| Vanhustenhuolto Espoossa |
Köyhäinhoidosta sosiaalipalveluihinVanhin vanhustenhuoltojärjestelmä Espoossa perustui köyhäinhoitoasetuksella säädettyyn ruotujakoon. Ruotujakoasetus uudistettiin kirkonhallintokaudella vuonna 1852 ja sen mukaista vanhusten ruotuhoitoon sijoittamista jatkettiin Espoossa vielä vuoden 1865 kunnallishallinnon uudistuksen voimaantultua aina itsenäisyyden alkuvuosiin saakka. Vähän ennen vuoden 1922 uutta köyhäinhoitolakia Espoon kunta järjesti yhteisasunnon noin kahdellekymmenelle huollettavalle vanhukselle Espoon asemalle Breidablickin huvilaan, josta sittemmin vanhukset siirrettiin vapaaherra A. L. Bornin lahjoittamalle Gunnarsin tilalle. Kun kolmen vuoden kuluttua Gunnarsin tilan asuinrakennus tuhoutui tulipalossa kokonaan, vanhusten asumiskysymykseen löytyi pysyvä ratkaisu. Espoon kunta osti vuonna 1926 Träskändan kartanon ja sitä ympäröivän puiston ja perusti kartanoon Espoon kunnalliskodin. Vuonna 1950 annetun hallintoa koskevan lain nojalla Espooseen perustettiin sosiaalijohtajan virka. Sosiaalihuollon henkilökuntamäärää on sieltä alkaen kasvatettu tarpeen mukaan. Kunnalliskotia koskeva lakisääteinen kehitys muuttui myös sotien jälkeen humaanimpaan suuntaan, mikä vaikutti kunnalliskodin suosion lisääntymiseen vanhusten keskuudessa. Ajanjakso 1950 -1990 olikin vanhusten kunnallisissa ja yksityisissä hoitolaitoksissa todellista kehityskautta. Toisen maailmansodan päättymisen jälkeen Espoon asuntotilanne siirtolaisuuden ja voimistuneen muuttoliikkeen vuoksi oli vaikea. Vanhusten asunnoista osa oli huonokuntoisia ja vailla mukavuuksia. Asunto-olot ja vanhusten ikääntyminen vaikuttivat laitoshoidon tarpeen huomattavaan lisääntymiseen. Kunnan kaavoitustoiminnan ja aluerakentamisen käynnistyttyä asuntotilanne 1950 luvulta alkaen alkoi kohentua. Kotipalvelujen avulla myös vanhusten kotonaan asuminen yleistyi.
Vanhusten palvelut 2000-luvullaEspoosta tuli kauppala 1963 ja kaupunki 1972. Espoon kaupungin väestömäärän nopea Espoon kaupungin väestömäärän nopea lisääntyminen ja väestön ikääntyminen 2000-lukua lähestyttäessä edellyttivät koko sosiaali- ja terveystoimen järjestämistä uudelleen. Peruskaupungin, tytäryhteisöjen, kuntayhtymien ja osakkuusyhteisöjen konsernihallinto jakaantuu neljään toimialaan: sosiaali- ja terveystoimeen, sivistystoimeen, tekniseen ja ympäristötoimeen ja palveluliiketoimiin. Sosiaali- ja terveystoimen piiriin kuuluvat perhe- ja sosiaalipalvelut, terveyspalvelut ja vanhuspalvelut. Koko toimialan johdossa on perusturvajohtaja ja kullakin palvelualalla on oma johtajansa. Lisäksi toimialojen esikunta ja talous muodostavat oman toimintayksikön ja samoin viestintätoimi. Vanhuspalvelut käsittävät vanhusten suoriutumiskyvyn ja terveydentilan perusteella arvioitavat asumis- ja hoitopalvelut. Lähtökohtaisesti vanhusten asumista tuetaan hänen omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Toimintakyvyn alentuessa pyritään parantamaan asunnon esteettömyyttä ja turvallisuutta. Ikääntyneiden asumispalveluja varten Espoossa on sekä kaupungin että yksityisten rakennuttamia ja ylläpitämiä ns. senioritaloja ja palvelutaloja, joissa ei ole henkilökuntapalveluja. Sen lisäksi tarpeiden mukaista hoivaa ja hoitoa tarvitsevia varten on tarjolla myös hoivakoteja. Hoivakotiasumisessa asukkaalla tulee olla mahdollisuus asua noudattamalla omaehtoista asumistapaansa. Ympäri vuorokauden apua ja hoitoa tarvitsevia vanhuksia varten Espoossa on pitkäaikaishoitoon tarkoitettuja hoito-osastoja. |
Vanhustenhuolto Espoossa