| Uno Cygnaeus |
Uno Cygnaeuksen ajatukset vaikuttivat myös Espoon koulujärjestelmäänKunnallisen koululaitoksen kehityshistoria 1800-luvulla on kokonaisuudessaan maan hallinnon ja yksittäisten kuntien tasolla vaiherikas. Se kuvaa ihmisten elämää arjessa ja vastapainona lukuisten suurmiesten ajatuksia ja mielipiteitä sekä pyrkimyksiä paremman huomisen puolesta. Uno Cygnaeus on yksi heistä. Hänen ajatuksensa ja mielipiteensä ovat vaikuttaneet myös Espoon koulujärjestelmään. Kansanopetus oli niin Espoossa kuin muuallakin maassa seurakuntien vastuulla aina 1860-luvulle saakka. Aikuisväestön lukutaidon opetusvastuu kuului papistolle ja kirkon palvelijoille ja pääpaino opetuksessa oli kirkon tärkeimpien sakramenttien: kasteen, ripin ja ehtoollisen merkityksen ymmärtäminen. Pienten lasten lukemaan opettaminen Espoossa oli kokonaan aina 1860-luvulle saakka vanhempien vastuulla. 1700-luvun lopulla yleistyi seurakunnan järjestämä rippikoulu. Rippikoulun päätöstilaisuuteen liitettiin sittemmin konfirmaatio eli julkinen kuulustelu ennen ripille pääsyä. Tarkoituksena oli seurata lukutaidon kehitystä seurakunnassa. Kotiopetuksen heikko taso ja sakramenttien ulkoa opettelun avulla kuulustelusta suoriutuminen olivat kuitenkin syynä siihen, että monien kuntalaisen lukutaito ja luetun ymmärtäminen jäivät heikoiksi. Kun opetusvelvollisuus oli vuonna 1865 siirtynyt kunnan vastuulle ja seuraavana vuonna tuli voimaan kansakouluasetus, laati Espoon kuntakokous vuoden 1869 alussa suunnitelman, jonka mukaan lastenopetus järjestettiin koko pitäjässä kiertokouluna. Koulujärjestelyissä edettiin aluksi yhteistyössä seurakunnan kanssa. Kuntalaisten toivomuksesta ensimmäinen kunnallinen kansakoulu saatiin vuonna 1871 ja vuonna 1874 Espoossa oli kolme kiertokoulua ja kolme kansakoulua, joista kaksi oli yksityisiä. Koulut olivat ruotsinkielisiä. Ensimmäinen suomenkielinen kansakoulu täällä oli vuonna 1891 aloittanut Åminnen koulu.
Uno Cygnaeus on 1800-luvun kansallisia suurmiehiämme. Historiassa hänet mainitaan kansakoulun isänä ja kasvattajana, määrätietoisena kansan sivistystyön kehittäjänä. Sääty-yhteiskunnan aikalaisena hän itse kuului niihin etuoikeutettuihin, joille koulunkäynti ja opiskelu olivat luonnollinen valinta. Uno Cygnaeus valmistui Helsingissä Keisarillisessa Aleksanterin Yliopistossa filosofian maisteriksi vuonna 1836 ja seuraavana vuonna papiksi. Toimiessaan pappina ja opettajana hän oli läheisessä kosketuksessa tavallisen kansan kanssa. Ponnistellessaan kansalaisten yleissivistyksen kohentamiseksi toimivan koululaitoksen ja opettajakoulutuksen kehittämisen puolesta, hänen opetussuunnitelmansa lopulta saivat kannatusta ja ne olivat keisari Aleksanteri II:n hyväksymän vuoden 1866 kansakouluasetuksen pohjana. Pirkko Kivimäen kirjoittamassa artikkelissarjassa käsitellään koulutuksen ja sivistyksen kehittymistä Espoossa. |
Koulutus ja sivistys Uno Cygnaeus