Nallevaari järjesteli viimeisiä hunajapurkkejaan pesänsä talvikomeroon. Hunajaa piti säilöä talveksi. Vaari itse kyllä aikoi nukkua kevääseen saakka, mutta nuo naapuripesän pennut olivat aika vallattomia ja heräilivät milloin sattuu. Edelliskeväänä ne olivat herättäneet vaarin kesken makeimpien talviunien.

Tänä talvena Nallevaari päätti olla varautunut. Purkki hunajaa saisi pennut nukahtamaan saman tien uudestaan.

Nallevaari haukotteli pitkään ja päätti kömpiä mukavalle sammalvuoteelleen nukkumaan. Siellä se nukkuisi silloinkin, kun Perinneseura täyttää vuosia. Karhut pitävät perinteestä…ainakin talviuniperinteestä!

Tarja Rae