Suomen rautatieverkoston rakentaminen alkoi 1800-luvulla. Rakennustyömaan työläiset perheineen muodostivat paikasta toiseen etenevän pienen ”kyläyhteisön”. Vuosikausia jatkuvasti liikkuvien työmaiden mukana siirtyvien perheiden lapset jäivät paikallaan toimivien koulujen ulkopuolelle. Kulkulaitostoimikunta oli ensimmäisenä havahtunut huomaamaan tilanteen ja asian alkuunpanijana toiminut niin, että rautatierakennustöissä toimivan työväestön lapsille järjestettiin kansakoulu ja lastenkoulu ”muuttelevan koulun” muodossa. Nämä koulut olivat piiritarkastajien alaisia. Työmaan insinöörien tuli valvoa koulujärjestelyt. Piiri-insinöörin tehtävänä oli kansakouluntarkastajan kanssa valita koulun johtokunta ja laatia koulun opetusohjelma.

Espoon Kauklahden rautatiekoulu

Espoon Kauklahdessa rautatiekoulu toimi vuosina 1900 - 1903. Tämän ajan kuluessa rakennettiin Pasila – Karjaa rataosuus. Koulun varsinainen ylläpitäjä oli Helsingin – Karjaan rautatien rakennus. Valtionapua koulu sai syksystä 1901 alkaen. Tarkastajan mielestä koulun ulkoiset puitteet olivat tyydyttävät. Tämän koulun arkisto oli tarkastajan mielestä kunnossa ja kansliakirjat hyvin hoidettu.

Ensimmäisenä syksynä koulu alkoi 15. lokakuuta. Sen vuoksi sinä syksynä ei pidetty lastenkoulua. Kansakoulussa oli jo kaikki osastot, koulu oli siis toiminut useita vuosia ennen Kauklahteen siirtymistä. Ensimmäisen lukuvuoden pituus oli 28 viikkoa. Viiden ja kuuden tunnin mittaisia työpäiviä kertyi 163. Seuraavana lukuvuonna työviikkoja oli 32 ja sitä seuraavana 31.  Näinä vuosina lastenkoulua pidettiin neljän viikon ajan.

Opettajat

Ensimmäisenä opettajana aloitti seminaarin käynyt miesopettaja J. Holm. Hän kuitenkin erosi kesken kaiken. Syksyllä 1902 jatkamaan tuli seminaarin käynyt opettaja Sanny Wilkman. Tarkastajan arvion mukaan hänen opetuksensa oli erittäin hyvää ja koulukuri mainiota.

Tyttöjen käsityön opetuksen hoiti Suomalaisen Kansakoulun Ystävät -järjestön kannattaman koulun opettaja Aina Sundstedt.  

Oppilaat

Ensimmäisenä lukuvuonna koulussa oli 39 oppilasta. Heistä kolme sai keväällä päästötodistuksen. Seuraavana lukuvuonna oppilasmäärä oli 34, joista neljä sai päästötodistuksen. Kolmantena lukuvuonna jäljellä oli 29 oppilasta, joista viisi sai päästötodistuksen. Kysymyksessä oli siis aivan normaali koulu.