{"id":1413,"date":"2023-08-09T11:53:20","date_gmt":"2023-08-09T08:53:20","guid":{"rendered":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/yritykset\/?page_id=1413"},"modified":"2026-03-08T05:56:28","modified_gmt":"2026-03-08T03:56:28","slug":"kauppoja-ja-yrittajia-kotikulmillani","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/yritykset\/tarinoita-yritysmaailmasta\/kauppoja-ja-yrittajia-kotikulmillani\/","title":{"rendered":"Kauppoja ja yritt\u00e4ji\u00e4 lapsuuteni kotikulmilla"},"content":{"rendered":"

Aapo Kirvesniemi<\/em><\/p>\n

\n
\"\"

30-luvun alussa oli kotiseudullani ainoastaan Tr\u00e4sk\u00e4ndan vanhaan kartanoon liittyv\u00e4\u00e4 asutusta.<\/p><\/div>\n<\/div>\n

Espoon nykyisille kaupunginosille, Lippaj\u00e4rvi, J\u00e4rvenper\u00e4, Laaksolahti, alkoi kiinte\u00e4\u00e4 omakotiasutusta kehitty\u00e4 30-luvun alkupuolesta l\u00e4htien. Aikaisempi asutus oli nojautunut alueen kartanoiden tarvitseman ty\u00f6v\u00e4en asuttamiseen. Heid\u00e4n p\u00e4ivitt\u00e4iset ruokatarpeensa tulivat p\u00e4\u00e4asiallisesti hoidetuksi kartanoiden omasta tuotannosta. Helsingin l\u00e4heisyys mahdollisti muiden tarpeiden hoitumisen kaupunkimatkoilla.<\/p>\n

Olen muuttanut vanhempieni kanssa Lippaj\u00e4rven Heiniemeen 1938. T\u00e4ss\u00e4 kirjoituksessa kerron muistikuviani lapsuuteni ja nuoruuteni ajoilta. Esitys on todellakin koottu muistikuvista ja olen kovin kiitollinen, jos niihin tulee oikaisuja ja koko Espoon perinneseura suurine lukijam\u00e4\u00e4rineen olisi todella kiitollinen, jos viel\u00e4 l\u00f6ytyisi lis\u00e4yksi\u00e4.<\/p>\n

Huvila-asutuksen my\u00f6t\u00e4 syntyi alueille pienehk\u00f6j\u00e4 kauppoja, yksityisin\u00e4 yrityksin\u00e4 ja varsin pian my\u00f6s Elanto silloin johtavana osuustoimintaliikkeen\u00e4 n\u00e4ki liikemahdollisuuden kes\u00e4asukkaiden palvelemisessa. Kylien kes\u00e4asukkaiden kokoontumispaikkoina ja virkistystuotteiden, pilsnerin, limonadin ja j\u00e4\u00e4tel\u00f6n ostopaikkoina toimivat kioskit. Kioskien etuna oli aukioloaika eli ne toimivat my\u00f6h\u00e4\u00e4n iltaisin ja lauantaisin ja sunnuntaisen, jolloin muut kaupat olivat suljettuina. Kioskit olivat nuorison kokoontumispaikkoja, joissa lis\u00e4houkutteina oli usein tikanheittopaikka tai biljardia muistuttava korona pelip\u00f6yt\u00e4. Varttuneemmille, fyysisesti vahvemman sukupuolen edustajille saattoi kioskista myyt\u00e4v\u00e4 pilsneri olla sunnuntaiaamuna hyvin kaupaksi menev\u00e4 artikkeli. Kioskit myiv\u00e4t my\u00f6s tupakkaa. Yll\u00e4tysvieraita varten l\u00f6ytyi kahvipaketti ja keksilajitelmia.<\/p>\n

Tuotteet kaupoissa ennen 1950 lukua<\/h4>\n

Kauppojen valikoimat nykytasoon verrattuna olivat kovin v\u00e4h\u00e4iset. Jos esim. maitotuotteita oli, myytiin ne tonkasta mittakauhalla nostettuna ostajan omaan maitokannuun. Maito, kuorittu maito eli kurri, josta siis kerma oli poistettu ja piim\u00e4 olivat vaihtoehdot. Voi myytiin veitsell\u00e4 leikaten isosta useita kiloja painavasta palasta. Juustoja oli joitakin lajeja, joista isoreik\u00e4inen emmental oli yleisin. Se my\u00f6s leikattiin aina suuremmasta kiekosta, pienpakkauksia ei ollut. Valittu pienempi pala k\u00e4\u00e4rittiin voipaperiin, punnittiin ja k\u00e4\u00e4rittiin viel\u00e4 p\u00e4\u00e4llyspaperiin. Mit\u00e4\u00e4n suolaisuusvaihtoehtoja ei ollut, ja voi oli todella suolaista paremman s\u00e4ilyvyyden takaamiseksi. Kerma myytiin my\u00f6s omaan astiaan. Maitoa ei ollut k\u00e4sitelty, joten kerma nousi luonnostaan pintaan ja mahdollisti herkullisen viilin valmistamisen kotona. Jugurttia, rahkaa ja raejuustoa ei tunnettu.<\/p>\n

Lihatuotteet olivat pikkukaupoissa harvinaisia. J\u00e4\u00e4hdytyslaitteita ei niiss\u00e4 viel\u00e4 kolmekymment\u00e4luvulla ollut, joten ainoita lihajalostustuotteita olivat s\u00e4ilykkeet ja kestomakkarat. Kuvaava esimerkki tulee is\u00e4ni kertomana. Kun taloamme rakennettiin 1938 kev\u00e4ttalvella, rakennusmiehille ostettiin lounasruoat paikallisesta puodista. Koska makkarat eiv\u00e4t kokemuksen mukaan aina olleet aivan tuoreita, is\u00e4ni oli ostanut kaikki kaupan makkaravarastot kerralla tyhjiksi. H\u00e4n laski, ett\u00e4 kauppiaan on nyt pakko ostaa uudet lajitelmat, joten seuraavalla ostoskerralla on ainakin suurempi todenn\u00e4k\u00f6isuus, ett\u00e4 tavara olisi tuoretta.<\/p>\n

Kalan suhteen tilanne oli kotikulmieni kaupoissa lapsuuteni aikoihin viel\u00e4 heikompi. S\u00e4ilykkeit\u00e4 toki oli, mutta muu kalan tarjonta rajoittui suolasilleihin. Vartuin jo aivan nuorukaiseksi ennen kuin silli alkoi maistua, niin etovan vaikutuksen haiseva sillitynnyri paikallisen Elannon tiskin takana oli kehitt\u00e4nyt. Silakkaa oli kuitenkin melko usein tiskill\u00e4 ja kev\u00e4isin kotitarvekalastajien haukisaaliista riitti aina jokunen kauppaankin. Nykyisin eniten k\u00e4ytetty kala on ns. norjan lohi. Lapsuudessani suurin kes\u00e4n herkku oli graavisuolattu lohi, jota Helsingin kauppatorilta ostettiin muutama sata grammaa juhannuksen juhlap\u00f6yt\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Viljatuotteiden, leiv\u00e4n, jauhojen ja leivonnaisten suhteen tilanne oli varsin hyv\u00e4. Pilaantumisvaaraa ei joissakin tuotteissa, kuten n\u00e4kkileiv\u00e4ss\u00e4 ollut lainkaan. Espoon alan ikoni, Halmeen Leipomo toimitti jo silloin laatutavaraa. Pullaa oli ja jotkut leivostuotteet, kuten pinkinv\u00e4rinen, suorakulmainen, sokerikuorrutettu Elannon aleksanterinleivos on j\u00e4\u00e4nyt lapsuusajan nautinnoista mieleen.<\/p>\n

Vihanneksia ja juureksia tuli kauppoihin niiden valmistumis- ja kypsymisaikojen mukaan. Talvella ei ollut mit\u00e4\u00e4n siit\u00e4 vehreydest\u00e4 mik\u00e4 nykyisin kohtaa ostajan. Ainuttakaan tuoretta mausteyrtti\u00e4 ei talvella n\u00e4kynyt ja hedelmist\u00e4kin ainoastaan omenia oli syksyisin, mutta ei en\u00e4\u00e4 keskitalvella. Vihanneksia edusti oikeastaan yksi ainoa tuote – suolakurkku. Kotimaisia marjoja ei kaupoissa myyty, oletettiin ja niin my\u00f6s tapahtui, eli h\u00e4n, joka halusi mustikoita, menk\u00f6\u00f6n itse poimimaan. Sipuli, hyvin kuivattuna s\u00e4ilyv\u00e4, sis\u00e4ltyi kauppojen valikoimaan.<\/p>\n

Vaikka tarkastelun alaisella kotiseutuni alueella ei en\u00e4\u00e4 suuria kartanoita maanviljelystiloina ollutkaan, oli kuitenkin puutarhaviljely\u00e4. Wiln\u00e4sin kartano, oli vuorineuvos Riislan omistuksessa oleva viljelystila, jolla oli my\u00f6s pienimuotoista vihannes ja juurikasviljely\u00e4. Puutarhaviljelij\u00e4 Hallgren ei viel\u00e4 silloin sotien aikaan ollut erikoistunut kukka-alalle, vaan kasvatti myyt\u00e4v\u00e4ksi erikoisesti kukkakaalia. Espoon s\u00e4hk\u00f6n muuntajanhoitaja Holmstr\u00f6m viljeli my\u00f6s monia puutarhatuotteita, joita riitti oman tarpeen lis\u00e4ksi myyt\u00e4v\u00e4ksi. Juureksia edustivat perunat, porkkanat, punajuuret ja lihakeittoon tarvittava selleri. Sipuli oli my\u00f6s yleinen tuote. Perunoissa ei ollut mit\u00e4\u00e4n lajien erotus tarvetta, ei ollut sikli\u00e4, ei puikulaa, oli vain peruna.
\nSota-aikaan olivat useimmat elintarvikkeet tiukasti s\u00e4\u00e4nn\u00f6steltyj\u00e4, eli ne olivat kortilla. Kortti oli paperinen yleens\u00e4 A-5:n kokoinen arkki. Arkissa oli omistajan nimi ja pienet irti leikattavat lipukkeet. Kaikkien myyj\u00e4tt\u00e4rien kaulassa roikkui pienet tylpp\u00e4ter\u00e4iset sakset, jolla lipukkeet leikattiin ennen tuotteen luovuttamista.<\/p>\n

Tarkasteluni pid\u00e4ttyy kohteisiin, joita perheemme k\u00e4ytti, joitakin l\u00e4hes jokap\u00e4iv\u00e4isesti. Kauppamatkat tehtiin yleens\u00e4 jalkaisin, poikkeustapauksessa polkupy\u00f6r\u00e4ll\u00e4. Autoa meill\u00e4 ei ollut. Esitykseni on muistelu eik\u00e4 se pyri historialliseen tarkkuuteen eik\u00e4 voi sit\u00e4 ollakaan. Olen pyrkinyt kertomaan ensisijaisesti omaan kokemukseeni liittyvist\u00e4 kohteista suunnilleen 1960 luvulle saakka. My\u00f6hemm\u00e4t havainnot pid\u00e4ttyv\u00e4t l\u00e4hinn\u00e4 vain mainintaan. Jotkut kuvaukset olen kuullut vanhemmiltani. Kaikki tarkennukset korjaukset ja lis\u00e4ykset ovat tervetulleita ja otetaan huomioon.<\/p>\n

Petterssonin kauppa<\/h4>\n
\n
\"\"

Petterssonin kaupan sis\u00e4\u00e4nk\u00e4ynti oli talon toisella puolella. Oikealla oli kaupan varastorakennus kellareineen. Rakennuksessa toimi posti jonkin aikaa 50-luvulla. Talo toimii nyt yksityisasuntona. Kuva: Aapo Kirvesniemi.<\/p><\/div>\n<\/div>\n

\n
\"\"

Kauppias hymyilee ja asiakas hymyilee, kauppa k\u00e4y. Kuva: Espoon kaupunginmuseo.<\/p><\/div>\n<\/div>\n

Kun vanhempani ja min\u00e4 muutimme Helsingin keskikaupungilta Lippaj\u00e4rven Heiniemeen vappuna 1938, seudun l\u00e4hin ja ainoa kauppa oli neiti Dagmar Petterssonin (s.1889) puoti. Siis se, josta is\u00e4ni oli jo talomme rakennusaika ostanut makkaravaraston. Kaupparakennus sijaitsee edelleen, nyt yksityisasuntona Tr\u00e4sk\u00e4ndan Puistokadun alussa m\u00e4en p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Kauppaa pit\u00e4nyt neiti Dagmar Pettersson oli Nedre R\u00f6\u00f6sin Vanhassakyl\u00e4ss\u00e4 olevaa tilaa viljelleen Svante Petterssonin sisko. Kauppa oli koulumatkan varrella ja useasti tuli siell\u00e4 piipahdettua. Jo ulkosein\u00e4lt\u00e4 on piirtynyt muistikuva. Sein\u00e4ll\u00e4 oli komea emalitekniikalla tehty mainoskyltti, jossa oli pesuaine kanisteri kuvattuna. Ainoa sana siin\u00e4 oli \u201dPERSIL\u201d. Jostakin, tosin helposti ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 t\u00e4m\u00e4 sana oli sen aikaiseen s\u00e4\u00e4dylliseen kielenk\u00e4ytt\u00f6\u00f6n tottuneesta alakoululaisesta kovin huvittava.<\/p>\n

Toinen erikoisuus, pieness\u00e4 kauppatilassa oli iso nahkasohva. Se oli saattanut olla aikaisemmin auton istuin, sill\u00e4 pehmusteen alla oli ter\u00e4sjouset, jotka istuuduttaessa p\u00e4\u00e4stiv\u00e4t todella \u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4n r\u00e4min\u00e4n. Neiti Pettersson asui kaupan takahuoneessa, joten h\u00e4nelle sohvan r\u00e4min\u00e4 oli merkki, ett\u00e4 kaupassa oli asiakas. Asiakkaat tiesiv\u00e4t my\u00f6s t\u00e4m\u00e4n systeemin, ja jos palvelua ei alkanut kuulua, oli parasta rym\u00e4ht\u00e4\u00e4 sohvalle. Merkki\u00e4\u00e4neen luottaminen koitui kyll\u00e4 pari kertaa vahingoksi, sill\u00e4 myym\u00e4l\u00e4varkaat tyhjensiv\u00e4t puodin Tiesiv\u00e4t varmaan, ett\u00e4 houkuttelevalle sohvalle ei pid\u00e4 asettua.<\/p>\n

Neiti Petterssonin \u00e4idinkieli oli ruotsi, mutta h\u00e4n puhui kyll\u00e4 oikein hyv\u00e4\u00e4 suomea. Joskus hieman piti mietti\u00e4, kumpaa tarkoitettiin, kun jotain kysytt\u00e4ess\u00e4 vastaus oli \u201d ei—on \u201d.<\/p>\n

Lapsia palveltiin yst\u00e4v\u00e4llisesti, vaikka ostokset olivatkin kovin vaatimattomia. Neiti Petterssonin yst\u00e4v\u00e4llinen olemus ja hersyv\u00e4 nauru ovat lapsuuteni mukavia muistoja. Makeisia ei ollut, mutta er\u00e4s keksint\u00f6 korvasi puutteen, -porkkana murut. Porkkana on sokeripitoinen juures ja kuivaus viel\u00e4 tiivist\u00e4\u00e4 makeuden. V\u00e4ri on herkullisen punertava ja tuote myytiin pussissa, jonka painoasu oli my\u00f6s herkullisuutta korostava. Virvoitusjuomia oli joitakin lajeja. Pullot s\u00e4ilytettiin viile\u00e4ss\u00e4 kellarissa l\u00e4hell\u00e4 olevassa toisessa rakennuksessa.<\/p>\n

Kaupassa oli my\u00f6s muita tuotteita kuin elintarvikkeita. Pesuaineita oli, kuten ulkosein\u00e4n mainoksessa luvattiin. Muistaakseni joitakin paperitarvikkeita kyni\u00e4, vesiv\u00e4rej\u00e4, vihkoja yms. joita koululaiset saattoivat tarvita.<\/p>\n

Lindroosin kauppa<\/h4>\n

Kauppa oli tien vieress\u00e4 tontilla, jossa Bemb\u00f6lest\u00e4 tuleva nykyinen Kuninkaantie kohtaa Tr\u00e4sk\u00e4ndan puistoalueen. Kauppa ei ollut suuri. Suuri ei ole voinut olla sen asiakaskuntakaan. K\u00e4vely tai py\u00f6r\u00e4matkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 taloja, joista siell\u00e4 olisi voinut k\u00e4yd\u00e4, oli vain muutamia. Ensimm\u00e4iset omat muistot kaupasta alkavat vuodelta 1943. Koulumatkalla sinne silloin t\u00e4ll\u00f6in pist\u00e4ydyttiin. Vanhempani tuskin k\u00e4viv\u00e4t kaupassa koskaan. Kauppias palveli perhett\u00e4mme toisella tavalla \u2013 h\u00e4n oli teurastaja. Sota-aikana yleens\u00e4 vakituiset omakotiasukkaat pitiv\u00e4t kotiel\u00e4imi\u00e4, siis possuja ja lampaita, jotka saivat hyv\u00e4n huolenpidon, mutta lyhyen el\u00e4m\u00e4n. Teurastaja teurasti kaikki possumme ja lampaamme. Possuja oli ainakin kaikkina sotakesin\u00e4, siis 4 kertaa ja lampaita luultavasti samoin, paitsi ett\u00e4 possuja oli vain yksi kes\u00e4ss\u00e4 mutta lampaita oli aina kaksi.<\/p>\n

Me lapset, siskoni ja min\u00e4 suhtauduimme teurastamiseen hyvin asiallisesti, ja seurasimme toimitusta aina pistoolin laukaisusta ruhon paloitteluun asti. Ymm\u00e4rsimme ett\u00e4 el\u00e4imet olivat meill\u00e4 nimenomaan sen t\u00e4hden, ett\u00e4 lopuksi s\u00f6isimme ne. Possuilla oli nimi, aina sama Ville Nasunen, lampailla ei ollut nimi\u00e4. Teurastaja piti meille hyvin konkreettisia biologian luentoja kertoessaan sis\u00e4elimist\u00e4. Er\u00e4s mieliinpainuvin muistikuva oli, kun lampaan kohdusta l\u00f6ytyi jo pitk\u00e4lle kehittynyt karitsan siki\u00f6.<\/p>\n

Lindrooseilla oli omina kotiel\u00e4imin\u00e4\u00e4n vuohia. Ne laidunsivat vapaana Tr\u00e4sk\u00e4ndan puistossa, ja koulumatkalla ne olivat hieman pelottavia. Pukilla oli huiman pitk\u00e4t ter\u00e4v\u00e4t sarvet. Pienelle lapselle vuohi on iso el\u00e4in.
\nTarkkaa muistikuvaa kaupan tuotevalikoimasta ei ole. Lapsen ostos yleens\u00e4 oli makeisia, mutta harvoin oli muuta tarjolla kuin lakritsa p\u00f6tky.<\/p>\n

\n
\"\"

Kauppa oli kovinkin pieness\u00e4 ja vaatimattomassa omakotitalossa. Kuva: Aapo Kirvesniemi.<\/p><\/div>\n<\/div>\n

\n
\"\"

Ilmakuva 1950. Lindroosin kaupan sijainti Kuva: Maanmittaushallitus.<\/p><\/div>\n<\/div>\n

Elannon myym\u00e4l\u00e4auto<\/h4>\n

V\u00e4in\u00f6 Tannerin johtama Elanto aloitti ensimm\u00e4isen\u00e4 Suomessa kaupanteon myym\u00e4l\u00e4autoilla. H\u00e4n joutui t\u00e4st\u00e4 oikeuteen, koska autosta kauppaaminen oli muka lain vastaista. Kulkukauppa oli rajoitettua toimintaa ja myym\u00e4l\u00e4autosta kaupustelu rinnastettiin kulkukaupaksi ja se ei t\u00e4ss\u00e4 muodossa t\u00e4ytt\u00e4nyt lain s\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4. Tanner kuitenkin voitti oikeusjutun ja niin Elannon myym\u00e4l\u00e4autot ilmestyiv\u00e4t Espoon maisemiin.<\/p>\n

Auton pys\u00e4hdyspaikka oli varsin l\u00e4hell\u00e4 kotiani, Heiniemen kyl\u00e4tien p\u00e4\u00e4ss\u00e4, suunnilleen paikassa, miss\u00e4 nyt on Pekan Pikapainon rakennus. Auto k\u00e4vi kes\u00e4isin kerran viikossa ja ostajia oli ehk\u00e4 puolen tunnin pys\u00e4hdyksen ajaksi. Ajankohta on t\u00e4ytynyt olla 1941 -45 koska Elanto aloitti varmasti jo vuonna 1946 Aurora Karamzinin ajan palvelijattarien asuin talossa, jonka paikalla nyt siis on tuo Pekan Pikapaino. Ennen Elantoa oli talossa asunut karjalainen siirtolaisperhe, jonka pikkupoika my\u00f6hemmin varttuneena miehen\u00e4 palasi samaan taloon myym\u00e4l\u00e4nhoitajaksi.<\/p>\n

\n
\"\"

Muistini mukaan Heiniemess\u00e4 pys\u00e4htyi Studebaker-merkkinen myym\u00e4l\u00e4auto. N\u00e4it\u00e4 autoja oli 3 kpl Elannon k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. Kuva: Mobilisti-lehti.<\/p><\/div>\n<\/div>\n

Muistiin on j\u00e4\u00e4nyt<\/span> er\u00e4s juttu, jollaisia oli tapana synty\u00e4 milloin mist\u00e4kin aiheesta juuri henkil\u00f6ist\u00e4, jotka eiv\u00e4t olleet vakituisia asujia, joiden taustaa ei tunnettu, mutta jotka aina tunnistettiin. He olivat er\u00e4\u00e4nlaisia minijulkkiksia, kuten linja-autonkuljettajat, postinjakajat ja kauppojen myyj\u00e4t ja myyj\u00e4tt\u00e4ret.<\/p>\n

Myym\u00e4l\u00e4autossa oli siis kuljettaja ja myyj\u00e4t\u00e4r. Auto ajoi pitk\u00e4\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja lepopaikkoja ei ollut. Ei ollut my\u00f6sk\u00e4\u00e4n vessaa. Liikkui juttu, ett\u00e4 myyj\u00e4t\u00e4r olisi vakavasti sairastunut joutuessaan pid\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n pikku tarvettaan ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4n aikana. T\u00e4st\u00e4 puhuttiin ja supateltiin muutama viikko. Vahvistusta ei tarinalle koskaan kuultu.<\/p>\n

Elanto<\/h4>\n

Levi\u00e4\u00e4 kuin Elanto. Ei p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ilman elantoa- ja siihen mainoslauseeseen koiranleuat viel\u00e4 lis\u00e4siv\u00e4t \u2013ei iltaa ilman Vinettoa (suosittu makea hedelm\u00e4viini). Elannon voittokulku sodanj\u00e4lkeisess\u00e4 Helsingiss\u00e4 ja Espoossa oli todella vauhdikasta. Elannon myym\u00e4l\u00e4 Heiniemess\u00e4 avattin 1946. Alussa myym\u00e4l\u00e4 oli peruselintarvikkeita tarjoava. Myym\u00e4l\u00e4nhoitaja asui samassa talossa. Pieni perunakellari oli talon alla. S\u00e4ilynyt valokuva esitt\u00e4\u00e4 jo hieman muunnettua rakennetta, sill\u00e4 kaunis veranta talon vasemmalla sivulla on jo muutettu kylm\u00e4varastoksi. L\u00e4mmityksest\u00e4 huolehdittiin korkeilla, pellill\u00e4 p\u00e4\u00e4llystetyill\u00e4 puuta polttavilla uuneilla. Hygienia kaupassa oli varmaan senaikuisten normien mukaisella tasolla. Ep\u00e4ilyksi\u00e4 tosin her\u00e4tti talon takana suuri j\u00e4tekomposti, jossa rotat viettiv\u00e4t omia kekkereit\u00e4\u00e4n. Myyj\u00e4tt\u00e4ri\u00e4 oli joskus jopa kolme. Myym\u00e4l\u00e4 saavutti suuren suosion ja asiakkaita oli joskus jonoksi saakka. Ensimm\u00e4isen myym\u00e4l\u00e4nhoitajan nimenkin muistan, er\u00e4\u00e4n mielleyhtym\u00e4n johdosta. Myym\u00e4l\u00e4nhoitajalla oli moottoripy\u00f6r\u00e4 ja n\u00e4in kun kovassa vauhdissa er\u00e4\u00e4ss\u00e4 mutkassa, takaistuimella poikittain istunut myym\u00e4l\u00e4nhoitajan rouva kellahti pois kyydist\u00e4. H\u00e4n oli rva H\u00e5llfast eli suomeksi pid\u00e4 kiinni!<\/p>\n

Kaupoissa oli v\u00e4lill\u00e4 juhlahetki\u00e4, kun jokin elintarvike vapautui korttis\u00e4\u00e4nn\u00f6stelyst\u00e4 tai kun jotain kauan kaivattua tavaraa alkoi taas saada. Varttunut v\u00e4ki muistaa aina p\u00e4iv\u00e4n, jolloin kauppalaiva Herakles toi suuren kahvilastin Suomeen ja se toimitettiin kauppoihin. Makeisten suhteen oli my\u00f6s samankaltainen tapahtuma, jolloin niukat ja s\u00e4\u00e4nn\u00f6stellyt makeismarkkinat yht\u00e4kki\u00e4 vapautuivat.<\/p>\n

\n
\"\"

Myym\u00e4l\u00e4rakennus oli aikoinaan Aurora Karamzinin palvelijattarien asunto. Purettu 1957. Huomaa maitotonkat vasemmalla. Valkea esiliina oli myyj\u00e4tt\u00e4ren virka-asu. Kuva: Elannon arkisto.<\/p><\/div>\n<\/div>\n

Paikka oli Elannolle<\/span> ilmeisesti hyv\u00e4, koska laajennus tehtiin 1957. Myym\u00e4l\u00e4n tekniikka oli kuitenkin viel\u00e4 perinteellist\u00e4, tiskeineen ja lasihyllyineen, eik\u00e4 Itsepalvelua ollut.<\/p>\n

Elanto-lehti kuvaa kokosivun artikkelissaan uuden rakennuksen piirteit\u00e4 hein\u00e4kuussa 1957, kun rakennusty\u00f6maalla oli juuri vietetty harjakaisia.mm. seuraavasti:
\n\u201dNyt rakenteilla oleva myym\u00e4l\u00e4rakennus, jonka on piirt\u00e4nyt ins. Eero Manninen Elannon rakennustoimistosta, edustaa aivan uusimuotoista bungalow-tyyppi\u00e4, jollaisia Elannolla ei t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 ole ollut. Rakennuksesta tulee yksikerroksinen 10 X 15 m:n suuruinen elintarvikemyym\u00e4l\u00e4, joka on yht\u00e4 huonetta. Yleis\u00f6tila on yhteinen ja kalusto erottaa varaston myyntitilasta. Leiv\u00e4nmyynti tulee tapahtumaan umpinaisista lasikoista tai lasiovisesta hyllyst\u00f6st\u00e4. Maito taas myyd\u00e4\u00e4n puolisuljetusti, toisin sanoen maitomittarista. Lihamyyntiin k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n yksinomaan kylm\u00e4p\u00f6yti\u00e4 ja lihajalosteiden myyntiin kylm\u00e4laatikoita. Jauhot, ryynit, sokeri ja jne. myyd\u00e4\u00e4n valmiissa k\u00e4\u00e4reiss\u00e4. Jokaisesta kylm\u00e4p\u00f6yd\u00e4st\u00e4 ja kylm\u00e4lasikosta koneellinen imu poistaa kaikki mahdolliset hajut.<\/em><\/p>\n

Er\u00e4s alkuaikojen myym\u00e4l\u00e4nhoitaja keskittyi enemm\u00e4n muihin tuotteisiin kuin elintarvikkeisiin, toimittaen kaikenlaisia rakennustarpeita silloin vallinneelle kiihke\u00e4lle omakotien rakennustoiminnalle. T\u00e4lt\u00e4 ajalta lienee per\u00e4isin Elantoa v\u00e4hemm\u00e4n mairitteleva sanonta. \u201dElannossa tuoretta tavaraa ei ole muuta kuin koivuhalot\u201d.<\/p>\n

Elanto toimi my\u00f6s pankkina. S\u00e4\u00e4st\u00f6kassa oli virallinen nimi. Pankkitoiminta oli siis rahan vastaanotto ja s\u00e4\u00e4st\u00f6ajalle korko oli 4,5 %. Lainakorkoa en muista, koska en tarvinnut lainaa. Talletusten m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 kuvaavat pienet postimerkki\u00e4 muistuttavat merkit, \u201dpapukaijamerkit \u201dvarmaan lis\u00e4siv\u00e4t lasten s\u00e4\u00e4st\u00e4misinnostusta. Omat s\u00e4\u00e4st\u00f6ni n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t otetun pois lokakuussa 1945. Mihin ne k\u00e4ytin ei ole j\u00e4\u00e4nyt mieleen.<\/p>\n

Toinen rahaan liittyv\u00e4 asia oli kuiteista saatava ostohyvitys. Kuitti oli pieni kassakoneen antama lipuke, jossa oli p\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 ja ostosten loppusumma. Kuitit s\u00e4\u00e4stettiin tarkasti ja vuoden lopussa ne laskettiin. Siin\u00e4 olikin \u00e4idin auttamisessa mukava harjoitella yhteenlaskua. Is\u00e4ll\u00e4 oli kyll\u00e4 hieno k\u00e4sin veivattava Facit-laskukone, mutta se oli liian hieno t\u00e4llaiseen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n ja laput laskettiin k\u00e4sin. Ne piti viel\u00e4 niputtaa tietyn summan suuruiseksi. Kun laskelmien loppusumma ja niputetut laput vietiin kauppaan, saatiin vuoden ostoksista muistaakseni 2% hyvityst\u00e4 takaisin.<\/p>\n

Elanto lopetti liikkeen Heiniemess\u00e4 1978. Kiinteist\u00f6 siirtyi Pekan Pikapaino oy:n haltuun.<\/p>\n

\n
\"\"

Elannon 1957 valmistunut myym\u00e4l\u00e4 talviasussa. Kuva: Aapo Kirvesniemi.<\/p><\/div>\n<\/div>\n

\n
\"\"

Todiste jo 7 p\u00e4iv\u00e4n ik\u00e4isen\u00e4 omatusta varallisuudesta Elannon hoidossa. Kuva: Aapo Kirvesniemi.<\/p><\/div>\n<\/div>\n

St\u00e5ltin kauppa<\/h4>\n
\n
\"\"

T\u00e4ss\u00e4 kuvassa rakennus on jo uuden omistajan nimiss\u00e4. Rakennus purettu 2023. Kuva: Lippaj\u00e4rvel\u00e4inen Juhlajulkaisu 2002.<\/p><\/div>\n<\/div>\n

Poliittinen ilmapiiri oli sodanj\u00e4lkeisin\u00e4 aikoina kahtiajakautunut. Rajalinjat n\u00e4kyiv\u00e4t my\u00f6s p\u00e4ivitt\u00e4istavara liiketoiminnassa. K\u00e4rjistyminen saattoi menn\u00e4 niin pitk\u00e4lle, ett\u00e4 toisen leirin kauppaan ei menty. Tilanne helpotti yksityisyritt\u00e4j\u00e4 kauppojen perustamista. Asukasm\u00e4\u00e4r\u00e4t my\u00f6s kasvoivat nopeasti kotiseutuni alueella. Kes\u00e4m\u00f6kki palstalle rakennettiin talviasuttava huvila. Huvilapalstat olivat viel\u00e4 nykytasoon verrattuna suorastaan halpoja, mutta eip\u00e4 niill\u00e4 paljon kunnallistekniikan tuomia mukavuuksia ollut. Lippaj\u00e4rven alueelle palstoitettiin paljon rintamamies palstoja. Asiakkaita kaupoille siis syntyi.<\/p>\n

Perustettiin my\u00f6s St\u00e5ltin kauppa. Myym\u00e4l\u00e4 oli tavanomainen p\u00e4ivitt\u00e4istavara kauppa, jossa oli tietysti ruokatavaroiden lis\u00e4ksi kotitaloudessa tarvittavia tuotteita. Oli valikoima pesu- ja puhdistus ja siivoustarvikkeista. Nuoremmalle v\u00e4elle oli kioski. Kaupan lopetettua toiminnan siell\u00e4 toimi urheiluv\u00e4linealan yritt\u00e4j\u00e4.<\/p>\n

St\u00e5ltin kioski<\/h4>\n

Kioski vaatii oman lukunsa. Kioski oli koko Lippaj\u00e4rven kaupunginosan nuorison kokoontumispaikka. Kioskilla saattoi tietysti oleskella, vaikka ei olisi koskaan mit\u00e4\u00e4n ostanut. Toisten seura oli vetovoima tekij\u00e4 numero yksi. Seurustelua helpotti p\u00f6yt\u00e4 ja tuolit, en muista oliko sadekatosta. Erikoisuus oli korona peli, siis er\u00e4\u00e4nlainen joka pojan biljardi. T\u00e4rkeimm\u00e4t ostokset olivat limonadi, j\u00e4\u00e4tel\u00f6, jossa ainoa vaihtoehto oli py\u00f6re\u00e4 ns. j\u00e4tskitikku. Tupakan polton harjoittelu alkoi 15 vuoden paikkeilla ja kioskin kulmilla saattoi olla melko varma, ett\u00e4 vanhempia ei siell\u00e4 tavattaisi. Tupakkaa sai kioskista. Alkoholia ei kioskilla sen sijaan k\u00e4ytetty, sen kokeilu yritykset suoritettiin salaa ja my\u00f6h\u00e4isemp\u00e4n\u00e4 vuorokaudenaikana.<\/p>\n

Wahlstedtin kauppa<\/h4>\n

Turuntien varressa ollut kauppa perustettiin jo 30-luvulla. Is\u00e4nt\u00e4, kauppias Wahlstedt on hyvin sy\u00f6pynyt koulupojan mieleen. Tekem\u00e4ni kauppojen p\u00e4\u00e4artikkeli on j\u00e4lleen lakritsip\u00f6tk\u00f6. Sill\u00e4 oli aina sama hinta 5, oli se sitten penni\u00e4, markkaa mutta ehk\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 euroa. Rahan arvon heiketess\u00e4, lakritsap\u00f6tky k\u00e4vi laihemmaksi. Kauppaan liittyi monenlaisia tarinoita, joista yleisin lienee viinan salakauppa. S\u00e4ili\u00f6 oli kuulemma yl\u00e4kerroksessa ja putki kraanoineen jossakin tiskin alla. Tietyll\u00e4 salamerkill\u00e4 saattoi luottoasiakkaille herua pirtua. T\u00e4m\u00e4 tarina oli yleinen, mutta sen uskottavuutta heikent\u00e4\u00e4 tosiasia, ett\u00e4 kieltolaki oli jo kumottu vuosia aikaisemmin. Viinan salakauppaa kuitenkin tietysti oli, Alkon viralliset kaupat olivat kaukana ja valvonta oli joillekin asiakkaille liian tiukka. Toinen tarina liittyi kauppiaan puuttuvaan peukaloon, jonka jokin jauhelihaa ostanut olisi mukamas saanut, koska peukalo oli mennyt onnettomuudessa lihamyllyss\u00e4.<\/p>\n

\n
\"\"

Oikealla oli kauppa, vasemmalla mankeli, jossa my\u00f6hemmin toimi Petas Baari, Kuva: Lippaj\u00e4rvel\u00e4iset juhlajulkaisu 2002.<\/p><\/div>\n<\/div>\n

T\u00e4ss\u00e4 kaupassa vanhempanikin k\u00e4viv\u00e4t usein ennen Heiniemen Elannon varsinaisen kaupan avaamista. Kaupan toisessa rakennuksessa oli mankeli. Perheen em\u00e4ntien el\u00e4m\u00e4n er\u00e4s peruspilari lienee ollut lakanoiden sileys. Sen toteuttamiseksi piti k\u00e4sik\u00e4rryll\u00e4 kuljettaa tuo melkein kahden kilometrin matka, jotta pestyt lakanat saataisiin mankeliin ja sileiksi. Meille lapsille mankelointiprosessi oli hauska. Lakanat paukutettiin ja venytettiin ennen laskostusta mankeliin meneviksi. Oli j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4\u00e4 olla lakanan alla, pauke oli kova ja ilmavirta viel\u00e4 teki paukkeesta tuntuvamman. Kaikki oli j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4\u00e4, mutta ei vaarallista.<\/p>\n

Kaupan lopettaessa toiminnan rakennukseen siirtyi U. Suomalaisen radioliike ja mankelina olleessa rakennuksessa aloitti suureen kuuluisuuteen kohonnut Petas Baari.<\/p>\n

Samaan ryhm\u00e4\u00e4n kuului 50-luvun loppuaikoina my\u00f6s kioski, jonka erikoisuus oli minigolfpelipaikka.<\/p>\n

Ravintola Siesta<\/h4>\n
\"\"

Olutkellari oli lasierkkerin alla. Lapsuudenkodissani oli samanlaiset puutarhapenkit. Kuva: kartat.kauniainen.fi<\/p><\/div>\n

Ravintolaan johtaneen tien portinpylv\u00e4\u00e4t ovat viel\u00e4 pystyss\u00e4, vaikkakaan tie ei en\u00e4\u00e4 kulje pylv\u00e4iden v\u00e4list\u00e4. Espoon Perinneseuran perustaja, Juhani H\u00e4meri kertoi pylv\u00e4ist\u00e4 seuraavan tarinan: Oli kansalaissodan aika, taitava kivimies, joka oli portinpylv\u00e4\u00e4t kuvanveist\u00e4j\u00e4 Alpo Sailon:n huvilalle menev\u00e4n tien alkuun hakannut ja pystytt\u00e4nyt, oli pid\u00e4tettyn\u00e4 punaisena vankina. Kuvanveist\u00e4j\u00e4 Sailo piti kivimiest\u00e4 kunnon kansalaisena ja taitavana ammattimiehen\u00e4, joka kenties ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4\u00e4n tai pakotettuna oli yhtynyt punaisten vallankumoukselliseen toimintaan. H\u00e4n l\u00e4hetti armahduspyynn\u00f6n ja puoltolauseen kivimiehen vapauttamiseksi. Lausunto k\u00e4siteltiin tuomiolautakunnassa ja kivimies vapautettiin.<\/p>\n

Sama tie johti ravintola Siestaan. Talo oli toiminut kahvilana ja ravintolana 1920-luvusta alkaen. Asiakaskunta lienee tullut l\u00e4hinn\u00e4 Kauniaisista, ja osittain jopa Helsingist\u00e4. Kauniaisten toinen ravintola Bad Grankulla (nykyisin sotavammaishoitola Kauniala) ja Siesta olivat helsinkil\u00e4isille sopivan kaukana olevia juhlimispaikkoja, joissa saattoi olla hieman yksityisemmin.<\/p>\n

Is\u00e4ni kertoi: Alkoi ty\u00f6nt\u00e4yteisen, palstan raivauksen uuvuttaman mielen ja ruumiin tehd\u00e4 mieli virkist\u00e4v\u00e4\u00e4 oluttuoppista (v. 1933). Naapurin is\u00e4nt\u00e4 Toimi ja h\u00e4nen karjalan karhukoiransa Nippo, uusi kaulapanta kaulassaan, l\u00e4htiv\u00e4t mukaan matkaan. K\u00e4velymatka n. kaksi kilometri\u00e4, edelleen kiihdytti janon tuskaa. Saavuttiin Siestan ovelle, -tervetuloa\u2026mutta hetkinen, herra koiran taluttajalla ei ole solmiota. Keskustelua solmion tarpeellisuudesta lienee asiallisesti k\u00e4yty, mutta sis\u00e4\u00e4np\u00e4\u00e4sylle sen puuttuminen oli ehdoton este. Sitten Is\u00e4ni yst\u00e4v\u00e4 Toimi keksi loistavan ehdotuksen, jospa Nippo lainaisi h\u00e4nelle hienoa uutta kaulapantaansa, k\u00e4visik\u00f6 se solmiosta? Ei kelvannut ja niin yst\u00e4vykset alistuneena sen aikaiseen ehdottomaan tapakulttuurin s\u00e4\u00e4nt\u00f6ihin, palasivat kotiin.<\/p>\n

Lippaj\u00e4rvel\u00e4iset kulkivat Siestaan joskus my\u00f6s veneell\u00e4. Siestahan oli Lippaj\u00e4rven rannan l\u00e4heisyydess\u00e4, tosin matkaa vaikeutti korkea m\u00e4ki, jolle oli kiivett\u00e4v\u00e4.
\nOma k\u00e4yntini Siestan ravintolassa lienee ollut 1955 kev\u00e4\u00e4ll\u00e4. Ylioppilaskirjoitukset olivat p\u00e4\u00e4ttyneet ja tulokset tiedossa, joten syyt\u00e4 pieneen juhlintaan oli. Osa meist\u00e4 saattoi olla alle 18 vuotisia, mik\u00e4 ik\u00e4 tuolloin vaadittiin oluen nauttimiseen. Mit\u00e4\u00e4n ei kuitenkaan kysytty ja juhlinta sujui sopuisasti ja hillitysti. Rakennuksessa oli kaksi tarjoilu tilaa, ja me istuimme p\u00e4\u00e4salin terassin alla olevassa olutkellarissa.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 k\u00e4ynti on j\u00e4\u00e4nyt ensimm\u00e4iseksi ja viimeiseksi ravintola Siestassa. Ravintola toiminta loppui joskus 1960 tienoilla.<\/p>\n

Puutarhuri Holmstr\u00f6m<\/h4>\n

H\u00e4n ei ollut puutarhuri, h\u00e4n oli s\u00e4hk\u00f6muuntajan hoitaja. Espoo s\u00e4hk\u00f6istyi vauhdilla jo 30-luvulla. Muuntaja rakennettiin 1938 ja Lippaj\u00e4rvi ja J\u00e4rvenper\u00e4 saivat s\u00e4hk\u00f6\u00e4. Muuntajan hoitaminen ei varmaan ollut fyysisesti rasittavaa, eik\u00e4 siin\u00e4 tuskin henkisestik\u00e4\u00e4n rasittunut. Muuntajanhoitaja asui suurelle tontille rakennetussa, sen aikaisten normien mukaan rakennetussa talossa, joka edelleen (2023) on pystyss\u00e4. H\u00e4nell\u00e4 oli aikaa hoitaa peltohommia. Tontilla viljeltiin juureksia, mausteyrttej\u00e4, perunoita, herneit\u00e4 siis niit\u00e4 tavallisimpia kes\u00e4herkuiksi laskettavia tuotteita.<\/p>\n

Holmstr\u00f6m oli mukava mies, lapsenkin oli helppo k\u00e4yd\u00e4 h\u00e4nen luonaan ostoksilla. Kaupanp\u00e4\u00e4lle tarjottiin omena tai tuokkonen mansikoita. Hieman v\u00e4lill\u00e4 pelotti pihalla virnuileva isompi tytt\u00f6, Holmstr\u00f6min toinen tyt\u00e4r oli pahasti kehitysvammainen, mutta mit\u00e4\u00e4n hankalaa kellek\u00e4\u00e4n h\u00e4n ei tehnyt, kuitenkin k\u00e4ytt\u00e4ytyminen oli jotenkin lapsen silmille outoa. Holmstr\u00f6min pihalla oli suuret vesis\u00e4ili\u00f6t, joissa ostetut, perunat, porkkanat ja muut juurekset aina huolellisesti pestiin. Joskus kaupat keskeytyiv\u00e4t, kun kova\u00e4\u00e4ninen pirin\u00e4 kuului. Puhelimen soitto oli yhdistetty kova\u00e4\u00e4niseen, joten soitto kuului kaukaisimpaankin pellonkulmaan, jos muuntajan toimintaa piti jotenkin puuttua. My\u00f6s kalastus Pitk\u00e4j\u00e4rvess\u00e4 kuului muuntajanhoitajan harrastuksiin.<\/p>\n

Puutarhan hoito osaavissa k\u00e4siss\u00e4 johti helposti tuotem\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n, joka ylitti oman tarpeen. Oli varmaan mukava tehd\u00e4 toiminnasta pient\u00e4 tienisti\u00e4. Mit\u00e4\u00e4n s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4 tai kontrollia ei ollut. Ei ollut liikevaihtoveroa eik\u00e4 kirjanpitoa, saavutetun voiton verottamisesta puhumattakaan. Toisaalta pikku puutarhoinnin tuototkaan eiv\u00e4t kes\u00e4n aikana voineet kovin suureksi kasvaa, mutta yritt\u00e4mist\u00e4 se oli.<\/p>\n

\n
\"\"

Muuntajanhoitajan m\u00f6kki on viel\u00e4 paikallaan. Kuva: Aapo Kirvesniemi.<\/p><\/div>\n<\/div>\n

\n
\"\"

Muuntajan hoidolta j\u00e4i aikaa puutarhan hoidolle. Muuntaja ei ole en\u00e4\u00e4 toiminnassa. Kuva: Aapo Kirvesniemi.<\/p><\/div>\n<\/div>\n

Mets\u00e4st\u00e4j\u00e4<\/h4>\n

Rahan hankkiminen materialististen tarpeiden tyydytt\u00e4misen v\u00e4lineeksi on kai yritt\u00e4mist\u00e4. T\u00e4m\u00e4n kappaleen otsikko- mets\u00e4st\u00e4j\u00e4- tuntuu jo hieman oudolta. Ei h\u00e4nk\u00e4\u00e4n, Eino Vartiainen, kokop\u00e4iv\u00e4inen mets\u00e4st\u00e4j\u00e4 ollut, mutta h\u00e4n otti lomaa varsinaisesta ammatistaan, joka oli kuorma-auton kuljettaja, mets\u00e4st\u00e4\u00e4kseen. H\u00e4n mets\u00e4sti piisameita. Kotij\u00e4rvemme Pitk\u00e4j\u00e4rvi oli piisamien elin reviiri\u00e4 40-50-luvuilla. Piisameita oli runsaasti, yhdell\u00e4 silm\u00e4yksell\u00e4 piisamin kekopesi\u00e4 oli kymmeni\u00e4. Piisamin pyynnin paras sesonki oli kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 juuri j\u00e4idenl\u00e4hd\u00f6n aikaan. Turkki oli viel\u00e4 talvikunnossa ja parhaassa tilassa turkikseksi. Piisami turkki oli hyvin suosittu asuste naisilla, joilla oli siihen varaa. Kunnon turkkiin meni ehk\u00e4 sata nahkaa, sill\u00e4 nahasta otettiin vain tietty selk\u00e4osa, jossa turkis oli tiheint\u00e4 ja kauneinta. Vartiaisen Einon kev\u00e4inen saalism\u00e4\u00e4r\u00e4 oli juuri suunnille sata, eli yksi onnellinen turkinkantaja sai omansa. Nahkojen hinta ylitti moninkertaisesti sen palkan, jonka h\u00e4n olisi autohommista saanut sin\u00e4 pyydystys aika eli parina kev\u00e4tkuukautena.<\/p>\n

Eino oli meille poikaviikareille helposti l\u00e4hestytt\u00e4v\u00e4. H\u00e4n liikkui moottoripy\u00f6r\u00e4ll\u00e4, h\u00e4nen terrieri koiransa istui bensiinitankin p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja n\u00e4ytti nauttivan kovasta vauhdista. Koiran lis\u00e4ksi kiv\u00e4\u00e4ri oli usein mukana. Min\u00e4 ja yst\u00e4v\u00e4ni Teuvo Hallikainen my\u00f6s innostuimme pyydyst\u00e4m\u00e4\u00e4n piisameita. Piisamiturkki \u00e4idille oli tavoitteena. Pyydyst\u00e4minen tapahtui raudoilla. (kuva) Mit\u00e4\u00e4n lupia ei silloin tarvittu. Rautoja sai rautakaupoista, ne olivat meille pojille kalliita, joten tutustuttuamme ostetun pyyntiraudan mekanismiin teimme raudat itse. Oma pyyntivimmani kesti pari kev\u00e4tt\u00e4 ja sain kasaan 52 nahkaa. Siis ei tarpeeksi \u00e4idin turkkia varten. Nahkat kuitenkin parkittiin ja niist\u00e4 olisi voinut jotain tehd\u00e4, mutta parikymment\u00e4 vuotta niit\u00e4 s\u00e4ilytettiin ennen kuin p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t j\u00e4tekuormaan.<\/p>\n

Heinosen sisarten kauppa<\/h4>\n
\"\"

Heinosten kauppa oli vanhan tien varrella keskell\u00e4 kuvaa. Kuva: Maanmittaushallitus ilmakuva.<\/p><\/div>\n

Muistikuvat ovat jo hieman haalistuneet t\u00e4st\u00e4 kaupasta. Se oli siis oikea talossa oleva kauppa. N\u00e4yteikkunaa ei muistaakseni ollut, ja valikoima oli p\u00e4ivitt\u00e4istavara tuotteita. Valikoiman laajuudesta ja lajirikkaudesta en voi sanoa muuta kuin ett\u00e4 makeisia ainakin oli. Koska kauppa oli koulutien varrella tuli siell\u00e4 joskus k\u00e4v\u00e4isty\u00e4. Tie Viherlaaksosta L\u00e4hderantaan kulki silloin hieman toista kautta, kauppa oli suunnilleen samassa paikassa, miss\u00e4 Thamel ravintola on nyt, mutta tie kulki ik\u00e4\u00e4n kuin tuon ravintolan taitse siis it\u00e4puolelta. Muistikuvani kaupasta voivat alkaa siis vuodelta 1945, kun k\u00e4vin kolmatta kansakouluvuotta Viherlaaksossa.<\/p>\n

Muistiin on erikoisen selv\u00e4sti j\u00e4\u00e4nyt er\u00e4s ostos, joka lienee tapahtunut 1949. Mainittuna vuonna Fazer aloitti suklaapatukka Da Capon valmistuksen. Ostin Heinosen kaupasta tuon herkun. Paperi pois ja silm\u00e4t ummessa ensimm\u00e4inen nautinnollinen haukkaus. Silm\u00e4t auki ja mit\u00e4 n\u00e4kyik\u00e4\u00e4n. Pieni pullea valkoinen toukka luikersi varmaan pel\u00e4styksest\u00e4 vavisten ilmoille suklaakodistaan. Makean himoni oli jo silloin ilmeisesti ylikehittynyt koska kummemmin asiaa kauhistelematta s\u00f6in hyv\u00e4ll\u00e4 halulla makean aarteeni loppuun. Toukkaa en suinkaan sy\u00f6nyt ja tarkastin tietysti, ett\u00e4 makeisessa ei niit\u00e4 useampia ollut. Toukka elintarvikkeessa ei tuolloin ollut mik\u00e4\u00e4n sensaatio. Se oli l\u00e4hes tavallista, ja sy\u00f6tiinh\u00e4n vadelmiakin joskus jopa toukkineen. Sama koski palhoista suoraan sy\u00f6t\u00e4vi\u00e4 herneit\u00e4, Eih\u00e4n niidenk\u00e4\u00e4n sy\u00f6misest\u00e4 mit\u00e4\u00e4n olisi tullut, jos joka pikku luikertelijaa olisi pit\u00e4nyt varoa. Da Capo suklaapatukka on edelleen suosikkini.<\/p>\n

Juslinin kauppa<\/h4>\n
\n
\"\"

Rakennus oikealla oli Juslinin kauppa. Vasemmalla oleva rakennus \u201dSolvalla\u201d on viel\u00e4 pystyss\u00e4. Kuva otettu vanhalta turuntielt\u00e4 oletettavasti 40-luvulla. Kuva: Kari Pohjakallion postikorttikokoelmat.<\/p><\/div>\n

Juslinin kauppa sijaitsi Viherlaakson Yhteiskoulun koulun l\u00e4hell\u00e4, suunnilleen entisen kirjaston paikkeilla. V\u00e4litunnillakin sinne olisi voinut ehti\u00e4, mutta ainakin jossain vaiheessa t\u00e4m\u00e4 mahdollisuus oli kielletty. Kaupan liiketalous varmaan toimi paljolti koululaisten varassa, olihan sek\u00e4 kansakoulu ett\u00e4 oppikoulu satoine oppilaineen asiakkaina. Koululaisten ostokset eiv\u00e4t tietysti henkil\u00f6\u00e4 kohden suuria summia tuoneet, mutta pikkuostoksista, makeisista, konditoriatuotteista ja my\u00f6s koulutarvikkeista oli jatkuvaa kauppaa.<\/p>\n

Kauppa oli perustettu jo 1928 ja oli siis normaali elintarvike ja p\u00e4ivitt\u00e4istavaroita myyv\u00e4 kauppa, mutta muutakin tavaravalikoimaa oli. Kaupan vieress\u00e4 oli muistaakseni my\u00f6s bensapumppu polttoaineen myynti\u00e4 varten. Perustaja Fingal Oswald Juslin (s. 1903) oli Edward Juslinin monilapsisen katraan nuorin vesa. Suvun maaomaisuus k\u00e4sitti alueita Kauniaisista ja Viherlaaksosta ja kauppa oli rakennettu omalle tontille. Kaupan toiminta jatkui 60-luvulle.<\/p>\n<\/div>\n

\n
\"\"

Kuvassa sivu ”Kotikulmilta”-kirjasta, jonka on julkaissut Viherlaaksolaiset ry.<\/p><\/div>\n<\/div>\n

Salmi Konditoria<\/h4>\n

Koululaisten riemuksi koulun l\u00e4heisyyteen syntyi Salmin perheen perustama uusi yritys tarjoamaan herkullisia leivoksia, makeisia ja muita leipomotuotteita. Oma suosikkini oli v. 1952 tummataikinainen ns. perunaleivos, jota me kutsuimme nimell\u00e4 \u201dvy\u00f6ti\u00e4inen\u201d. Nimitys tuli tuota el\u00e4int\u00e4 muistuttavasta ulkon\u00e4\u00f6st\u00e4, jota viel\u00e4 poikittaiset marsipaanijuovat korostivat. Konditoria ei toiminut montaa vuotta. Rakennuksessa toimi sen j\u00e4lkeen kirja- ja paperikauppa ja nykyisin taide- ja kehysliike.<\/p>\n

\n
\"\"

Ennen suun nautintoa, nyt enempi silm\u00e4lle. Kuva: Esko Uotila.<\/p><\/div>\n<\/div>\n

Ompelutarvike- ja tekstiilikauppa<\/h4>\n
\"\"

Lyhyttavaraliike toimi pitk\u00e4\u00e4n: Kuva: Heikki Luomanp\u00e4\u00e4.<\/p><\/div>\n

Erikoisliikkeit\u00e4 ei yleisimmin kotialueellani ollut. Laaksolahden tien varrella oli kuitenkin hyvin pienimuotoinen yritys, jossa oli kaupan neulelankoja, jotain kankaita ja ompelutarvikkeita. Itse h\u00e4m\u00e4r\u00e4sti muistan siell\u00e4 \u00e4itini kanssa k\u00e4yneeni. Paikkaa en voi tarkasti en\u00e4\u00e4 m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4. Er\u00e4s luokkatoverini kuitenkin muisti sellaisen yrityksen Laaksolahdentiell\u00e4 sijainneen. Ilmeisesti mielikuvani kauppa oli kauppias Aino Luomanp\u00e4\u00e4n tekstiili ja lyhyttavaraliike, joka toimi aikoinaan Laaksolahdentie 32:ssa omakotitalossa. Toiminta on loppunut 1980 luvulla.<\/p>\n

Laaksolahden Elanto<\/h4>\n
\"\"

Elanto Kuttulammentien varrella 1950. Oikealla Kuttulampi. Kuva: Maanmittaushallitus.<\/p><\/div>\n

Laaksolahden Elanto on perustettu jo ennen sotia 1938. Se oli aikansa hienoin kauppa Laaksolahdentien ja Kuttulammentien kulmauksessa. Laaksolahden huvila alue oli suuri, joten asiakkaita riitti. Alun perin kes\u00e4m\u00f6kkej\u00e4 tonteilleen sijoittaneet olivat sodan syttyess\u00e4 laajentaneet rakennuksensa talviasuttavaksi k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4. T\u00e4m\u00e4 kauppa sijaitsi varsin kaukana kodistani, mutta aina muutaman kerran vuodessa muistan sinne \u00e4itini kanssa kulkeneeni. Mik\u00e4 meid\u00e4t sinne vei, ei ole muistissa, mutta oletettavasti sodan aikana puskaradion aalloilla oli levinnyt tieto, ett\u00e4 nyt siell\u00e4 on jotakin, mik\u00e4 on matkan arvoista.<\/p>\n

Kauppa on purettu 80-luvun alussa, huolimatta laaksolahtelaisten osoittamasta jyrk\u00e4st\u00e4 vastustuksesta.<\/p>\n

Kyrksl\u00e4tts Handelslags Butik<\/h4>\n

Kirkkonummelainen kauppayhtym\u00e4 oli vanha ja toimelias alallaan. Yritys oli perustettu 1917 ja parhaimmillaan hallitsi puolensataa myym\u00e4l\u00e4\u00e4, joita oli perustettu my\u00f6s Espoon ruotsinkielisille seuduille. My\u00f6hemmin kun Porkkala jouduttiin luovuttamaan 1944, yhti\u00f6 edelleen laajensi toimintaansa Espoossa. Tr\u00e4sk\u00e4nda, Pitk\u00e4j\u00e4rven pohjoispuolella oli ruotsinkielist\u00e4 aluetta ennen sotia, jolloin kauppa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4kseni oli perustettu. Kaupparakennus, jonka nykyinen sijainti olisi ollut Kulloonm\u00e4entie 23, on purettu.<\/p>\n

Mit\u00e4 perheellemme ostettiin tuosta kaupasta? K\u00e4vin siell\u00e4 muistini mukaa yhden kerran, mutta se on tarkasti muistissa ja muistikuvan voin palauttaa vaikka joka p\u00e4iv\u00e4. Ostimme kaupasta joulukuusen kynttil\u00e4sarjan ja valohoitolampun. Lamppu on tallessa ja toimii hyvin edelleen. Siin\u00e4 oli kaksi polttimoa. Toinen oli pelkk\u00e4 l\u00e4mp\u00f6lamppu, jota k\u00e4ytettiin ahkerasti, sill\u00e4 usko lampun antamaan l\u00e4mp\u00f6\u00f6n oli vahva, ja monet olivat vaivat, joita sen uskottiin parantaneen. Toinen polttimo oli ultraviolettis\u00e4teit\u00e4 antava, siis sen alla sai rusketusta, joka my\u00f6s oli muka kovin tarpeellista aikoinaan. Kaupassa siis oli tarjolla muutakin kuin vain elintarvikkeita.<\/p>\n

\n
\"\"

Hieman karun tyylinen oli myym\u00e4l\u00e4 n\u00e4yteikkunoineen, kuvassa jo muiden hallinnassa. Purettu -80 luvulla.
Kuva: Aapo Kirvesniemi.<\/p><\/div>\n<\/div>\n

\n
\"\"

T\u00e4m\u00e4 lamppu paransi l\u00e4hes kaikki 40-luvun vaivat. Kuva: Aapo Kirvesniemi.<\/p><\/div>\n<\/div>\n

Varuboden Bemb\u00f6le<\/h4>\n

Espoon ruotsinkielisyys oli enemmist\u00f6n\u00e4 viel\u00e4 ennen 50-lukua ja oli luonnollista, ett\u00e4 Varoboden kauppaketjulla oli vahva asema. K\u00e4vin alakoulua kaksi vuotta Bemb\u00f6len koulussa, jossa silloin oli my\u00f6s suomenkieliset kansakoulun alaluokat. L\u00e4hin kauppa koulua oli Varoboden. Kovin harvoin siell\u00e4 k\u00e4vin,
\njoten kokemukseeni ja muistiini ei kuulu t\u00e4st\u00e4 kaupasta juuri mit\u00e4\u00e4n. Vanhempani eiv\u00e4t varmaan koskaan siell\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n k\u00e4yneet. Talo on viel\u00e4 paikallaan toimien nykyisin lounasravintolana.<\/p>\n

\n
\"\"

Entinen \u201cVarukka\u201d. Kuva: Esko Uotila.<\/p><\/div>\n<\/div>\n

Bemb\u00f6len Kahvitupa<\/h4>\n

Kahvitupa lienee Espoon tunnetuin ravintola, kahvila, turistikohde, el\u00e4v\u00e4 muisto historiasta vuodesta 1723 alkaen. Kansakouluaikana 1943-1945 ei Kahvitupa toiminut kahvitupana, joten silt\u00e4 ajalta ei ole muistoja. Nuoruusvuosilta, jolloin siell\u00e4 useasti tuli k\u00e4yty\u00e4, voisin poimia yhden Kahvitupaan liittyv\u00e4n tapahtuman. Kahvituvan tarjoilutilassa oli Pajazzo, rahapelikoje, johon ly\u00f6tiin 20 pennin kolikko ja jos onni ja taito suosivat, saattoi kuulla moninkertaisen summan tulevan iloisesti kilisten rahalippaaseen laitteen alaosassa. Joillekin tuli pajazzon pelaamisesta suorastaan pakkomielle. Jo silloin ymm\u00e4rsin, ett\u00e4 pitk\u00e4n p\u00e4\u00e4lle ei onni voi suosia. Laite on varmasti suunniteltu siten, ett\u00e4 sen voittaminen ei voi olla mahdollista. L\u00f6in muutamia kolikoita, ei tulosta. Viel\u00e4p\u00e4 kerran, ja silloin onnisti. Summaa en muista, mutta mukavalta tuntui. Nyt tuntuu viel\u00e4 mukavammalta, sill\u00e4 tied\u00e4n kuuluvani siihen harvojen onnellisten joukkoon, jotka ovat voitolla pajazzosta. Tuon voiton j\u00e4lkeen en nimitt\u00e4in koskaan ly\u00f6nyt kolikon kolikkoa pajazzon kaiken sy\u00f6v\u00e4\u00e4n kitaan.<\/p>\n

\n
\"\"

Talokaunotar 1700-luvulta. Kuva: Esko Uotila.<\/p><\/div>\n<\/div>\n

Kauniaisten Alko<\/h4>\n

Lapsena ei tietystik\u00e4\u00e4n, eik\u00e4 edes nuorukaisena minulla ollut asiaa Kauniaisten Alkoon, joka silloin sijaitsi \u201dK\u00f6ttin\u201d lihakaupan vieress\u00e4 vastap\u00e4\u00e4t\u00e4 Hougbergin taloa. (nykyisin Asematie 1:n kohdalla). \u00c4idill\u00e4ni asiaa oli. Kes\u00e4ll\u00e4 1945 is\u00e4ni oli vakavasti sairastunut ja h\u00e4n joutui olemaan sairaalassa toista kuukautta. Is\u00e4ni oli huolehtinut kodin raha-asioista, \u00e4itini oli kotirouva ja koko talous oli is\u00e4n varassa. K\u00e4teisvarat loppuivat. \u00c4iti keksi keinon. Is\u00e4ni k\u00e4ytti hyvin vastuullisesti alkoholia, mutta pulloja oli ker\u00e4\u00e4ntynyt paljon ajan mittaan. Alko maksoi pulloista pantin. Siisp\u00e4 pullot p\u00e4\u00e4tettiin vied\u00e4 Alkoon. Meill\u00e4 oli hyvin toimivat kottik\u00e4rryt ja pullot lastattiin k\u00e4rryyn ja sitten matkaan. Pikku koululaisiin oli syv\u00e4lle iskostettu raittius aate. Oli luettu liikuttava kertomus \u201dTurmiolan Tommi\u201d, oli osallistuttu raittiuskilpakirjoituksiin. Matka Kauniaisiin kulki opettajan asuin talon ikkunan vierest\u00e4. Mit\u00e4 tapahtuisi, jos opettaja n\u00e4kisi \u00e4itini kuljettavan valtavaa viinapullokuormaa.
\nOpettajaa ei n\u00e4kynyt ja ahdistus helpotti. Paluumatka oli jo huoleton. \u00c4idill\u00e4 oli rahaa ja k\u00e4rryt tyhj\u00e4t.
\nIs\u00e4 oli ollut hieman harmissaan ja moitiskellut \u00e4iti\u00e4 koko operaatiosta. Is\u00e4n liikeyritys toimi normaalisti sairauden ajan, ja konttorista olisi konttorip\u00e4\u00e4llikk\u00f6 tietysti hoitanut \u00e4idille tarvittavat varat.
\nAika reissu se oli ollut, onhan raskaan kottik\u00e4rrylastin kuljettaminen 4,5 km kova urakka.<\/p>\n

Kauniaisten apteekki<\/h4>\n

Oikeastaan en ymm\u00e4rr\u00e4 miksi \u00e4idin apteekkimatkat silloin t\u00e4ll\u00f6in suuntauivat Kauniaisten apteekkiin. Is\u00e4 k\u00e4vi joka p\u00e4iv\u00e4 Helsingiss\u00e4 ja olisihan h\u00e4n tietysti voinut hoitaa apteekkiasiat. Ehk\u00e4 \u00e4idille oli jopa er\u00e4\u00e4nlainen virkistysmatka k\u00e4vell\u00e4 Kauniaisiin, olihan se melkein kuin kaupunki. Siell\u00e4 oli erikoisliikkeit\u00e4, n\u00e4yteikkunoita, ja kieli ongelmaakaan ei ollut, koska \u00e4iti hallitsi helsinkil\u00e4istytt\u00f6n\u00e4 ruotsin kielen. Tuo k\u00e4vely matka yli nelj\u00e4 kilometri\u00e4 ei sen ajan ihmiselle ollut matka eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Tuntematon kauppa<\/h4>\n

Nyt ollaan jo luulemisen alueella. Nimitt\u00e4in tuo rakennus vanhassa vuoden 1976 ilmakuvassa oli luullakseni kauppa. Viel\u00e4 luulen lis\u00e4\u00e4, ett\u00e4 se olisi ollut jonkin osuusliikkeen myym\u00e4l\u00e4. Kovin monta vuotta se ei siin\u00e4 ollut, jos se nyt kauppa olikaan. T\u00e4llaiseen luulo muistikuvaan olisi mukava saada tarkennus.<\/p>\n

\n
\"\"

Kartta 1975. Rakennus nuolen osoittamana, kauppa?<\/p><\/div>\n<\/div>\n

\n
\"\"

Vasen alareuna ”luulokauppa” oikealla Vanhan Turuntien varrella olivat U. Suomalaisen radiokauppa ja Petas-Baari. Kuva: Maanmittaushallitus, ilmakuva.<\/p><\/div>\n<\/div>\n

Maalialan yritys<\/h4>\n

Heiniemess\u00e4 suunnilleen nykyisen Heiniemenpolku 1:n kohdalla oli 40-luvulla rakennettu melko suuri \u201dAhosen huvila\u201d. My\u00f6hemmin omistajana oli Hra Syreeni. H\u00e4n ty\u00f6skenteli maalialalla ja h\u00e4n oli mm. kehitt\u00e4nyt menetelm\u00e4n v\u00e4rin m\u00e4\u00e4ritt\u00e4miseksi ns. Syreenin v\u00e4rikartan avulla. Kummallista kyll\u00e4, ett\u00e4 teollista toimintaa harrastettiin t\u00e4ss\u00e4 omakotitalossa. Ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4 oli yksi. H\u00e4n oli \u201dPulveri Eki\u201d. H\u00e4n oli meit\u00e4 pojankoltiaisia hieman vanhempi, mukava kaveri, jonka lempinimi varmaan johtui siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen vaatteensa, siis ty\u00f6vaatteensa olivat aina paksun maalipulverin tahrimat. Kerran k\u00e4vin h\u00e4nen ty\u00f6pajassaan, sotkuisen tuntuinen paikka, erilaisia pulveripurkkeja lattiat t\u00e4ynn\u00e4 ja joitakin pienehk\u00f6j\u00e4 koneita raksutti. Silloin en ymm\u00e4rt\u00e4nyt mit\u00e4 ne olisivat olleet, mutta ilmeisesti kysymys on ollut seuloista ja pulverimyllyist\u00e4. Maalipulvereihin lis\u00e4t\u00e4\u00e4n tietysti liuotin, siihen aikaan t\u00e4rp\u00e4tti, vernissa tai jokin \u00f6ljy. Ilmeisesti t\u00e4t\u00e4 toimintoa ei t\u00e4ss\u00e4 ty\u00f6paikassa ollut. Toimintaa kesti muutaman vuoden.<\/p>\n

Hallgrenin puutarha<\/h4>\n

T\u00e4ll\u00e4 puutarhalla ja sen hoitajilla on pitk\u00e4 historia. Ensimm\u00e4inen Hallgren, etunimelt\u00e4\u00e4n Emil muutti Ruotsista Tr\u00e4sk\u00e4ndaan jo Auroran Karamzinin aikaan h\u00e4nen palvelukseensa. Nyt yrityst\u00e4 Tr\u00e4sk\u00e4ndan Kauppapuutarha Oy hoitaa nelj\u00e4nness\u00e4 polvessa alan ammattiopinnot l\u00e4pik\u00e4ynyt toim. joht. Niclas Hallgren. Yritys on erikoistunut kukkien viljelyyn. Lapsuuteni aikana puutarha tuotti juureksia ja vihanneksia. Erikoisesti muistan mahtavat kukkakaalit. Ehk\u00e4 tuo kukkakaaliviljely ennakoi my\u00f6hemmin tapahtunutta erikoistumista pelkkiin kukkiin.<\/p>\n

Entisaikojen kasvihuoneet ovat vaihtuneet muovip\u00e4\u00e4llysteisiin kaarihalleihin, ja viljelyprosessit ovat teknistyneet ajan vaatimusten mukaisiksi. Markkinointi on p\u00e4\u00e4osin tukkukauppaa kukkakauppiaille.
\nLapsuuden muistoja on sekin, ett\u00e4 puutarhuri, nykyisen isois\u00e4, auttoi meit\u00e4 lapsia pit\u00e4m\u00e4\u00e4n joen j\u00e4\u00e4lle aurattua luistinrataa, ruiskuttamalla kastelupumpulla j\u00e4\u00e4n kuntoon.<\/p>\n

\n
\"\"

Vanhempaa kasvihuonerivist\u00f6\u00e4 1800-luvulta. L\u00e4mmitys tuotettiin erillisill\u00e4 uuneilla tai h\u00f6yrykeskuksesta tulevalla h\u00f6yryll\u00e4.
Taustalla Pitk\u00e4j\u00e4rvi.<\/p><\/div>\n<\/div>\n

\n
\"\"

Uuden ajan kasvilavat. Kuva: Esko Uotila.<\/p><\/div>\n<\/div>\n

Bemb\u00f6len paja<\/h4>\n

Koulunk\u00e4yntini alkoi 1943 Bemb\u00f6len kansakoulussa. Koulua vastap\u00e4\u00e4t\u00e4 tien varrella oli paja. Oikein kunnollinen vanha paja. Hevonen oli viel\u00e4 silloin yleisesti k\u00e4ytetty kuljetusten voimanl\u00e4hde. Talvella vedettiin reke\u00e4 ja kes\u00e4ll\u00e4 k\u00e4rryj\u00e4. Joskus n\u00e4ki viel\u00e4p\u00e4 katettuja vaunuja jonkun kartanonrouvan ajopelein\u00e4. Hevonen tarvitsi paljon huolenpitoa ja huoltoa. Samoin piti kulkuv\u00e4linett\u00e4 silloin t\u00e4ll\u00f6in huoltaa. Kaikki t\u00e4m\u00e4 tapahtui pajassa.<\/p>\n

Toiminta pajassa kiinnosti pieni\u00e4 koululaisia. Varsinkin pojat suorastaan rynt\u00e4siv\u00e4t v\u00e4litunnilla katsomaan mit\u00e4 pajassa tapahtui. Hevosen kengitys oli tavallisimmin k\u00e4ynniss\u00e4. Edelt\u00e4v\u00e4\u00e4 vaihetta keng\u00e4n takomista oli jo seurattu monet kerrat, ja se tunnettiin. Varsinainen kengitys oli aina hieman erilainen, Hevoset k\u00e4ytt\u00e4ytyiv\u00e4t joskus kovinkin riehakkaasti. Koko toiminta vaikutti aika hurjalta, kenk\u00e4\u00e4 painettiin kavioon keng\u00e4n viel\u00e4 ollessa takomisesta kuuma. Kavion sarveisaine k\u00e4risi ja levitti kammottavaa savua ja hajua ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n. Sep\u00e4n taito k\u00e4sitell\u00e4 sek\u00e4 rautaa ett\u00e4 hevosta her\u00e4tti suurta ihailua meiss\u00e4 poikaviikareissa.<\/p>\n

Is\u00e4ll\u00e4ni oli kenk\u00e4tehdas ja olin tottunut n\u00e4kem\u00e4\u00e4n koneita ja tuotantoa, joten ymm\u00e4rsin jotain my\u00f6s pajan varustuksesta. Peruslaitteet olivat ahjo, alasin ja suuri valikoima ty\u00f6kaluja. Leka oli suurin, erilaisia pihtej\u00e4, talttoja ja meisseleit\u00e4 oli kymmenitt\u00e4in. Oven vieress\u00e4 seisoi suuri porakone, jo silloin s\u00e4hk\u00f6ll\u00e4 toimiva. Ahjo oli keskell\u00e4 pajan takasein\u00e4\u00e4 ja sen yl\u00e4puolella oli suuri huuva, jonka kautta savukaasut nokihiukkasineen meniv\u00e4t piipusta ulos. Pajassa oli my\u00f6s ty\u00f6p\u00f6yt\u00e4 ruuvipenkkeineen ja viilavalikoima. Muistikuviin ei ole j\u00e4\u00e4nyt mit\u00e4\u00e4n mahdollisista hitsausv\u00e4lineist\u00e4. Oliko pajassa sorvia en pysty muistamaan.<\/p>\n

Hevosten kengityksess\u00e4 ei kummempia metallinty\u00f6st\u00f6koneita tarvita, mutta pajassa tehtiin my\u00f6s rekien jalasten korjauksia ja k\u00e4rrynpy\u00f6rien raudoituksia. Auton korjauksia ei ole muistikuvissani. Sepp\u00e4 oli pajan ehdoton pomo. H\u00e4nell\u00e4 oli aina v\u00e4hint\u00e4\u00e4n yksi apulainen, vaativassa takomisty\u00f6ss\u00e4 joskus kaksikin. Pajan sisus oli musta, ahjon hiilenp\u00f6ly ja savukaasut olivat syyn\u00e4. Valaistus oli nykymitalla arvosteltuna kovin kehno, mutta siihen oli oma syyns\u00e4. Takomaty\u00f6ss\u00e4 osa ammattitaitoa on raudan l\u00e4mp\u00f6tilan arviointi silm\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isesti. Raudan hehkun v\u00e4rist\u00e4 sepp\u00e4 tiet\u00e4\u00e4 taottavan kohteen l\u00e4mp\u00f6tilan, joka on t\u00e4rke\u00e4 muuttuja ty\u00f6ss\u00e4. Voimakas ulkoinen valaistus olisi vaikeuttanut arviointikyky\u00e4.<\/p>\n

Ihmetell\u00e4 edelleen t\u00e4ytyy, miten sepp\u00e4 sieti meit\u00e4 poikia aina ty\u00f6t\u00e4 katsomassa. Joskus varmaan olimme aivan tiell\u00e4. Sepp\u00e4 silloin uhkasi panna tulisia hiili\u00e4 reppuumme, jolloin sitten osasimme v\u00e4isty\u00e4 hiukan sivummalle.
\nEhk\u00e4 tuon pajan kipin\u00f6ist\u00e4 jokin sytytti innostukseni tekniikkaan, koska se muodostui el\u00e4m\u00e4nurakseni, tulihan minusta metallurgi.<\/p>\n

\"\"

Paja jo toiminnan lopettaneena, nyt jo on purettu. Kuva: Espoon kaupunginmuseo.<\/p><\/div>\n

Kaupat ja yritykset kartalla<\/h4>\n

\"\"<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Aapo Kirvesniemi Espoon nykyisille kaupunginosille, Lippaj\u00e4rvi, J\u00e4rvenper\u00e4, Laaksolahti, alkoi kiinte\u00e4\u00e4 omakotiasutusta kehitty\u00e4 30-luvun alkupuolesta l\u00e4htien. Aikaisempi asutus oli nojautunut alueen kartanoiden tarvitseman ty\u00f6v\u00e4en asuttamiseen. Heid\u00e4n p\u00e4ivitt\u00e4iset ruokatarpeensa tulivat p\u00e4\u00e4asiallisesti hoidetuksi kartanoiden omasta tuotannosta. Helsingin l\u00e4heisyys mahdollisti muiden tarpeiden hoitumisen kaupunkimatkoilla. …<\/span> Jatka lukemista →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":322,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"om_disable_all_campaigns":false,"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"_uf_show_specific_survey":0,"_uf_disable_surveys":false,"footnotes":""},"class_list":["post-1413","page","type-page","status-publish","hentry"],"aioseo_notices":[],"featured_image_src":null,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/yritykset\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/1413","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/yritykset\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/yritykset\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/yritykset\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/yritykset\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1413"}],"version-history":[{"count":72,"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/yritykset\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/1413\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1790,"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/yritykset\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/1413\/revisions\/1790"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/yritykset\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/322"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/yritykset\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1413"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}