Vuoden 1957 kansakoululain mukaan kunnat velvoitettiin perustamaan kuusivuotisen kansakoulun jatkoksi kaksivuotiset kansalaiskoulut. Vuonna 1962 myönnettiin vielä oikeus lisätä kansalaiskouluun kolmas luokka. Vuoden 1957 lain mukaan kansakouluun saattoi kuulua myös kunnallinen keskikoulu sekä henkisessä kehityksessä jälkeenjääneitä lapsia varten apukoulu.

Espoon Olarissa käynnistyi suomenkielinen apukoulu jo vuonna 1952, Vuonna 1958 aloitti toinen suomenkielinen apukoulu Vallivaarassa. Ruotsinkielinen apukoulu on toiminut vuodesta 1954 alkaen.

Suomenkielisiä kansalaiskouluja oli Espoossa 1960-luvun puolimaissa: Kauklahdessa, Leppävaarassa, Olarissa, Tapiolassa ja Viherlaaksossa eli viidessä koulussa.  Ruotsinkielisiä oli 1960-luvun alkupuolella Kilo- Viherlaaksossa, Lagstadissa ja Matinkylässä. Kilo-Viherlaakson ja Matinkylän kansalaiskoulu joutuivat vuosikymmenen lopulla lopettamaan oppilaspulan vuoksi.

Oppikoulut

Espoon ensimmäinen oppikoulu jäi Kauniaisten puolelle Kauniaisten erotessa Espoon kunnasta vuonna 1920. Espoon ruotsinkieliset pitivät koulua senkin jälkeen omana opinahjonaan. Ensimmäinen suomenkielinen oppikoulu, Viherlaakson yhteiskoulu, aloitti syksyllä 1939. Uusien oppikoulujen syntyä Espoossa jouduttiin odottamaan 1950-luvulle, kunnes vuonna 1951 saatiin Etelä-Espoon yhteiskoulu, vuonna 1955 Leppävaaran yhteiskoulu ja vuonna 1958 Tapiolan yhteiskoulu. Koulujen nopea perustamisen syynä oli nuorten kasvava halukkuus jatkaa opintoja kansakoulun jälkeen oppikoulussa.

Aktiivisuus jatkui edelleen, ja1960-luvulla perustettiin kolme uutta oppikoulua. Vuonna 1962 aloittivat Pohjois-Tapiolan yhteiskoulu sekä Espoon yhteislyseo ja vuonna 1963 Hakalehdon yhteiskoulu. Vielä vuonna 1966 aloitti Lahnuksen yhteiskoulu.

Työväenopisto

Oppikoulujen ohella kaivattiin myös työssäkäyville nuorille tiedonhankintapaikkoja. Vuonna 1957 kunta perusti tähän tarkoitukseen Espoon työväenopiston. Aluksi opiskelupaikkoja järjestettiin eri kansakouluissa, kunnes vuonna 1960 työväenopisto sai käyttöönsä Leppävaaran vanhan yhteiskoulun rakennuksen.

Opisto oli kaksikielinen. Se laajeni nopeasti monitahoiseksi verkostoksi koko Espoon alueelle. Vakinaisina opettajina aluksi toimivat opiston rehtori ja ruotsinkielisen osaston johtaja, mutta lukuvuonna 1968 – 69 työväenopiston kirjoissa oli jo 188 tuntiopettajaa ja tilapäistä avustajaa.

Ammattikoulut

Ammattikoulujen perustamishanke oli vireillä vuodesta 1954 lähtien. Opetusta päästiin aloittamaan vuonna 1958. Ammattikoulu oli kaksikielinen. Ensimmäiset opetusalat olivat metalli-, sähkö- ja autokorjaustyöt. Ensimmäiset opetustilat oli vuokrattu Otaniemen Urheilusäätiön Otahallista. Aloitusryhmässä oppilaita oli 33, joista kuusi oli ruotsinkielisiä.

Ammattikoulutus laajeni useille eri aloille nopeasti ja samalla nousi esille oman koulun tarve. Koulu rakennettiin Leppävaaraan. Lukuvuodesta 1962 – 63 alkaen koulu oli virallisesti yleinen ammattikoulu.

Yhden koulurakennuksen tilat eivät kauan riittäneet opetustiloiksi monipuolistuvalle ammattiopetukselle ja kasvavalle opiskelijamäärälle. Lukuvuodesta 1964 -65 alkaen opetuslinjoja siirrettiin Tapiolaan pienteollisuustaloon.

Ammattikoulun lisäksi kunnan toimesta perustettiin Espooseen kauppakoulu vuonna 1961. Koulu toimi aluksi tilapäistiloissa Leppävaaran ammattikoulun ja sen jälkeen työväenopiston tiloissa. Vuonna 1969 valmistui sille oma talo Leppävaaraan. Koulun oppilasmäärä oli alussa 60, mutta nousi 1970-luvun alussa yli sadan oppilaan.

Teknillinen korkeakoulu Otaniemeen

Merkittävimpiä kulttuuritapahtumia Espoossa on Teknillisen korkeakoulun siirtyminen Helsingistä Otaniemeen, entisen Otnäsin kartanon maille. Korkeakoulun siirtämishanke oli pantu alulle vuonna 1945. Vuonna 1949 valtio osti Kansallis-Osake-Pankilta 100 hehtaarin suuruisen alueen Teknillistä korkeakoulua ja Valtion Teknillistä Tutkimuslaitosta varten. Lopullisen asemakaavasuunnitelman alueelle laati professori Alvar Aalto. Rakennussuunnitelma oli valmis jätettäväksi keväällä 1952 kauppa- ja teollisuusministeriölle. Teekkarit perustivat Teekkarikylän Otaniemessä jo ennen korkeakoulua.  Korkeakoulun rakentaminen tapahtui lopullisesti 1960-luvulla. Taloudelliset olot olivat sodan jälkeen alkaneet parantua, mikä helpotti hankkeen toteuttamista.