{"id":1131,"date":"2023-05-12T16:23:26","date_gmt":"2023-05-12T13:23:26","guid":{"rendered":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/yritykset\/?page_id=1131"},"modified":"2023-05-13T13:54:20","modified_gmt":"2023-05-13T10:54:20","slug":"kera-oy","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/yritykset\/yrittajyys\/kera-oy\/","title":{"rendered":"Kera Oy"},"content":{"rendered":"

Pirkko Sillanp\u00e4\u00e4<\/em>
\nArtikkeli on julkaistu Viherlaaksolaiset ry:n 35-vuotisjuhlajulkaisussa vuonna 1992.<\/strong><\/span><\/p>\n

\n
\"\"<\/a>

Tehdasrakennus vuosina 1926-1936. Mauno Mannelin. Espoon kaupunginmuseo.<\/p><\/div>\n<\/div>\n

Espoon Nuijalassa (Klobbskog) vuosina 1917\u20141958 toimineella keramiikkatehtaalla, viimeisimm\u00e4lt\u00e4 nimelt\u00e4 Kera Oy, on takanaan pitk\u00e4 ja vaivalloinen historia. Tehdas on koostaan ja tuotannon monipuolisuudesta huolimatta edelleen melko tuntematon. Sen toiminnasta ja tuotteista ei ainakaan viel\u00e4 ole saatavissa yhten\u00e4ist\u00e4 julkaisua. Ker\u00e4ilij\u00f6iden keskuudessa tehtaan tuotteet ovat saaneet jonkin verran huomiota. T\u00e4t\u00e4 artikkelia tehdess\u00e4ni sain tilaisuuden tutustua yhteen melko laajaan yksityiskokoelmaan.<\/p>\n

Tehtaan perustaminen<\/h4>\n

Kera Oy:n alkuna oli 17. helmikuuta 1917 perustettu tehdas, Viherlaakson Kattotiili Oy. Ajatus tehtaan perustamisesta oli syntynyt arkkitehti Vilho Penttil\u00e4ll\u00e4, kun h\u00e4n oli huomannut, ett\u00e4 Kilon ja Kauniaisten asemien v\u00e4liss\u00e4 sijaitsevassa laaksossa oli hyv\u00e4\u00e4 savea, jota voisi jalostaa. Lis\u00e4ksi alue sijaitsi rantaradan varrella. Penttil\u00e4 oli keskustellut ideastaan muutaman yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 kanssa ja n\u00e4in tehtaan perustaminen sai alkunsa. Vuoden 1916 lopulla k\u00e4ytiin neuvottelija tehtaan perustamisesta vakavassa mieless\u00e4. Tammikuun 2. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 1917 merkittiin kirjoihin V. Penttil\u00e4n maksaneen osakkeista 2 000 markkaa. Hanketta varten palkattiin ty\u00f6njohtaja, tiilimestari A. Vend\u00e9n Ruotsista. Tuleva tehdas p\u00e4\u00e4tettiin rakentaa Espoon pit\u00e4j\u00e4n Klobbskogin kyl\u00e4n Vitikan verotilaan kuuluvalle Tiilimaa-nimiselle palstalle. Samalla alettiin hankkia tiili\u00e4 Saviolta, vedettiin hiekkaa ja hankittiin hirsi\u00e4 rakentamista varten. Palsta ostettiin tehdasalueeksi vasta lokakuussa 1917.<\/p>\n

Tehdas perustettiin helmikuussa 1917 nimell\u00e4 Viherlaakson Kattotiili Oy. Tehtaan perustajina olivat arkkitehti Vilho Penttil\u00e4 Kauniaisista ja rakennusmestarit Vilho Lekman ja Akseli W. Malmi Helsingist\u00e4. Maaliskuussa 1917 senaatti vahvisti yhti\u00f6j\u00e4rjestyksen. Yhti\u00f6sopimuksessa osakep\u00e4\u00e4omaksi m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin 100 000 markkaa jaettuna 200:aan 500 markan osakkeeseen. Perustaja Vilho Penttil\u00e4 merkitsi itselleen 53 osaketta, muut osakkaat v\u00e4hemm\u00e4n ja 140 osaketta tarjottiin merkitt\u00e4v\u00e4ksi ulkopuolisille. Johtokuntaan kuuluivat perustajaj\u00e4senten lis\u00e4ksi arkkitehti K. S. Kallio ja rakennusmestari K. J. Rousti. Kaupparekisteriin yhti\u00f6n toiminimi merkittiin 27.6.1917. Johtokunta valitsi tehtaan puheenjohtajaksi ja yhti\u00f6n toimitusjohtajaksi V. Penttil\u00e4n.<\/p>\n

Kun yhti\u00f6 oli p\u00e4\u00e4ssyt virallisesti alkuun, tehtaan rakentaminen aloitettiin kes\u00e4ll\u00e4 1917. Tehtaan l\u00e4heisyydest\u00e4 ostettiin viel\u00e4 Grankullan kauppalan alueella sijaitseva Rauhala-niminen tontti tehtaan ty\u00f6njohtajan asunnon rakentamista varten. Tehdas haluttiin saada k\u00e4yntiin vuoden 1918 kev\u00e4\u00e4ll\u00e4. Konehankintoja tehtiin Ruotsista: Ab Smedjebackas Tegelbrukilta hankittiin hienovalssi, kierukkasekoittaja ja erilaisia muotteja sek\u00e4 Halla Oy:lt\u00e4 Kotkasta ”tiilir\u00e4ssi”. Tehtaan mailla suoritettiin maaper\u00e4tutkimus ja todettiin uudelleen, ett\u00e4 alueen savi on mit\u00e4 sopivinta hankkeeseen.<\/p>\n

Tehtaan perustaminen ei kuitenkaan sujunut odotetulla tavalla. Tehtaan alkuunpanija Vilho Penttil\u00e4 kuoli kansalaissodassa vuonna 1918. My\u00f6s ty\u00f6njohtaja Vend\u00e9n l\u00e4hti takaisin Ruotsiin, vaikka ty\u00f6t eiv\u00e4t olleet viel\u00e4 alkaneetkaan. Ty\u00f6t seisahtuivat kokonaan ja n\u00e4ytti silt\u00e4, ett\u00e4 koko Viherlaakson Kattotiili Oy hankkeena raukeaa tyhjiin. Johtokunta p\u00e4\u00e4tti, ett\u00e4 tehdas seisoo ainakin kes\u00e4n. Asioiden hoidon otti k\u00e4siins\u00e4 rakennusmestari Vilho Lekman.<\/p>\n

Elokuussa 1918 johtokunnalla ja osakkeiden omistajilla oli kohtalon hetket. Lopetetaanko koko tehdashanke, vaikka se ei ollut viel\u00e4 p\u00e4\u00e4ssyt edes aloittamaan toimintaansa. Yhti\u00f6kokous p\u00e4\u00e4tti nimitt\u00e4\u00e4 uudeksi toimitusjohtajaksi rakennusmestari K. J. Roustin, korottaa osakep\u00e4\u00e4oma 150 000 markkaan ja yritt\u00e4\u00e4 k\u00e4ynnist\u00e4\u00e4 tehdas kes\u00e4\u00e4n 1919 menness\u00e4. Ty\u00f6njohtaja Vend\u00e9nkin oli palannut Ruotsiin takaisin. Kaikki n\u00e4ytti hyv\u00e4lt\u00e4. Tehtaan rakentaminen aloitettiin tosissaan rakennusmestari L. E. Lehtisen piirustusten pohjalta. Kattotiili\u00e4 oli tilattu jo valtavasti, vaikka tehdas oli vasta rakenteilla. Tehdas pyrittiin saamaan v\u00e4liaikaisella uuniratkaisulla sellaiseen vaiheeseen, ett\u00e4 kattotiilien valmistaminen voitaisiin aloittaa. Laskettiin, ett\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 tavoin voitaisiin valmistaa myyt\u00e4v\u00e4ksi 160 000 kattotiilt\u00e4 ja 140 000 sein\u00e4tiilt\u00e4. Kev\u00e4\u00e4n 1919 kuluessa tilattiin Rym\u00e4ttyl\u00e4st\u00e4 imukaasumoottori.<\/p>\n

Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1919 vaikeudet alkoivat taas. Ty\u00f6njohtaja Vend\u00e9n l\u00e4hti j\u00e4lleen takaisin Ruotsiin. Osakep\u00e4\u00e4oma alkoi my\u00f6s taas olla loppumaisillaan. Johtokunta mietti, olisiko rakennust\u00f6ist\u00e4 luovuttava kokonaan. Lopettamisp\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4 varjosti kuitenkin tietoisuus, ett\u00e4 kattotiilist\u00e4 oli juuri tuolloin, sodan j\u00e4lkeen kova kysynt\u00e4. Tehtaalta oli tiedusteltu tuhansia neli\u00f6metrej\u00e4 kattotiilt\u00e4, vaikka tehdas ei viel\u00e4 ollut edes aloittanut toimintaansa. Tilanteesta p\u00e4\u00e4tettiin selviyty\u00e4 korottamalla osakep\u00e4\u00e4oma 300 000 markkaan. T\u00e4m\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6s antoi taas kerran mahdollisuuden jatkamiseen.<\/p>\n

Toukokuussa 1919 tehtaan mestariksi valittiin Herman Str\u00f6m Turusta. H\u00e4nen ehdotuksestaan tehtaan tuotantosuuntaa muutettiin n\u00e4kyv\u00e4sti. Str\u00f6m ehdotti, ett\u00e4 Vend\u00e9nin suunnittelemasta kiertoilmauunista luovuttaisiin ja rakennettaisiin keramiikkaosasta. Kattotiiliosaston rakentaminen voisi j\u00e4\u00e4d\u00e4 my\u00f6hemp\u00e4\u00e4n ajankohtaan. H\u00e4n esitti laskelmia, ett\u00e4 kysynn\u00e4n huomioon ottaen keramiikkaosasto olisi huomattavasti kannattavampi. Yhti\u00f6kokous siunasi suunnanmuutoksen.<\/p>\n

P\u00e4\u00e4tettiin my\u00f6s muuttaa tehtaan nimi tuotantosuuntaa paremmin vastaavaksi. Tehtaan nimeksi tuli Viherlaakson Saviteollisuus Oy. Valtioneuvosto vahvisti nimenmuutoksen 14.1.1920.<\/p>\n

Tehtaan rakennust\u00f6it\u00e4 jatkettiin reippaasti. Keramiikkaosasto oli valmistumaisillaan vuoden 1919 lopulla, polttouunien rakennusty\u00f6t oli aloitettu joulukuussa ja Saksasta tilattu koneita. Sitten ilmeni taas vaikeuksia. Rakennusty\u00f6t viiv\u00e4styiv\u00e4t ja ne tulivat oletettua kalliimmiksi. Lis\u00e4ksi teknillinen johtaja erosi.<\/p>\n

Maaliskuussa 1920 pidetyss\u00e4 yhti\u00f6kokouksessa p\u00e4\u00e4tettiin korottaa osakep\u00e4\u00e4oma 500 000 markkaan. Kokouksessa todettiin, ett\u00e4 polttouunit oli jo saatu valmiiksi. Irtisanoutuneen teknillisen johtajan tilalle kaavailtiin Tikkurilan tehtaiden palveluksessa ollutta herra Ljunglingia, mutta neuvottelut kuitenkin kariutuivat. Toukokuussa johtokunta valitsi kaupalliseksi johtajaksi keskuudestaan liikemies Taavi Johannes Leskisen.<\/p>\n

Vihdoinkin kes\u00e4ll\u00e4 1920 oli p\u00e4\u00e4sty niin pitk\u00e4lle, ett\u00e4 ensimm\u00e4iset palkat savenvalut\u00f6ist\u00e4 voitiin maksaa. Olihan tehtaan perustamisesta kulunut yli kolme vuotta ennen kuin toiminta saatiin k\u00e4ynnistetty\u00e4.<\/p>\n

Vuoden 1920 loppupuoli kului taas uusien ongelmien parissa. Uusi \u00e4skett\u00e4in Saksasta kutsuttu teknillinen johtaja P. R. Knoth ei saanut koneita toimimaan niin kuin olisi pit\u00e4nyt. Knoth totesikin johtokunnalle, ett\u00e4 tehtaan j\u00e4rjestelyiss\u00e4 on joukoittain teknillisi\u00e4 virheit\u00e4, mutta korjaamalla ne tehdas voidaan saattaa k\u00e4ytt\u00f6kuntoon.<\/p>\n

Tehtaaseen oli 31.8.1920 k\u00e4ytetty yli kolme miljoonaa markkaa. Lokakuussa 1920 rahat olivat j\u00e4lleen lopussa. Osakep\u00e4\u00e4omaa p\u00e4\u00e4tettiin korottaa 600 000 markkaan, koska tehdas oli jo k\u00e4ynniss\u00e4 ja ensimm\u00e4inen lasku kukkaruukuista peritty. Vuoden 1920 loppupuoli k\u00e4ytettiin erilaisiin kone- ja tuotantoprosessikokeiluihin. Teknillinen johtaja Knoth ei oikein onnistunut ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n. Kattotiilien valmistaminen ep\u00e4onnistui. Syyn\u00e4 pidettiin Saksasta tarkoitukseen hankitun koneen sopimattomuutta ja virheellist\u00e4 kierroslukua. Lasituskokeilut ep\u00e4onnistuivat my\u00f6s. Todenn\u00e4k\u00f6isesti suurimpana syyn\u00e4 ep\u00e4onnistumiseen oli taitamattomuus. Vuoden 1920 lopulla tilanne oli kuitenkin niin vaikea, ett\u00e4 johtokunta p\u00e4\u00e4tti irtisanoa koko tehtaan henkil\u00f6kunnan. Teknilliselle johtajalle annettiin asioiden kuntoonsaattamiseksi armonaikaa vuoden 1921 tammikuun loppuun saakka.<\/p>\n

Vuonna 1921 tammikuussa johtokunta pohti j\u00e4lleen tehtaan tulevaisuutta. Arkkitehti Esti suostui jakamaan ty\u00f6t johtaja Leskisen kanssa siten, ett\u00e4 h\u00e4n hoiti tehtaan johdon ja Leskinen yhti\u00f6n raha-asiat ja kirjanpidon. Tehtaan johtoon valittiin kuitenkin liikemies Mustonen. H\u00e4nen toimestaan otettiin uudelleen esille mahdollisuus aloittaa kattotiilien valmistaminen. Uunit todettiin kuitenkin liian pieniksi. Tehdas tuotti jo jotakin ja myikin. Tehtaan toiminta ei kuitenkaan viel\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa l\u00e4htenyt kunnolla k\u00e4yntiin, vaan oli edelleen tappiollista. Johtaja sai eron ja tehtaan johtoon astui j\u00e4lleen Leskinen. Rahavarojen saamiseksi osakep\u00e4\u00e4oma nostettiin 1 200 000 markkaan.<\/p>\n

\n
\"\"<\/a>

Tehtaan ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4 1930-luvulla. Johtaja Valto Aarnio kolmas vasemmalta. Espoon kaupunginmuseo.<\/p><\/div>\n<\/div>\n

Vuosi 1922 alkoi johtajavaihdoksella kuten edellinenkin. Uudeksi johtajaksi valittiin J. L\u00f6nnberg. H\u00e4n sai yhti\u00f6n toiminnan virkistym\u00e4\u00e4n, jopa tuottamaan voittoa. Maassa vallinnut lamakausi haittasi kuitenkin toimintaa. Tilanne ajautui siihen, ett\u00e4 huhtikuun yhti\u00f6kokouksessa yhti\u00f6 p\u00e4\u00e4tettiin purkaa ja omaisuus myyd\u00e4 eniten tarjoavalle. Osakep\u00e4\u00e4omaa ei nimitt\u00e4in uskallettu en\u00e4\u00e4 korottaa. Vuoden 1922 kes\u00e4kuussa insin\u00f6\u00f6ri A. Kangasmaa ja johtajat John Pelin, Taavi Leskinen, Valto Aarnio ja A. Korpivaara, osa heist\u00e4 tehtaan johtokunnan j\u00e4seni\u00e4, p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t ostaa yhti\u00f6n omaisuuden ja perustaa keramiikkatehtaan nimelt\u00e4 Grankullan Saviteollisuus jatkamaan Viherlaakson Saviteollisuus Oy:n toimintaa. Uuden tehtaan osakep\u00e4\u00e4oma oli 240 000 markkaa. Teknilliseksi johtajaksi valittiin Svensson. Valtioneuvosto vahvisti yhti\u00f6n yhti\u00f6j\u00e4rjestyksen 11.7.1924. Johtokuntaan tulivat insin\u00f6\u00f6ri A. Kangasmaa sek\u00e4 johtajat M. Arvola ja A. Korpivaara. J\u00e4rjestely ei taaskaan onnistunut, Svensson ei ollut teht\u00e4viens\u00e4 tasalla ja erosi. H\u00e4nen tilallensa tuli vappuna 1925 keraamikko K. A. Wallin, joka sitten ty\u00f6skenteli tehtaassa 1950-luvulle saakka. Vuoteen 1926 menness\u00e4 tehtaan toiminta oli ollut niin tappiollista, ett\u00e4 j\u00e4lleen oli p\u00e4\u00e4dytt\u00e4v\u00e4 uudelleenj\u00e4rjestelyihin.<\/p>\n

Johtaja, johtokunnan j\u00e4sen Valto Aarnio p\u00e4\u00e4tti ryhty\u00e4 toimiin. H\u00e4n osti osakastovereiltaan n\u00e4iden osakkeet ja maaliskuussa yhti\u00f6lle valittiin johtokunta, johon tulivat Aarnio, Korpivaara ja Paul Leonhard. T\u00e4m\u00e4 johtajavaihdos oli ensimm\u00e4inen onnistunut tapahtuma Kera Oy:n varhaisessa historiassa.<\/p>\n

Valto Aarnio (1886-1962) johti tarmokkaasti tehdasta vuodesta 1926 aina sen loppuun saakka. Aarnio oli omistanut tehtaan alkuajoista saakka jonkin verran tehtaan osakkeita. Aarnio oli liikemies, h\u00e4nell\u00e4 oli ollut mm. tukkuliike Helsingiss\u00e4. Hyv\u00e4ll\u00e4 ”liikemiesvaistollaan” h\u00e4nen onnistui palkkaamaan toiminnan kannalta sopivia henkil\u00f6it\u00e4 tehtaan t\u00e4rkeille paikoille. Mainittakoon heist\u00e4 esimerkkin\u00e4 vuonna 1938 palkattu kauppatieteen kandidaatti Urho Saukkonen. H\u00e4nelle annettiin tehtaan k\u00e4ytt\u00f6p\u00e4\u00e4llikkyys ja my\u00f6hemmin Saukkosesta tuli yhti\u00f6n teknillinen johtaja. H\u00e4n osallistui kaikkiin yhti\u00f6t\u00e4 ja tehdasta koskeviin suunnitelmiin ja j\u00e4rjestelyihin.<\/p>\n

Vuoteen 1930 menness\u00e4 oli p\u00e4\u00e4sty niin pitk\u00e4lle, ett\u00e4 tehdas tuotti ensimm\u00e4isen kerran voittoa. Aarnion ja luonnollisesti ajan vaatimusten my\u00f6t\u00e4 tehtaan tuotannon painopiste muuttui siten, ett\u00e4 talous- ja koriste-esineet tulivat entist\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mm\u00e4ksi tuotannossa ja kukkaruukkutuotanto j\u00e4i v\u00e4hemm\u00e4lle, joskin s\u00e4ilytti aina oman t\u00e4rke\u00e4n asemansa tuotannossa. Aarnio osallistui huolellisesti uusien mallien valitsemiseen, h\u00e4nen jopa kerrotaan itse suunnitelleen malleja. Aarniota kiinnosti erikoisesti hevosaihe ja hevosen toteuttaminen keraamisesti.<\/p>\n

Vuosi 1936 merkitsi j\u00e4lleen muutoksien aikaa, mutta kerrankin hyv\u00e4ss\u00e4 tarkoituksessa. Tehtaan tuotanto oli p\u00e4\u00e4ssyt hyv\u00e4\u00e4n vauhtiin ja taideteollisessa mieless\u00e4kin saavuttamassa jalansijaa Suomen keramiikkamarkkinoilla. Suuret ongelmat tuntuivat olevan takanap\u00e4in ja tuotanto sen kuin laajeni.<\/p>\n

\n
\"\"<\/a>

Imukaasumoottori ja laitosmies Edvard Sar\u00e9n. Mauno Mannelin 1945. KAMU Espoon kaupunginmuseo.<\/p><\/div>\n<\/div>\n

Hyv\u00e4n tilanteen vallitessa tehtaan johtokunta p\u00e4\u00e4tti nostaa joulukuussa 1936 osakep\u00e4\u00e4oman 600 000 markaksi ja muuttaa tehtaan nimen Kera Oy:ksi.<\/p>\n

Tehdas koki kyll\u00e4 jatkossakin tappioita, mutta tehtaan toiminnalla oli niin vankka jalansija, ett\u00e4 vastoink\u00e4ymiset eiv\u00e4t olleet ylivoimaisia voitettaviksi. Suurimpia tappioita tehtaan historiassa olivat tehtaan palo 1939, toinen maailmansota ja j\u00e4lleen vuonna 1945 sattunut tulipalo. Vuonna 1939 toukokuun 12 p\u00e4iv\u00e4n vastaisena y\u00f6n\u00e4 tehtaassa syttyi tulipalo, joka tuhosi osan kolmannesta kerroksesta ja ullakon. Palon j\u00e4lkeen tehdas rakennettiin entist\u00e4 laajemmaksi taiteilija O. J. Ermalan piirustusten mukaisesti. Tuotanto voitiin aloittaa jo lokakuussa 1939.<\/p>\n

Talvisota verotti tehtaan toiminnasta osansa. Joulukuussa 1939 tehdas jouduttiin luovuttamaan Oy Str\u00f6mberg Ab:n k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n sotateollisuustarvikkeiden tuottamista varten. Uutta tuotanto-osastoa nimitettiin ”Vagnerin osastoksi” ja siell\u00e4 p\u00e4\u00e4asiallisesti tehtiin kranaatinsytyttimi\u00e4. Vain osassa tehdasta voitiin valmistaa keramiikkaa. Tehdassalit vapautuivat vasta vuoden 1940 huhtikuussa. Jatkosotaan taas joutui osallistumaan suurin osa tehtaan teknillisest\u00e4 henkil\u00f6kunnasta.<\/p>\n

\n
\"\"<\/a>

Kera Oy:n keramiikkatehdas vuosina 1939-1945. Mauno Mannelin. Espoon kaupunginmuseo.<\/p><\/div>\n<\/div>\n

J\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4 ja samalla my\u00f6s ratkaiseva onnettomuus tehtaan historiassa sattui sodan j\u00e4lkeen elokuussa vuonna 1945. Tehdas paloi tuolloin k\u00e4ytt\u00f6kelvottomaksi. Palossa s\u00e4\u00e4styiv\u00e4t tehtaasta uunit ja seini\u00e4 sek\u00e4 konttoriosasto ja varasto. Sodan j\u00e4lkeisen pula-ajan vuoksi tehtaan uudelleenrakentaminen kesti kolmisen vuotta.<\/p>\n

Tehdas k\u00e4ynnistettiin vuonna 1948. Tehtaan uudelleenrakentaminen kesti kauan, koska rakentamista varten oli vaikea saada rautaa. Sementti\u00e4 kyll\u00e4 oli, koska k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 poistettu imukaasumoottori myytiin Paraisten Kalkki Oy:lle. Aarnio oli rehellinen mies, eik\u00e4 suostunut k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n rakennusmateriaalin hankkimiseksi mit\u00e4\u00e4n ep\u00e4rehellisi\u00e4 keinoja.<\/p>\n

Tehdas oli pys\u00e4hdyksiss\u00e4 juuri sodan j\u00e4lkeen, jolloin tavaran menekki olisi ollut suurimmillaan. Palon j\u00e4lkeen tehtaan ty\u00f6ntekij\u00e4t osallistuivat alueen siivoamiseen ja rakentamiseen. Tehtaalla oli jatkuvasti palkkamenoja, vaikka tuloja ei ollut. Vakuutus ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n kattanut palosta aiheutuneita kustannuksia. Vaikka Kera Oy toimi palon j\u00e4lkeen viel\u00e4 kymmenen vuotta, voidaan olettaa, ett\u00e4 tulipalo suurine tappioineen heikensi tehtaan kilpailukyky\u00e4.<\/p>\n

1950-luvun alkupuolella tehdas oli viel\u00e4 melko hyvin toiminnassa. Tehtaan toiminta alkoi kuitenkin v\u00e4hitellen osoittaa hiipumisen merkkej\u00e4. Syit\u00e4 tehtaan alam\u00e4keen on esitetty eri tahoilta mm. haastateltavien keskuudesta useita. On arvioitu, ett\u00e4 Kera Oy ei pystynyt kilpailemaan jatkuvasti laajentuvan Arabian keramiikkatehtaan kanssa. Lis\u00e4ksi Suomeen tuotiin ulkomailta Keran tuotteita edullisempaa talouskeramiikkaa. N\u00e4in Keran tuotteiden kysynt\u00e4 jatkuvasti heikentyi ja tehtaalla ei ollut resursseja vastata uusiin haasteisiin. Materiaaleista lasi ja muovi saavuttivat my\u00f6s 1950-luvulla enemm\u00e4n jalansijaa. Keramiikka ei ollut ”muodissa”. Tehdas lopetti tuotantonsa kannattamattomana vuonna 1958. Tehtaan lopettamiseen liittyv\u00e4 j\u00e4lkiselvittely kesti 1960-luvun alkupuolelle saakka.<\/p>\n

Tehdasrakennus<\/h4>\n

Kera Oy:lle kuulunut ja edelleen olemassa oleva tehdasrakennus valmistui palon j\u00e4lkeen, vuosina 1945-48. Palossa vuonna 1945 tuhoutuneessa rakennuksessa oli osa alkuper\u00e4ist\u00e4, tehtaan perustamisen j\u00e4lkeen rakennettua ja osa oli syntynyt my\u00f6hemmin usean laajennushankkeen tuloksena. Tehdas rakennettiin aluksi keskiosaltaan ja uuni- ja konehuonesiipien osalta kaksikerroksiseksi. Lis\u00e4ksi radan puolelle tehtiin yksikerroksinen lastausosa.<\/p>\n

Vuoden 1926 j\u00e4lkeen, Valto Aarnion johtajakauden alussa rakennus korotettiin keskiosaltaan kolmikerroksiseksi ja siten saatiin asialliset kuivaustilat ja ullakolle tehtiin kipsimuottien varasto. Konttoritilaksi erotettiin lasitushuoneen p\u00e4\u00e4st\u00e4 huone.<\/p>\n

Konttori oli aikaisemmin ollut johtajan asuinrakennuksessa. Seuraavassa laajennusvaiheessa yksikerroksista lastausosaa laajennettiin koko rakennuksen mittaiseksi ja n\u00e4in tehtaalle saatiin asialliset konttoritilat ja esineiden n\u00e4yttelytila.<\/p>\n

Uutta ja mittavaa laajennusta alettiin suunnitella vuosina 1936-37, koska tuotanto oli paisunut niin suureksi, ett\u00e4 tilat eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 riitt\u00e4neet. Hanketta ei kuitenkaan pystytty toteuttamaan suunnitelmien mukaisesti yhdell\u00e4 kertaa. Tehtaalla ei silloisesta hyv\u00e4st\u00e4 menestyksest\u00e4 huolimatta ollut siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin katetta, ett\u00e4 lainaa olisi saanut riitt\u00e4v\u00e4sti.<\/p>\n

Johtaja Aarnio p\u00e4\u00e4tti, ett\u00e4 tehtaan laajennus toteutetaan v\u00e4hitellen yhti\u00f6n omilla varoilla. Vuosina 1937-38 pohjoissivulle rakennettiin yksikerroksinen tehdassali ja radanpuoleinen yksikerroksinen lastaus- ja konttoriosa korotettiin kaksikerroksiseksi, jotta toiseen kerrokseen saatiin lis\u00e4\u00e4 muovailutilaa.<\/p>\n

Lis\u00e4ksi rakennettiin varaston ja tehdasrakennuksen v\u00e4liin konttorihuoneisto pylv\u00e4ist\u00f6n varaan, jotta rakennuksen v\u00e4liss\u00e4 oleva ajotie s\u00e4ilyisi. Muutokset tehtiin taiteilija O. J. Ermalan suunnitelmien mukaan. Laajennushanke valmistui vuoden 1938 aikana.<\/p>\n

Vuonna 1939 toukokuussa tehtaassa syttyi tulipalo siten, ett\u00e4 tehtaan ullakko paloi ja kolmas kerros osittain. P\u00e4\u00e4tettiin, ett\u00e4 vahinkoja korjatessa tehdasta voidaan samalla taas laajentaa. J\u00e4lleen O. J. Ermala laati piirustukset. Pohjoissivulla ollut yksikerroksinen osa p\u00e4\u00e4tettiin korottaa kolmikerroksiseksi ja radan puoleinen sivu konttorirakennuksen r\u00e4yst\u00e4skorkeuteen. Rakennushanke saatiin p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen vuoden 1939 lokakuun loppuun menness\u00e4.<\/p>\n

\n
\"\"<\/a>

Urho Saukkosen ty\u00f6huone 1945 palon j\u00e4lkeen. Takana tehtaan vanha laboratorio. Mauno Mannelin 1945-1947. Espoon kaupunginmuseo.<\/p><\/div>\n<\/div>\n

Vuonna 1945 sattuneen palon j\u00e4lkeen aloitettiin j\u00e4lleen tehtaan rakentaminen. Rakennus valmistui vuoden 1948 aikana kolmikerroksisena. Pohjakerroksessa (ensimm\u00e4inen kerros) oli saven muokkaamiseen ja polttamiseen tarvittava laitteisto. Toisessa kerroksessa tapahtui saven ty\u00f6st\u00e4minen esineiksi ja sinne oli sijoitettu s\u00e4hk\u00f6uuni. T\u00e4ss\u00e4 kerroksessa sijaitsi my\u00f6s laboratorio ja ruokala. Kolmannessa kerroksessa tapahtui konevalu ja siell\u00e4 oli toiminnassa ”vacum-kraana”. Esineiden kuivaus tapahtui my\u00f6s t\u00e4ss\u00e4 kerroksessa. Ullakolla s\u00e4ilytettiin kipsimuotteja. Valmiit tuotteet vietiin varastoon, jonne oli k\u00e4ynti my\u00f6s konttoriosaston kautta.<\/p>\n

Tehdasrakennukseen tehtiin raaka-aineen ja tavaran kuljetusta varten hissi. Hissilaitteisto oli suurikokoinen ja sit\u00e4 varten rakennuksen keskiosaan t\u00e4ytyi rakentaa ”uloke”. Palon j\u00e4lkeen tehtiin my\u00f6s kellarikerros.<\/p>\n

\n
\"\"<\/a>

Ruokalan em\u00e4nt\u00e4 Siv\u00e9n ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n. J. Sakari Aarnion yksityiskokoelma.<\/p><\/div>\n<\/div>\n

Savi ja sen ty\u00f6st\u00e4minen<\/h4>\n

Raaka-aineeksi tarvittava savi saatiin tehtaan l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 olevalta pellolta, miss\u00e4 savea oli runsaasti. T\u00e4m\u00e4 punaiseksi palava luonnonsavi, ns. punasavi on matalapolttoisuutensa vuoksi hyvin k\u00e4ytt\u00f6kelpoista. Kerassa tuotteet poltettiin yleens\u00e4 900 asteen l\u00e4mm\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n

Saven nosto tapahtui talvella, jolloin pohjavedest\u00e4 oli v\u00e4hiten haittaa. Ampumiseen k\u00e4ytettiin kantopommeja. Pellolta kuorittiin p\u00e4\u00e4ll\u00e4 oleva multakerros pois ja noin 1,5-2,0 metrin korkuinen savikerros kaivettiin lapioilla irti ja kuljetettiin hevosella tehtaan l\u00e4helle kasaan, jossa se sai tekeyty\u00e4 parikin vuotta ennen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6nottoa. Kasasta savi ajettiin tarpeen mukaan hevosella tehtaaseen. Savi nostettiin j\u00e4rjestelm\u00e4llisesti ”sarkoja” pitkin. Tehtaan l\u00e4heisyyteen syntyi lampia. Monet valokuvat otettiin tehtaan edustalta, kun ty\u00f6ntekij\u00e4t seisoivat lampien keskelle j\u00e4tetyill\u00e4 saarilla. Keran aikana niit\u00e4 k\u00e4ytettiin my\u00f6s jonkun verran kala- ja uimalammikkoina.
\nSaven k\u00e4ytt\u00f6tarkoitus m\u00e4\u00e4ritteli, mit\u00e4 aineita pellolta nostettuun saveen lis\u00e4ttiin ja miten seos muokattiin. Savimassan t\u00e4ytyi itsess\u00e4\u00e4n olla tarpeeksi lujaa, jotta se kest\u00e4isi raakak\u00e4sittely\u00e4 monine ty\u00f6vaiheineen. Massan oli my\u00f6s pysytt\u00e4v\u00e4 koossa polton aikana, kunnes l\u00e4mm\u00f6n vaikutuksesta m\u00e4\u00e4r\u00e4tyt liuottimet tekev\u00e4t teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 eli ”sulattavat” kaikki aineosat toisiinsa.<\/p>\n

Muokkauksen loppuvaiheessa savi joutui savikraanoihin, joista muokattu savi ty\u00f6ntyi p\u00f6tk\u00f6in\u00e4 ulos. Koneita sanottiin makkarakraanoiksi. Muokatut savip\u00f6tk\u00f6t vietiin kellariin kypsym\u00e4\u00e4n, mink\u00e4 j\u00e4lkeen ne olivat vasta k\u00e4ytt\u00f6valmiit.<\/p>\n

Tehtaan alkuaikoina kukkaruukkuja ei valmistettu suodatetusta savesta, vaan kasalta tuotu savi muokattiin isolla savikraanalla sekoittamalla siihen hiekkaa ja samottia kraanauksen yhteydess\u00e4.<\/p>\n

Saviseoksen muovaus on vaihe, mik\u00e4 antaa esineelle muodon. Kerassa tuotteet syntyiv\u00e4t l\u00e4hinn\u00e4 nelj\u00e4ll\u00e4 tavalla: k\u00e4sin dreijaamalla, konemuovauksella, valamalla tai puristamalla.<\/p>\n

K\u00e4sin muovaaminen eli dreijaaminen tapahtui siten, ett\u00e4 savi sai muotonsa polkemalla py\u00f6riv\u00e4n savenvalupy\u00f6r\u00e4n eli dreijan avulla. Kerassa k\u00e4sin muovaamalla tehtiin etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 taidekeramiikkaa.<\/p>\n

Kerassa valmistettiin valamalla mm. ilmankostuttimia. Konemuovauksella valmistettiin kivivateja sek\u00e4 puristamalla kukkaruukkuja.<\/p>\n

\n
\"\"<\/a>

Valuosasto ennen vuotta 1945. Mauno Mannelin. Espoon kaupunginmuseo.<\/p><\/div>\n<\/div>\n

\n
\"\"<\/a>

Tehtaan konemuovausosasto kolmannessa kerroksessa. Mauno Mannelin 1945-1947. Espoon kaupunginmuseo.<\/p><\/div>\n<\/div>\n

Lasitus on t\u00e4rke\u00e4 osa saviesineiden pintak\u00e4sittely\u00e4, koska yleens\u00e4 tavanomaiset punasaviesineet eiv\u00e4t pid\u00e4 vett\u00e4. Keran tuotantoon kuuluivat t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 osana talouskeramiikka ja t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 esineiden turvallinen lasitus oli v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n. Lasitus saattoi olla v\u00e4rilt\u00e4\u00e4n l\u00e4pin\u00e4kyv\u00e4, mit\u00e4 k\u00e4ytettiin etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 juuri talouskeramiikassa. Lasituksesta saatiin v\u00e4rillist\u00e4 metalliyhdisteit\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ja t\u00e4m\u00e4 vuorostaan antoi rajattomat mahdollisuudet esineiden koristelemiseen.<\/p>\n

Jo 1930-luvulla johtaja Aarnio aloitti ”taistelun” lasitettujen kukkaruukkujen puolesta. Koska vanhan kansanperinteen mukaan kukat viihtyiv\u00e4t vain huokoisissa ruukuissa, eiv\u00e4t Keran kauniit ja helposti puhtaana pidett\u00e4v\u00e4t lasitetut ruukut menneet kaupaksi. My\u00f6hemmin tilanne kuitenkin muuttui, kun Arabian tehdas panosti lasitettujen ruukkujen valmistamiseen ja suuren tehtaan resurssein hoidetun markkinoinnin avulla sai k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4t toisiin ajatuksiin.<\/p>\n

Saven ty\u00f6st\u00e4minen tehtaalla vaati luonnollisesti melkoisen m\u00e4\u00e4r\u00e4n erilaisia koneita. Niit\u00e4 kuten edell\u00e4 k\u00e4vi jo ilmi, ostettiin v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti tehtaan perustamisen yhteydess\u00e4. Koneiden k\u00e4ytt\u00f6taidoissa lienee kuitenkin tehtaan alkuaikoina ollut puutteita. T\u00e4t\u00e4 osoittaa vuoden 1926 toimintakertomuksessa maininta, ett\u00e4 lietetetyn saven kuivaamisesta siten, ett\u00e4 savi oli kannettu miesvoimin ulos ulkopuolella oleviin pieniin altaisiin, joita veden haihduttamiseksi l\u00e4mmitettiin puilla. K\u00e4ytt\u00f6kelpoista savea oli t\u00e4ll\u00e4 menetelm\u00e4ll\u00e4 saatu vain 500 kiloa viikossa.<\/p>\n

Varastossa kyll\u00e4 oli ollut kauan k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 lietteen kuivaamista varten kone, josta vain oli puuttunut konepumppu. Kun puuttuva pumppu hankittiin, savea voitiin kuivata 720 kiloa viidess\u00e4 tunnissa. Varastossa oli seissyt k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 my\u00f6s seulalaite. Edell\u00e4 mainitut koneet otettiin toimintaan Aarnion toimesta. H\u00e4n kiinnitti erityist\u00e4 huomiota juuri koneiden hyv\u00e4ksik\u00e4ytt\u00f6\u00f6n eri prosesseissa.<\/p>\n

1920-luvun lopussa ostettiin t\u00e4ysautomaattinen ruukkukone ja suihkulaite koristelemista varten sek\u00e4 pari kuulamylly\u00e4 ja savivalssi.<\/p>\n

Vuonna 1939 ostettiin pys\u00e4hdyksiss\u00e4 olleelta Rakkolanjoen keramiikkatehtaalta kaksi suotopuristinta. T\u00e4ll\u00f6in hankittiin my\u00f6s muovauskoneita ja puhdistuskoneita. Koneita hankittiin aina tarpeen ja varojen mukaan.<\/p>\n

Tehtaan loppuaikana hankittiin Amerikasta huippunykyaikainen makkarakraana. Kun tehdas lopetti toimintansa, Arabian tehdas osti sen. Muut koneet myytiin romuna.<\/p>\n

Tehtaassa oli aluksi vain kaksi suoraliekin uunia. Uunit joutuivat luonnollisesti my\u00f6s parannusten kohteeksi laajennusten yhteydess\u00e4. Vuonna 1939 molemmat \u00e4\u00e4riuunit rakennettiin kammiouuneiksi ja niiden v\u00e4liss\u00e4 oleva uuni j\u00e4i suoraliekin uuniksi. Muutosten j\u00e4lkeen tehtaan uunitilavuus kohosi 61 m3, mik\u00e4 riitt\u00e4\u00e4 40 tonnin tavaram\u00e4\u00e4r\u00e4n polttoon viikossa tai kappaleissa laskettuna 20 000 esineen polttoon viikossa. Vuoden 1945 palon j\u00e4lkeen uuneja todenn\u00e4k\u00f6isesti oli viisi, joista yksi oli pieni s\u00e4hk\u00f6uuni.<\/p>\n

Polttouunit l\u00e4mmitettiin l\u00e4hes koko toiminnan ajan haloilla. Osa tehtaan tarvitsemasta energiasta tuotettiin vuoteen 1939 saakka omalla imukaasugeneraattorilla. Vuonna 1939 Grankullan kauppala sitoutui toimittamaan riitt\u00e4v\u00e4n m\u00e4\u00e4r\u00e4n s\u00e4hk\u00f6\u00e4 tehtaalle.<\/p>\n

Tehtaan henkil\u00f6kunta<\/h4>\n

Tehtaan henkil\u00f6kuntaan kuului ensimm\u00e4isen viiden vuoden aikana keskim\u00e4\u00e4rin 20 ty\u00f6ntekij\u00e4\u00e4 ja seuraavana viisivuotiskautena 26. Vuonna 1934 ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4 oli 31 ja vuonna 1941 heit\u00e4 oli 40. 1940-luvun lopulla ja 1950-luvun alussa ty\u00f6ntekij\u00f6iden m\u00e4\u00e4r\u00e4ksi on arvioitu jopa 115. Ty\u00f6ntekij\u00f6iden m\u00e4\u00e4r\u00e4 kuitenkin j\u00e4lleen supistui 1950-luvun loppupuolelle tultaessa. Tehtaan ty\u00f6ntekij\u00e4t olivat tehtaan l\u00e4hiymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4 ja rantaradan varrelta. Tehtaan puolesta oli muutamia asuntoja. Tehtaanjohtajan Rauhala-nimisell\u00e4 tontilla oli aittarakennus ja sauna-asuinrakennus, joissa asui tehtaan ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4. Vieress\u00e4 olevalla L\u00e4rkelundin tontilla oli my\u00f6s ty\u00f6ntekij\u00f6ille tarkoitettu asuinrakennus. Kauniaisissa oli tehtaan ty\u00f6ntekij\u00f6ille varattu Blankettin huvila Asematie 8:ssa.<\/p>\n

Tehtaan henkil\u00f6kuntaan kuului muutamia ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4, jotka olivat olleet tehtaan palveluksessa alusta tai l\u00e4hes alusta alkaen. Monet ty\u00f6ntekij\u00e4t olivat perustaneet kotinsa tehtaan l\u00e4helle ja n\u00e4in juurtuneet alueeseen ja tehtaaseen. Nuoret, etenkin perheett\u00f6m\u00e4t ty\u00f6ntekij\u00e4t saattoivat vaihtaa ty\u00f6paikkaa helpommin.<\/p>\n

Keramiikkatehtaiden ty\u00f6ntekij\u00e4t kuten lasitehtaidenkin hakeutuivat ty\u00f6h\u00f6n tehtaalta toiselle. Kupittaan Savitehtaalta tuli ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4 Keran tehtaalle ja p\u00e4invastoin. Kun Kauklahden Lasitehdas lopetti toimintansa vuonna 1951, sielt\u00e4 siirtyi muutamia ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4 Keran palvelukseen.<\/p>\n

Saven muokkaaminen pellolta nostetusta m\u00f6hk\u00e4leest\u00e4 kukkaruukuksi tai hienon hienoksi taide-esineeksi vaati suuren m\u00e4\u00e4r\u00e4n eri ty\u00f6vaiheita ja niit\u00e4 tekevi\u00e4 ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4. Saven nostaminen ja kuljettaminen l\u00e4heisilt\u00e4 pelloilta ihmis- ja hevosty\u00f6voimalla vaati omat tekij\u00e4ns\u00e4. Savimiehet muokkasivat saven koneissa k\u00e4ytt\u00f6kelpoiseksi raaka-aineeksi. Saven muovaaminen eri menetelmill\u00e4 vaati muottien tekij\u00e4\u00e4, konemuovaajaa, muottien tyhjent\u00e4j\u00e4\u00e4 ja siirt\u00e4j\u00e4\u00e4, piikkien ly\u00f6j\u00e4\u00e4, puhdistajaa, liitt\u00e4j\u00e4\u00e4, valajaa, jne. Raaka-aineen ja esineiden siirt\u00e4minen vaati kantajia. Muovaamisen j\u00e4lkeen tarvittiin mm. polttajaa, silaajaa, lasittajaa ja koristelijaa. Tuotteiden varastointi ja toimitukset vaati varastonhoitajan, esineiden kuljettajan, pakkaajat ja pakkauslaatikoiden tekij\u00e4t. Esineet kuljetettiin alkuaikoina hevosella. Tehtaan koneiden hoito vaati asentajia ja laitosmiehi\u00e4.<\/p>\n

Tehdas tarvitsi asioiden hoitamiseksi johtajan lis\u00e4ksi johtohenkil\u00f6st\u00f6\u00e4 esimerkiksi teknillisen johtajan, ty\u00f6njohtajia sek\u00e4 osaavan konttorihenkil\u00f6kunnan. Tuotteiden menekin takaamiseksi tarvittiin myyntihenkil\u00f6st\u00f6\u00e4. Tehtaassa oli my\u00f6s ruokala ja sen toiminnasta vastaavat henkil\u00f6t.<\/p>\n

\n
\"\"<\/a>

Kera Oy:n toimistohenkil\u00f6kuntaa. Espoon kaupunginmuseo.<\/p><\/div>\n<\/div>\n

Keramiikkatehdas ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n voinut toimia ilman taideteollista koulutusta saaneita suunnittelijoita. Tehtaalla ty\u00f6skenteli samaan aikaan yleens\u00e4 muutama koulutuksen saanut taiteilija tuotemallien suunnittelijoina. Vuonna 1934 heit\u00e4 oli nelj\u00e4, my\u00f6hemmin tehtaan huippukautena taiteilijoita on arvioitu olleen kuudesta seitsem\u00e4\u00e4n. Todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4 on, ett\u00e4 t\u00e4h\u00e4n lukuun on laskettu mukaan my\u00f6s ne ty\u00f6ntekij\u00e4t, joilla ei ollut varsinaista taidekoulutusta, vaan olivat sill\u00e4 tavalla taiteellisesti lahjakkaita, ett\u00e4 osasivat koristella tai jopa suunnitella esineit\u00e4. Koska tehdas toimi nelisenkymment\u00e4 vuotta, siell\u00e4 ehti toimimaan suuri joukko taiteilijoita. Tehtaan tuotantoon liittyv\u00e4t mallikirjat antavat tietoa yksitt\u00e4isten esineiden suunnittelijoista ja suunnitteluvuodesta. Esineen pohjassa olevat nimikirjaimet eiv\u00e4t aina kerro, onko esine juuri kyseisen henkil\u00f6n suunnittelema. Nimikirjaimet saattavat olla my\u00f6s henkil\u00f6n, joka on ainoastaan tehnyt koristemaalauksen esineeseen.<\/p>\n

1930-luvulla Grankullan Saviteollisuuden palveluksessa oli monta tasokasta taiteilijaa. Tehdashan eli tuolloin hyv\u00e4\u00e4 kasvun aikakautta, mm. koriste-esineiden m\u00e4\u00e4r\u00e4 laajeni huomattavasti.<\/p>\n

Kerttu Suvanto toimi tehtaalla vuosina 1934-35. H\u00e4n suunnitteli maljakoita ja kannuja. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen h\u00e4n siirtyi Kupittaan Saviteollisuuden palvelukseen taiteelliseksi johtajaksi.<\/p>\n

Valentine Modig oli tehtaalla vuosina 1934-37. H\u00e4n suunnitteli koriste-esineit\u00e4 kuten Suvantokin. H\u00e4n l\u00e4hti my\u00f6s keralta Kupittaalle.<\/p>\n

Eva Dromberg ja Ines H\u00e4ggqvist ty\u00f6skenteliv\u00e4t my\u00f6s tuolloin tehtaalla. He suunnittelivat kukkaruukkuja ja koriste-esineit\u00e4.<\/p>\n

1930-luvulla tehtaalle tuli muutamia ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4, joiden palvelusuhde kesti aina 1950-luvulle saakka.<\/p>\n

Eva Corander suunnitteli tehtaalle talouskeramiikkaa jo 1930-luvun loppupuolella. H\u00e4n suunnitteli mm. teekalustoja, mukeja, kynttil\u00e4njalkoja ja koristekeramiikkaa. Corander oli kiinnostunut my\u00f6s lasittamisesta.<\/p>\n

K. A. Wallin, tehtaan lasittajamestari suunnitteli my\u00f6s itse jonkin verran esineit\u00e4. H\u00e4n oli eritt\u00e4in taidokas ja arvostettu lasittaja.<\/p>\n

Sigurd Kjellberg on my\u00f6s henkil\u00f6, joka antoi mittaamattoman panoksen tehtaan toimintaan. H\u00e4n oli tehtaan k\u00e4sinmuovaaja ”dreijaaja”. H\u00e4n dreijasi yksityisesti my\u00f6s tunnetuille taiteilijoille kuten Toini Muonalle ja Marita Lybeckille. Kjellberg suunnitteli my\u00f6s jonkin verran mm. koriste-esineist\u00f6\u00e4.<\/p>\n

Artturi Numminen on my\u00f6s henkil\u00f6, jota ei voi Keran tehdasta tarkasteltaessa unohtaa. H\u00e4n tuli Keralle Kupittaan Saviteollisuuden palveluksesta 1930-luvulla ja ty\u00f6skenteli tehtaassa aina 1950-luvulle saakka. Numminen oli Keralla kipsimuottien tekij\u00e4. H\u00e4n suunnitteli muutamia esineit\u00e4 tuotantoon. Nummisen taiteellisuus p\u00e4\u00e4si esille vapaasti tehdyiss\u00e4 saviveistoksissa, jotka useasti esittiv\u00e4t kansantyyppej\u00e4 humoristisella tavalla.<\/p>\n

1940-luvulla tehtaan taiteilijajoukko sai uusia tekij\u00f6it\u00e4 joukkoonsa, Rauha Ahosen, Ritva Karpion, Maire Pietik\u00e4isen ja Viola Lindrothin. He suunnittelivat koriste-esineit\u00e4, kuten maljakoita. Lindroth oli mieltynyt el\u00e4inhahmoihin, mm. bambit olivat h\u00e4nen erikoisalaansa.<\/p>\n

1950-luvulle tultaessa Keran taiteilijajoukko uudistui melkoisesti. Hallitsevassa asemassa suunnittelussa oli k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisten ja esteettisesti kauniiden esineiden tuottaminen.<\/p>\n

Terttu Salonen toimi Keralla suunnittelijana vuosina 1949-55. H\u00e4n suunnitteli k\u00e4ytt\u00f6keramiikkaa kuten vuokia, kulhoja jne. H\u00e4n pyrki luomaan yhteensopivia kokonaisuuksia. Esimerkiksi kulhon kansi el ollut pelkk\u00e4 kansi, vaan sit\u00e4 voitiin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 eri tarkoituksiin.<\/p>\n

Tehtaalla oli tuolloin suunnittelijoina my\u00f6s Viola Gr\u00f6nmark, Anneli Hautaa, Hilkka Allonen ja Elsa J\u00e4ms\u00e4.<\/p>\n

Marita Lybeck oli Keralla taiteellisena johtajana vuosina 1957-58. H\u00e4nell\u00e4 oli aikaisemmin ollut oma paja, Emmel, Kauniaisissa. H\u00e4n suunnitteli my\u00f6s erilaisia ruoka-astiastoja mm. ”Koto-astiaston”, kukkaruukkuja ja my\u00f6s koriste-esineist\u00f6\u00e4. Lybeckin suunnittelua hallitsi k\u00e4ytt\u00f6kelpoisuus ja tyylikkyys.<\/p>\n

Keran tehtaalla oli my\u00f6s pitk\u00e4\u00e4n olleita ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4, joista oli ajan my\u00f6t\u00e4 tullut kuin osa tehdasta. Heist\u00e4 mainittakoon valuty\u00f6ss\u00e4 ollut Maija Puttonen, laitosmies Sar\u00e9n, monitoimimies Rantanen ja ennen kaikkea teknillinen johtaja Urho Saukkonen.<\/p>\n

Keran tehtaalla k\u00e4vi my\u00f6s joukko ulkopuolisia taiteilijoita mm. V\u00e4in\u00f6 Aaltonen, Jyrki M\u00e4ntynen, Alpo Sailo ja Ville Wallgren polttamassa t\u00f6it\u00e4\u00e4n. Keran yksi myyntiartikkeli oli muovailusavi.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Kera Oy:n ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4 toukokuussa 1950
Ryhm\u00e4kuva Kera Oy:n ty\u00f6ntekij\u00f6ist\u00e4 31.5.1950. Henkil\u00f6t edest\u00e4 lueteltuna oikealta: — Huhta, Kerttu Kassim\u00e4ki, , — Juvonen, Elsa \u00d6hrnmark, Lilja Halen, Rauha Anteroinen, Kalevi Kaski, Toini Leino, Hilma Forsti, Liisa Lepp\u00e4l\u00e4, Artturi Numminen, Marjatta Tuominen, Reino Tamminen, Impi Oinonen, Alli Karhunen, Margareta \u00d6hman, Elsa Suominen, Maria Puttonen, Pauli Silvensaari, — Saren, Eine Stenberg, — Virtanen, Hannu Gr\u00f6nlund, Helga M\u00e4ki, Rosa Glader, — Haltia, Karin L\u00f6fman, Agnes Reijonen, Hilja Hietanen. Espoon kaupunginmuseo 1950.<\/p><\/div>\n

\n
\"\"<\/a>

Varastonhoitaja Jarl Gr\u00f6nlund valitsee esineit\u00e4 varastosta. Fennia Kuva. Espoon kaupunginmuseo.<\/p><\/div>\n<\/div>\n

Tehtaan tuotanto<\/h4>\n

Viherlaakson Kattotiili Oy perustettiin aluksi tiilitehtaaksi kuten monet muutkin keramiikkatehtaat maassamme. Tuotanto l\u00e4hti kuten artikkelin alussa ilmeni suuntautumaan heti kukkaruukkujen, talouskeramiikan ja koriste-esineiden valmistukseen. Ensimm\u00e4inen s\u00e4ilynyt tehtaan tuotteiden hinnasto on vuodelta 1928. Sen j\u00e4lkeen tehdas painatti hinnastoja l\u00e4hes vuosittain.<\/p>\n

Hinnastot antavat my\u00f6s hyv\u00e4n kuvan tuotannon kehityksest\u00e4. Vuoden 1928 luettelossa oli 190 tuotenumeroa. 1930-luku oli voimakasta kasvun kautta. T\u00e4st\u00e4 esimerkkin\u00e4 se, ett\u00e4 vuoden 1935 hinnastossa tuotteita oli jo 400.<\/p>\n

\n
\"\"<\/a>

Artturi Nurmisen saviveistos Naurava j\u00e4tk\u00e4 vuodelta 1937. Mauno Mannelin. Espoon kaupunginmuseo.<\/p><\/div>\n<\/div>\n

Keran tuotannossa<\/span> oli my\u00f6s artikkeleita, jotka otettiin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n l\u00e4hes tehtaan alussa ja ne pysyiv\u00e4t tuotannossa muuttumattomana loppuun saakka. T\u00e4h\u00e4n sarjaan kuuluvat talousesineet kuten kivivadit, tulenkest\u00e4v\u00e4t vuoat ja karjalanruukut. N\u00e4m\u00e4 olivat my\u00f6s tuotteita, joista Kera tunnettiin. Kukkaruukuissa perustuotanto pysyi melko samana, mutta niit\u00e4 suunniteltiin my\u00f6s ajan virtausten mukaisesti.<\/p>\n

Keran tuotantoon kuuluivat nimikkeell\u00e4 ”erilaiset tarvikkeet” my\u00f6s joukko mielenkiintoisia ja juuri Keralle ominaisia esineit\u00e4 kuten ilmankostuttimet, kukkopillit, kynttil\u00e4njalat, tuhkakupit ja sein\u00e4lautaset. Keran tehdas teki tuotantoaan tunnetuksi osallistumalla erilaisille messuille kuten asunto-, puutarha- ja suurmessuille. Keran edustaja kulki my\u00f6s eri puolilla Suomea esittelem\u00e4ss\u00e4 tehtaan tuotteita. Kera pyrki viem\u00e4\u00e4n tuotantoaan my\u00f6s ulkomaille. Ruotsiin onnistuttiin viem\u00e4\u00e4n jonkin verran.<\/p>\n

Markkinointikohteina olivat lis\u00e4ksi Amerikka ja Saksa, mutta vienti n\u00e4ihin maihin ei l\u00e4htenyt yrityksist\u00e4 huolimatta k\u00e4yntiin.<\/p>\n

Keran tuotantoon ehti kuulua 40 toimintavuoden aikana runsaasti erilaisia malleja, etenkin koriste-esineit\u00e4. N\u00e4it\u00e4 esineit\u00e4 on edelleen olemassa yksityiskodeissa ja kokoelmissa muistuttamassa tehtaan olemassaolosta, vaikka tehdas on jo aikap\u00e4ivi\u00e4 sitten siirtynyt historian sivuille.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Grankullan Saviteollisuus Oy, n\u00e4yttely. J. Sakari Aarnion yksityiskokoelma.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Kera Oy:n n\u00e4yttely, katettu p\u00f6yt\u00e4, astioiden suunnittelija Marita Lybeck. 1950-1959. Espoon kaupunginmuseo.<\/p><\/div>\n

TOIMINIMET:<\/p>\n

VIHERLAAKSON KATTOTIILI OY\u00a01917-1919<\/p>\n

VIHERLAAKSON SAVITEOLLISUUS OY\u00a01920-1922<\/p>\n

GRANKULLAN SAVITEOLLISUUS OY\u00a01922-1935<\/p>\n

KERA OY\u00a01936-1958<\/p>\n

L\u00e4hteet:<\/p>\n

Espoon kaupunginmuseon asiakirja-, haastatteluja valokuva-arkisto Museoviraston historian toimiston keramiikka-arkisto<\/p>\n

Keramiikkatehtaiden hinnastot (Kera, Kupittaa, Arabia)<\/p>\n

J. Sakari Aarnion yksityiskokoelma<\/p>\n

Heikki Hyv\u00f6nen, Suomalaista keramiikkaa, Porvoo 1983 Kyllikki Salmenhaara, Keramiikka, Keuruu<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Pirkko Sillanp\u00e4\u00e4 Artikkeli on julkaistu Viherlaaksolaiset ry:n 35-vuotisjuhlajulkaisussa vuonna 1992. Espoon Nuijalassa (Klobbskog) vuosina 1917\u20141958 toimineella keramiikkatehtaalla, viimeisimm\u00e4lt\u00e4 nimelt\u00e4 Kera Oy, on takanaan pitk\u00e4 ja vaivalloinen historia. Tehdas on koostaan ja tuotannon monipuolisuudesta huolimatta edelleen melko tuntematon. Sen toiminnasta ja …<\/span> Jatka lukemista →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":288,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"om_disable_all_campaigns":false,"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"_uf_show_specific_survey":0,"_uf_disable_surveys":false,"footnotes":""},"class_list":["post-1131","page","type-page","status-publish","hentry"],"aioseo_notices":[],"featured_image_src":null,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/yritykset\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/1131","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/yritykset\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/yritykset\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/yritykset\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/yritykset\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1131"}],"version-history":[{"count":28,"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/yritykset\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/1131\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1212,"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/yritykset\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/1131\/revisions\/1212"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/yritykset\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/288"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/yritykset\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1131"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}