Kansansivistystoiminta Espoossa 1860-luvulta 1920-luvulle

Kansansivistystoiminta Espoossa 1860-luvulta 1920-luvulle

Kansakoulu tulee Espooseen

Lagstadin kansakoulu

Lagstadin vanhassa koulutalossa toimii nykyisin Espoon kaupunginmuseon Koulumuseo Lagstad. Kuva: Esko Uotila 2010.

Espoon ensimmäisen kansakoulun, ruotsinkielisen Lagstadin, avajaisia vietettiin syyskuun 2. päivänä vuonna 1873. Tuo 140 vuoden takainen päivä avasi espoolaisille tien uuteen tulevaisuuteen. Siitä alkaen koululuokkaan astuneet nuoret, sukupolvesta toiseen, ovat olleet osallisina elinympäristönsä muuttuvassa kehityksessä. Koululaitokseen oli alusta alkaen sisällytetty kasvatuksen uudenlaiset periaatteet ja pyrkimykset edistää taloutta ja elinkeinoja. Silloisessa 1860-luvun vajaan 4000 asukkaan maatalouspitäjässä alkoi asteittainen sopeutuminen uudistuksiin ja vuosisadan kuluttua kiihtyvässä tahdissa tapahtuvaan ympärillä olevan pitäjämiljöön täydelliseen muutokseen maalaiskunnasta liiketaloudelliseksi kaupunkiyhteisöksi.

Hallinnollisesti Espoo sai kauppalan oikeudet vuonna 1963 ja vuoden 1972 Espoosta tuli kaupunki. Nyt kolmannella vuosituhannella yli 250 000 asukkaan Espoossa on viisi kaupunkikeskusta, lukuisia liiketoiminta- ja asuinalueita liikenneväylineen ja niin muodoin supistuvine viljelypeltoineen ja metsämaisemineen. Vaikka suurten muutosten jalkoihin onkin jäänyt paljon aikaisempien aikojen kulttuurikohteita, Espoon ensimmäinen puurakenteinen kansakoulu, Lagstad, on säilynyt alkuperäisellä paikallaan lähellä Espoon tuomiokirkkoa. Koulu rakennettiin 1870-luvun alussa tälle kunnan kirkolta vuokraamalle tontille.

Elinkeinorakenne monipuolistuu ja kielijakauma muuttuu

Stensvikin tiilitehdas

Kauppaneuvos Feodor Tschetschulin perusti vuonna 1861 Stensvikin tiilitehtaan. Tehdas työllisti parhaimmillaan 120 työntekijää. Stensvikin tiilitehtaan tiilistä rakennettiin muun muassa Uspenskin katedraali 1860-luvulla ja niitä käytettiin myös linnoitustöihin.

Kivenlahdessa sijaitseva Kahvi-Kaisan talo rakennettiin alunperin Stensvikin tiilitehtaan työntekijöiden lasten kouluksi vuonna 1881.

Espoo sijaitsee vanhastaan perinteisellä ruotsinkielisellä rannikkovyöhykkeellä. Vielä 1800 - 1900-lukujen taitteessa asutus oli jakautuneena noin kuuteenkymmeneen maanviljelyksestä toimeentulonsa saavaan kyläyhteisöön ja yksinäistilaan alustalaisineen. Kun maakaupan ja ammattikuntalaitoksen toimintarajoitukset maastamme poistettiin ja vuonna 1879 saatiin elinkeinovapaus, merkitsi se kaupunkien ja teollisuusyhdyskuntien elpymistä.

Helsingin kaupungissa lisääntyvän rakentamisen vuoksi myös Espoon luoteisosassa Espoonlahden rannikkoalueelle perustetun tiili- ja sahateollisuuden tuotteiden menekki kasvoi, josta seurasi lisääntyvä työvoiman tarve. Sisämaan maata omistamaton väestö alkoi puolestaan etsiä toimeentuloaan teollisuusalueilta. Näin sai alkunsa myös Espooseen suuntautunut suomenkielisen väestön muuttoliike. 

Suomalaisen asutuksen lisääntyessä ja vakiintuessa kielikysymyksestä muodostui pitäjässä kansakoulujen perustamisvaiheessa vuosikausia vellonut ristiriitatilanne.

Yli 100 vuotta kansakouluopetusta Espoossa

Espoossa kansakoulujen toimintakausi kesti vuodesta 1873 vuoteen 1977 saakka, jolloin pääkaupunkiseudulla siirryttiin peruskouluihin. Näissä artikkeleissa on kuvattu lyhyesti maamme autonomian ajan Espoon sekä ruotsinkielisten että suomenkielisten kansakoulujen perustamisvaiheet. 

 
Etusivu arrow Koulutus ja sivistys arrow Kansansivistystoiminta Espoossa 1860-luvulta 1920-luvulle
web statistics