Nallevaari köllötteli päiväunillaan sammalmättäällä. Oli kuuma kesäpäivä ja nallen vatsa oli täynnä hunajaa ja marjoja. Se oli juuri sikeimmässä unessa, kun yhtäkkiä sen korviin kantautui käsittämätöntä jupinaa:” Häpeämätöntä, aivan tavatonta, tunkeutua nyt toisen pesäkoloon, ennen kuulumatonta….”

Nallevaari avasi toisen silmänsä ja huomasi epätavallisen näyn. Järvenperän sillan kupeessa asuva Murre Mäyrä oli raahaamassa mukanaan huonekaluja, kattiloita, peittoja ja tyynyjä. Nyt nallen piti avata toinenkin silmänsä, sillä Murre ei koskaan liikkunut keskellä päivää. Jotain tavatonta oli tapahtunut. Nalle nousi ähkien istumaan ja kutsui Murren luokseen. Murre lyllersi nallevaarin luokse lopen uupuneena ja istahti mättäälle.

”Minne olet matkalla tuon kuormasi kanssa? ” tiedusteli Nalle. Murre pyyhki hikeä viiksistään ja alkoi puhua: ” Et ikinä usko, kotiluolani on tuhottu. Mukavaa kotiani Pitkäjärven rantatöyräällä ei enää ole. Istuin vielä hetki sitten kaikessa rauhassa nauttimassa iltapäiväteetäni, kun taivas putosi niskaani. Ensin luolani katto romahti ja sitten teepöydälleni laskeutui hevosen kavio. Vettä tulvi sisään ja kotini tuhoutui aivan täysin. Ei siinä muu auttanut, kun pakata kaikki, mikä oli ehjää ja lähteä etsimään rauhallisempaa kotiseutua. ” Nallevaari ei ollut uskoa korviaan, kun Murre jatkoi tarinaansa:”

Eikä siinä kaikki, sen hevosen jälkeen kolooni putosi Rakuuna, suoraan piirongin päälle. Ajattele, sekä hevonen että sotilas rikkoivat minun kotini. Järvenperän silta taisi pettää hevosen alla. Voi voi, hevosestakin taisi sattua.

Miksi ihmiset eivät pidä siltojaan kunnossa! Ja mistä minä nyt löydän uuden pesäkolon, voi tavatonta.” Murre pudisteli murheellisena päätään.

Murre Mäyrä näytti todella onnettomalta. Se oli joutunut pakenemaan kodistaan keskellä kirkasta päivää, ja se ei ollut öisin liikkuvalle mäyrälle helppoa. Nallevaari mietti hetken ystävänsä kohtaloa ja keksi sitten, että tämähän voisi muuttaa Bodom-järven pohjoisrannalle, kauas ruuhkaisilta ratsuteiltä. Nalle lähti auttamaan ystäväänsä muuttokuorman raahaamisessa. Illan tullen he saapuivat perille ja löysivät Murrelle kettuperheen entisen kotiluolan pesäksi. Sinne se sitten asettui asumaan ja nauttimaan luonnon rauhasta.