![\"\"](\"https:\/\/espoonperinneseura.net\/yritykset\/wp-content\/uploads\/2023\/02\/Helvar-1024x760.jpg\")
<\/p>\n
Helvarin tehdas Pit\u00e4j\u00e4nm\u00e4ell\u00e4 vuonna 1954. Kuva: Turun museokeskus.<\/p>\n<\/div>\n
Ensimm\u00e4inen ty\u00f6paikkani ei ollut Espoossa. Olin kovasti kiinnostunut elektroniikasta, ja rakentelin radioita ja \u00e4\u00e4nilevyjen kuunteluun sopivia vahvistimia. Halusin oppia radioista lis\u00e4\u00e4. L\u00e4hin teollinen alan yritys oli Helvar Oy Pit\u00e4j\u00e4nm\u00e4ell\u00e4. Siis kuitenkin melkein Espoossa. Yrityksen henkil\u00f6st\u00f6p\u00e4\u00e4llikk\u00f6n\u00e4 oli tuttu mies. H\u00e4n oli aikaisemmin toiminut Viherlaakson Yhteiskoulussa voimistelunopettajana. En\u00e4\u00e4 en muista, k\u00e4ytink\u00f6 t\u00e4t\u00e4 sattumaa hyv\u00e4kseni, mutta siell\u00e4 aloitin heti, kun syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4 23\/6 eli Juhannus oli vietetty.<\/p>\n
Teollisuusty\u00f6t sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t kenties viel\u00e4kin paljon teht\u00e4vi\u00e4, joihin ei tarvita mit\u00e4\u00e4n opiskelua tai harjoittelua. Ty\u00f6suhdetta solmittaessa ei minulta mit\u00e4\u00e4n kysytty, paitsi varmistettiin i\u00e4n riitt\u00e4vyys. Mit\u00e4\u00e4n kirjallista paperia en muistaakseni saanut. Ensimm\u00e4inen teht\u00e4v\u00e4ni oli porata loistevalaisimen kuristimiin (n. puolen kilon rauta, jossa oli kuparik\u00e4\u00e4mi) kytkinrimalle kierrerei\u00e4t. Poraus tapahtui k\u00e4sik\u00e4ytt\u00f6isell\u00e4 penkkiporakoneella, jossa tietysti poran py\u00f6rityksen hoiti s\u00e4hk\u00f6moottori.<\/p>\n
Turvallisuustekij\u00f6ist\u00e4 kukaan ei maininnut sanallakaan. Silloisen ty\u00f6lain mukaan alaik\u00e4isen ty\u00f6aika ei olisi saanut ylitt\u00e4\u00e4 kuutta ja puolta tuntia p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4, mutta ty\u00f6nantaja rikkoi lakia minun hy\u00f6dykseni, eli porailin kuristimia koko kahdeksan tunnin ty\u00f6ajan. Ilmeisesti suoriuduin ty\u00f6st\u00e4 hyvin, koska seuraava kohde oli s\u00e4hk\u00f6moottorin suojakytkimiin liittyv\u00e4t ty\u00f6t. Se ty\u00f6 olikin jo paljon vaativampaa. Suojakytkin on melko monimutkainen moottoriin tarvittava laite. Siin\u00e4 on k\u00e4\u00e4mej\u00e4, koskettimia ja jousia kaikille kolmelle s\u00e4hk\u00f6vaiheelle. Kaikkien s\u00e4\u00e4t\u00e4minen moitteettomaan toimintaan edellytti paitsi toiminnan ymm\u00e4rt\u00e4mist\u00e4 my\u00f6s n\u00e4pp\u00e4ryytt\u00e4 s\u00e4\u00e4t\u00f6ruuvien ja jousien voiman muunteluun.<\/p>\n
Tehtaan ty\u00f6v\u00e4ki oli aika tasapuolisesti miehi\u00e4 ja naisia. Tuskin monellakaan oli mit\u00e4\u00e4n koulutusta, ja vaihet\u00f6iss\u00e4 toimi yleens\u00e4 s\u00e4\u00e4nt\u00f6 \u201dkerran n\u00e4ytetty, jo osataan\u201d. Olihan tehtaalla tietysti ammattiv\u00e4ke\u00e4, eik\u00e4 esim. ty\u00f6st\u00f6koneiden k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n voinut noin vain hyp\u00e4t\u00e4. Osaaminen vaati monivuotista perehtymist\u00e4.<\/p>\n
Ty\u00f6toverit olivat mukavia. Olin silloin osastolla ainoa nuori ihminen, siis oikeastaan lapsi. Minua kohdeltiin hyvin. En kokenut mit\u00e4\u00e4n kiusoittelua \u201dtytt\u00f6asioista\u201d, ja mahdollisiin ty\u00f6virheisiini suhtauduttiin asiallisesti. Ty\u00f6njohtajasta ei ole j\u00e4\u00e4nyt mit\u00e4\u00e4n mielikuvaa, joten h\u00e4n on kaiketi k\u00e4ytt\u00e4ytynyt asiallisesti. Tehtaan johtoa ei osastoilla suuremmin n\u00e4kynyt. Mit\u00e4\u00e4n liiketoimintaa liittyvi\u00e4 tietoja ei koskaan ainakaan minun korviini kuulunut, enk\u00e4 niit\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4nyt kaivatakaan. Suomi oli poliittisesti viel\u00e4 kovin jakaantunut, mutta ilmeisesti vasemmistohenkiset aktiivit eiv\u00e4t tuhlanneet voimiaan johonkin lapsen asteiseen kes\u00e4apulaiseen, koska mieleen ei ole j\u00e4\u00e4nyt mit\u00e4\u00e4n vaikuttamisyrityst\u00e4.<\/p>\n
Koska oltiin radiotehtaassa t\u00f6iss\u00e4, saatiin kuulla musiikkia tietyn ajan p\u00e4iv\u00e4n mittaan. Se tuntuikin kovin virkist\u00e4v\u00e4lt\u00e4. Tutuiksi tulivat kes\u00e4n -51 kuullut iskelm\u00e4t. \u201dRovaniemen markkinoita\u201d kuultiin kyll\u00e4stymiseen saakka. Hienoilta kuulostivat Les Paulin kitarasoolot, ja Olavi Virtaan ei kyll\u00e4stytty. Ruokatunnilla aterian hotkimisen j\u00e4lkeen katsottiin, kuinka varttuneemmat pelasivat lentopalloa, joka oli kovin suosittu urheilulaji siihen aikaan.<\/p>\n
Palkka maksettiin ilmeisesti sovitun ty\u00f6ehtosopimuksen mukaa, joka minulle merkitsi 27 markkaa tunnissa. En osannut m\u00e4\u00e4ritell\u00e4, oliko se paljon vai v\u00e4h\u00e4n. Nuo el\u00e4m\u00e4n ensimm\u00e4iset ruskeassa kuoressa k\u00e4teen tulleet setelit tuntuivat todella hienoilta.<\/p>\n
Ty\u00f6matka tehtiin polkupy\u00f6r\u00e4ll\u00e4. Kotoani Helvarin tehtaalle oli n. 10 km. Kauniilla ilmalla se oli helppo matka, mutta joskus sateella hieman hankalampi. Kotikulmieni pojista kolme oli ty\u00f6ss\u00e4 Helvarin vieress\u00e4 sijainneessa Kulmala Oy:n tehtaassa, joten ty\u00f6matkalla oli aina seuraa.<\/p>\n
Pit\u00e4j\u00e4nm\u00e4ell\u00e4 oli useita teollisuuslaitoksia, joissa espoolaiset pojat kes\u00e4lomiensa aikana ty\u00f6skenteliv\u00e4t. Huomattavin oli tietysti Str\u00f6mberg Oy, \u201dRomppainen\u201d, nykyinen ABB. Ty\u00f6aika kaikissa tehtaissa oli aina kaikilla sama. Ty\u00f6 oli fyysist\u00e4, vaikkakaan ei mitenk\u00e4\u00e4n raskasta. Liikuntaa tuli viel\u00e4 tuon py\u00f6r\u00e4matkan ansiosta. Muistan el\u00e4v\u00e4sti, kuinka silloin t\u00e4ll\u00f6in kotiin saavuttuani ja lukiessani p\u00e4iv\u00e4n sanomalehti\u00e4 saatoin kesken kaiken nukahtaa nojatuoliin.<\/p>\n
Tehtaalla oli k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 kellokortit eli ty\u00f6aika piti leimata kellokortilla saavuttaessa ja l\u00e4hdett\u00e4ess\u00e4. L\u00e4ht\u00f6\u00f6n kuului viel\u00e4 er\u00e4s toiminto. Oli painettava punaista nappulaa, jolloin siihen liitetyn lampun syttyess\u00e4 joutui tarkastukseen. T\u00e4ll\u00e4 haluttiin ehk\u00e4ist\u00e4 mahdolliset n\u00e4pistykset tehtaan ty\u00f6kaluista ja elektronisista komponenteista yms. Tarkastuksen sanottiin olevan summittaista, ja se koski ehk\u00e4 keskim\u00e4\u00e4rin yht\u00e4 henkil\u00f6\u00e4 viikossa. Se, oliko se summittainen, ei koskaan tullut selvitetyksi. Itse jouduin tarkastukseen kerran. Portinvartijalle nousi pahaa ennustava ilme, kun h\u00e4n veti taskustani kuulokkeet. Olin rakentanut mukana kannettavan radion, jolla saatoin kuunnella radiol\u00e4hetyst\u00e4 kytkem\u00e4ll\u00e4 kuulokkeen mihin tahansa antennina toimivaan, esim. piikkilanka-aitaan tai ter\u00e4ksiseen puhelintolppaan. Tilanne tietysti selvisi, koska vartijakin huomasi, ett\u00e4 sellaiset kuulokkeet eiv\u00e4t kuuluneet tehtaan valikoimiin, vaan olivat minun omani.<\/p>\n
Kaiken kaikkiaan ensimm\u00e4isest\u00e4 kokemuksestani suomalaisen teollisuuden palveluksessa j\u00e4i mukavat muistot. Olen varma, ett\u00e4 nuo kokemukset auttoivat minua my\u00f6hemm\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni, kun toimin itse esimiehen\u00e4 teollisuudessa. Jos on tullut reilusti kohdelluksi alaisena, sit\u00e4 ainakin yritt\u00e4\u00e4 esimiehen\u00e4 toimia samoin.<\/p>\n
Kes\u00e4 1952<\/h4>\n
Nyt oltiinkin jo espoolaisen yrityksen Valtion S\u00e4hk\u00f6pajan palkkalistoilla. Innostukseni s\u00e4hk\u00f6\u00f6n ei siis ollut laantunut. Puolustusministeri\u00f6 perusti yrityksen armeijan radioviestint\u00e4laitteiden valmistusta ja huoltoa varten 1945, ja toimitilat rakennettiin Espoon M\u00e4kkyl\u00e4\u00e4n. Toiminta jatkui 1962 alkaen Televa-nimisen\u00e4. Se, miten p\u00e4\u00e4dyin t\u00e4h\u00e4n ty\u00f6paikkaan, ei ole j\u00e4\u00e4nyt muistiin, mutta edelleen oli k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6n\u00e4, ett\u00e4 yritykset\u00a0ottivat<\/span>\u00a0<\/span>mielell\u00e4\u00e4n palvelukseensa koululaisia. Nyt oli kavereitakin enemm\u00e4n, Lippaj\u00e4rvelt\u00e4 kaksi ja Laaksolahdesta my\u00f6s koulukavereita muutamia. Koulutytt\u00f6j\u00e4 ei n\u00e4kynyt edes konttorihommissa tai l\u00e4hettein\u00e4. Polkupy\u00f6r\u00e4 oli edelleen ty\u00f6matkoihin k\u00e4ytetty kulkuneuvo. My\u00f6s lauantai oli ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4, mutta vain klo 13 asti.<\/span><\/p>\n Valtion S\u00e4hk\u00f6pajalla M\u00e4kkyl\u00e4ss\u00e4 tehtiin muitakin tuotteita kuin s\u00e4hk\u00f6\u00f6n liittyvi\u00e4. Minun teht\u00e4viini kuului l\u00e4hes koko kes\u00e4n postilaitoksen kassalippaiden kokoonpano. Lippaat tehtiin ohuesta sinkkipellist\u00e4. Pikkuosaset valmistettiin puristinty\u00f6kaluilla, ja osat koottiin yhteen juottamalla tinaseoksella. Juottaminen tehtiin aivan tavallisella peltisep\u00e4n s\u00e4hk\u00f6kolvilla. Juottaminen oli minulle jo kovin tuttua ty\u00f6t\u00e4 ennest\u00e4\u00e4n, koska radion rakenteluharrastuksessa sit\u00e4 oli tullut opeteltua.<\/p>\n Tehtaan johtaja DI Ky\u00f6sti Viljakainen, \u201dK\u00f6ssi\u201d, oli tuttu ilmestys tehtaalla. Joka ainut p\u00e4iv\u00e4 h\u00e4n teki kierroksen eri ty\u00f6paikoilla, ja vaihtoi muutaman yleens\u00e4 kannustavan sanan. Mieleeni on j\u00e4\u00e4nyt h\u00e4nen lausahduksistaan hieman toisenlainenkin s\u00e4vy, vaikka positiiviseksi h\u00e4n senkin tokaisun varmaan oli tarkoittanut. H\u00e4n oli pys\u00e4htynyt katsomaan, miten kohdallani juottaminen sujuu. \u201dMitenk\u00e4s se ty\u00f6 menee?\u201d, h\u00e4n kysyi. \u201dNo t\u00e4ss\u00e4h\u00e4n n\u00e4it\u00e4 rapataan\u201d, vastasin. K\u00f6ssi korotti hieman \u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4n ja sanoi: \u201dKuulepas nuori mies, juottaminen on hieno metallurginen liitt\u00e4misprosessi, se ei ole mit\u00e4\u00e4n rappaamista\u201d. Taisi siin\u00e4 v\u00e4h\u00e4n puna nousta poskip\u00e4ihin, niin on mieleen j\u00e4\u00e4nyt.<\/p>\n Ilmeisesti tehtaalla valmistettiin varsin kehittyneit\u00e4 puhelinkeskuksia ja tehtiin yrityksi\u00e4 tutkalaitteiden valmistamiseksi. Oma osallistumiseni hienompiin s\u00e4hk\u00f6t\u00f6ihin j\u00e4i t\u00e4lt\u00e4 kes\u00e4lt\u00e4 varsin pieneksi.<\/p>\n Ty\u00f6yhteis\u00f6n ilmapiiri ja vanhempien ty\u00f6tovereiden suhtautuminen \u201dkes\u00e4hessuun\u201d oli v\u00e4hint\u00e4\u00e4n yht\u00e4 hyv\u00e4 kuin edellisen kes\u00e4n aikana.<\/p>\n Luokkatovereiden kes\u00e4paikoista mainittakoon Kauklahden Lasitehdas ja s\u00e4hk\u00f6laitteita valmistava Slev Oy, jonka toimipaikka oli my\u00f6s Kauklahdessa.<\/p>\n Omat kes\u00e4ty\u00f6paikkani olivatkin kahtena seuraavana kes\u00e4n\u00e4 Hietalahden telakalla Helsingiss\u00e4. Espoosta l\u00f6ytyi viel\u00e4 kes\u00e4hommia vuonna 1955, kun olin rakennuksella viimeistelem\u00e4ss\u00e4 Pakankyl\u00e4n kansakoulua. Aina ohiajaessa muistan mahdollisille mukanaolijoille kertoa, ett\u00e4 olen kantanut kaikki tiilet koulun katolle.<\/p>\n Rakennusty\u00f6t olivat yleens\u00e4 suosittuja poikien kes\u00e4t\u00f6in\u00e4. Rakennuksilla on aina sekalaisia t\u00f6it\u00e4, kuten tavaroiden kuljetusta, siirtely\u00e4 ja siivousta, joihin ei\u00a0vaadittu <\/span>mit\u00e4\u00e4n ammattitaitoa. Rakennust\u00f6iden ty\u00f6turvallisuusm\u00e4\u00e4r\u00e4ykset olivat nykyp\u00e4iv\u00e4\u00e4n verrattuna kovin vaatimattomat. Ei ollut suojalaseja, ei kyp\u00e4ri\u00e4, ei turvajalkineita eik\u00e4 huomiov\u00e4rihaalareita. Nuorten luontainen ketteryys ja huomiokyky pelastivat usein pahemmilta vahingoilta.<\/span><\/p>\n Minulla ei ole valitettavasti tietoa, miten koululaiset nykyisin viett\u00e4v\u00e4t kes\u00e4lomansa. Monet s\u00e4\u00e4nn\u00f6kset pyrkiv\u00e4t suojelemaan nuorta. Korostetaan turvallisuutta, ja ty\u00f6suojelum\u00e4\u00e4r\u00e4ykset ovat aivan toisella tasolla kuin 70 vuotta sitten. Sen aikaisia ty\u00f6olosuhteita ei nykyisin voisi ajatellakaan. Aivan varmasti on nuorille hyvin sopivien ty\u00f6mahdollisuuksien m\u00e4\u00e4r\u00e4 tehdast\u00f6iss\u00e4 kaventunut. Me nyt varttuneet emme kuitenkaan mitenk\u00e4\u00e4n kauhistele tai pahoittele kes\u00e4t\u00f6it\u00e4mme. Ne antoivat erinomaisen tuntuman ja tutustumismahdollisuuden yhteiskunnan toimintaan. Ty\u00f6t antoivat nopeasti onnistumisen tunteen, kun oli saanut jotakin konkreettista aikaiseksi, ja se viel\u00e4 palkittiin. Olivat ne mukavia kesi\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" T\u00e4ytin 15 vuotta 23\/6 1951. Silloisen ty\u00f6lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n mukaan saatoin menn\u00e4 tehtaaseen ty\u00f6h\u00f6n. Yleinen tapa, mielipide ja asenne suosivat lasten ty\u00f6ss\u00e4 k\u00e4ymist\u00e4. Syksyll\u00e4 koulun j\u00e4lleen alettua luokkatovereiden ensimm\u00e4isi\u00e4 kysymyksi\u00e4 oli \u201dmiss\u00e4 olit duunissa kes\u00e4ll\u00e4?\u201d Miten ty\u00f6paikka l\u00f6ydettiin? Suomi eli suurta nousukautta. …<\/span> Jatka lukemista →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":253,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"om_disable_all_campaigns":false,"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"_uf_show_specific_survey":0,"_uf_disable_surveys":false,"footnotes":""},"class_list":["post-659","page","type-page","status-publish","hentry"],"aioseo_notices":[],"featured_image_src":null,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/yritykset\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/659","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/yritykset\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/yritykset\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/yritykset\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/yritykset\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=659"}],"version-history":[{"count":8,"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/yritykset\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/659\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":713,"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/yritykset\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/659\/revisions\/713"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/yritykset\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/253"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/espoonperinneseura.net\/yritykset\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=659"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}