Kuntalaisten päätösvalta

Uuden vuonna 1925 voimaan tulleen kunnallislain mukaan ensimmäinen samanaikaisesti valittu koko valtuusto Espoossa toimi vuosina 1926 – 1928. Näkyvimmin valituiksi tulivat virkamiehet ja muu sivistyneistö. Opillista sivistystä omaavien katsottiin pystyvän parhaiten suoriutumaan yhteisten asioiden hoidossa. Myös ammattimiehet eli entisaikain käsityöläisiä vastaavat henkilöt olivat melko runsaslukuisina edustettuna. Sitä vastoin maanviljelijöiden ja tilallisten edustus oli vähäisempää.  

Kunnallinen toimeenpanovalta oli kunnallislautakunnalla. Keskeisimmät virkatehtävät olivat kunnansihteerin ja kamreerin harteilla. Espoon kunnantalona oli 1920-luvulla Espoon kirkon ja rautatieaseman lähituntumassa sijaitseva vuokratalo. Oman virkatalon kunta osti Espoon aseman läheltä vuonna 1932.

Kunnallinen palosuojelutoiminta tehostui 1930-luvulla. Maalaiskuntien palotoiminnasta annettu laki vuodelta 1933 edellytti, että kunnalla tuli olla valtuuston hyväksymä palojärjestys.  Erityistä lautakuntaa tätä varten ei tarvinnut perustaa. Espoossa palolautakunnan tehtävät liitettiin kunnallislautakunnan tehtäviin. Vuonna kunnalle palkattiin palopäällikkö, jonka tehtäviin kuului palotarkastusten suorittaminen. Samalla tehtiin määrätietoista palontorjuntatyötä. Maatilojen rakennukset ja karjasuojat olivat paloturvallisuuden kannalta heikoimpia. Kunta jaettiin palopiireihin, joihin nimettiin sammutuspäälliköt.

Espoo osti vuonna 1932 Villa Breidablickin Espoon aseman läheiseltä mäeltä ensimmäiseksi kunnantalokseen. Talo paloi jo seuraavassa tammikuussa. Kaupunki rakensi samalle paikalle vuonna 1933 uuden kunnantalon, joka korotettiin vuonna 1945 kaksikerroksiseksi. Talo toimi Espoon kunnan- ja kauppalantalona vuosina 1933-1971. Kuva: Esko Uotila 2009.