{"id":1089,"date":"2023-05-10T11:01:21","date_gmt":"2023-05-10T08:01:21","guid":{"rendered":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/yritykset\/?page_id=1089"},"modified":"2023-05-13T12:29:59","modified_gmt":"2023-05-13T09:29:59","slug":"kannelsalo-ky-viherlaakson-vanhin-liikeyritys","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/yritykset\/yrittajyys\/kannelsalo-ky-viherlaakson-vanhin-liikeyritys\/","title":{"rendered":"Kannelsalo Ky – Viherlaakson vanhin liikeyritys"},"content":{"rendered":"

Eero Artman<\/em>
\nArtikkeli on julkaistu Viherlaaksolaiset ry:n 40-vuotisjuhlajulkaisussa vuonna 1997.<\/strong><\/span><\/p>\n

Liike on perustettu jo ennen viime sotia. Tarkkaa p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ei tiedet\u00e4, mutta vuodelta 1938 s\u00e4ilyneest\u00e4 ty\u00f6laskusta voi p\u00e4\u00e4tell\u00e4 toiminnan alkaneen yli 60 vuotta sitten. Yrityksen perustivat veljekset August Valfrid eli ”Vallu” ja ”Topi” (Toivo) Kannelsalo. Sodan syttyminen katkaisi juuri alkuun p\u00e4\u00e4sseen toiminnan moneksi vuodeksi. Sek\u00e4 Vallu (syntynyt 1913) ett\u00e4 Topi (1914) joutuivat ik\u00e4tovereittensa tavoin rintamapalvelukseen.<\/p>\n

Heid\u00e4n is\u00e4ns\u00e4 Aukusti Karlsson, Penttil\u00e4n tilan pehtori, sai surmansa, kuten is\u00e4nt\u00e4ns\u00e4kin arkkitehti Penttil\u00e4, kansalaissodan aikana. Aukusti kuoli Hennalan vankileirill\u00e4 1918. Leski lapsineen sai asunnon Penttil\u00e4n tilaan kuuluneesta Riikan m\u00f6kist\u00e4, nykyisen Koritien varrelta. Tuolloin t\u00e4m\u00e4 m\u00f6kki ulkorakennuksineen olikin ainoa asumus Koritien kohdalla olleen polun \u00e4\u00e4rell\u00e4. Koritie syntyi vasta nykyisten huvilapalstojen muodostamisen yhteydess\u00e4.<\/p>\n

Vallu Kannelsalo meni jo nuorena poikana, kansakoulun k\u00e4yty\u00e4\u00e4n, pelti- ja putkimiehen oppiin viherlaaksolaisen Albert Wikbergin verstaaseen. Moottoriajoneuvojen yleistyess\u00e4 Wikbergin pelti- ja metallipajasta tuli autopaja. Vallu on maininnut olleensa oppipoikana asentamassa vesi\u00ad ja l\u00e4mp\u00f6johtoja saksalaisen tohtori Schinacherin omakotitaloon, joka sijaitsi Kirsikkakuja 2:n kohdalla. Lienee ollut t\u00e4m\u00e4n seudun ensimm\u00e4isi\u00e4 pientaloja, johon tuli keskusl\u00e4mmitysj\u00e4rjestelm\u00e4.<\/p>\n

Wikbergill\u00e4 saadun alkuopin j\u00e4lkeen Vallu hankki lis\u00e4taitoja Lepp\u00e4vaarassa toimineessa peltisep\u00e4nliikkeess\u00e4 sek\u00e4 ammattienedist\u00e4mislaitoksen kursseilla. Viherlaakson kansakoulu, jota Vallu k\u00e4vi, toimi ennen siirtymist\u00e4\u00e4n ”saippuatehtaalle”, Juslinin kaupparakennuksessa.<\/p>\n

\"\"<\/a>Varsinaisesti<\/span> Kannelsalon verstaan toiminta p\u00e4\u00e4si alkuun vasta sotien j\u00e4lkeen. Ensimm\u00e4inen toimipaikka oli Vikholmin ladoksi kutsuttu harmaa rakennus. Lato lienee alunperin kuulunut Penttil\u00e4n tilan rakennuksiin, ulottuivathan tilan pellot aikanaan aina nykyiselle Helsingintielle asti. Vallu ja Liisa Kannelsalo asuivat perheineen vuokralla l\u00e4heisess\u00e4 Vikholmin talossa, joka on viel\u00e4 sen aikaisessa asussaan j\u00e4ljell\u00e4.<\/p>\n

Vuonna 1952 Kannelsalot ostivat insin\u00f6\u00f6ri Stenbergilt\u00e4 Kirsikkakujan ja Helsingintien kulmassa olleen kiinteist\u00f6n. T\u00e4lle tontille Vallu rakennutti verstasrakennuksen lis\u00e4ksi asuinrakennuksen, josta my\u00f6hemmin tuli konttori, kun asuinrakennusta laajennettiin. Topi perheineen asettui asumaan Stenbergin vanhaan taloon. T\u00e4m\u00e4 talo on jo ajat sitten purettu ja sen tilalle rakennettu nelj\u00e4 paritaloa.<\/p>\n

Alkuvuosina Kannelsalon veljekset k\u00e4viv\u00e4t tekem\u00e4ss\u00e4 peltit\u00f6it\u00e4 varsin kaukanakin. Autoa ei heill\u00e4 ollut, kalupakki pantiin polkupy\u00f6r\u00e4n tarakkaan ja\u00b7 tarvikkeet py\u00f6r\u00e4n per\u00e4\u00e4 kiinnitettyyn k\u00e4rryyn. Otettiin ev\u00e4\u00e4t mukaan ja mentiin Viherlaaksosta aina Kirkkonummen perukoilla olleelle Haapaj\u00e4rven kirkolle asti tekem\u00e4\u00e4n peltikattoa. Y\u00f6kaudet tekiv\u00e4t he t\u00f6it\u00e4, sill\u00e4 eih\u00e4n matkojen takaa kannattanut py\u00f6r\u00e4ll\u00e4 y\u00f6ksi kotiin l\u00e4hte\u00e4. Kovia ty\u00f6miehi\u00e4 olivat Vallu ja Topi. V\u00e4h\u00e4n my\u00f6hemmin, 1950-luvulla Vallu osti itselleen Jawa-merkkisen moottoripy\u00f6r\u00e4n, jonka ansiosta ty\u00f6matkoihin ei en\u00e4\u00e4 t\u00e4rv\u00e4\u00e4ntynyt niin paljon aikaa.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n kirjoittaja muistaa Vallun 60-luvulla maininneen, kun h\u00e4nen peltisepp\u00e4ns\u00e4 eli ”pojat”, kuten Vallu heit\u00e4 nimitti, tulivat sateen sattuessa alas katolta: ”Me vaan oltiin Topi kanssa katolla, vaikka oli 30 astetta pakkasta ja kymmenen beaufortin tuuli ja tehtiin peltikattoa”: Kuumista oloista peltikatolla on Vallu kertonut: ”Kun oltiin R\u00f6yl\u00e4n koulu katolla, oli niin kuuma, ett\u00e4 kumitossutkin sulivat jalkoihin”.<\/p>\n

Ennen nykyisen verstasrakennuksen valmistumista oli saatu paremmat ty\u00f6tilat Kuljetusliike Alf Blomin autotallin alakerrasta, Helsingintien varrelta, nykyist\u00e4 verstasta vastap\u00e4\u00e4t\u00e4. Peltisepp\u00e4n\u00e4 Vallu oli aivan erinomainen ja olivat peltlty\u00f6t h\u00e4nelle kaikki kaikessa. H\u00e4nen vaimollaan, Liisalla, on viel\u00e4kin tallella miehens\u00e4 taidokkaasti k\u00e4sity\u00f6n\u00e4 valmistama kahvipurkki, todellinen peltisep\u00e4n mestarin\u00e4yte. Korkean ammattitaidon omaava peltisepp\u00e4 oli Toivo Kannesalokin. Alkuun tehtiinkin miltei pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n peltit\u00f6it\u00e4, mit\u00e4 joskus v\u00e4lill\u00e4 hevosia kengitettiin. Pian tulivat luonnollisesti mukaan my\u00f6s rautarakenteet.<\/p>\n

\n
\"\"

Takkarauta tekeill\u00e4 Kannelsalon verstaalla joskus 1960-luvulla. Vallu oikealla ja Seppo Kannesalo kuvan vasemmassa reunassa.<\/p><\/div>\n<\/div>\n

Nykyisin<\/span> p\u00e4\u00e4toimialana olevia putkit\u00f6it\u00e4kin oli tehty, mutta virallisesti niihin ryhdyttiin vasta 1960-luvulla, jolloin Espoossa aloitettiin laajemmin alueellisen kunnallistekniikan rakentaminen. Monessa merkitt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 paikassa on Kannelsalon v\u00e4ki ehtinyt olla t\u00f6iss\u00e4. Aurora Karamzinin ”rakkauden temppelin” katto Tr\u00e4sk\u00e4ndassa on heid\u00e4n toimestaan tehty.<\/p>\n

Espoon vanhan kivikirkon kellotapulin katto on uusittu ja kirkon katollakin oltu. Kirkon kupariset ristit ja aikaisemmat virsinumerotkin olivat Kannelsalon verstaalta l\u00e4ht\u00f6isin.<\/p>\n

Kaukaisin kohde on ollut Uralin takana. Oli teht\u00e4v\u00e4 sik\u00e4l\u00e4isen \u00f6ljykent\u00e4n kaarihalleihin ilmastointipiippuja. Yksi asentaja teki niit\u00e4 Kannelsalon pihalla koko kes\u00e4n. Kauniaisten asemalla valmisteet sitten lastattiin junaan Siperiaan viet\u00e4viksi.
\nMonen moisia merkillisyyksi\u00e4kin on Kannelsalon pihalle ilmestynyt. Kerran tuotiin vanha etuvetoinen Cadillac, joka oli vakuutettu kahdesta miljoonasta dollarista. Sit\u00e4 varten piti tehd\u00e4 tukirakenteet, jotta se saatiin nostetuksi rekvisiitaksi helsinkil\u00e4iseen ravintola Planet-Hollywoodiin. Se oli niit\u00e4 Renny Harlinin puuhia.<\/p>\n

Kerran taas he saivat vanhat rikki menneet Koffin 1700-luvun arvokkaat olutk\u00e4rryt korjattavaksi. Liisa Kannelsalo ei uskaltanut nukkua niin\u00e4 \u00f6in\u00e4 vaan vahti, ettei kukaan varasta arvokkaita esineit\u00e4. Erikoisinta varmaan oli, kun mies ilmestyi pihalle emalipotta p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n. Oli aikamoinen taidonn\u00e4yte saada se pois miehen p\u00e4\u00e4t\u00e4 vioittamatta. Topi sen irrottamisen varmaan teki, h\u00e4n kun oli hyv\u00e4 ammattimies ja rauhallinen luonteeltaan. Joskus pyydettiin ja saatiinkin Kannelsalolta apua lumien pudotukseen katoilta. Arveltiin kattopeltiseppien hallitsevan senkin teht\u00e4v\u00e4n, kun olivat tottuneet katolla liikkumaan.<\/p>\n

Vallu Kannelsalolla oli sosiaalinen luonne. Niin\u00e4 aikoinakin, jolloin alkoholin k\u00e4ytt\u00f6 ty\u00f6ntekij\u00f6iden keskuudessa ylitti joskus kohtuuden rajat ja vaikeutti yrityksen toimintaa, ei ket\u00e4\u00e4n pantu t\u00e4m\u00e4n takia pois. Vallu oli viimeiset ty\u00f6vuotensa lujilla. Kiireisimpin\u00e4 aikoina oli firman palveluksessa jopa 25 asentajaa. Toivo Kannelsalokin oli jo vuonna 1971 kuollut sairauskohtaukseen. Lopulta kova ty\u00f6n paine uuvutti Vallun. Vuonna 1982 h\u00e4n sairastui liikuntakyvytt\u00f6m\u00e4ksi ja kuoli kolme vuotta my\u00f6hemmin.<\/p>\n

Onneksi pojat Kalevi ja Seppo olivat olleet jo pikkupojasta asti ja t\u00e4ystoimisesti vuodesta 1964 alkaen mukana yrityksess\u00e4. Vastuu verstaasta siirtyi heille. Lamavuosistakin selvittiin ”Vallun sosiaalisessa hengess\u00e4” ilman irtisanomisia ja lomautuksia, vaikka ns.” hyv\u00e4n liikkeenhoidon periaatteiden mukaan”, olisi t\u00f6iden v\u00e4lill\u00e4 uhkaavasti v\u00e4hentyess\u00e4 pit\u00e4nyt lomautukset ottaa k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n.<\/p>\n

Liisa Kannelsalo on ollut monessa mukana<\/h4>\n

Kun k\u00e4vin t\u00e4t\u00e4 haastattelua tekem\u00e4ss\u00e4, oli Liisa Kannelsalolle juuri edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 luovutettu Suomen Sotaveteraaniliiton ansioristi tunnustuksena veteraanien hyv\u00e4ksi tehdyst\u00e4 ty\u00f6st\u00e4. Liisa Kannelsalo on ollut mukana Espoon Sotaveteraanien naistoimikunnassa sen perustamisesta alkaen. H\u00e4n oli aikanaan my\u00f6s perustamassa Tuomarilan VPK:n naistoimikuntaa.<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 on my\u00f6s syyt\u00e4 mainita, ett\u00e4 Tasavallan Presidentti on vuonna 1992 my\u00f6nt\u00e4nyt monin tavoin ansioituneelle Liisa Kannelsalolle Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan 1 . lk:n ansiomitalin.<\/p>\n

Liisa Kannelsalo tytt\u00f6nimelt\u00e4\u00e4n Lindberg, on syntyper\u00e4inen espoolainen, asunut lapsuutensa Tuomarilassa. Kaksi ensimm\u00e4ist\u00e4 kansakoululuokkaansa h\u00e4n k\u00e4vi ruotsalaisessa koulussa, koska l\u00e4hin suomenkielinen koulu olisi ollut Viherlaaksossa asti. Sinne olisi ollut ment\u00e4v\u00e4 jalan, sill\u00e4 mink\u00e4\u00e4nlaisia bussiyhteyksi\u00e4 ei siihen aikaan, vuosina 1927-1930 ollut. Junat kulkivat vain harvakseltaan ja asemiakin oli n\u00e4ill\u00e4 kulmilla vain muutamia, Kauklahti, Espoo, Kauniainen, Kilo ja Lepp\u00e4vaara. Muut luokat Liisa k\u00e4vikin sitten Kauklahden suomenkielisess\u00e4 kansakoulussa.<\/p>\n

Ensimm\u00e4inen kontakti Viherlaaksoon oli jo vuonna 1930, jolloin h\u00e4n osallistui t\u00e4\u00e4ll\u00e4 j\u00e4rjestettyihin Espoon kansa\u00ad koulujen v\u00e4lisiin hiihtokilpailuihin. Jo siihen aikaan annettiin tyt\u00f6ille Espoossa my\u00f6s kotitalousopetusta. ”Soppakoulua” pidettiin Lahnuksen koululla, jossa oppilaat my\u00f6s asuivat kurssien ajan.<\/p>\n

Koulunsa p\u00e4\u00e4tetty\u00e4\u00e4n Liisa p\u00e4\u00e4si t\u00f6ihin kelloalalle, ensin Tukku-Perkolle ja sitten Kello Osakeyhti\u00f6\u00f6n myyj\u00e4ksi. Ty\u00f6matka junalla Espoon asemalta Helsinkiin kesti siihen aikaan yli tunnin. Kun talvisota alkoi ja Helsinki\u00e4 pommitettiin ensimm\u00e4isen kerran, lakkasivat junatkin kulkemasta. Liisan oli pakko l\u00e4hte\u00e4 k\u00e4vellen kotiin. Matka Tuomarilaan vei nelj\u00e4 ja puoli tuntia.<\/p>\n

Vuonna 1933 monet suomalaiset perheet suomensivat ruot\u00ad salaiset sukunimens\u00e4. Silloin my\u00f6s Liisan sukunimi muuttui Lindbergist\u00e4 Lehmuser\u00e4ksi (ja Karlsson-nimi Kannelsaloksi). Rovasti Byman oli pyyt\u00e4nyt Liisan is\u00e4\u00e4 selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n syyn nimen muuttamiseen. Rovastia tyydytti selitys, ett\u00e4 nime\u00e4 oli muutettava, koska h\u00e4nen poikansa on niin kankeakielinen, ettei osaa ”siev\u00e4sti” lausua Lindberg-nime\u00e4.<\/p>\n

Sota-aikana Liisa joutui suorittamaan ty\u00f6velvollisuuttaan Kauklahdessa toimineeseen pilketehtaaseen. Siell\u00e4 valmistettiin pilkkeit\u00e4 autojen puukaasuttimiin, sill\u00e4 bensiini\u00e4 ei sota-aikana ollut saatavissa. Kuorma-autojen lavan etu\u00ad kulmassa ja linja-autojen per\u00e4ss\u00e4 olivat ”h\u00e4k\u00e4p\u00f6nt\u00f6t”, joissa polttoaineena k\u00e4ytettiin joko pilkkeit\u00e4 tai puuhiili\u00e4. Wikbergin verstaallakin valmistettiin Kyt\u00f6-merkkisi\u00e4 puukaasuttimia. Eih\u00e4n n\u00e4in aikaansaatu polttoaine, puukaasu, ollut bensiinin veroista. Autoja jouduttiin usein ty\u00f6nt\u00e4m\u00e4\u00e4n, kun eiv\u00e4t omin voimin p\u00e4\u00e4sseet m\u00e4ke\u00e4 yl\u00f6s. Liisakin muistaa olleensa ty\u00f6nt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 Otto Nybergin bussia.<\/p>\n

Pilkkeiden teko oli vaarallista ty\u00f6t\u00e4, varsinkin puun rungon sahaaminen sirkkeliss\u00e4 muutaman sentin paksuisiksi siivuiksi. Moni tytt\u00f6 vaurioitti siin\u00e4 ty\u00f6ss\u00e4 sormiaan. Sirklauksen j\u00e4lkeen siivut hakattiin kirveell\u00e4 pieniin palasiin ja vietiin kuivumaan. Kuivat pilkkeet pakattiin paperis\u00e4kkeihin, joita sitten pidettiin linja- ja kuorma-autoissa puukaasuttimien t\u00e4ytt\u00f6\u00e4 varten. Autokuskit muistuttivat enemm\u00e4n nokisutareita kuin kuljettajia. Jos autosta loppui veto, piti v\u00e4lill\u00e4 k\u00e4yd\u00e4 kohentamassa tulta tai lis\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 pilkkeit\u00e4 pes\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

\n
\"\"

Pilketehtaan tyt\u00f6t kirveineen. Keskell\u00e4 Liisa Lehmuser\u00e4.<\/p><\/div>\n<\/div>\n

\n
\"\"

Lotta Liisa Lehmuser\u00e4<\/p><\/div>\n<\/div>\n

Lotta-Sv\u00e4rd-j\u00e4rjest\u00f6\u00f6n Liisa liittyi sota-aikana vuonna 1942.<\/p>\n

H\u00e4nen ty\u00f6n\u00e4\u00e4n oli rintamamiesten varusteiden korjaaminen. Sodan p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 h\u00e4n oli evakuoimassa Neuvostoliitolle vuokrattua Porkkalan aluetta. Viherlaaksoon Liisa asettui asumaan pysyv\u00e4sti vuonna 1946, kun h\u00e4nest\u00e4 tuli rouva Kannelsalo.<\/p>\n

Viel\u00e4 77 vuoden ik\u00e4isen\u00e4 Liisa Kannelsalo lauloi edelleen Kanta-Espoon seurakunnan kirkkokuorossa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Eero Artman Artikkeli on julkaistu Viherlaaksolaiset ry:n 40-vuotisjuhlajulkaisussa vuonna 1997. Liike on perustettu jo ennen viime sotia. Tarkkaa p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ei tiedet\u00e4, mutta vuodelta 1938 s\u00e4ilyneest\u00e4 ty\u00f6laskusta voi p\u00e4\u00e4tell\u00e4 toiminnan alkaneen yli 60 vuotta sitten. Yrityksen perustivat veljekset August Valfrid eli …<\/span> Jatka lukemista →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":288,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"om_disable_all_campaigns":false,"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"_uf_show_specific_survey":0,"_uf_disable_surveys":false,"footnotes":""},"class_list":["post-1089","page","type-page","status-publish","hentry"],"aioseo_notices":[],"featured_image_src":null,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/yritykset\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/1089","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/yritykset\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/yritykset\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/yritykset\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/yritykset\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1089"}],"version-history":[{"count":29,"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/yritykset\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/1089\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1199,"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/yritykset\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/1089\/revisions\/1199"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/yritykset\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/288"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/yritykset\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1089"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}