennuksia, jotka kaikki on purettu. Navetta oli rakennettu 1950-luvun alussa ja edusti aikansa huippusuunnittelua. Kuva: K-G Lundell.

Brännberg erotettiin vuonna 1924 Träskändan kartanosta.Vuonna 1928 omistajaksi tuli Kaarlo Schroderus. Vuonna 1931 tilan pinta-ala oli 37 ha, josta peltoa oli 22,5 ja metsää 11 ha. Myöhemmin osa maista siirtyi Thome-suvun haltuun. Seuraava omistaja oli Berndt Grönblom, joka oli teollisuusmies, Vuoksenniska Oy:n omistaja ja vuorineuvos. Hänen omistuskaudellaan tila kasvoi monien lisämaan ostojen johdosta. Hänen omistukseensa tuli mm. puolet Kullobackan tilasta ja useita vuokra-alueita.

Maatalouden harjoitus loppui Brännbergissä 1980-luvulla. Alue siirtyi Eläkevakuutusyhtiö Varman hallintaan ja on nykyisin rakennettua kerros- ja rivitaloaluetta nimeltään Kulloonmäki. Vapaa maa on nykyään kaupungin omistuksessa.

Lähde: Suomen maatilat 1931, Auroran kappeli - historiaa ja toimintaa 2015

103 Bodomin kartano

Kartanon historia tunnetaan vuodesta 1492. Bodomin ratsutila muodostui noin 1540 kolmen tilan – Bodom, Kneppens ja Jork – yhdistyessä avioliittojen ja perintöjen kautta. Myöhemmin siihen liitettiin vielä alueen neljäs tila Smeds. Ensimmäisenä Bodomin tilanomistajana voidaan pitää Olof Joanssonia, joista on kirjoissa omistajamerkintä jo 1492. Alkuajoista lähtien Bodomin omistaja myös vaihtui usein. Nikolaus Heimbürger osti tilan 1800-luvun puolivälissä. Tilan maapinta-ala kasvoi huomattavasti 1800-luvun jälkipuoliskolla, kun kantatilaan liitettiin Skrakabyn kylän tiloja.

Bodomin kartanon päärakennus. Kuva: Esko Uotila 2018.

Bodomin kartanon nykyinen päärakennus on vuodelta 1793. Siihen on tehty laajoja muutostöitä 1885 ja 1929–1930. Päärakennus on ollut asuinkäytössä katkoitta siihen saakka, kun Master Golf Course Oy osti Bodomin kartanon 2000-luvun alussa. Kartano toimii nykyisin Master Golfin klubirakennuksena ja klubiravintolana.

Lähteet:
Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema 1991
Wikipedia

104 Pakankylän kartano

Päärakennuksessa toimii Kaisankodin kartanoravintola. Kuva: Esko Uotila 2018.

Pakankylä on yksi Espoon tärkeimmistä kartanoista. Puistojen ja viljelymaisemien kanssa se muodostaa arvokkaan kulttuurimaisemakokonaisuuden.

Pakankylän kartanon historia tunnetaan 1540-luvulta asti. Nykyinen päärakennus on rakennettu ilmeisesti 1700-luvulla. Nykyinen ulkoasu ja pilarit ovat peräisin vuosien 1919-1920 korjauksista ja laajennustöistä.

Pakankylän kartanosta siirrettiin vuosina 1889-90 rakennus Espoon kirkonmäelle. 1900-luvun alussa siinä toimi suomenkielinen kansakoulu. Se toimi pitäjäntupana vuoteen 1933, jonka jälkeen seurakunta osti rakennuksen. Nykyisin Pitäjäntupaa käytetään tuomiokirkkoseurakunnan toiminta- ja juhlatilana.

Backbyn (Pakankylän) kartanon pihapiiriä vuonna 1958. Viistoilmakuva koillisesta. Kuvassa mm. Bodomintien varrella oleva lato ja kasvihuoneet, keskiosassa talouspihaa rajaava tiilinen tallirakennus sekä etualalla muuntajatorni, jotka on sittemmin purettu. Miljöö erityisesti talouspihan ja karjakon asunnon kohdalla (valkoinen rakennus vasemmalla alhaalla) on ollut 1950-luvulla hyvin avoin, ja kuusiaidat sekä muut kasvillisuusaidat ovat olleet huolellisesti hoidettuja. Rakennusten käyttötarkoitus on vaihdellut eri aikoina. Kuvan ulkopuolelle jäävät muun muassa kartanolle johtava lehmuskuja ja puisto, työväen asuinrakennuksia, paja, maakellari sekä riihi. Kuva: Heino Parkkari. Espoon kaupunginmuseo.

Vuodesta 1957 kartanoa on kutsuttu Kaisankodiksi Kaisa Kallion mukaan. Kaisa Kallion kansalaislahjasäätiö jatkaa toimintaa ja tarjoaa monipuolisia asiantuntijapalveluita kuntoutukseen, työhyvinvointiin ja elämänhallintaan. Nykyään kartanossa toimii kylpylä ja ravintola. Kartanon ladossa toimii Espoon Automuseo.

Kaupunginvaltuusto hyväksyi 21.8.2017 Pakankylän kartanon asemakaavan, jonka tavoitteena on mahdollistaa Kaisankodin ja Espoon automuseon kehittyminen ja toiminta myös tulevaisuudessa. Asemakaava sisältää noin 19 000 k-m² rakennusoikeutta, josta noin 11 000 k-m² on uutta kerrosalaa. Kaavasta on valitettu.

Havainnekuva Pakankylän kartanon kaavan mahdollistamasta rakentamisesta.

Lähteet:
Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema 1991
Kaisankodin historiaa

105 Snettans

Snettansin kartano on perustettu 1880-luvulla, jolloin Stor-Snättans ja Lill-Snättans yhdistyivät. Omistajat tunnetaan vuodesta 1540 lähtien. Snettansin taloryhmän päärakennus on siirretty nykyiselle paikalleen 1860-luvulla. Se on saanut nykyasunsa Väinö Vähäkallion suunnitelmin tehdyssä korjauksessa 1920-luvulla. Pihapiirin toinen asuinrakennus, Mommos villa, on vanhimmilta osin 1870-luvulta, mutta sen nykyinen ulkoasu taitekattoineen ja frontoneineen on 1920-luvulta. Kokonaisuuteen kuuluu vanhoja talousrakennuksia ja vanha puutarha. Tilan työväenasunnot sijaitsevat Nettaantien varrella.

Vuonna 1931 pinta-ala oli 445 ha, josta 73 ja metsämaata 364 ha.

Lähteet:
Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt, Museovirasto
Suomen maatilat 1931

106 Hovgård

Rödskogin kylän suurin talo Hovgård muodostettiin 1660-luvulla yhdistämällä kaksi taloa rälssisäteriksi ja 1682 tilasta muodostettiin säteriratsutila.

Tilaa ovat omistaneet mm. Ollonbergin ja Seleniuksen suvut. Vuonna 1931 tilan pinta-ala oli 625 ha, josta peltoa 165 ja metsämaata 360 ha.

Uusrenesanssityylisen päärakennuksen suunnitteli A. W. Aspelin vuonna 1894. Pihaa rajaavat siipirakennukset ovat 1700-luvun loppupuolelta.

Lähteet:
Marja-Leena Ikkala: Kylästä lähiöön 1989
Suomen maatilat 1931

107 Buus

Buusin tila syntyi 1600-luvun puolivälissä. Tila oli valtion virkatalo 1930-luvulle asti. Vuonna 1931 pinta-ala oli 170 ha, josta peltoa 29 ja metsää 140 ha.

Buusin päärakennus on rakennettu 1797 Rödskogin kylän pohjoislaidalle.

Lähteet: Suomen maatilat 1931, Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema 1991

108 Nyby

Pohjois-Espoossa sijaitsevalla Nybyn tilalla on peltoa 74 ha ja lisäksi vuokrapeltoa on 32 ha. Isäntä Magnus Selenius on koulutukseltaan agronomi. Tila on ollut luomuviljelyssä vuodesta 1992. Tilan työt isäntä tekee pääasiassa yksin, apuna käytetään vain satunnaisesti tilapäistyövoimaa.

Luomuliitto valitsi vuonna 2010 Magnus Seleniuksen Vuoden Luomuviljelijäksi hänen innovatiivisuutensa ansiosta. Selenius on kehittänyt luomuviljelyn tarpeisiin maan hoitoa, muokkausta ja monia koneita sekä parannuksia käytössä oleviin koneisiin.

Lähteet: Luomuliitto, Länsiväylä

109 Nämlax

110 Lahnuksen kartano

Lahnus, Storgård, päärakennus. Kuva: Knüpfer & Öhman 1968-73. Espoon kaupunginmuseo.

Lahnuksen Storgårdin eli Lahnuksen kartanon historia ulottuu 1500-luvulle. Vuonna 1919 kartanon osti yhdistys Svenska Småbruk och Egna Hem, joka palstoitti maan ja muodosti siitä 43 pientilaa. Päärakennus purettiin vuonna 1973.

Lähde: ekm.finna.fi, Espoon kaupunginmuseo

111 Luukin kartano

Luukin kartano. Kuva: Kristina Ekman 1978. Espoon kaupunginmuseo.

Luukin kartano on mainittu asiakirjoissa vuodelta 1601. Nykyinen kartanon keltainen päärakennus on vuodelta 1925. Sen rakennutti silloinen omistaja ministeri Oskari Talas. Vuonna 1961 Helsingin kaupunki osti kartanon maat, ja niistä muodostettiin 900 hehtaarin laajuinen ulkoilualue, jossa on myös leirintäalue, golfkenttä, iso koirapuisto ja uimaranta. Päärakennus remontoitiin vuonna 2013 ja nykyisin siinä toimii kahvio. Navetassa on ulkoilukeskuksen tiloja.

Vuonna 1931 tilan pinta-ala oli 839 ha, josta peltoa 68 ja metsämaata 719 ha.

Lähteet:
Wikipedia
Suomen maatilat 1931
Luukin ulkoilualue

112 Velskolan kartano

1800-luvulla kartanonmäellä sijaitsi kaksi maatilaa Övergård ja Östergård. Tilat olivat säätyläisten ja talonpoikien omistuksessa siihen asti kunnes vuonna 1899 maatilat (n.1000 ha) siirtyivät porilaisen apteekkarin John Juseliuksen omistukseen.

Vuosina 1921–1938 tila oli Juseliuksen perillisten omistuksessa. Vuonna 1938 tila jaettiin niin, että Juseliuksen sisarenpoika Karl Nordgren sai kantatilan (287 ha) ja muut perilliset loput. Nordgrenin perilliset myivät tilan Espoon seurakunnille vuonna 1981.

Karl Nordgren rakennutti uuden päärakennuksen, navetan ja tilan muut rakennukset.Lähes kaikki kartanon rakennukset on rakennettu, arkkitehti Jarl Eklundin tekemien piirustusten mukaan 1930-luvulla. Kartanorakennuksen vieressä oleva pehtorila on luultavasti ollut toisen tilan päärakennus.

1960-luvun alussa tilalla luovuttiin karjasta ja navettarakennusta alettiin vuokrata pienteolliskäyttöön. Navetta remontoitiin 1984 majoituskäyttöön ja se nimettiin väentuvaksi. Peruskorjausta väentuvassa on tehty vuosina 2006–2007 jolloin eteinen, ruokasali ja keittiö uudistettiin. Kartanon majoitushuoneita remontoitiin 1980-luvun loppupuolella.

Alkujaan alue on ollut kooltaan noin 250 hehtaaria joista 35 hehtaaria on ollut viljelysmaata ja 30 hehtaaria vesialueita. Osa alueista on myöhemmin liitetty Naturaan ja ovat nyt valtion omaisuutta.

Lähde: Espoon seurakunnat - Velskolan historia

113 Yli-Takkula

Yli-Takkulan tilalla sijaitsee Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen omistama virkistysalue. Alueeseen kuuluu luonnonsuojelullisesti arvokasta metsäluontoa, peltoja ja niittyjä. Merkittävimmät luontoalueet, noin 70 ha, on vaihdettu Metsähallituksen kanssa ja liitetty osaksi Nuuksion kansallispuistoa.

Yli-Takkulan tilasta on myyty ja kevättalvella 2016 lohkottu 2 hehtaarin kokoinen kiinteistö, jonka omistaja on yksityinen yritys, Eventure Oy. Asuinrakennus, navetta sekä navetan päädyn länsipuolinen pysäköintipaikka saunarakennuksineen siirtyi pois yhdistyksen omistuksesta. Kauppaan kuului myös rakennusten pohjoispuolista metsäaluetta sekä osa pelloista.

Yli-Takkulan tila syntyi vuonna 1837, kun Takkulan tila jaettiin Ali- ja Yli-Takkulaksi. Yli-Takkulan pinta-ala oli 287 ha, josta viljeltyä 22 ha.

Lähde: Suomen maatilat 1931

Yli-Takkulan virkistysalue
Yli-Takkulan tila

114 Ali-Takkula

Ali-Takkulan tilalla toimii PieniKylä Oy, joka viljelee luonnonmukaisesti biodynaamisen tavan mukaan lähiruokaa noin viiden hehtaarin peltoalalla. PienenKylän tuotteet viljellään ikiaikaista tapaa seuraten, mutta nykyaikaisin keinoin. Kesä 2015 oli PienenKylän ensimmäinen toimintakausi.

Tilan historia juontaa aina 1540-luvulle asti, jolloin Takkulaan on kirjattu ensimmäisen kerran muutama asukas, talo, kotieläin ja maatilatoimintaa. Vuonna 1837 Takkulan tila jaettiin Ali- ja Yli-Takkulaksi. Ali-Takkulan pinta-ala oli 263 ha, josta viljeltyä 20 ha.

Tilan päärakennus on todennäköisesti 1700-luvun loppupuolelta. Nykyisen asunsa se sai Väinö Vähäkallion piirustusten mukaisesti vuonna 1910.

PieniKylä Oy
Yli-Takkulan tila

115 Skogby

Skogby oli alunperin Luukin kartanolle kuuluva ulkotila. Vuonna 1930 tilan osti vapaaherra Johan Ramsay. Tilan pinta-ala oli 500 ha, josta peltoa 25 ha ja metsää 469 ha. Pellot olivat epätasaisia ja laadultaan vaihtelevia. Metsä oli metsänhoitajan hoitamaa hyvää tukkimetsää.

Vuonna 1939 Ramsay myi tilan Helsingin Diakonissalaitokselle, joka perusti tilalle kehitysvammaisille tarkoitetun asumis- ja työyhteisön, Rinnekodin. Rinnekoti-Säätiö perustettiin vuonna 1957, jolloin kehitysvammatyö eriytettiin omaksi kokonaisuudekseen Helsingin Diakonissalaitoksen muusta toiminnasta.

Lähteet:
Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema 1991
Suomen maatilat 1931
Lahnus-Takkulaseudun Omakotiyhdistys
Rinnekoti

Espoolaisia kulttuurimaisemia ja erikoistiloja

Espoon kulttuurimaisemia

Kilon kulttuurimaisema

Kilon kartanon nykyinen, yksityiskäytössä oleva päärakennus on valmistunut 1884. Rakennusta ympäröi suurehko, vanhojen lehtipuiden reunustama puisto, joka on osittain peräisin 1700-luvulta. Idästä johtava tammikuja on ollut 1700-luvun kartanorakennusten keskiakselin jatke. Talousrakennuksista merkittävimmät ovat pienet renkitupa- ja kellarirakennukset 1700-luvun lopulta sekä harmaakivirakennukset, talli, vaunuvaja ja viljamakasiini, 1860–70-luvulta.

Peltoalueiden keskellä on kolme historiallisesti mielenkiintoista kukkulaa. Krogenin mäelle, Kuninkaantien ja talvitien risteykseen, perustettiin 1700-luvun alussa kartanon krouvi. Gransinmäelle, jonne johtaa kartanosta vanha lehtipuukuja, rakennettiin 1830-luvun alussa toinen Espoon silloisista kestikievareista. Sen aumakattoinen rakennus on ulkoasultaan hyvin säilyneenä yhä paikoillaan. Rakennus on toiminut sittemmin mm. kartanon työväenasuntona. Kievarin naapuriin valmistui 1912 Hembygdens Vänner i Alberga -yhdistyksen komea kaksikerroksinen nuorisoseurantalo Thorstorp, joka on toiminut myös kouluna ja kirkkona. Gransinmäki palstoitettiin 1900-luvun alussa ja venäläiset linnoittivat sitä 1916–17.

Lähde: Maalle! Helsingin seudun kulttuuriympäristöopas 2012

Lövkullan kylämaisema

Kahden talon muodostama tiivis kyläryhmä loivarinteisellä kukkulalla, entisen Kirkkojärven pohjoispuolella, liittyy kiinteästi Espoonjoen alun maisemaan. Övre ja Nedre Lövkullan välitse kiemurtelee lehtipuiden reunustama vanha maantie. Kylämaisemaa ovat muuttaneet terveydenhuolto-oppilaitoksen uudisrakennukset. Övre Lövkullan päärakennuksen runko on todennäköisesti 1700-luvulta, nykyasu 1920-luvulta. Rakennus on korjattu oppilaitoksen käyttöön. Nedre Lövkullan päärakennus on vuodelta 1892. Peltomaisema on muutettu golfkentäksi.

Lähde: Maalle! Helsingin seudun kulttuuriympäristöopas 2012

Takkulan kylämaisema

Takkulan kahden talon kylä antaa edelleen hyvän kuvan pienen espoolaisen kyläyhteisön rakenteesta ja sille ominaisesta maisemasta. Talot ovat matalahkon kyläkukkulan itärinteellä, pellot seurailevat alempana mutkittelevien purojen laaksoja. Ali-Takkulan päärakennuksen runko on ilmeisesti 1700-luvulta. Arkkitehti Väinö Vähäkallio uudisti omistamansa rakennuksen 1920-luvulla 1700-luvun kartanotyyliin. Entinen leivintupa on ilmeisesti 1800-luvun lopulta. Yli-Takkulan vanha päärakennus paloi 1995. Kummankin talon pihapiirissä on vanha luhtiaitta. Kylämäen koillispuolella on vanha myllynpaikka.

Lähde: Maalle! Helsingin seudun kulttuuriympäristöopas 2012

Söderskogin maisemakokonaisuus

Söderskogin rakennusryhmä sijaitsee pienehköllä mäellä, pensasaitojen ja vanhojen jalopuiden keskellä. Kolme rakennusta muodostaa eheän pihapiirin. Vanha päärakennus on todennäköisesti 1700-luvun alusta ja siten yksi Espoon vanhimmista säilyneistä asuinrakennuksista. Uusi päärakennus ja kolmiosainen luhtiaitta ovat vuodelta 1818. Uuden päärakennuksen jugendhenkinen asu on 1909 tehdyn korjauksen mukainen. Nuoremmat talousrakennukset ovat kukkulan juurella. Läheisellä kukkulalla on kaksi hyvin säilynyttä torppaa mahdollisesti 1800-luvun alusta.

Lähde: Maalle! Helsingin seudun kulttuuriympäristöopas 2012

Träskbyn (Järvikylä) kylä- ja viljelysmaisema

Järvikylän viljelysmaisema. Kuva: Esko Uotila 2018.

Träskby on Mankinjoen laakson etelärinteellä sijaitseva laaja, yhtenäinen kylä- ja viljelymaisema, johon kuuluvat maisemallisesti myös Espoonkartano ja Sperringsin kylä.

Alueella on ollut asuin- ja pyyntipaikkoja jo kivikaudella. Arvokkaimmat rakennusryhmät ovat vanhan kylätien (Halujärventie) varrella sijaitsevat Sågarsin ja Lill-Gussin vanhat tilat. Ne ovat olleet samalla paikalla viimeistään 1700-luvulta. Sågarsin pitkä päärakennus on rakennettu kolmessa eri vaiheessa 1700–1900-luvulla. Lill-Gussin päärakennus on vuodelta 1869 ja toinen asuinrakennus vuodelta 1894. Tilojen talousrakennukset ovat pääosin 1800-luvulta. Träskbyn peltoaukean laidassa Tunfallintiellä sijaitseva Erkulla on Helsingin ympäristön yhtenäisimpiä 1800-luvun alun torppakokonaisuuksia. Asuinrakennus vuodelta 1800 ja talousrakennukset kuvastavat hyvin aikansa kartanotorpparin asuinkulttuuria. Myös lähellä sijaitseva Tunfall on Espoonkartanon entinen torppa. Kylän itäpuolelle, Vihdin vanhan maantien (Järvikyläntie) varrelle 1919 valmistunut kansakoulurakennus liittyy sekin kartanoon.

Lähde: Maalle! Helsingin seudun kulttuuriympäristöopas 2012

Sperringsin maisemakokonaisuus

Sperringsin historiallinen kylämäki ja sen edessä avautuva maisema liittyvät tärkeänä osana Espoonkartanon-Träskbyn laajaan viljelymaisemakokonaisuuteen. Ne ovat viimeinen jäänne suuresta Espån kylästä, joka sijaitsi Espoonkartanon paikalla. Sperringsin nykyisen päärakennuksen on suunnitellut arkkitehti W.G. Palmqvist 1910-luvulla. Se muistuttaa tyylillisesti Espoonkartanon työväenasuntoja samalta ajalta. Sperringsissä on myös säilynyt kartanon mäkitupia asuinrakennuksiksi muutettuina. Alueella on ollut asutusta jo kivikaudella.

Lähde: Maalle! Helsingin seudun kulttuuriympäristöopas 2012

Gumbölen kartanomaisema

Gumbölen kartano syntyi 1600-luvun alkupuolella kun kylän taloja liitettiin yhteen. Empiretyylinen, puinen päärakennus rakennettiin Adlercreutzien aikana 1840-luvulla, ja sitä on peruskorjattu 1900-luvulla. Rakennuksessa on nykyisin Espoon kaupunginjohtajan virka-asunto. Tilalla toimii myös ratsastustalli. Kartanokukkulan juurella sijaitsevat talousrakennukset ovat enimmäkseen 1900-luvun alusta. Kartanoa ympäröivä puisto on osittain toteutettu puutarhuri J.W. Skogströmin 1914 laatiman suunnitelman mukaisesti. Kylätieverkosto Gumbölen lähellä, erityisesti Vanha Myntintie ja kaksi kiviholvisiltaa, on säilynyt hyvin. Jokilaakson pellot on muutettu golfkentäksi, mutta maiseman luonne on muutoin säilynyt. Gumbölentien varrella on rappaamaton pieni tiilirakennus, joka valmistui 1908 pientenlastenkouluksi. Jokilaakson laidoilla on ollut asutusta 3000-luvulta eKr.

Lähde: Maalle! Helsingin seudun kulttuuriympäristöopas 2012

Nuuksion kylämaisema

Nuuksion kylän maisemakokonaisuus käsittää erityisesti Maulan ja Heikkilän rakennusryhmät sekä niiden itäpuolella aukeavan peltomaiseman.

Purolaaksossa on voimalaitoksen ja myllyn rauniot mahdollisesti 1920-luvulta sekä kivisilta. Vanhat kylätiet seurailevat puron molempia rantoja. Hieman erillään kylästä ovat Brobackan ja Herrbackan 1700-luvun lopun uudistalot sekä kyläkeskuksen ulkopuolelle siirretty Konungs. Herrbackantien päässä on Stenhallan seurantalo vuodelta 1906.

Lähde: Maalle! Helsingin seudun kulttuuriympäristöopas 2012

Smedsbyn - Hemtansin - Dåvitsbyn maisemakokonaisuus

Kuva 1: Henttaan viljelymaisemaa.
Kuva 2: Alueen eteläosien pellot ovat jääneet Kehä II:n ja Suurpellon alle.
Kuvat: Esko Uotila 2018.

Smedsbyn, Hemtansin ja Dåvitsbyn kyläkukkulat ja niitä ympäröivä viljelymaisema ovat muodostaneet laajan maisemakokonaisuuden, jota jäsentävät perinteisen linjauksensa säilyttäneet kylätiet. Kaikilla kylämäillä on vanhaa rakennuskantaa.

Kehä II ja Turunväylän liittymä, Sepänsolmu, ovat ratkaisevasti muuttaneet alueen yleiskuvaa. Tapiolan ja Mankkaan väliin Kehä II:n tuntumaan on rakennettu Suurpellon alue.

Alueen pohjoisosan pelloista suuri osa on edelleen viljelykäytössä. Aluetta halkoo kaakosta luoteeseen Lukupuron laakso. Itse Lukupuro on peltoaukeilla perattu, suoraviivaisesti kulkeva oja. Kehä II:n itäpuolella ja Henttaalla on rakennettua pientaloaluetta viheralueineen.

Vanhankartanon kylä ja Pitkäjärven kulttuurimaisema

Vanhankartanon maatiloja. Kuva: Tage Strandström 1998. Espoon kaupunginmuseo.

Vanhankartanon kylä eli Gammelgård sijaitsee Espoon Pitkäjärven länsirannalla. Kylän taloluku on huomattavan suuri. Toisin kuin usein muualla Espoossa, kylän taloissa ei tapahtunut mittavaa yhteenliittämistä yhdeksi kartanoksi. Gammelgårdin taloja ovat Juus, Juun, Röös, Sveins, Ers, Niku, Neppers, Skrobb, Jupper ja Juva. Kylä peltoineen muodostaa yhtenäisen maisemallisen kokonaisuuden, johon yksittäisen maatilakokonaisuuksien lisäksi kuuluu mutkitteleva kylätie ja tien varren puusto.

Lähteet: ekm.finna.fi, Espoon kaupunginmuseo

Snettans-Rödskogin kylä- ja viljelymaisema

Viljelymaisemaa Pakankylän koulun edustalla. Kuva: Esko Uotila 2018.

Snettansin ja Rödskogin tiiviit ja rakenteeltaan yhtenäiset kylät muodostavat rakennuksineen ja vuosisatoja viljelyksessä olleine peltoineen hyvin säilyneen, Uudenmaan rannikkoseudulle tyypillisen kylä- ja viljelymaiseman. Peltovainion reunojen mäkiosuuksille sijoittuvat lukuisat kivikautiset asuinpaikat kertovat asutukselle suotuisista olosuhteista jo esihistoriallisella ajalla, jolloin peltolaakso on ollut osa merenlahtea.

Bodomjärven pohjoispuolella avautuvan peltomaiseman pohjoisreunalla lähekkäin olevat kylät ovat vanhan maantien yhdistämät. Parhaiten säilyneitä ovat Rödskogin kylän Hovgårdin, Neppersin, Nybysin ja Buusin rakennusryhmät perinteisine asuin- ja talousrakennuksineen. Maantien ja kyläteiden varsille keskittyneiden tilojen lisäksi kyläkuvaa tiivistävät pienemmät asuinrakennukset ja torpat.

Lähteet:
Maalle! Helsingin seudun kulttuuriympäristöopas 2012
Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt, Museovirasto

Bembölen - Karvasbackan maisemakokonaisuus

Glimsinjoen vastakkaisilla rinteillä sijaitsevat Bembölen ja Karvasbackan kylät muodostavat viljelysmaisemineen laajan yhtenäisen kulttuurimaisemakokonaisuuden. Jokilaakso on ikivanhaa asuinaluetta, josta on tehty paljon kivikautisia löytöjä. Liikennehistoriallisesti kylillä on ollut tärkeä sijainti, sillä Helsinkiin johtava maantie haarautuu Kuninkaantiestä Bembölessä. Myös Turusta Helsinkiin vienyt talvitie kulki Glimsin ohitse. Monet kylien taloista ovatkin toimineet kestikievareina.

Vanhoista taloista on kylämäellä alkuperäisenä enää vain Bell (nyk. Bembölen kahvitupa), jonka päärakennus on vuodelta 1737. Bembölen kylämäen juurella on 1923 valmistunut tiilinen, kaksikerroksinen kansakoulurakennus, jonka on suunnitellut arkkitehtitoimisto Borg–Sirén–Åberg. Karvasbackan kyläryhmän muodostavat Glimsin ja Ersin tilat, jotka ovat säilyttäneet hyvin 1800-luvun rakennuskantansa. Espoon kaupungin talomuseo Glimsiin, entiseen maatilaan ja kestikievariin, kuuluu kaikkiaan 11 rakennusta, joista vanhimmat ovat 1700-luvulta.

Lähde: Maalle! Helsingin seudun kulttuuriympäristöopas 2012

Master Golf

Master Golf on yksi Suomen arvostetuimmista golfkeskuksista. Master Golfin toiminta alkoi vuonna 1986 ja kentän avauslyönti lyötiin Kosti Kurosen suunnittelemalla Master-kentällä vappuna 1987.

Kaksi täysimittaista kenttää, Master ja Forest, sijaitsevat luonnonkauniin Bodominjärven rannalla. Molempien kenttien aloitus- ja lopetusväylät sekä harjoitusviheriöt ovat klubitalon pihapiirin tuntumassa. Master Golfin kentistä vanhempi, Master Course, sijaitsee miellyttävässä metsä- ja peltomaisemassa. Kentän kumpuileva layout on hyvin selkeä, mikä mahdollistaa täydellisen nautinnon jo ensimmäisellä pelikerralla.

Etuyhdeksiköllä liikutaan pääasiassa metsien ja niittyjen keskellä, Bodominjärvikin näkyy paikka paikoin.Takayhdeksikkö on selvästi avoimempi ja pidempi tarjoten big-hittereille mahdollisuuksia tykittää avauslyönneissä. Viheriöt ovat usein nostettuja vaatien tarkkuutta lähestymisiin. Hyvin hoidettu kenttä sopii kaikentasoisille pelaajille. Forest Course kulkee nimensä mukaisesti pääasiassa metsämaisemassa. Kentän ilmettä raikastavat ja haastavuutta lisäävät useat vesiesteet. Kenttä ei ole erityisen pitkä, mutta vaatii tarkkuutta erityisesti avauslyönteihin. Kenttä tarjoaa pelaajalle hyvin erilaisia väyliä, joten koko mailavalikoima tulee varmasti käyttöön.

Golfkeskuksen klubitalona on 1700-luvulta peräisin oleva Bodomin kartano, jossa toimii monipuolinen ravintola.

Bodominkuja 7, 02940 Espoo
www.mastergolf.fi
golfpiste.com/kenttaopas

Espoo Ringside Golf

Espoo Ringside Golf ry on vuonna 1990 perustettu golfyhdistys. 18-reikäinen Kosti Kurosen suunnittelema kenttä sijaitsee Kehä III:n vieressä. Puistomaisella ja aaltoilevasti kumpuilevalla kentällä on neljä erillistä lampea ja läpivirtaava puro. Kenttä ei ole pituudeltaan vaikea, vaan haasteet tulevat peliin esteiden ja pinnanmuotojen mukana. "Rinkussa" on range sekä erillinen lähipelialue. Klubitalo tarjoaa hyvät puitteet, sieltä löytyy kahvila-ravintola terasseineen, Pro Shop, toimisto sekä pukuhuoneet yhdessä saunatilojen kanssa.

Espoo Ringside Golf ERG Oy
Nurmikartanontie 5, 02920 Espoo
ringsidegolf.fi
golfpiste.com/kenttaopas

Tapiola Golf

Tapiola Golf on 18-reikäinen links-kenttä, joka aukesi täysimittaisena kaudella 2013. Kenttäarkkitehti Tim Nugent on luonut vaihtelevan layoutin, jossa on valinnanvaraa pelistrategialle.

Tapiolan Golfkeskus TAGi avasi ovensa vuonna 2016. TAGi on noussut Tapiola Golf -kentän alueelle, ja yli 2000 m2 tilat kattavat klubipalveluiden lisäksi mm. Golf Centerin myymälän, OnGolfin matkapalvelut, lajiopetuksen ja ympäri vuoden palvelevat harjoitusmahdollisuudet sekä ravintola Vistan palvelut.

Turveradantie 17, 02180 Espoo
www.tapiola.fi
golfpiste.com/kenttaopas

Espoo Golf

Gumböle-joen laaksossa sijaitseva EGS:n kenttä on urheilullisen reilu, vanhanajan golfkenttä. Keskeisen sijainnin, hyvän kunnon ja hienojen harjoitusmahdollisuuksien ansiosta kenttää suosivat niin ammattilaispelaajat kuin klubipelaajat.

Espoon Golfseuran vuonna 1982 valmistuneella kentällä on pelattu Challenge Tourin ammattilaiskilpailuja vuosina 1989-2004.

Blominmetsäntie 2, 02780 Espoo
espoongolfseura.fi
golfpiste.com/kenttaopas

Gumböle Golf

Gumböle Golf on arkkitehti Kosti Kurosen suunnittelema kenttä. Seura on perustettu vuonna 1991. Vuodesta 2009 alkaen kenttä on ollut 18-reikäinen kokonaisuus, joka yhdistää kaksi hyvin erityyppistä 9 reiän kokonaisuutta.

"Fountain Nine" nimellä aikoinaan suunniteltu alkuperäinen 9-reikää avattiin kesäkuussa 2002. Nyt vanha puoli kantaa nimeä Kartano, vieressä olevan Gumbölen kartanon mukaan. Uusi puoli eli tuttavallisemmin Mylläri, rajoittuu Myllärintiehen ja on luonteeltaan avoin. Kenttä sopii kaikille. Kentällä on nopeasti pelattavat väylät lyhyine siirtymineen ja hyväkuntoiset griinit. Kierrosaika on lähes aina alle 4 tuntia. Alueen läpi virtaava Gumbölen joki luo oman mielenkiintoisen haasteensa pelaamiseen.

Uudesta klubitalosta löytyy caddiemaster, proshop, ravintola, kabinetti, saunaosastot, golf-simulaattori sekä kuntosali.

Gumbölentie 20, 02770 Espoo
www.gumbolegolf.fi
golfpiste.com/kenttaopas

Luukki Golf

Luukin golfkenttä on perustettu jo 1960-luvun lopulla. Kenttää on kehitetty yli 30 vuoden aian ja se on kasvanut osaksi sitä ympäröivää luontoa.Kenttä on rakennettu Luukin ulkoilualueen kainaloon ja sen lähistöltä löytyy Kaitalammen uimapaikka.

Suur-Helsingin Golf
Klockarsintie, 02980 Espoo, Suomi
Luukki Golf
golfpiste.com/kenttaopas

Lakisto Golf

Lakiston kenttää ympäröivät vehreät kumpareiset pellot ja metsämaisema. Kentän ominaispiirre on sitä halkova puro ja vaihteleva maasto. Lakisto uudistettiin 18-reikäisenä kokonaisuutena 2010-2013. Miesten ja naisten lyöntipelin SM-kilpailut pelattiin Lakistossa 2015.

Suur-Helsingin Golf Oy
Rinnekodintie 23, 02980 Espoo
Lakisto Golf golfpiste.com/kenttaopas

Löfkulla Golf

Löfkullan golfkenttä. Kuva: Esko Uotila 2018.

Löfkulla Golf on 9-reikäinen tasoituskelpoinen kenttä. Kaikille avoin kenttä tarjoaa haasteita eritasoisille pelaajille, niin aloittelijoille kuin kokeneemmillekin pelaajille. Kentällä pääsee pelaamaan kertamaksua vastaan ja golflajiin voi tutustua ilman green cardia. 60 paikkaisella rangella voi harjoitella golf lyöntiä ja harjoitusviheriöllä puttausta. Omia golfmailoja ei välttämättä tarvita sillä varusteet voi vuokrata kentältä. Kentälle on avattu 9-reikäinen minigolfrata. Löfkulla Golf tarjoaa yksityisopetusta ja erilaisia golfkursseja aloittelijoista harrastepelaajiin. Cafe Löfkulla terasseineen palvelee päivittäin kentän asiakkaita.

Lehtimäentie 2, 02770 Espoo
www.lofkullagolf.fi
golfpiste.com/kenttaopas

Hevostilat

Primus Talli Oy

Espoon Talli Oy

Espoon Talli on ratsastuskoulu Espoonkartanossa. Talli tarjoaa ratsastustunteja lapsille, nuorille ja aikuisille – kaikkiin ikävaiheisiin ja elämäntilanteisiin. Ratsastus voi olla mukava lapsen ja vanhemman yhteinen harrastus, täyttä kilpaurheilua tai tärkeä tapa rakentaa suhdetta eläimiin ja luontoon myös vanhemmalla iällä.

Finnsintie 6, 02780 Espoo, Suomi
www.espoontalli.fi

Punametsän Ratsastuskoulu Oy

Punametsän Ratsastuskoulu Oy:n tallissa on 26 karsinaa, joista 7 siirtotalleissa. Ratsastukseen on käytössä 40x60 valaistu hyväpohjainen hiekkakenttä, sekä upeat maastot mukaan lukien tallin edustalta lähtevät Pohjois-Espoon ratsastuspolut.

Punametsä 1, 02920 Espoo
www.punametsanratsastuskoulu.fi

Leppävaaran Ratsastuskoulu

Leppävaaran Ratkastuskoulu on aloittanut toimintansa vuonna 1988. Koululla on yli 23 koulutettua hevosta ja noin 20 ponia.

Opetusryhmiä on eritasoisille ratsastajille. Tallilla toimii useita viikottain kokoontuvia kerhoja, joissa opitaan hevosenhoitoa ja voidaan suorittaa hevostaito- ja ratsastusmerkkejä.

Maneesipolku 4, 02620 Espoo
www.leppavaaranratsastuskoulu.fi

Tapiolan Ratsastuskoulu

Tekniikantie 8, 02150 Espoo
www.tapiolanratsastuskoulu.net

Peikin Ratsastuskoulu

Peikin Ratsastuskoulu on esteratsastaja Peik Andersinin vetämä ratsastuskoulu Espoon ja Kauniaisten rajalla.

Peikin talli tarjoaa hyvät ratsastustilat; kenttä ja maneesi ovat suuret ja hyvin hoidetut, estekalusto on monipuolista ja jatkuvasti käytössä tunneilla. Myös maastolenkeillä käydään ajoittain. Ratsastuskeskuksessa järjestetään säännöllisesti este- ja kouluratsastuskilpailuja, mm. joka kolmas tiistai kaikille avoimet esteharjoituskilpailut. Tallilla toimii myös Kauniaisten Ratsastajat ry, joka järjestää monipuolisia tapahtumia kaiken ikäisille ratsastajille ja heidän perheillensä.

Kauppalanportti, 02750 Espoo
www.peikinratsastuskoulu.fi

Lahnuksen Ratsastuskoulu

Lahnuksen Ratsastuskoulu on toiminut nykyisellä paikallaan vuodesta 1992. Tuntikäytössä on noin 30 hevosta ja ponia. Este-ja kouluratsastuksen ohella ratsastuskoululla tarjotaan opetusta myös lännenratsastuksessa. Lisäksi oppilailla on hyvät mahdollisuudet valmentautumiseen ja kilpailemiseen. Opetustiloina toimivat kaksi ulkokenttää ja maneesi (30x60 m). Ratsastuksen ohella Lahnuksen Ratsastuskoululla on myös hevoskasvatustoimintaa.

www.lahnuksenratsastuskoulu.fi>/a>

Kilon Talli

Kilon talli Oy on Kilon kartanon alueella toimiva ratsastuskoulu. Yritys on perustettu 1980.

Ratsastuskoulun yhteydessä toimii ratsastusseura Kilon ratsastuskerho.

Tallin käytössä on suuri aidattu ulkokenttä ja maneesi. Tarjolla on paljon eritasoisia opetusryhmiä; alkeis-, jatko-, juniori-, seniori-, kouluvalmennus- ja estevalmennusryhmiä. Tallialueella on myös yksityistalli sekä hevostarvikeliike Hippo Sport.

Kilonkartanontie 4, 02610 Espoo
www.kilontalli.fi

Cypis-talli

Cypis-talli on toiminut vuodesta 1998 Ugglehultin tilalla Pohjois-Espoossa hyvien kulkuyhteyksien äärellä.

Tilalla on vuonna 2000 ja 2014 valmistuneet, nykyajan vaatimukset täyttävät tallit, joiden ohessa on maneesi ja valaistu iso kenttä.

Cypis-talli
Kellonummentie 14
02740 Espoo
www.cypistalli.com

Stall Eqvus

Ab Stall Eqvus Oy
Nuuksiontie 50, 02820 Espoo

Stall Gobbacka

Stall Gobbacka on vuonna 1995 perustettu yksityistalli, joka sijaitsee Pohjois-Espoossa, Kehä III:n ulkopuolella rauhallisella alueella, luonnonkauniissa maisemissa. Talli tarjoaa ratsastuskoulutoiminnan lisäksi valmennusmahdollisuuden omalla tai tallin hevosella 6 päivänä viikossa. Tallilla järjestetään säännöllisesti kouluratsastuksen ja esteratsastuksen rataharjoituksia ja kilpailuja, valmennusta kotimaisten ja kansainvälisten huippuvalmentajien johdolla, tallisynttäreitä, leirejä sekä muita tapahtumia.

Gobbackantie 9, 02740 Espoo
www.stallgobbacka.com

Talli Fageräng

Talli Fageräng on maastotalli Espoon Kauklahdessa.Tallilla on kasvatettu hevosia ja harjoitettu ratsastustoimintaa
vuodesta 1990.

Talli tarjoaa pääasiassa maastoratsastusta rauhallisilla, varmoilla islanninhevosilla. Maastot ovat pääkaupunkiseudun parhaita, meillä on useita eripituisia reittivaihtoehtoja. Aikuisilta ei vaadita aiempaa ratsastuskokemusta.Perheen pienimmille mahdollisuus talutusratsastukseen.

Halujärventie 36, 02780 Espoo
tallifagerang.webs.com

Etelä-Espoon Ratsastuskoulu

Ratsastuskoulu sijaitsee Matinkylässä.

Etelä-Espoon ratsastuskoulun yhteydessä toimii ratsastusseura Etelä-Espoon ratsastajat ry. Seura järjestää jäsenilleen kerhoja, kursseja, harjoituskilpailuja ja merkkisuorituksia. Nuorille jäsenille järjestetään myös poni- ja hevoshoitokerhoja.

Kalastajantie 33, 02230 Espoo
www.eerk.fi

Espoonlahden Ratsastuskoulu Oy

Espoonlahden ratsastuskoulu on toiminut Espoonlahdessa vuodesta 1974 ja on Suomen ratsastajainliiton (SRL) hyväksymä ratsastuskoulu. Alueella sijaitsee kolme tallirakennusta: hevos-, poni- ja yksityistalli, joissa on yhteensä 50 hevospaikkaa. Oppilaiden käytössä on yhteensä 22 opetushevosta, joista noin puolet ovat poneja.

Koululla on kaksi ratsastuskenttää (30 x 60 ja 40 x 80 m) ja ratsastusmaneesi, jonka mitat ovat 24 x 60 metriä. Lisäksi alueella on ratsastuspolku, jossa pääsee laukkaamaan. Hevosilla on seitsemän jaloittelutarhaa sekä noin hehtaarin kokoinen nurmipohjainen laiduntarha.

Kilonkartanontie 4, 02610 Espoo
www.espoonlahdenratsastuskoulu.com

Hedelmä- ja marjatilat

Rajakallion Marjatila

Rajakallion Marjatila tuottaa pääasiassa mansikkaa ja palkohernettä itsepoimintaan.
Tila sijaitsee Espoon Pakankylässä ja on Pakankylän kartanon maista lohkaistuja rintamamiestiloja. Tilan ovat perustaneet Tarja ja Mauri Jääskeläinen 1987 harrastettuaan marjanviljelyä 10v pienemmässä mittakaavassa. Tilan päärakennus on Arvo Oksasen 50-luvulla rakentama tyypillinen, keskimääräistä kookkaampi rintamamiestalo.

Myllyjärventie 17-19, 02740 Espoo
Lähde: Rajakallion Marjatila

Kartanon Marja

Kartanon Marjan mansikkatila Järvikylässä. Kuva: Esko Uotila 2018.

Kartanon Marjan mansikkatilalta mansikkaa voi satoaikana poimia itse ja ostaa valmiiksi poimittuna. Tila toimii Espoonkartanosta vuokratuilla noin 68 hehtaarin peltomailla. Kasvussa on pääosin mansikkaa, mutta vuorotteluun kuuluu myös viljalajikkeiden viljelyä.

Kuninkaankartanontie 35, 02780 Espoo
Kartanon Marja

Gumböle Golf

Espoo Golf

Espoo Ringside Golf

Löfkulla Golf

Tapiola Golf

Master Golf

Luukki Golf

Lakisto Golf

Puutarhat

Nissbackan Puutarha Oy

Maarinpuro 24, 02940 Espoo

Överby puutarhamyymälä

Pehtorinkuja 5, 02940 Espoo
www.overby.fi

Rossi-Tarhat Ky

Kuninkaankartanontie 35, 02780 Espoo

Träskändan Kauppapuutarha Oy

Träskändan puistotie 9, 02940 Espoo

Lillklobb Permaculture

Lillklobbin puutarhassa toimii Lillklobb Permaculture, jossa tuotetaan vihanneksia ja yrttejä. Permakulttuurin mukaisessa maanviljelyssä kehitetään ja hyödynnetään luonnollisen ja kestävän puutarhaviljelyn uusimpia käytäntöjä.

Lillklobb Permaculture

Viljelypalstat

Otaniemen viljelypalstat

Otaniemen viljelypalstoja ylläpitääOtaniemen kaupunkiviljely-yhdistys.

Jousenkaaren viljelypalstat

Leppäsillan viljelypalstat

Rastaalan viljelypalsta-alueet

Suomenojan Viljelypalsta

Perkkaanniityn viljelypalstat

Perkkaanniityn viljelypalstoja ylläpitää Perkkaa-Vermo ry. Palsta-alue on poistumassa käytöstä.

Koivu-Mankkaan viljelypalstat

Silkkiniityn viljelypalstat

Puolarmaarin viljelypalstat

Puolarmaarin viljelypalstoja ylläpitää Puolarmaarin puutarhayhdistys ry.

www.puolarmaari.fi

Suurpellon viljelypalstat

Suurpellon viljelypalstoja ylläpitää Suurpelto-seura ry. Palsta-alue on poistumassa käytöstä.

Finnoon viljelypalstat

Kaitaan viljelypalstat

Kartanonkulman viljelypalstat

Kartanonkulman viljelypalstoja ylläpitää Soukka-seura ry.

Latokasken viljelypalstat

Soukalahdenpuiston viljelypalstat

Soukalahdenpuiston viljelypalstoja ylläpitää Soukka-seura ry.

Soukanpohjan viljelypalstat

Soukanpohjan viljelypalstoja ylläpitää Soukka-seura ry.

Vesiniityn viljelypalstat

Vesiniityn viljelypalstoja ylläpitää Soukka-seura ry. Palsta-alue on poissa käytöstä Riilahden tien rakentamisen ajan, jonka jälkeen alue perusparannetaan.

Kauklahden viljelypalstat

Järvenperän viljelypalstat

Tuomarilan viljelypalstat

Siirtolapuutarhat

Säterinniitty

Säterinniityn siirtolapuutarhaa ylläpitävät KOY Espoon Kesäyöntarha ja KOY Espoon Kesäpäiväntarha.

Puolarmaarin ryhmäpuutarha

Puolarmaarin ryhmäpuutarhaa ylläpitää Puolarmaarin puutarhayhdistys ry.

Niipperinpelto

Niipperinpellon ryhmäpuutarha- ja palstaviljelyalue on pinta-alaltaan yli 10 hehtaaria. Kiinteistöosakeyhtiöt Kiinteistö Oy Espoon Niipperin Puutarhakylä 1 ja Espoon Niipperin Puutarhakylä 2 (Willa Niipperi) ovat rakentaneet alueelle puutarhamökkejä ja loma-asuntoja.

Niipperin Puutarhakylä 2
Willa Niipperi