Asutuksen muotoutuminen

Espoon halki kulkeva rautatieliikenne aloitti pysyvän omakotiasutuksen muodostumisen Albergan ja Espoonlahden välille. Aluksi eniten maata palstoitettiin omakotitonteiksi Albergan kartanon ja Bergansin (Harakan) metsäalueilla ja Espoon halki kulkevan rautatien varrella Mäkkylässä sekä Kilon, Grankullan Espoon keskustan pysähdyspaikkojen tuntumassa ja Kauklahden tienoilla. Maailmansotien välisenä aikana liikenteellisistä syistä asutus kasaantui selkeästi pitäjän itäosiin rautatien tuntumaan. Rautatien eteläpuolen asutus muodostui myös tiheämmäksi kuin pitäjän pohjoisosissa, mikä näkyi selkeästi kansakoulujen  oppilasmäärissä.  

Väestölisäykset ja kielirakenne

Espoon väkiluku vuonna 1920 oli 8486 henkeä. Ruotsinkielisiä oli 5952 henkeä (70,1 %) ja suomenkielisiä 2526 henkeä (29,8 %). Muita kieliä puhuvia oli 8 henkeä (0,1).

Vuonna 1940 Espoon väkiluku oli 11 615 henkeä. Suomenkielisen väestön osuus lähenteli jo puolta koko väestömäärästä.. Ruotsinkielisiä oli 6 539 henkeä (56,3 %), suomenkielisiä 5 055 (43,5 %) ja vieraskielisiä 21 henkeä (0,2 %).

Pääosin väestölisäyksiin vaikutti muuttoliike. Syntyneisyyden ja kuolleisuuden vuosittaiset vaihtelut liikkuivat keskimäärin plus/miinus 2 – 6:ssaprosentissa. Grankullan irtautuminen Espoosta 1920 on mukana tilastossa.  Grankullan väestölisäys vuosina 1917 – 1940 oli 1 647:stä 1 831 eli 184 henkeä. Grankulla oli kauppalaksi irtautumisvaiheessa suurin piirtein täyteen rakennettu.