Suomenkieliset koulupiirit

1. Leppävaaran suomalaiseen koulupiiriin kuului Suurhuopalahden, Mäkkylän, Kilon, Bredvikin, Klobbskogin, Hagalundin ja Otnäsin kylät. Yläkoulu ja alakoulu toimivat aluksi yleiseltä maantieltä Bergan huvilayhdyskuntaan vievän tien varrella noin kilometrin päässä Leppävaaran asemalta sijaitsevassa omassa koulutalossa. Espoon itäosien väestömäärän kasvaessa jatkuvasti koulutalo osoittautui pieneksi. Uusi kivestä rakennettu koulutalo valmistui 1939. Suomenkielinen kansakoulu oli maailmansotien välisen ajan lopulla Espoon ylivoimaisesti suurin koulu.

Suomenkielisen väestön sijoittuminen pitäjän itäosiin lähinnä Suurhuoplahden kylään merkitsi sitä, että lähes puolet suomalaisperheiden lapsista kävi Leppävaaran suomalaista kansakoulua. Niinpä mm. lukuvuonna 1938 -1939 Leppävaaran suomalaisessa yläkansakoulu oli 158 oppilasta ja alakoulussa 84 oppilasta.

Kansakoulun ensimmäinen johtajaopettaja oli Edla Sippola. Hän aloitti Leppävaaran ensimmäisessä suomenkielisessä kansakoulussa autonomian ajalla vuonna 1909 ja opetti vuoteen 1936 eli lähes 30 vuotta.  Hänen jälkeen oli useita lyhytaikaisia opettajia, kunnes opettajapariskunta Hugo ja Astrid Sivèn tulivat koulun opettajiksi vuonna 1923. Hugo Sivènistä tuli johtajaopettaja Edla Sippolan jälkeen. Heidän toimikautensa jatkui yli sotavuosien. Hugo Sivènin loukkaantui auto-onnettomuudessa 1930-luvun loppupuolella ja hänen opetustyönsä oli välillä keskeytyksissä useita vuosia. Vuonna 1923 Leppävaaran koulussa aloitti Alli Oksanen, joka myös jatkoi opettajana yli sotien välisen ajan.

2. Viherlaakson suomalaiseen koulupiiriin kuuluivat Karvasbackan, Dåvitsbyn, Smedsbyn, Hemtansin, Kvarnbyn, Träskändan, Gammelgårdin, Mankkaan, Kockbyn, Gräsagårdin ja Mattbyn kylät kokonaan ja osittain Bemböleä. Koululla oli oma koulutalo Gröndalissa vähän matkan vähän matkan päässä maantieltä. Yläkansakoulu ja alakansakulu toimivat samassa koulutalossa.

Viherlaakson oppilasmäärä lukuvuonna 1938 – 1939 yläkoulussa oli 37 ja alakoulussa 31. Sotien välillä koulussa oli kaksi pitkäaikaista opettajaa. Kirsti Kauko tuli opettajaksi vuonna 1926 ja Arne Bjugg vuonna 1928. Molemmat olivat Viherlaakson koulun opettajina koko sotien välisen ajan.

3. Kauklahden piirin ylä- ja alakansakoulu toimivat kunnan rakentamassa kirkonkylästä Kauklahteen menevän maantien varrella metsäalueella.

Kauklahden kansakoulu lukeutui oppilasmäärältään suurehkoihin kouluihin. Lukuvuonna 1938 – 1939 yläkoulussa oli 55 ja alakoulussa 21 oppilasta. Koulun opettajista sotien välisenä aikana kaksi oli pitkäaikaisia. Evi Jalonen toimi vuodet 1917 – 1927 ja Sally Hamberg, myöhemmin Havastila, oli Kauklahden opettajana vuodesta 1919 alkaen koko sotien välisen ajan.

4. Luukin koulupiirin yläkansakoulua varten rakennettiin uusikoulutalo Snettansin ja Backbyn rajalle. Koulu valmistui tammikuussa 1929. Alakansakoulu jäi kiertäväksi kouluksi Gunnarsin, Backbyn ja Luukin kylien alueilla.

5. Nuuksion piiri sai supistetun kansakoulun. Sillä oli kuitenkin oma koulutalo Heinään vievän tien varrella.

Luukin ja Nuuksion supistetut koulut olivat tyypillisiä maaseudun kouluja, joissa oppilasmäärät olivat pieniä. Harvaanasutuilla seuduilla lasten koulutiet muodostuivat pitkiksi ja talvisin vaikeakulkuisiksi.

Muutoksia koulupiirissä

Myös suomenkielisten koulujen kohdalla tapahtui muutoksia maailmansotien välisenä aikana johtuen väestömuutoksista. Suomenkielisen asutuksen lisääntyessä voimakkaasti Mankkaan alueella aloitti yksityinen suomenkielinen kansakoulu toimintansa lukuvuonna 1934 – 1935. Mankkaan koulun nimi muuttui lukuvuoden 1938 alussa Etelä-Espoon suomalaiseksi kansakouluksi. Mankkaan seudun suomenkielinen väestö anoi jo vuonna 1933 kunnalta alueelle suomenkielistä kansakoulua ja liitti anomukseen alueella asuvista suomenkielisistä kouluikäisistä lapsista luettelon. Luettelo ei kiistatta osoittanut sen hetkistä lasten todellista koulutarvetta, sillä osa suomenkielisten perheiden lapsista osasi ruotsia ja kävi ruotsinkielistä kansakoulua. Tähän perustuen kunnanvaltuusto hylkäsi anomuksen. Koulu aloitti siis yksityisenä ja sitä varten vuokrattiin huoneisto Ylä-Mankkaan kartanosta.

Koulun ensimmäinen opettaja oli Astrid Santti. Hän kertoi koulun kymmenvuotisjuhlassa esittämässään historiikissa koulun alkuvaiheista mm. seuraavaa:

”Koulun ensimmäisenä opettajana saavuin paikkakunnalle elokuun puolivälissä ja sain kirjaimellisesti sanottuna alkaa a:sta. Ensimmäisiä töitäni oli oppilaiden saalistaminen, koska asetuksen mukaan heitä piti olla vähintään 15, ennen kuin koulu sai perustamisluvan. Suomalaisista ei silloinkaan enää ollut puutetta paikkakunnalla, mutta kuinka moni heistä uskalsi murtaa ennakkoluulojen kahleet ja tunnustautua suomalaiseksi, saatiin pian huomata. Pienen tytöntylleröisen …opastamana kuljin seudun ristiin rastiin ja tulos oli 12 oppilasta, nekin ehkä epävarmoja. Mutta työ pantiin sittenkin alulle siinä varmassa uskossa, että oppilasluku pian lisääntyisi, kunhan hitaat suomalaiset jaksavat perehtyä ajatukseen omasta koulusta.” (Matti J. Lahti s.265)

Mankkaan eli Etelä-Espoon suomenkielinen koulu ennätti toimia viisi vuotta ennen toisen maailmansodan alkamista. Omaa koulutaloa siihen mennessä saatu, vaan koulu toimi ahtaissa vuokratiloissa. Kuten Hagalundin koulun kohdalla todettiin, Mankkaan koulun perustamisen seurauksena Hagalundin koulun historia päättyi oppilaskadon seurauksena. 

Lähteet:    Matti J. Lahti,  Espoo maalaispitäjästä suurkauppalaksi 1975

                 Pertti Maisala,  Espoo – oma lukunsa 2005