Ruotsinkieliset koulupiirit

1. Albergan piiriin kuuluivat Suurhuopalahti, Bredvik, Mäkkylä ja Kilo sekä osa Klobbskogin kylää. Yläkansakoulu sijaitsi maantien varressa noin kolometrin päässä Leppävaaran asemalta Kilon suuntaan, jossa sillä oli oma talo. Alakansakoulu toimi Hembygdens Vänner – föreningeniltä vuokratussa huoneistossa.

Albergan ylä- ja alakansakoulut olivat oppilasmäärältään suhteellisen suuria kouluja. Lukuvuonna 1938 – 1939 yläkoulussa oli 56 oppilasta ja alakoulussa 36 oppilasta. Koulun pitkäaikaisina opettajina sotien välisenä aikana toimivat: Ellen Gestrin vuodesta 1923 ja Lilli Forss-Nordström  ja Elsa Nyberg vuodesta 1925 lähtien koko sotien välisen ajan sekä Edit Blomqvist samoin vuodesta 1925 vuoteen 1936. 

2. Mankkaan piiriin kuuluivat Mankans, Kockby, Gräsagård ja Mattby. Yläkansakoulu sijaitsi Kockbyssä, Kilon asemalta tulevan maantien varrella Mankkaan kartanon ja Kockbyn kylän välisellä alueella. Alakoulu sijaitsi saman tien varrella Kockbyssä.

Mankkaan koulu oli pienehkö. Lukuvuonna 1938 – 1939 yläkoulussa oli 26 oppilasta ja alakoulussa 16. Sotien välisenä aikana ainoana pitempiaikaisena opettajana vuosina 1917 - 1934 viipyi Hilma Sandell.

3. Hagalundin piiriin kuuluivat Hagalund, Otnäs ja Björnholm. Piirin supistettu kansakoulu sijaitsi Hagalundin kartanon läheisyydessä vuokrahuoneistossa. Hagalundin kansakoulu kytkeytyi alueiden suomalaistumiskysymyksiin. Hagalundin ja Mankkaan alueille levinneen suomenkielisten perheiden lapsia oli edellä mainittujen kylien kansakouluissa ja juuri suomenkielisten oppilaiden määrät olivat kasvussa. Suomenkielisen koulun perustaminen seudulle merkitsi ruotsinkielisille kouluille tuntuvaa oppilasvähennystä. Niinpä Etelä-Espoon kansakoulun aloittaessa 1930-luvun puolivälissä Hagalundin kansakoulun oppilaskato oli vääjäämätön ja koulun toiminta lakkautettiin lukuvuoteen 1938 – 1939 tultaessa.

Hagalundin koulussa toimi sotien välisenä aikana ainoastaan yksi opettaja, Nina Nylund. Hän aloitti vuonna 1913 ja pysyi toimessaan vuoteen 1938, eli koulun keskeytykseen saakka.

4. Smedbyn piiri käsitti Dåvitsbyn, Hemtansin ja Smedsbyn kylät kokonaan ja osaksi Bembölen ja Klobbskogin kylät. Piirin neliluokkainen yläkansakoulu ja kaksiluokkainen alakansakoulu toimivat samassa talossa Grankullasta Smedsbyhyn johtavan tien varrella.

Smedbyn koulullakin oli kolme melko pitkäaikaista opettajaa. Alice Englund tuli opettajaksi vuonna 1923, Ester Fransman vuonna 1926 ja Arne Bjugg vuonna 1929. Kaikki toimivat Smedbyn koulussa toisen maailmansodan syttymiseen saakka.

5. Bolarskogin – Finnon piiri oli uusi koulupiiri, jossa toimi vain alakansakoulu. Tulevaa yläkansakoulua varten rakennettiin uusi Finnon koulu Bolarskogin ja Finnon kartanon väliselle rannikolle. Finno yläkansakoulu aloitti toimintansa syksyllä 1927.

Lukuvuonna 1958 – 1959 yläkoulun oppilasmäärä oli 26 ja alakoulun 19 oppilasta. Koulun opettajista vain yksi oli suhteellisen pitkäaikainen. Hän oli Greta Wasström, avioliittoon Nordlund. Hän aloitti opettajana vuonna 1929 ja ennätti toimia ennen talvisodan puhkeamista lähes kymmenkunta vuotta.

6. Mataskärin piiri käsitti Svinön, Moision ja Löfön saaret ja osan Sökön kylää. Yläkansakoulu sijaitsi Mataskärin saarella ja alakansakoulu Sökön kylässä. Molemmilla kouluilla oli oma koulutalo.

Mataskärin pienikokoisen koulun oppilasmäärä lukuvuonna 1938 – 1939 yläkoulussa 13 ja alakoulussa 7 oppilasta. Koulun ainoa pitkäaikainen opettaja oli Terese Bergström. Hän tuli opettajaksi jo 1900 ja toimi opettajana vuoteen 1932.

7. Stensvikin piiriin kuului koko Stensvikin kylä ja osa Sököä. Molemmat kansakoulut toimivat entisen yksityisen kansakoulun tiloissa Stensvikin tiilitehtaan läheisyydessä.  Stenvikin koulua ylläpidettiin 1930-luvulla oppilasmäärän liikkuessa alarajoilla. Vuosina 1930 -1938 yläkansakoulun oppilasmäärä vaihteli 7 – 14 välillä. Alakansakoulun oppilasmäärä vaihteli 3 – 8 oppilaan rajoissa. Stensvikin kansakoulutoimintaa jatkettiin alimitoitetulla oppilasmäärällä vuoteen 1938 saakka, jolloin koulu päätettiin lopettaa. Vuonna 1944 samoilla seuduilla aloitti Etelä-Espoon läntinen suomenkielinen kansakoulu.

Stensvikin kansakoulun opettajista maailmansotien väliseltä ajalta mainitaan ainoastaan Ruth Nyström. Hän toimi opettajana koulun vuonna 1938 lopettamiseen saakka.

8. Kauklahden piiriin kuuluivat Fansby, Kurtby, Kauklahti. Mulby ja Myntbölen. Sekä yläkansakoulu että alakansakoulu toimivat samassa koulutalossa Kurtbyn kylässä.

Kauklahden kansakoulu oli suhteellisen suuri koulu. Oppilaita lukuvuonna 1938 – 1939 yläkoulussa oli 49 ja alakoulussa 22. Koulussa sotien välisenä aikana oli kolme pitkäaikaista opettajaa. Anna Söderlund tuli opettajaksi vuonna 1909 ja toimi opettajana vuoteen 1932. Algot Lundberg aloitti Kauklahdessa vuonna 1916 ja Bertha Lundberg 1925. Molemmat pysyivät toimessaan koko maailmansotien välisen ajan. 

9. Träskbyn piiriin kuuluivat Espoonkartano, Mankby, Forsbacka, Spärrings, Niemis, Urberga ja Träskby. Yläkansakoulu ja alakansakoulu toimivat samassa koulutalossa Vihtiin johtavan tien varrella lähellä Espoonkartanoa.

Träskbyn suurehkossa koulussa oppilasmäärät olivat lukuvuonna 1938 – 1939 yläkoulussa 30 ja alakoulussa 22. Opettajista vain Linus Sundell toimi pitempään, ollen yhtäjaksoisesti koulun kirjoissa vuodesta 1915 vuoteen 1935. 

10. Nuuksion piiriin kuuluivat Nuuksio ja Nuburböle sekä Hackjärven torppa.  Yläkansakoulu ja alakansakoulu toimivat samassa talossa lähellä Histan tilaa. Nuuksion yläkansakoulun oppilasmäärä oli lukuvuonna 1925 – 1926 vielä 21 ja alakansakoulun puolella 12. Espoon väestön lisääntyessä asuminen keskittyi rautatien ja maantien lähituntumaan ja pitäjän itäosiin. Asutus harveni pohjoisissa kylissä, mikä vaikutti kansakouluun pyrkijöiden määrään. Vuoteen 1930 mennessä Nuuksion yläkansakoulussa oli 5 ja alakansakoulussa 2 oppilasta. Tämän vuoksi koulu ei voinut jatkaa täydellisenä, vaan muutettuna supistetuksi kansakouluksi. Vuonna 1939 Nuuksion koulussa oli 11 oppilasta.

Nuuksion supistetun koulun ainoa pitkäaikainen opettaja oli Jenny Bergholm, joka oli opettajana vuosina 1912 – 1931. Hänen jälkeensä tullut Göta Nyström ennätti ennen talvisotaa opettaa Nuuksiossa kahdeksan vuotta.

11. Lagstadin piiri käsitti Söderskogin, Södrikin, Morbyn, Gumbölen, Lövkullan ja Pappilankylän alueet. Piirin yläkansakouluna toimi Lagstadin koulu. Alakansakouluja oli kaksi: toinen Gumbölessä ja toinen Södrikin kylässä Björkbackan lastenkodissa.

Lagsdadin koulu kuului suuriin kansakouluihin. Oppilasmäärät lukuvuonna 1938 – 1939 olivat yläkoulun puolella 49 oppilasta ja alakoulussa 29 oppilasta.  Ida Lundell tuli Lagstadin koulun opettajaksi jo vuonna 1908 ja toimi opettajana vuoteen 1934 asti. Ester Westerlund aloitti vuonna 1924 ja opetti Lagstadissa koko sotien välisen ajan.

12. Träskändan piiri käsitti Träskändan, Gammelgårdin, Margaretebergin ja Bodomin kylät sekä osan Bembölen kylää. Yläkansakoululla oli oma koulutalo Träskändassa ja alakansakoulu toimi vuokratiloissa Gammelgårdissa.

Träskändan koulu oli oppilasmäärältään keskikokoa. Lukuvuonna 1938 – 1939 yläkoulussa oli 26 oppilasta ja alakoulussa 14. Pitkäaikaisia opettajia oli kaksi. Vera Sohlberg opetti vuodet 1914 – 1938 ja Anna Granroth vuodet 1921 – 1932.

13. Bembölen piiri oli uusi koulupiiri. Piiriin kuului Bembölen lisäksi Oitansin, Tuvkullan, Glomsin ja Kvarnbyn kylät ja osittain Karvasbackan kylä. Bembölen piirin uusi tiilestä rakennettu koulutalo merkitsi uutta vaihetta koulurakennusten historiassa. Kiviset rakennukset osoittivat kunnan vaurastumista. Toisaalta koulujen oppilasmäärän kasvu ja opetustiloihin kohdistuvat vaatimukset edellyttivät suurempia ja monipuolisempia koulutiloja. Koulu oli valmiina aloittamaan uuden koulupiirijaon voimaan tullessa. Uudessa koulutalossa toimivat sekä ylä- että alakansakoulut.

Bembölen koulun oppilasmäärät lukuvuonna 1938 – 1939 olivat yläkoulussa 40 ja alakoulussa 11. Pitkäaikaisia opettajia olivat Ester Lönnberg, joka aloitti vuonna 1922, Artur Nylund vuonna 1923 ja Jenny Johansson vuonna 1925. Kaikki kolme opettajaa pysyivät Bembölen kansakoulun opettajina koko maailmansotien välisen ajan.

14. Gröndalin piiriin kuului osia Bembölen, Karvasbackan ja Gammelgårdin kylistä. Kummallakin koululla oli oma koulutalo. Yläkansakoulu sijaitsi Träskändaan vievän tien varrella ja alakansakoulu Gröndalissa yleisen maantien varrella.

Gröndalin kansakoulu oli oppilasmäärältään keskikokoisia. Lukuvuonna 1938 – 1939 yläkoulussa oli 31 ja alakoulussa 22 oppilasta. Opettajista maailmansotien välisinä vuosina oli kaksi pitkäaikaista opettajaa. Klaerette Lindholm opetti Gröndalin koulussa vuodesta 1917 alkaen 1930 puolimaihin ja Rachel Nyberg vuodesta 1922 koko sotien välisen ajan. 

15. Rödskogin piiri oli laaja. Siihen kuuluivat Rödskogin, Snettansin, Lahnuksen, Luukin, Backbyn, Gunnarsin, Vällskogin ja Tacksogin kylät. Tämän koulupiirin yläkansakoulu sijaitsi Rödskogin ja Snettansin välisen kylätien varrella. Alakansakouluja oli kaksi: toinen oli omassa talossa Backbyssa ja toinen Lahnuksen kylässä Storgårdin päärakennuksessa. Kahden alakansakoulun toiminta olisi ollut aiheellinen lasten koulumatkojen vuoksi, mutta, molemmille kouluille ei riittänyt oppilaita valtionapuehtojen täyttymiseksi. Oppilasmäärän pienuuden vuoksi Lahnuksen alakansakoulun valtionapu lakkasi lukuvuoden 1931 – 1932 alussa.  Kunta ei katsonut voivansa jatkaa koulun ylläpitoa ilman valtionapua, mutta luovutti maksutta kouluhuoneiston ja opetusvälineet Svenska Förbundet-nimisen yhdistyksen käyttöön, mikäli se jatkaisi Lahnuksen alakansakoulun toimintaa. Näin muodoin koulun toiminta jatkui vuoteen 1937. 

Espoossa oli siis maailmansotien välisen ajan lopulla toiminnassa kolmetoista ruotsinkielistä kansakoulua. Vuosina 1938 – 1939 toiminnassa olevat koulut olivat oppilasmäärältään melko tasaväkisiä, oppilasmäärän vaihdellessa 40:n ja 50:n välillä. Oppilasmäärien tasaväkisyys perustui siihen, että alkuperäinen ruotsinkielinen väestö olo jakautunut melko tasaisesti koko pitäjän alueelle.

Espoon kaikissa ruotsinkielisissä kansakouluissa toimi maailmansotien välisinä vuosina ainakin yksi pitkäaikainen opettaja ja erityisesti oppilasmäärältään suurissa kansakouluissa oli useita pitkäaikaisia opettajia. Joidenkin toimikausi kesti vielä vuosia toisen maailmansodan päätymisen jälkeen. Pitkäaikaiset opettajat olivat tavallisesti koulujen johtajia, joko alkujaan tai myöhemmin tehtävään nimitettyjä.      

Espoossa oli 1920-luvun lopussa 15 ruotsinkielistä koulupiiriä.