Viherlaaksolaiset aloittivat yksityisin voimin suomenkielisen koulutoiminnan maailmansodan kynnyksellä vuonna 1914. Ensimmäisinä toimenpiteinä ylitarkastaja Artturi Virkkunen, tehtailija Aleks Pelander ja arkkitehti Vilho Penttilä jättivät heinäkuussa kouluylihallitukselle valtionapuanomuksen opettajan palkkausta varten. Koulun perustamiskokous pidettiin 2. syyskuuta samana vuonna. Kokoukseen oli saapunut yli parikymmentä paikkakuntalaista.

Perustamiskokouksessa valittiin koulun kuusijäseninen johtokunta. Johtokunta piti välittömästi tämän jälkeen ensimmäisen kokouksensa, jossa johtokunnan puheenjohtajaksi valittiin ylitarkastaja A. Virkkunen. Hänen mainitaan olleen varsinainen koulutoimen alkuunpanija paikkakunnalla. Hän toimi johtokunnan puheenjohtajana vuosikymmenen loppuun. Kokouksessa valittiin myös koulun ensimmäinen opettaja lukuvuodeksi 1914 - 15. Hän oli Alma Taipale. Koulun ensimmäinen lukukausi päätettiin aloittaa syyskuun 7. päivänä. Paikkakuntalaisilta perittäväksi lukukausimaksuksi määrättiin kaksi markkaa ja vieraspaikkakuntalaisilta viisi markkaa. Vähävaraisilta ei lukukausimaksua päätöksen mukaan peritty.

Seuraavassa saman syyskuun aikana pidetyssä kokouksessa suunniteltiin koulun ylläpito-kustannusten hankintatoimenpiteitä. Keräyslistoilla varainkeräyksen johtokunnan jäsenet ottivat hoitaakseen itse. Avustuksia toivottiin saatavan myös Suomalaisen Kansakoulun Ystävät -seuralta ja Eteläsuomalaiselta osakunnalta.

Opettajan palkkaukseen myönnetty valtionapu saatiin jo heti syyskuussa. Avustussumma oli 900 mk ja käsityönopettajan palkkioon 75 mk. Johtokunnan jäsenten keräyslistoilla kokoon saatu summa marraskuun loppuun mennessä oli myös noin 900 mk. Lisäksi koulukalustoa oli keräyksellä kartutettu jonkin verran. Viherlaaksossa koulutoiminnan rahoitushuolet olivat vähäisemmät kuin esimerkiksi Leppävaarassa, joskin aikaa myöten ilmaantui asioita, jotka vaativat toimenpiteitä lisärahoituksen järjestämisessä. Yleensä silloin käännyttiin niiden avustajien puoleen, jotka aikaisemminkin olivat koulua avustaneet.

Kouluruokailun järjestäminen heti alussa oli mahdollista ainoastaan avustusten ja ruokatarvikelahjoitusten avulla. Paikalliselta kauppiaalta saatiin ensimmäisinä vuosina huomattavia määriä ryynejä ja herneitä. Raha-avustusta tuli mm. eräältä yrittäjältä. Vuoden 1917 kevättalvella keittolan toimintaa rajoitti poikkeusolojen aiheuttama elintarvikepula. Seuraavana vuonna koulukeittola saatiin jälleen toimimaan.  Eteläsuomalainen osakunta tuki toimintaa mm. järjestämällä iltamia. Ja tarpeen tullen hankittiin varoja suorilla keräyksillä. Viimeiset avustusiltamat pidettiin työväentalolla vuonna 1921. Seuraavana vuonna koulukeittolan kustannuksista vastasi jo kunta.

Venäjän vallankumouksen jälkeisten levottomuuksien vaikutukset ulottuivat myös Viherlaaksoon. Kevättalvella 1918 kouluopetus keskeytyi helmikuun puolivälin jälkeen runsaan kahden kuukauden ajaksi. Koulu oli ensin punakaartilaisten ja sen jälkeen saksalaisten hallussa. Koulutilat eivät sotatoimista pahemmin kärsineet. Uhreitta ei kuitenkaan säästytty. Yksi koulutoimen alkuunpanijoista ja uskollinen kannattajajäsen, arkkitehti V. Penttilä murhattiin kapinakeväänä. Tapaus aiheutti suurta surua koulun ystävien keskuudessa.

Viherlaakson koulu kunnan ylläpidettäväksi

Syksyllä 1919 johtokunta teki päätöksen ryhtyä toimenpiteisiin Viherlaakson koulun saamiseksi kunnan ylläpidettäväksi. Asiaa koskeva anomus tehtiin syksyllä 1920. Anomuksen tekemiseen vaikutti myös tarkastajan kehotus. Talo, jossa koulu toimi, oli myyty kesällä, joten koululla ei ollut toimitiloja lukuvuodeksi 1929 - 21. Tämä oli yhtenä syynä anomuksen kiirehtimiseen.

Vuosi 1919 oli ensimmäinen vuosi, jolloin viherlaaksolaiset pyysivät kunnalta avustusta koulua varten. Vuonna 1920 johtokunta anoi avustusta Espoon ja Kauniaisten kunnilta. Molemmat kunnat myönsivät anotun summan. Myös Helsingin köyhäinhoitohallitukselta tuli avustusta Viherlaakson koulua käyvien Kilon ja Pellaksen lastenkotien lasten puolesta, jotka kävivät Viherlaakson koulua.

Vuonna 1922 elokuun 1. päivänä Viherlaakson suomalainen kansakoulu siirtyi Espoon kunnan yläpidettäväksi. Koko toiminta-ajan yksityisenä kouluna arkiston hoito on jäänyt vajavaiseksi, eikä yksityiskohtaisia tietoja koulun alkuajalta ei liioin ole tallennettu.

Kouluvuosi

Koulun lukuvuosi alkoi elo-syyskuun vaihteessa samoin kuin muissakin kouluissa. Ennen kansakoulun alkamista syksyllä pidettiin muutaman viikon ajan pientenlasten koulua. Lukuvuodessa kansakouluaika oli tavallisesti 31 viikkoa. Työpäiviä kertyi 175 - 194. Viikkotuntien määrä vaihteli yli 30 riippuen siitä, miten innostuneesti osallistuttiin käsitöihin.   

Koulurakennus ja kalusto

Koulutilat oli kunnostettu yksityisomistuksessa olevaan taloon. Opettajan asuntona oli ullakkohuone, joka oli tapetoitu ja laitettu siistiin kuntoon. Talon alakerrassa oli alkujaan pesula, joka muutettiin veistosaliksi kesällä 1916.

Rakennuksen sisätilat olivat tarkastajan arvion mukaan koulutiloiksi sopivat. Luokan ilmanalan parantamiseksi johtokunta päätti muuttaa yhden ikkunan terveysikkunaksi. Luokkahuone varustettiin tarpeellisella kalustolla. Lisäpulpetteja ostettiin heti alussa. Osa pulpeteista oli ilmeisesti keräyksellä saatuja, koska ne tarkastajan mielestä olivat pian liian huonokuntoisia. Koulupuutarha puuttui vielä keväällä 1920. Tuskin sitä oli ajateltukaan perustettavaksi siihen paikkaan.

Kouluhuoneiston omistaja vaihtui, ja vuoden 1921 jälkeen uusi omistaja olisi myynyt talon kunnalle, mutta johtokunta ei suositellut kaupantekoa. Johtokunnan mielestä talo ei pitemmän päälle ollut sopiva koulun käyttöön. Uudelta omistajalta päätettiin kuitenkin tiedustella tilojen vuokraamismahdollisuutta vielä yhden lukuvuoden ajaksi.

Opettajat

Viherlaakson koulun ensimmäinen opettaja Alma Taipale hoiti virkaa lukuvuoden 1914 – 15. Tarkastajan mielestä Alma Taipaleen opetuksen järjestely ja itse opetus olivat lasten kehitystason huomioon ottavaa.  Oppilaat seurasivat opetusta tarkkaavaisina. Järjestys luokassa oli hyvä, ja oppilaiden suhde opettajaan oli luontevan tuttavallinen. Opettaja Alma Taipale sai erotessaan Viherlaakson koulusta johtokunnalta hyvän todistuksen.

Keväällä 1915 avoinna olevaa opettajan virkaa haki parikymmentä opettajaa. Opettajaksi valittu Selma Toivio siirtyi jo samana syksynä opettajaksi omalle kotipaikkakunnalleen. Väliaikaisena opettajana kouluvuoden 1916 loppuun hoiti Hilma Syvälahti.

Keväällä 1916 opettajan virkaan oli 17 hakijaa, joista valittiin Aili Caselius. Tarkastajan arvioinnin mukaan opettaja Caselius oli innostunut, kyvykäs ja huolellinen opettaja. Opetus oli selvää, vaativaa ja oppilaiden ajatusta kehittävää. Toistaiseksi koetulokset jäivät kuitenkin esimerkiksi laskennossa heikoksi ja maantiedossa hatariksi. Lukeminen alkoi sujua jo paremmin. Vihot olivat siistejä ja käsityöt kohtalaisia.

Aili Caselius erosi virastaan kesällä 1918. Suomenkielisissä kouluissa ongelmana oli opettajien suuri vaihtuvuus. Aili Caseliuksen jälkeen opettajaksi valittiin 12: sta hakijasta Selma Voutilainen. Tarkastajan mielestä Selma Voutilaisen opetus oli vilkasta, mutta ei suunnitelmallista. Vihot olivat siistit ja hyvin korjatut. Koululaisten oppimistulokset olivat maantiedossa kohentuneet, mutta muissa aineissa taso oli heikko. Keväällä 1919 tarkastajan opetuksesta antama arviointi oli epätyydyttävä. Kevään 1920 arviointi oli vieläkin karumpi.

Kesällä 1920 opettajan virka oli jälleen haettavana. Tällä kertaa hakijoita oli neljä, joista vain kaksi oli virkaan pätevä. Opettajaksi valittiin Lyyli Koskinen, myöhemmin nimi oli Lyyli Salmi.

Oppilaat

Viherlaakson koulun oppilasmäärät pysyivät oppivelvollisuuslain lähestymiseen saakka alle 30 oppilaan. Kahtena ensimmäisenä lukuvuonna koulussa oli 26 oppilasta. Alimmillaan oppilasmäärä oli 19. Keskiarvona mainitaan 27 oppilasta per lukuvuosi.

Päästötodistuksen koulusta sai jo keväällä 1916 kolme oppilasta. Päästötodistuksia jaettiin vuosittain kahdesta kahdeksalle oppilaalle eli keskimäärin neljä per vuosi.

Oppilaat saivat oppikirjat koulusta lainaksi. Muut opetustarvikkeet annettiin oppilaille ilmaiseksi. Kouluruokailu oli varattomille oppilaille ilmainen silloin kun koulukeittola oli toiminnassa.

Rankaisutoimenpiteitä koulussa on tarvinnut käyttää harvoin. Kolme oppilasta on saanut näpistelystä todistukseensa merkinnän käytöksen alennuksesta. Ilkivallan harjoittamisen seurauksena yksi oppilas on erotettu koulusta. Nämä lienevät olleet ainoat tapaukset.