Koulupiirijako

Maalaiskuntien piirijakoasetus 1898

Kuntien hitaus kansakoulujen perustamiseen vapaaehtoisuuden pohjalta alkoi arveluttaa kansakouluaatteen puolestapuhujia. Ehdotus yleisen oppivelvollisuuden käytäntöön ottamisesta oli ensimmäisen kerran esillä vuoden 1897 valtiopäivillä, sitä ei kuitenkaan silloin vielä kannatettu. Sen sijaan säädyt hyväksyivät piirijakoasetuksen, jonka mukaan maalaiskunta oli velvollinen jakamaan alueensa koulupiireihin siten, että jokaisella kouluikäisellä olisi tilaisuus saada kansakouluopetusta omalla äidinkielellään ja että kuntien alueet on jaettu piireihin siten, että harvaan asuttuja seutuja lukuun ottamatta, koulumatkat eivät muodostuisi viittä kilometriä pitemmiksi. Jakoehdotus piti alistaa kuvernöörin vahvistettavaksi. Jos piirissä oli 30 kouluikäistä lasta, koulu oli perustettava välittömästi. Mikäli koulussa oli yli 50 koululaista, kouluun oli perustettava toisen opettajan virka tai piiri oli jaettava. Tämän uuden asetuksen mukaan kaikki ylemmät kansakoulut tulivat kuulumaan kunnan yhteisen hallinnon alaisuuteen. Piirijako piti toteuttaa kolmen vuoden sisällä.

Espoon ensimmäinen koulupiirijako

Espoossa asetettiin komitea vuoden 1899 lopulla laatimaan piirijakoehdotusta, joka valmistui alkuvuodesta 1901. Komitea ehdotti yhdeksää ruotsinkielistä koulupiiriä, jolloin kunnassa olisi keskimäärin yksi kansakoulu 79 ruotsinkielistä lasta kohti. Ehdotuksen mukaan seitsemän piiriä oli suunniteltu olemassa olevien viiden yksityisen kansakoulun ja kahden kunnan rakentaman koulun ympärille. Jaon perusteella ainoastaan Mankkaan ja Träskbyn piiristä puuttuivat koulut, mutta niidenkin koulusuunnitelmat olivat jo alulla.

Espoon kuntakokous päätti piirijaosta helmikuussa 1901 jakaen Espoon komitean ehdotuksen mukaisesti yhdeksään ruotsinkieliseen koulupiiriin.

Suomenkielisten lasten koulunkäynnin turvaamiseksi kuntakokous päätti komitean ehdotuksen mukaisesti muodostaa koko Espoon kattava yksi suomenkielinen koulupiiri. Samalla kuntakokouksessa pidettiin välttämättömänä, että suomenkielinen kansakoulu sijoitetaan mahdollisimman keskelle pitäjää ja lähelle kirkkoa. Näin siksi, että suomalaiset asuivat hajallaan eri puolilla pitäjää.

Ruotsinkieliset koulupiirit

1. koulupiiriin kuuluivat Alberga, Bergans, Bredvik, Kilo, Mäkkylä ja Klobbskog sekä osa Bembölen kylästä. Piirissä oli valmiina yksityinen Albergan koulu, joka siirtyi kunnalle 1893.

2. koulupiiriin kuuluivat Mankkaa, Hagalund, Smedsby, Hemtans, Dåvitsby, Kockby, Gräsagård ja Mattby. Piirijakoa suunniteltaessa toukokuussa 1899 alueen kansakoulun perustamisehdotus oli jo ollut kuntakokouksen käsittelyssä.

3. koulupiiriin kuuluivat Frisans, Finnå, Martensby, Svinö, Moisio, Löfö ja osittain Sökö. Piirin koulutarpeen täytti yksityinen Mataskärin koulu.

4. koulupiiriin kuuluivat Stensvik, osa Kauklahtea, Mulby, Bastvik, Kalvik ja Stenbacka. Piirissä oli Stensvikin yksityinen koulu.

5. koulupiiriin kuuluivat Träskby, Espoonkartano, Mankby, Niemis, Urberga, Forsbacka, Sperrings, Myntböle, Mulby, Åminne ja Jupp, osa Kauklahtea sekä Kurtby . Koulupiiristä puuttui tässä vaiheessa koulu. Koulun paikaksi ehdotettiin Träskbytä.

6. koulupiiriin kuuluivat Nuuksio, Nupurböle, Hackjärvi ja Gumböle. Piiriin oli juuri valmistunut kunnallinen Nuuksion kansakoulu.

7. koulupiiriin kuuluivat Bolarskog, Söderskog, Södrik, Pappilankylä, Morby, Löfkulla, Gloms, Oitans, Bemböle, osittain Karvasbacka ja Fannsby. Lagstadin kansakoulun katsottiin tyydyttävän tämän alueen koulutarpeet.

8. koulupiiriin kuuluivat Träskända, Margretebärg, Dalsvik, Kvarnby, Gloms, Oitans, ja osittain Bemböle. Alueen keskustassa sijaitseva Aurora Karamzinin perustama Träskändan koulu oli piirin koulu.

9. koulupiiriin kuuluivat Rödskog, Snettans, Bodom, Backby, Tackskog Velskog, Luukki ja Lahnus. Piirissä oli valmiina hiljan valmistunut Rödskogin eli Röylän kunnallinen kansakoulu.

Kartta: Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, nimistö. 

© Espoon kaupunki. 

 
web statistics