Suomenkielisen asutuksen lisääntyessä voimakkaasti Mankkaan alueella aloitti yksityinen suomenkielinen kansakoulu toimintansa lukuvuonna 1934 – 1935. Mankkaan koulun nimi muuttui lukuvuoden 1938 alussa Etelä-Espoon suomalaiseksi kansakouluksi. Mankkaan seudun suomenkielinen väestö anoi jo vuonna 1933 kunnalta alueelle suomenkielistä kansakoulua ja liitti anomukseen alueella asuvista suomenkielisistä kouluikäisistä lapsista luettelon. Luettelo ei kiistatta osoittanut sen hetkistä lasten todellista koulutarvetta, sillä osa suomenkielisten perheiden lapsista osasi ruotsia ja kävi ruotsinkielistä kansakoulua. Tähän perustuen kunnanvaltuusto hylkäsi anomuksen. Koulu aloitti siis yksityisenä ja sitä varten vuokrattiin huoneisto Ylä-Mankkaan kartanosta.

Koulun ensimmäinen opettaja oli Astrid Santti. Hän kertoi koulun kymmenvuotisjuhlassa esittämässään historiikissa koulun alkuvaiheista mm. seuraavaa:

”Koulun ensimmäisenä opettajana saavuin paikkakunnalle elokuun puolivälissä ja sain kirjaimellisesti sanottuna alkaa a:sta. Ensimmäisiä töitäni oli oppilaiden saalistaminen, koska asetuksen mukaan heitä piti olla vähintään 15, ennen kuin koulu sai perustamisluvan. Suomalaisista ei silloinkaan enää ollut puutetta paikkakunnalla, mutta kuinka moni heistä uskalsi murtaa ennakkoluulojen kahleet ja tunnustautua suomalaiseksi, saatiin pian huomata. Pienen tytöntylleröisen …opastamana kuljin seudun ristiin rastiin ja tulos oli 12 oppilasta, nekin ehkä epävarmoja. Mutta työ pantiin sittenkin alulle siinä varmassa uskossa, että oppilasluku pian lisääntyisi, kunhan hitaat suomalaiset jaksavat perehtyä ajatukseen omasta koulusta.” (Matti J. Lahti s.265)

Mankkaan eli Etelä-Espoon suomenkielinen koulu ennätti toimia viisi vuotta ennen toisen maailmansodan alkamista. Omaa koulutaloa siihen mennessä saatu, vaan koulu toimi ahtaissa vuokratiloissa. Kuten Hagalundin koulun kohdalla todettiin, Mankkaan koulun perustamisen seurauksena Hagalundin koulun historia päättyi oppilaskadon seurauksena.