Espoon kunnan lainakirjatoiminta syntyi rinnan kansakoulutoiminnan kehityksen kanssa. Ensimmäisen lainakirjasto sijoittui kuin sattumalta Lagstadin kansakoululle. Salaneuvos L.A.Born oli lahjoittanut kesällä 1873 Lagstadin koululle suuren joukon kirjoja. Siitä läksi kasvamaan Espoon kunnankirjasto. Kirjaston hoitoon vielä siinä vaiheessa ei ryhtynyt kukaan, kunnes syyskuussa pari vuotta myöhemmin Lagstadin koulun johtokunta otti asian esille Espoon kuntakokouksessa kertoen, että pitäjän kirjasto on vielä järjestämättä. Samassa kuntakokouksessa päätettiin kuntakokouksen määräyksellä alistaa kirjastonhoito koulun johtokunnan hallintaan ja käytännön järjestelyt koulun johtajaopettajalle. Kirjastonhoitajan palkaksi määrättiin 25 markan suuruinen vuosipalkka. Kirjojen lisähankintoja varten siinä vaiheessa kuntakokous myönsi 50 markkaa.

Lukuharrastus ja kirjojen lainaaminen lisääntyivät pitäjässä lukutaidon parantuessa. Uusien kansakoulujen perustaminen eri puolille pitäjää nosti esille tarpeen hajottaa kirjojen lainauspisteitä. Vuosisadan vaihteeseen tultaessa kirjastotoiminta oli lyönyt itsensä läpi ja vaati koko pitäjän kirjastotoiminnan täydellistä kunnostamista. Myös Kansanvalistusseura lähetti vuonna 1901 Espoon kuntakokoukselle kirjelmän, jossa se kehotti kuntaa ryhtymään voimaperäisesti toimimaan kansanlainakirjaston kehittämiseksi.

Syyskuussa 1901 kuntakokous päätti myöntää kirjaston kirjahankintoihin vuosittaisen 300 markan määrärahan. Samalla alettiin pohtia kirjaston toiminnan suuntaa niin, että se palvelisi kaikkia pitäjän asukkaita. Seuraavana keväänä kuntakokous päätyi ratkaisuun, että lainakirjaston keskuspaikka on edelleen Lagstadin kansakoululla. Kirjat säilytetään johtokunnan valvonnassa omassa erillisessä kirjakaapissa. Kirjaston hoitajana jatkaa koulun opettaja 25 markan vuosipalkalla.

Pitäjäläisten lainausmahdollisuuksien parantamiseksi suunniteltiin, että muihin kouluihin siirretään pieniä kirjaeriä lainaksi enintään vuodeksi kerrallaan. Ehtona olisi, että opettajat suostuvat vastaamaan niiden säilytyksestä ja hoitavat kirjojen lainaukset kyläläisille. Lagstadin kirjaston hoitaja päättäisi, mitä kirjoja eri kouluille lähetettäisiin.

Näin 1900-luvun alussa syntyi Espoon pitäjän keskuskirjasto. Sen alaisia lainauspisteitä levisi eri puolille Espoon kansakouluihin. Muutaman vuoden kuluttua mukaan tuli Espoon nuorisoseura, joka myös oli liittänyt ohjelmaansa nuorten lukuharrastuksen kehittämisen.