Espoon perinneyhdistys Aurora ry:n sääntömääräinen syyskokous järjestetään tiistaina 30.11.2010 klo 18.00 alkaen. Paikka on Sellon kirjaston Akseli-sali yläkerrassa, Leppävaaran-katu 9, Leppävaara, Espoo. Kahvitarjoilu alkaa Akseli-salissa jo klo 17.30.

 

Kokouksen aluksi sotahistorian tutkija, evl. Ilmari Hakala kertoo mielenkiintoisia asioita ajalta ennen I maailmansotaa. Ilmari Hakala on toiminut sotahistorian opettajana Sotakorkeakoulussa.

Venäläiset ryhtyivät 1910-luvulla rakentamaan Pietarista Suomenlahden suulle ulottuvaa linnoitusjärjestelmää, joka sai nimekseen Pietari Suuren merilinnoitus. Järjestelmään kuului tärkeänä osana Helsingin laivastotukikohta, jonka suojaksi rakennettiin "Helsingin maalinnoitus". Se ulottui läntiseltä osaltaan myös Espooseen.

 

Yhdistyksen syyskokous alkaa klo 19.00 ja siinä käsitellään sääntöjen määräämät asiat, kuten

• toimintasuunnitelman sekä tulo- ja menoarvion vahvistaminen
• liittymis- ja jäsenmaksujen vahvistaminen
• hallituksen puheenjohtajan ja muiden jäsenten (8) valinta
• toiminnantarkastajien valinta

Lämpimästi tervetuloa!

Espoon perinneyhdistys Aurora ry:n hallitus

Uno Cygnaeuksen syntymästä tuli 12.10.2010 kuluneeksi 200 vuotta. Pirkko Kivimäen kirjoittama artikkelisarja on valmistunut. Se kertoo Cygnaeuksen elämästä, noususta kansallisten merkkihenkilöiden joukkoon ja roolista kansakoululaitoksen kehittäjänä.

 

Lue artikkelit Uno Cygnaeuksesta.

Ryhmä perinneyhdistyksen jäseniä teki lauantaina 21.8.2010 kesäretken Kotkaan. Matkan järjestäjänä ja johtajana toimi Jorma Vehmaskoski. Tutustuimme oppaiden kanssa ja omatoimisesti Kotkan keskeisiin kulttuuriperintö- ja matkailukohteisiin. Tarkoitus oli tavata myös Kotka-seuran edustajia, mutta lopulta tämä ei sopinutkaan heidän aikatauluunsa. Kuninkaantie yhdistää Espoon ja Kotkan niin maantieteellisesti kuin historiallisestikin. Pietarin läheisyys on näkynyt Kotkan vaiheissa ja tuonut Venäjän tsaariperheen monesti paikalle. Viime vuosina Kotkan satama on ollut tärkeä Venäjälle suuntautuvan kauttakulkuliikenteen keskus. Ensimmäinen vierailukohteemme Kotkassa oli Kyminlinna, jota esitteli asiantuntevasti Kari Kuusisto. Kyminlinna kuuluu venäläisten 1790-luvulla rakennuttamaan Kaakkois-Suomen linnoitusjärjestelmään. Sen tarkoituksena oli olla Pietarin kaupungin suojana, torjua hyökkäykset rannikkoa pitkin maitse Kuninkaantien suuntaisesti ja toimia puolustuslinnakkeena Kymijoen suulla. Suomen siirryttyä Venäjän alaisuuteen 1809 Kyminlinna menetti merkityksensä rajaseudun linnakkeena ja sitä ei koskaan rakennettu alkuperäisten suunnitelmien mukaiseen laajuuteen. Ainoa taistelu Kyminlinnassa käytiin vuonna 1918, kun saksalaiset yrittivät vallata sen punaisilta joukoilta. Linnoitus oli puolustusvoimien hallinnassa vuosina 1939 - 2005 ja sodan aikana se toimi inkeriläisten pakolaisten ja sotavankien leirinä. Viime vuosina Kyminlinnaa on vähitellen kunnostettu Museoviraston johdolla. Kävimme Sapokan pienvenesatamassa ja nousimme vesipuiston putouskallion huipulle ihailemaan kivipuistoa, josta on hienot näkymät Kotkansaarelle.

Matka jatkui Langinkoskelle, jossa tutustuimme Langinkosken keisarilliseen kalamajaan ympäristöineen. Venäjän keisari Aleksanteri III ihastui Langinkoskeen vieraillessaan kruununprinssinä vuonna 1880 Kymenlaaksossa. Hän rakennutti paikalle vuonna 1889 kalastusmajan, missä hän kävi perheineen useana kesänä. Paikalta puuttuu keisarillinen loisto ja kalastusmaja on ainoa Venäjän ulkopuolella säilynyt keisariperheelle tehty rakennus.

Kotkan vierailun kohokohtana oli Merikeskus Vellamo. Merikeskus on 300 metriä pitkä ja 30 metriä korkea vuonna 2006 avattu arkkitehti Ilmari Lahdelman suunnittelema rakennus. Sen suunnittelunimi oli Hyöky, joka kuvaa hyvin rakennuksen muotoja.

Antero Palomäki esitteli taitavasti Merimuseon ja Kymenlaakson museon keskeistä aineistoa. Merimuseossa saimme kuulla kauppalaivojen reiteistä eri aikoina, erilaisista purjelaivoista ja ruokahuollosta pitkillä merimatkoilla. Näimme Finnjetin hytin ja laivan tuloaulasta pelastetun Kimmo Kaivannon taideteoksen. Arcturuksen tarina oli monivaiheinen ja dramaattinen. Tutustuimme St Mikaelin hylystä nostettuun esineistöön ja Vrouw Marian tarinaan. Kotka on merkittävä satamakaupunki ja vientisatamana Suomen suurin. Kymijoen suulle syntyi 1800-luvun jälkipuoliskolla mittavaa sahateollisuutta ja sitä seurasi sellu- ja paperiteollisuutta. Puunjalostus on edelleen vahvasti esillä Kotkassa, vaikka viime vuosien supistukset ovat kohdelleet rankasti Kotkankin taloutta. Kymenlaakson museossa saimme tutustua seudun ja paikallisen elämänmedon kehitykseen aikojen saatossa. Kotkan ja Venäjän kohtalonyhteys ilmeni niin historiassa kuin nykypäivässäkin. Kyminlinnan perustaminen antoi paikkakunnalle kasvusysäyksen ja lisäsi Kotkan merkitystä Venäjän näkökulmasta. Kauttakuljetukset ovat merkittävä osa tämän päivän talouselämää. Merikeskus Vellamon kattotasolle näkyvä Hietasen sataman autokenttä on nyt lähes tyhjillään, kun viime vuonna autorivit olivat olleet täyteen ahdettuna. Rekkaliikenne rajan suuntaan oli vähäistä edellisiin vuosiin verrattuna. Näin nopeasti suhdanteet muuttuvat. Pitkän päivän retkellä saimme hyvän kuvan Kotkasta ja sen kulttuuriperinnöstä. Monta tutustumisen arvoista ja kiinnostavaa kohdetta jäi odottamaan seuraavaa käyntiä.

Espoossa on kaupungin kokoon nähden varsin vähän julkisia patsaita, muistomerkkejä ja muita veistoksia. Kaupunki on kasvanut voimakkaasti vasta viime vuosikymmeninä. Samaan aikaan eri puolille kaupunkia on noussut taideteoksia historiallisten tapahtumien ja merkittävien henkilöiden kunniaksi ja muistoksi.

Perinneyhdistys on koonnut verkkoon yhteenvedon ulkotiloissa olevista julkisista veistoksista. Luetteloa täydennetään sitä mukaa, kun tietoa puuttuvista kohteista saadaan. Tiedot voi lähettää sähköpostitse osoitteeseen Tämä sähköpostiosoite on suojattu roskapostia vastaan, aseta javascripttuki päälle nähdäksesi osoitteen. . Viestiin on hyvä liittää kohteen sijainti ja muut kiinnostavat tiedot julkistettavaksi verkossa.  

Veistoksia ja muistomerkkejä Espoossa

Espoon perinneyhdistys Auroran kevätkokouksessa 23.5.2010 kutsuttiin yhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi Uolevi Itkonen ja kunniajäseniksi Maija Hämeri, Aapo Kirvesniemi, Kari Pohjakallio ja Jorma Vehmaskoski. He ovat kukin omalla panoksellaan merkittävästi vaikuttaneet yhdistyksen toiminnan käynnistämiseen ja toimineet aktiivisesti yhdistyksen ja sen tavoitteiden hyväksi kuluneen kymmenvuotiskauden aikana.

Kiitospuheessaan Uolevi Itkonen muisteli yhdistyksen toiminnan alkua Tampereelle tehdyn vierailun jälkeen. Hän korosti julkaisujen merkitystä perinteen tallentajina ja toivoi menestyksekkään perinteen jatkuvan myös tulevina vuosina. Lisäksi hän painotti, että yhdistyksen toiminnan tulisi kattaa tasavertaisesti koko Espoo.

Espoon perinneyhdistys Auroran 10-vuotisjuhlaseminaarissa Auroran kappelissa sunnuntaina 23.5.2010 käsiteltiin Träskändan kartanon ja Espoon muiden kulttuuriperintökohteiden historiaa ja tulevaisuutta. Seminaariin osallistui noin 80 henkilöä. Tilaisuuden aluksi Aapo Kirvesniemi esitteli uunituoreen yhdistyksen historiikin, joka jaettiin kaikille osallistujille.

Esko Uotila esitteli espoolaisia kulttuuriperintökohteita ja valtakunnallisia hankkeita kulttuuriperinnön vaalimiseksi. JOY 2010 -kampanjassa pyritään nostamaan kulttuuriympäristön arvostus luonnonympäristön veroiselle tasolle. Euroopan rakennusperintöpäivien teemana on vuonna 2010 Rakennettu maisema. Seminaarin kohteena oleva Träskända yhdistää erinomaisella tavalla kulttuuri- ja ympäristöarvoja. Träskändan kartanopuisto on Espoon ensimmäisiä luonnonsuojelualueita ja kartano sisältyy Museoviraston laatimaan valtakunnallisesti merkittävien kulttuuriympäristöjen luetteloon.

Pirkko Kivimäki ja Mari Nevalainen kertoivat värikkäästi Träskändan kartanon historiasta ja Aurora Karamzinin vaiheista. Kuulimme Auroran salaperäisestä avioliitosta upporikkaan Paul Demidovin kanssa ja nuoren lesken suuresta omaisuudesta, jonka avulla hän hankki omistukseensa Träskändan kartanon ja kehitti siitä seurapiirielämän keskuksen. Kartanolla on ollut keskeinen merkitys Espoon koululaitoksen ja vanhustenhuollon kehittymisessä. Toiveena on, että Träskändan vuosisatojen aikaista arvokasta kulttuuriympäristöä ja yhteiskunnallista merkitystä arvostetaan alueen ja rakennusten kunnostuksesta ja tulevasta käytöstä päätettäessä.

Seminaarin paneelikeskusteluun osallistuivat Sirpa Hertell (vihreät), Tommi Laakso (kokoomus), Markku Sistonen (SDP) ja Jouni Mykkänen, joka toimii mm. Espoon seurakuntien yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtajana. Moderaattorina toimi Martti Hellström. Keskustelun teemoja olivat
  - Millaisen Espoon tulevat sukupolvet kohtaavat?
  - Onko meillä malttia säilyttää historialliset kerrostumamme vai kuorrutammeko maiseman vain oman aikamme tehorakentamisen aikaansaannoksilla?
Paneelin otsikkona oli Träskändan ja Espoon muun rakennusperinnön tulevaisuus – yhteinen kulttuuriympäristömmekö?

Puheenvuoroissaan keskustelijat olivat yksimielisiä siitä, että Träskändan kartanoa ei pidä myydä yksityiseen omistukseen, vaan alue on pidettävä asukkaille avoimena tulevaisuudessakin. Päärakennuksen kohtalo jäi avoimeksi, koska näyttää ilmeiseltä, että kaupungilla ei ole mahdollisuuksia kunnostaa ja ylläpitää rakennusta ilman ulkoista kumppania.

Sirpa Hertell kertoi olleensa tekemisissä Träskändan alueen kanssa jo vuosikymmenien ajan. Tekninen lautakunta teetti vuonna 2008 Träskändan kartanopuiston hoito- ja käyttösuunnitelman, jonka mukaisesti puistoaluetta nykyisin hoidetaan ja parannetaan. Hertellin tavoitteena on säilyttää Träskända espoolaisten käytössä.

Tommi Laakso, joka on Tilakeskuksen johtokunnan puheenjohtaja, kertoi Espoossa olevan yli 100 kunnostamisen tarpeessa olevaa kaupungin omistamaa rakennusta. Näille ollaan tekemässä kuntoselvityksiä ja käyttösuunnitelmia. Träskändan kartanorakennukselle halutaan löytää kumppani, jonka kanssa sille saadaan uutta käyttöä. Laakso mainitsi esimerkkeinä hotellin, ravintolan, kahvilan ja opastuspisteen mahdollisina toimintoina. Kartanon sisätiloista arvokkainta on sisääntuloaula. Muutoin sisätiloissa ei juuri ole alkuperäisessä kunnossa olevia tiloja, jolloin niiden muuntaminen uuteen käyttöön on helpompaa.

Markku Sistonen oli huolissaan siitä, millainen Espoo säilytetään tuleville polville. Taloudelliset tekijät saavat liikaa painoa päätöksenteossa. Espoon kartanoita on kunnostettu, mutta vain harvat ovat kuntalaisten käytettävissä. Träskändan kartanolle pitäisi löytää sellaista käyttöä, että se on avoinna asukkaille.

Jouni Mykkänen piti tärkeänä kartanon säilyttämistä ja käytön aktivointia, mutta ei ottanut kantaa seurakuntien mahdollisuuksiin osallistua tällaisiin hankkeisiin. Mykkänen toimii eri yhteyksissä aktiivisesti kulttuuriperinnön hyväksi ja pyrkii myötävaikuttamaan myös Träskändan kartanon säilyttämiseen arvonsa mukaisessa käytössä.

Keskustelussa nostettiin esille Auroran kappalaisen Hannu Mäenpään maaliskuinen kirjoitus Länsiväylässä, jossa hän toivoi puiston ja rakennuksen säilyvän asukkaiden käytössä monitoimitilana, jossa voisi olla esim. kirjasto ja kokoontumistiloja partiolle ja yhdistyksille. Sirpa Hertellin mukaan tähän tavoitteeseen pääseminen vaatii kovasti työtä, tahtoa ja rahaa, mutta on mahdollista. Tommi Laakso korosti kumppaneiden merkitystä tällaisissa hankkeissa. Jouni Mykkänen totesi, että kulttuuriperinnön arvostus on osa yleissivistystä ja Espoossa tällä alueella on vajetta. Markku Sistosen mukaan perinnekohteiden säilyttäminen on osa espoolaisuutta. Hän oli huolissaan siitä, että kumppaneiden myötä tilat voivat sulkeutua asukkailta ja kustannukset nousevat.

Träskändan kartanon korjauskustannusten arvioitiin nousevan tasolle 5 - 10 miljoonaa euroa riippuen talon rakenteiden kunnosta, uuden käyttökohteen tarpeista ja puistoalueilla tehtävien töiden määrästä. Hankkeelle olisi mahdollista hakea opetusministeriön ja Museoviraston tukea. Suojeluvaatimukset on otettava huomioon korjausten suunnittelussa ja toteutuksessa.

Seminaariyleisö ei juuri lämmennyt kartanon kunnostukselle yritystoiminnan käyttöön. Tilan tarjoaminen perinneyhdistyksen ja muun asukastoiminnan käyttöön sai runsaasti kannatusta.