Aapo Kirvesniemi

Kirkkojärvi sijaitsee Espoon tuomiokirkon läheisyydessä, noin puolitoista kilometriä kirkosta lounaaseen. Kirkkojärvestä virtaava ja alkunsa saava Espoonjoki kulkee kirkon vieritse Espoonlahteen. Kirkkojärvi saa vetensä Bodominjärvestä tulevasta Glomsinjoesta ja Pitkäjärvestä virtaavasta Glimsinjoesta, jotka laskevat hyvin lähekkäin Kirkkojärveen.

Järvi on hieman liioiteltu määrite laajan savialueen keskellä olevalle painumalle, jolle vettä kertyy varsinkin kevättulvien aikaan.

Laajimmillaan vesialueen Länsiväylään rajoittuva pinta-ala voi nykyisin olla noin 30 ha ja alimmillaan lähes olematon muodostaen varsinaisen jokiuoman ympärillä vain pieniä lampareita. Kirkkojärven syvyys on sen ollessa laajimmillaan vain kymmeniä senttejä ja syvimmilläänkin vain puolitoista metriä jokiuoman kohdalla.

Rakenteeltaan järvi on siis oikeastaan Espoonjoen alkupullistuma, jos voi käyttää havainnollistavaa ilmaisua.

Ennen 1700-luvun alkua kaikki jokien ylittäneet sillat ovat olleet puurakenteisia. Jokien virtaukselle ei muodostunut sillan rakenteesta veden virtausta rajoittavia ”tulppia”. Vesi saattoi virrata siltojen ohi, milloin maasto sen salli. Nykyiset sillat muodostuvat laajoista penkereistä ja kivi- tai betonirakenteista, joiden ohi ei vesi maastossa voi virrata. Turunväylän penger aiheuttaa tulvan, koska veden purkautumisaukko rajoittaa virtauksen.

Kirkkojärven historiaa voi tarkastella kartoista.

Maanmittaus ja karttojen piirtäminen alkoi 1600-luvulla. Suomen alueen tarkempi kartoitus pitäjätasolla alkoi 1740, jolloin maanmittauskomissio lukuisine maanmittareineen aloitti toimintansa.  Kirkkojärvi on aina merkitty karttoihin.

Ilmeisesti kartantekijät ovat ymmärtäneet, että tulvan laajentama järvi ei ole sen normaalitila. Vesialueen koko eri kartoissa vaihtelee hieman, mutta kuvaa selvästikin normaalia kesäkautta, jolloin maanmittaustyötä oli mahdollista tehdä.

Kartta 1766, järven leveys n. 300 metriä. Karttapiirros on kovin alkeellinen, Kirkkojärvestä ulosvirtaavaa Espoon jokea ei ole piirretty.

Nybergin pitäjäkartta 1844. Järven leveys n. 200m, pinta-ala n. 2ha.

Senaatin kartasto 1870. Järven suurin leveys n. 400m (rautatie tuli 1903 ja on piirretty vanhaan karttapohjaan)

Venäläinen kartta ennen 1918. O3=järvi(ozero). Järvi kesäaikaisessa laajuudessaan.

Topografikartta 1932

Kirkkojärvi Espoon karttapalvelussa 2023. Lätäkön nimi on vain ruotsinkielellä ja hieman leikillisesti ”Kyrkträskögat”. kirkkojärvensilmä. Koko on kartalla n. 2000 m².

Arviona karttahavainnoista Kirkkojärven vesipinta-alaksi saadaan 2-12 ha. Mittaukset kartoista ovat ajalta ennen Turunväylän rakentamista, jolloin virtausta ruoppaamalla parannettiin. Järven normaali tila nykyisin on vain muutamia lampareita silloin, kun kevättulva ei vaikuta.

Pitkäjärven oman tulvan pääaiheuttaja on järven luusuassa Järvenperän Puistotien silta, jonka rakenteet ovat ahtaat veden mennä. Pitkäjärven vedenpinnan korkeusvaihtelut ovat lähellä kahta metriä. Pitkäjärven valuma alue on 66 km², joten on täysin luonnollinen asia, että jos tuon valtavan alueen vedelle on vain yksi 10 metrin levyinen ulostuloaukko, vettä kertyy tulvaksi.

Bodominjärven valuma-alue on puolet tästä eli 31 km². Bodomin vedenkorkeutta voidaan säännöstellä patorakenteella. Näille kahden suuren järven valuma -alueille satavasta vedestä karkeasti puolet päätyy Kirkkojärveen, ja puolet vedestä haihtuu ilmakehään, suorana haihtumisena tai kasvillisuuden kautta.

Vuotuinen veden määrä sateena on noin 0,65 kuutiometriä neliömetrille (sademäärä 650 mm/vuosi). Veden kokonaismäärä Glomsinjoen ja Glimsinjoen tuomana Kirkkojärveen olisi keskiarvoisena virtaamana noin 1m^3/s, joka havainnollistettuna täyttäisi 50 hehtaarin järven yhden metrin syvyisenä yhdessä viikossa. Virtaama kevättulvan aikana on huomattavasti suurempi, jolloin vesi on aiheuttanut moottoritielle noustessaan ongelmia. Ilmeisesti tien alle tehty kaivanto on alimitoitettu. Virtaus Espoonjoessa, siis Kirkkojärven jälkeisellä alueella, johon kerääntyy myös ympäröivän valuma-alueen vedet, (kokonais valuma-alue 122 km²) on voinut olla lähes kymmenkertainen. Espoonjoen kirkon jälkeiselle osuudelle tehtiin suuri ruoppaustyö 2021 tulvavahinkojen lieventämiseksi.

Espoossa on jo puoli vuosisataa keskusteltu aiheesta ”Kirkkojärvi takaisin ”. Tämä slogan sinänsä ei olleenkaan tarkoita sitä mitä sanotaan. Kirkkojärvi ei ole vuosisatoihin ollut mikään käyttökelpoinen järvi, siis kalastamiseen, uimiseen, souteluun, pilkkimiseen ja muuhun luonnosta nauttimiseen sopiva vesialue. Vettä on ollut vain kevättulvan aikaan. Kampanjoiden iskulauseeksi sopisi paremmin ”tehdään Kirkkojärven lätäköstä järvi”

Nykyajan tekniikalla järveksi sopivan kuopan tekeminen alueelle on varmasti mahdollista. Uusi suurehko ruoppaamalla muodostettu vesialue muuttaisi koko alueen vesijärjestelmän tilaa, mikä olisi huolellisesti arvioitava. Ruoppauksen, jonka syvyydeksi tulisi ehkä pari metriä, aikana paljastuisi uusia maakerroksia, joiden sisältämien mineraalien vaikutus olisi selvitettävä. Pari kertaa 1900-luvulla on ollut kesä, jolloin virtaama Glimsinjoessa on ollut nolla. Kuivan kesän aikana järven säilyttäminen vaatisi säädettäviä patorakenteita. Ainakin riittävän veden korkeuden takaava pohjapato olisi oltava.

Järven kaltainen matala vesialue olisi muodostettavissa kenties myös pelkästään patoamalla, mutta tällöin kovin matalana se ei täyttäisi järven olemusta kuin korkeintaan visuaalisella arvolla. Sekä Pitkäjärven että Bodominjärven vesitilanteen muuttamisesta on käynnissä selvityksiä. Kokonaisselvitystä, joka ottaisi huomioon myös mahdollisen Kirkkojärven muodostamisen, ei ainakaan julkisesti ole ollut toistaiseksi saatavilla.

Tavallisen kaupunkilaisen arvomaailmassa Espoon lukuisilla järvillä on korkeintaan miljööarvo. Miljööarvo on kuitenkin huomattava. Järvi on kaunis katsella, vesilintujen elämää on mukava seurata, jotkut pikkupojat vielä onkivat. Järven jäällä ikäihmisetkin voivat talvisin hiihdellä. Pilkkijöitäkin saattaa Espoon järvillä nähdä.

Yleisempi järvien käyttö on vähentynyt lähes olemattomiin ehkä Nuuksion retkeilyaluetta lukuun ottamatta. Kotitarvekalastus on esim. Espoon Pitkäjärvellä kovin olematonta. Järvenperän osakaskunta eli entinen kalastuskunta on toimintatauolla, koska kokouksiin ei tullut enää kuin kaksi henkilöä neljästäsadasta osakkaasta. Kalastuslupia on viimeisten viiden vuoden aikakaudella lunastettu alle 5 kpl vuodessa. Vuonna 2024 kalastusluvan lunasti yksi ainoa henkilö. Veneily on Pitkäjärvellä todella harvinaista. Espoon karttapalvelun ansiosta voidaan veneet melko helposti laskea ilmakuvista, veneitä on satakunta, mutta noin puolet niistä ei ole vedessä vaan teloillaan rannalla.

Kaupungin hoitamia uimarantoja Pitkäjärvellä on kaksi. Uimarannat ovat Vanhakartanon osakaskunnan alueella, jossa myös on uimiseen sopiva kolmas ranta-alue Jupperin kylän alueella. Uimisen mahdollistavia laitureita vielä on, ja kävijöitäkin kauniina kesäpäivinä riittää. Kuitenkin kävijöiden määrä verrattuna asukaslukuun on todella vähäinen. Lippajärvellä on kaksi kaupungin osittain huoltamaa pientä hiekkarantauimapaikkaa. Ne ovat paikallisten asukkaiden erityisesti lapsiperheiden suosimia uimarantoja kauniina lämpiminä kesäpäivinä.  

Talviuinti on viime vuosikymmenenä saanut paljon suosiota Lähderannan uimapaikalla. Aikafunktiotakin on syytä tarkastella. Uimakautta, talviuimareita lukuun ottamatta, on parhaimmillaankin vain kolme kuukautta. Kalastajille aikaa, siis jäätöntä kautta, on kuusi kuukautta. Talviaikana, jolloin vesialueita peittää jää, järvet ovat kaiken kaikkiaan yhteiskunnallisesti arvokysymyksenä hyvin vähäarvoiset. Arvoja ovat hiihto ja pilkkiminen. Kovin harvoja nämä koskettavat. Järvien veden kemialliset ja fysikaaliset ominaisuudet talviaikana eivät vaikuta kenenkään elämään. Harvoin edes veden eläimistön elämään. Järvien happipitoisuudesta ollaan eräissä piireissä huolissaan, mutta hapen puutteesta johtuvia haittoja, esim. kalakuolemia, talvisin esiintyy äärettömän harvinaisesti.

Mikä on Kirkkojärven tekemisen innon taustalla. Se ei voi olla kalastus. Se ei voi olla uinti. Se tuskin voi olla luonnon moninaisuuden säilyttäminen. Se tuskin on veneily. On väitetty, että se helpottaisi moottoritietä vaivaavia tulvia. On myös väitetty, että joidenkin nykyisten kerrostalorakennusten maapohjan rakenne parantuisi ja rakennusten sortumisvaara vähentyisi.  Matala hiekkapohjainen uimaranta varmastikin houkuttelisi äitejä pienokaisineen uimiseen ja vesileikkeihin. Uimarannan laajempi käyttäminen edellyttäisi hyviä kulkuyhteyksiä, parkkipaikkoja ja oheispalveluja. Paluuta 1950-luvun rantakulttuuriin, jota koettiin Pitkäjärvellä uimaseura Laaksolahden Virin vauhdittamana, tuskin on paluuta. ”Kirkkojärvi takaisin -aate” voi olla myös keino poliittisten näkökantojen eteenpäin viemiseksi.

Nautinnot, jotka koituisivat konkreettisemmin järven ansiosta, siis uiminen, kalastaminen, pilkkiminen ja vesillä liikkuminen koskettaisivat todellisuudessa todella harvoja ihmisiä.

Vapaan veden näkymä kaupungin keskustassa sen sijaan olisi varmaan kaikille miellyttävä tunne. Tästä tunteesta nauttimiseen tarvittaneen valtava summa rahaa. Meitä espoolaisia on jo yli 300 000. Muutama euroa henkilöä kohden saattaisi riittää suunnitteluun. Lopullinen kustannus ei ole tiedossa, eikä voi ollakaan ennen kuin suunnitelma on yksityiskohtaisesti tehty.

Ehdotuksia järven toteuttamiseksi on ollut kaupungin käsittelyssä jo useita kertoja. Karkeita kustannusarvioitakin on esitetty. Kustannukset ovat varsin suoraan järven pinta-alan ja syvyyden mukaisia. Vuonna 2016 hintahaarukka oli 15 – 18 miljoonaa euroa suunnitelmalle, jossa järvi olisi Turunväylän molemmilla puolilla, eli suunnilleen pienoismallin esittämän kokoinen. Lopulliset kustannukset yleensä tämän kaltaisissa projekteissa, joissa saattaa tulla ennalta arvaamattomia työtehtäviä, ovat ennakoitua suuremmat.

Hanke on ollut esillä kaupungin hallinnossa ja kansalaiskeskusteluissa jo yli 50 vuotta. Kaupunki käytti 1970-luvulla puolalaista arkkitehtiryhmää kaupungin keskustan suunnitteluun. Tällöin jo korostettiin Kirkkojärven asemaa keskustan luonteen rakentamisessa. Järven muodostamisen tekninen selvittely jäi tosin melko vähälle.

Hanketta puoltamaan ja toteuttamista edesauttamaan perustettiin Kirkkojärvi takaisin -yhdistys vuonna 1998.

Pro Espoonjoki ry pyrkii toiminnallaan huolehtimaan koko jokijärjestelmän, siis Glomsinjoen, Glimsinjoen ja Espoonjoen säilymisestä hyvässä luonnollisessa tilassaan. Yhdistys on toiminnallaan myös tukemassa Kirkkojärven muuttamista laajemmaksi pysyväksi järvialueeksi. Yhdistys on myös laatinut yhdessä Kirkkojärvi takaisin -yhdistyksen kanssa pienoismallin siitä, minkä kokoiseksi tuleva Kirkkojärvi muodostuisi maastoon, kun valitaan tietty vedenpinnan korkeus kahden luonnonmukaisen pohjapadon avulla. Pro Espoonjoki sai lisäksi Suomen Ympäristökeskuksen asiantuntija-arvion Kirkkojärven toteuttamisen kustannuksista moottoritien eteläpuolelle, siis pienoismallin esittämää pienempänä. Saadussa arviossa vuonna 2017 päädyttiin Kirkkojärvenpuiston kaavoituksen yhteydessä noin 3 miljoonaan euroon.

Kaikkien kansalaisjärjestöjen ohjelmissa on järven virkistys arvojen korostaminen. Kuinka suureksi virkistyskäyttö muodostuisi, on kuitenkin täysin arvioiden varassa. Nykyinen muilla järvialueilla tapahtuva toiminta on jo vuosikymmeniä mennyt alenevaan suuntaa. Syitä on monia. Luonnonsuojelu, varovaisuus, lapsia ei päästetä yksin seikkailemaan vesillä, uimahallit ovat enemmän käytössä, luistelu vaatii tekojään ja sopivat pukeutumistilat, sinilevää pelätään, rantoihin olisi helposti päästävä autolla, kalastusvälineisiin kohdistuva ilkivalta ja anastukset, järvikalojen hyljeksintä ravintona jne.

Luonnonsuojelu on Espoon ympäristölautakunnan mukaan jopa niin vaikuttava, että Pitkäjärven Järvenperän luusuan alueille ei pidä rakentaa venevalkamia eikä alueella soutelua pidetä suotavana.

Vertailuna voitaisiin mainita Helsingin keskustassa oleva Töölönlahti. Sehän on olemukseltaan järvi. Pinta-alaa on noin 20 ha eli suunnilleen elvytetyksi aiotun Kirkkojärven kokoinen. Kaupungin ilmakuvasta tarkasteltuna rannat ovat kaislikkoa, ainoatakaan venettä ei näkynyt. Kaksi pientä laituria on. Yksi paikka, joka näyttää loivalta hiekkarannalta ja jossa on ollut sup-lautojen vuokrausta, oli sekin vailla toimintaa.

Jos Töölönlahti aiottaisiin kuivata, siitä nousisi varmasti suuri vastustus, jonka pontimena ei siis voisi olla mikään muu arvo kuin visuaalinen mielihyvä veden katsomisesta ja siellä mahdollisesti kesällä luonnon seuraaminen ja ihailu.

Paljonko espoolaiset haluavat tästä samasta Kirkkojärvenä maksaa, on kysytty jo noin 70 vuotta. Vastausta ei ole tullut. Tai siis on tullut koska mitään ei ole tehty.