Ensimmäisen maailmansodan vaikutukset Espoossa

Autonomian aika oli rauhanaikaa lukuun ottamatta 1850-luvulla lyhyen Krimin sodan aikaisia saaristo- ja rannikkokahinoita. Suomessa alulle päässyt yleinen vaurastuminen 1860 luvulla alkaneen teollistumisen ansiosta pysähtyi vuosina 1914 – 1 919 käytyyn ensimmäiseen maailmansotaan.

Suomi sai olla elokuun alussa 1914 alkaneista varsinaisista sotatapahtumista erillään aina vuoden 1918 kevätpuolella puhjenneeseen kansalaissotaan saakka, mutta sodan vaikutuksilta ei silti Helsingissä ja ympäryskunnissa vältytty. Konkreettisimmin tämä koettiin venäläisten suorittamina linnoitustöinä. Suomen armeija oli hajotettu ensimmäisen sortokauden aikana 1905, joten Suomen puolustus oli venäläisten varassa. Sodan syttyessä venäläiset pelkäsivät saksalaisten maihinnousua Suomenlahden itärannikolle, jonka vuoksi he alkoivat rakentaa Helsingin puolustukseksi suojalinnoituksia, jotka kaarsivat mantereella Espoon itäosaan saakka. Linnoitustyöt alkoivat vuoden 1915 alussa ja jatkuivat vuonna 1917 tapahtuneeseen Venäjän maaliskuun vallankumoukseen asti. Työt jäivät kesken johtuen Venäjän poliittisen elämän muutoksesta.

Linnoituksissa oli sotilasmiehitys ja tykistöpatterit. Suurimmat rasitukset paikkakuntalaisille aiheutti linnoitustyöläisten ja armeijan sotilaiden ja upseerien majoittaminen. Työläisille oli rakennettu parakkeja. Sotaväkeä jouduttiin majoittamaan espoolaisten asuntoihin. Albergan kartano ja suomenkielinen kansakoulu ja ruotsinkielinen kansakoulu olivat luovutettu sotaväen käyttöön

Kansalaissodan aika Espoossa

Kevätkaudella 1918 käydyn kansalaissodan aikaisiin konflikteihin sekaannuttiin Espoossakin. Osallistumisen taustalla olivat historiallisen kehityksen aiheuttamat yhteiskunnalliset epäkohdat, jotka olivat synnyttäneet työväenluokassa ja tilattomassa väestössä tyytymättömyyttä valitseviin oloihin sekä epäluottamusta työväen aseman korjaantumiseen parlamentaarista tietä. Työväenliike aktivoitui. Vuoden 1917 lopussa Espoossa oli kaikkiaan kahdeksan työväenyhdistystä.

Venäjän maaliskuun 1917 vallankumous ja etenkin bolsevikkien vallankumous saman vuoden marraskuussa sai työväenliikkeen perustamaan Espoossakin punakaartin. Vastapainoksi porvaripuolueet perustivat ensin vapaaehtoisia palokuntia, jotka hoitivat vartiopalvelua ja jonkun ajankuluttu sääntöjen mukaisesti järjestäytyneitä suojeluskuntia.

Espoo sai tuntuman myös Venäjän ja Saksan väliseen sotaan saksalaisten noustessa maihin Hangossa ja edetessä Kirkkonummelta rantatietä pitkin Espoon Leppävaaraan saakka, jossa he viettivät Gransin mäen tienoilla huhtikuun 11. päivän vastaisen yön. Helsingin suojaksi rakennetut linnoitukset pysäyttivät ensin saksalaiset, mutta punaiset eivät kyenneet vähäisellä miesvahvuudella niitä lopulta puolustamaan. Lyhyen pommituksen ja hyökkäyksen jälkeen saksalaiset valtasivat Leppävaaran, punaisten paetessa kohti Helsinkiä. Espoo säästyi suurilta vaurioilta. Leppävaaran pommituksessa sai osuman suomalaisen kansakoulun rakennus, joka tosin vaurioitui niin pahoin, että koulutyö oli keskeytettävä. Muutoin sodan aiheuttamat vauriot rakennuksille olivat vähäiset.

Eniten Espoota koetteli ruokapula, sillä elintarvikehuolto oli heikosti järjestetty. Käytettävissä oli ainoastaan kunnan omat varastot ja niistäkin oli viljaa luovutettava valtion käyttöön. Osa viljasta virtasi rajan yli Helsinkiin, sillä suuret viljelyalueet olivat edelleen helsinkiläisten omistuksessa. Kesti useita vuosia ennen kuin talouselämä Espoossa pääsi elpymään.

Kuva: Esko Uotila 2010.