Kirjastotoimi

Sotien jälkeen Espoossa oli kaksi suomenkielistä ja kaksi ruotsinkielistä kirjastoa. Suomenkielinen kantakirjasto oli Leppävaaran kansakoululla ja piirikirjasto Kauklahden kansakoululla. Ruotsinkielinen kantakirjasto oli kunnantalolla ja piirikirjasto Kauklahden ruotsinkielisellä kansakoululla. Ruotsinkielisellä kirjastolla oli lisäksi kuusi lainausasemaa eri puolilla pitäjää. Suomenkielisellä kirjastolla oli kaksi lainausasemaa. Vuosikymmenien kuluessa väestön lisääntymisen ja kieliryhmien muutosten vuoksi kirjastojen palvelurakenne on muuttunut. Suomenkielisten kirjastojen määrä on huomattavasti lukuisampi kuin ruotsinkielisten.

Oma sanomalehti

Oman paikallisen sanomalehden ilmestyminen alkoi Espoossa vasta 1960-luvun alussa, jolloin Espoon asukasluku oli yli 60 000. Viivästymisen syynä saattaa olla Helsingin lehtinaapuruus ja toisaalta Espoon kaksikielisyys.

Espoon Sanomien näytenumerot ilmestyivät marras-joulukuussa 1961. Säännöllisesti lehti alkoi ilmestyä vuoden 1962 alussa kerran viikossa. Vuodesta 1964 alkaen lehti on ilmestynyt kaksi kertaa viikossa. Toimitustyö alkoi Tapiolassa, mutta siirtyi jo 1962 Helsinkiin. Lehden nykyinen nimi on Länsiväylä.

Kotiseututyö ja kotiseutumuseo

Toisen maailmansodan jälkeen alkanut muuttumisprosessi alkoi huolestuttaa vanhaan maalaismiljööseen ja talonpoikaiselämään kiintyneitä espoolaisia. Pala palalta tapahtuva kaupungistuminen hautasi alleen historiallisen maalaismiljöön. Vuonna 1958 Espoon viettäessä 500-vuotisjuhlia nousi talonpoikaisperinteen tallentamisasia esille ja kunnanvaltuusto päätti asettaa kotiseutulautakunnan ottamaan vastuun muistojen vaalimisesta. Kunnanhallitus myönsi varoja kotiseutumuseon ja arkiston perustamista varten. Samana vuonna Espooseen perustettiin kotiseutusihteerin virka.

Kotiseutumuseoksi sopiva kohde oli Glimsin talo Bembölessä. Talo oli aikoinaan toiminut kestikievarina. Päärakennus ja pihapiirin ulkorakennukset olivat kunnostettu vuoteen 1962, jonka jälkeen tallennettavaa esineistöä on kartutettu jatkuvasti.

Kotiseutuarkistoon on tallennettu Espoota käsittelevää kirjallisuutta, asiakirjoja ja muuta kirjallista materiaalia. Arkistossa on järjestetty espoolaisten kirjailijoiden kirjanäyttelyitä. Arkistossa on myös näytteillä mitali ja rahakokoelma.

Nuoriso- ja raittiustyö

Espoon nuorisotyölautakunnan toimintasektori toimi sotien päättymisen jälkeen vuosikausia hyvin kapealla sektorilla. Lautakunta vain jakoi vuosikausia kunnanvaltuuston myöntämistä määrärahoista avustuksia eri nuorisojärjestöille nuorison vapaa-ajan virkistystoimintaa varten. Avustusta saavien määrä oli pienehkö. Muuta toimintaa oli Lahnuksen retkeilymajan kunnossapito. Vasta 1950-luvun lopulla nuorisotyöhön saatiin puhtia, kun vuonna 1958 Espooseen perustettiin raittius- ja nuorisotyönohjaajan virka, mikä johti nuorisotoiminnan ja raittiustyön uudelleen organisointiin. Syntyi yhteistoimintaa nuorisotyölautakunnan ja raittiuslautakunnan järjestämien kesäleirien puitteissa. Yhteistoiminta vakiintui ja laajeni urheilun puolelle, kun näiden kolmen lautakuntien toimistot sijoitettiin samaan tilaan.

Nuorisotyötä laajennettiin 1960-luvulla järjestämällä nuorille monenlaista kurssitoimintaa. Nuorisotyöntekijöiden työpaikka koulutusta tehostettiin pitämällä järjestötehtävien kursseja ja kerhonohjaaja- ja leirinohjaajakursseja sekä audiovisuaalisia ja koulutus- ja ideakursseja. Myös opetusmielessä järjestetyt hyvän käytöksen, tanssi- ja kansantanhukurssit sekä askartelukurssit lisäsivät nuorisotyöntekijöiden motivaatiota.

Urheilutoiminta

Maailmansotien välillä suojelukuntien ja nuorisoseurojen harrastustoiminta kattoi lähes kokonaan espoolaiset nuorten liikunnalliset toiminnat. Kunnan taholta ruumiinkulttuuria ylläpitäviin harrastustoimintoihin on paneuduttu vasta toisen maailmansodan jälkeen. Nopea, voimakas väestön kasvu antoi ensi sysäykset 1950-luvun puolivälissä syntyneille urheilun harrastuspiireille, joiden määrä 1960-luvulla oli jo yli 50:n. Vuonna 1963 oli Espoossa rekisteröity 51 pääasiassa urheilua ja ulkoilua harrastavaa yhdistystä, joista ruotsinkielisiä oli yhdeksän, kaksikielisiä kaksi ja loput 40 olivat suomenkielisiä. Espoon urheilulautakunta perustettiin jo 1938 ja se aloitti toimintansa välittömästi. Ensimmäisenä tavoitteena oli kunnollisen urheilukentän perustaminen. Talvisodan puhkeaminen siirsi hankkeen sotien jälkeiseen aikaan 1940-luvun lopulle, jolloin perustettiin samalla kaksi kenttää, toinen Leppävaaraan ja toinen Kauklahteen.

Vuosikymmenien kuluessa espoolaisten liikunnan edistämiseksi on rakennettu uimahalleja, maauimaloita, talviuintipaikkoja, urheilukenttiä, juoksuratoja, luistinratoja, laskettelurinteitä, leirintäalueita, ulkoilualueita ulkoilumajoineen ja mm erilaisia kuntosaleja.

Espoo tukee urheilutoimintaa jakamalla avustuksia, järjestämällä kilpailuja, pitämällä kesäisin uimakouluja ja jakamalla urheiluun liittyvää informaatiota.