Koulun perustaminen ja hallinto

Leppävaaran kansakoulua sanottiin aluksi Albergan suomalaiseksi kouluksi. Ensimmäinen koulun asiakirja on päivätty 14. elokuuta 1906, jolloin maisteri M. Slöörin kotona on pidetty koulun perustamisasioita käsittelevä kokous. Kokouksen sihteerinä on toiminut opettaja A. Parkkari. Seuraava kokous on pidetty heti syyskuussa, jolloin paikalla ovat olleet johtokunnan jäsenet: puheenjohtajana Bergansin tilan omistaja K. Koskinen ja maisteri Slöör sekä kolme muuta jäsentä. Kokouksessa on käsitelty koulun kannatusyhdistyksen perustaminen ja laadittu valtionapuanomus. Koulun ”virallinen” perustava kokous on pidetty Slöörin kotona lokakuun toisena päivänä 1906. Tarkastaja on keskustellut saman vuoden lopulla koulun perustamisesta johtokunnan puheenjohtajan kanssa. Lausunnossaan tarkastaja toteaa: ”On syntynyt uusi suomalainen koulu ruotsalaiselle paikkakunnalle”.

Seuraavana vuonna 17. helmikuuta on pidetty Albergan suomalaisen koulupiirin kokous, jossa on valittu koululle ”varsinainen johtokunta”. Kokouksen puheenjohtajana on ollut K. Koskinen. Tässä kokouksessa Slöör ei ollut enää paikalla. Hän oli lähettänyt kirjeen, jossa hän ilmoittaa kieltäytyvänsä johtokunnan jäsenyydestä ja pyytää, ettei koulua kutsuttaisi enää ”Albergan suomalaiseksi kouluksi”. Välirikon syynä on arveltu olleen jokin kielipoliittinen kysymys.  Seuraava johtokunnan kokous on ollut elokuussa 1907. Siinä kokouksessa on päätetty pyytää kannatusavustusta Suomalaisen Kansakoulun Ystävät -seuralta. Silloin on myös päätetty asettaa koululaisille 50 pennin lukukausimaksu.

Ensimmäisinä vuosina johtokunnan kokouksia oli harvoin. Kesällä 1908 johtokunnan oli valittava uusi opettaja, A. Parkkarin sanouduttua irti. Poikien käsityönopettajan toimi piti laittaa nyt haettavaksi. Kokouksessa ratkaistiin myös veistosalin paikka, ja tehtiin suunnitelma hankittavista veistotyökalustosta.       

Koulupiirikunnan kokouksessa keväällä 1909 valittiin jälleen uusi johtokunta, joka piti ensimmäisen kokouksensa ”Hiidenkirnussa” pian valintansa jälkeen. K. Koskinen valittiin edelleen johtokunnan puheenjohtajaksi. Kokouksen asialistalla oli jälleen uuden opettajan valinta, sillä vuoden opettajana toiminut Saimi Mäkelä oli ilmoittanut menevänsä naimisiin ja sen vuoksi jättävänsä opettajan toimen. Uudeksi opettajaksi tällä kertaa valittiin, äänestyksen jälkeen, Edla Sippola, josta tuli Leppävaaran koulun pitkäaikainen opettaja.

Koulun johtokunnan puheenjohtajana toimi K. Koskinen vuoteen 1911. Koskisen jälkeen puheenjohtajaksi valittiin L. af Heurlin. Koulun saadessa viimein oman koulurakennuksen, rakennusajan 1919 - 21 puheenjohtaja oli arkkitehti B. Blom ja Heurlin oli sinä aikana jäsen.

Koulun johtokunnan tehtävät

Jatkuvana huolenaiheena oli varainhankinta. Leppävaaran alueella asuva suomenkielinen varakas sivistyneistö tuki koulun toimintaa merkittävästi. Tukijoina olivat myös Suomalaisen kansakoulun ystävät, Eteläsuomalainen osakunta ja monet paikalliset toimijat ja yhdistykset. Valtionapua koulu sai vuodesta 1907 alkaen. Koulun kannattajien avustus oli aluksi valtionapua suurempi. Toisen vuosikymmenen alussa valtionavun ja kannattajien tuki oli yhtä suuri. Espoon kunta alkoi osallistua kustannuksiin vuodesta 1913, ei kuitenkaan joka vuonna. Johtokunta taisteli koko 1910-luvun loppupuolen saadakseen koulun kunnan omistukseen, mutta onnistui saamaan myönteisen päätöksen vasta kesällä 1918.

Koulutilojen ahtaus ja huonokuntoisuus olivat alkuaikojen alituisia työllistäjiä. Heikkojen työolojen aiheuttama opettajien alituinen vaihtuminen työllisti myös johtokuntaa poikkeuksellisen paljon.  

Asetussääteisten tehtävien ohella johtokunta joutui ottamaan kantaa myös tarkastajien ehdotuksiin ja vaatimuksiin. Tarkastajien huomautukset kohdistuivat pääasiassa juuri koulutilojen kuntoon. Kalustehankinnat raahasivat perässä pääasiassa toistuvien koulun muuttojen vuoksi. Arkiston asiakirjojen säilytys oli alituinen huolenaihe. Koulun tärkeät asiakirjat kulkeutuivat helposti johtokunnan puheenjohtajan kotiin.

Kansakoulun lukuvuosi

Kansakoulun lukuvuoden pituus oli alussa 30 – 31 viikkoa, riippuen kestikö lastenkoulu viisi vai kuusi viikkoa. Lastenkoulun laajetessa alakouluksi ja siirtyessä omiin tiloihinsa, piteni kansakoulun lukuvuosi normaalin 36: en viikon mittaiseksi. Työpäiviä lukuvuodessa kertyi 170 ja 180 välillä. Viikkotuntien määrä oli noin kolmekymmentä, joskus hieman yli.

Lastenkoulu

Lastenkoulu Leppävaarassa aloitti toimintansa samanaikaisesti kansakoulun kanssa. Ensimmäisinä vuosina opetusta annettiin muutaman viikon ajan syyskaudella ennen varsinaisen koulun alkamista. Lastenkoulu laajeni alakouluksi jo 1910 luvun lopulla, ennen yleisen oppivelvollisuuslain voimaantuloa. Alussa alakoulua kutsuttiin yleisesti pikkukouluksi.

Pikkukoulu, joka toimi useita vuosia Leppävaaran kartanossa, joutui lähtemään sieltä sotilasviranomaisten määräyksestä syksyllä 1917. Johtokunta päätti hankkia koululle uuden tilan. Pikkukoulussa oli siinä vaiheessa yli 50 oppilasta, mikä määrä oli liian suuri yhdelle opettajalle, joten päätettiin jakaa koulu kahteen osaan. Harakan puolella asuvat saivat oman koulunsa, joka sijoitettiin Janssonin huvilaan ja toinen Leppävaaran työväentalolle. Kunnalle tehtiin anomus, että kunta ottaisi pientenlastenkoulut kokonaan haltuunsa. Vuodesta 1917 alkaen Leppävaarassa oli kaksi suomalaista alakansakoulua eli pientenlasten koulua, niin kuin niitä kutsuttiin.

Koulurakennukset

Suomalainen kansakoulu Leppävaarassa alkoi pienessä vuokrahuoneistossa. Huoneisto oli huonossa kunnossa, jota oli remontoitava ennen koulun alkua. Paikan sijaintia ei mainita tarkemmin. Tarkastajan huomautuksissa mainitaan vain, että luokkahuone oli pieni ja kylmä. Siinä kyettiin kuitenkin aloittamaan, sillä oppilasmäärällä, joka silloin oli aloittamassa koulunsa.

Vuonna 1910 koulu siirrettiin K. Koskisen omistamaan Bergansin taloon Harakkaan, nykyiseen Lintuvaaraan. Siinä vaiheessa koulu sai myös ensimmäisen veistosalin. Tarkastajan lausunnon mukaan uusi luokkahuone oli matala. Opettajan asuntona oli yksi kamari. Korvauksena asunnon pienuudesta koulun kannattajat järjestivät opettajalle ilmaisen täysihoidon.

Syyslukukauden 1912 alusta koulu alkoi vuorokouluna, ensimmäisenä Espoossa. Oppilasmäärän lisääntyessä koulun toiminta oli opetuksen vuoksi jaettava kahdeksi kouluksi. Ensimmäisen luokan molemmat osastot erotettiin omaksi koulukseen ja toinen ja kolmas luokka osastoineen jäivät entiseen kouluun. Ensimmäisen lukuvuoden ensimmäinen luokka toimi iltapäivisin pääkoulun tiloissa. Syksyllä 1913 Albergan kartanosta on saatu tilat ensimmäisen luokan käyttöön ehdolla, että koulun muuttaessa pois, tilat on kunnostettava ennalleen. Johtokunta päätti hakea valtionapua myös tämän toisen koulun opettajan palkkaukseen. Suomalaisen kansakoulun ystävät antoivat tukea myös tälle rinnakkaiskoululle. Tarkastaja huomioi koulujen olevan lähekkäin ja ilmoitti, että molemmat koulut saavat käyttää samaa veistosalia.

Suomalaisen koulun tavoitteena oli saada oma koulurakennus. Koulun johtokunta keskusteli uuden koulun paikasta ensimmäisen kerran syksyllä 1913. Koska koulun sijoittamista ei voitu harkita Leppävaaran ulkopuolelle, piti rakennustontti löytyä alueelta. Johtokunta päätti pyytää tonttia johtokunnan silloiselta puheenjohtajalta, tilanomistaja, tuomari L. af Heurliniltä. Puheenjohtaja toimi johtokunnan edustajana neuvotteluissa kunnan kanssa. Johtokunnassa keskusteltiin koulun paikasta jälleen vuoden 1914 alussa, kun oli saatu tieto siitä, että kouluhanke oli lähellä ratkaisua. Johtokunta päätti esittää kunnalle, että koulu rakennettaisiin sopivaan paikkaan, huomioon ottaen vallitsevat olot.

Kunnan asettaman koulurakennuskomitean, keväällä 1914 tekemä päätös koulun sijainnista, oli kuitenkin vastoin johtokunnan toivomusta. Johtokunnassa otettiin vielä samana keväänä koulun sijaintiasia käsiteltäväksi. Koulurakennuskomitean esittämä paikka oli johtokunnan mielestä liian kaukana Leppävaaran koulupiirin keskustasta, minkä vuoksi johtokunta toivoi, että asia otettaisiin harkittavaksi uudelleen.

Ensimmäisen maailmansodan vaikutuksia 1914 - 18

Syksyyn mennessä tapahtui yllättäviä muutoksia. Rinnakkaiskoulun tilat Albergan kartanossa oli jouduttu luovuttamaan sotilasmajoitukseen. Toukokuussa 1915 pääkoulukin oli luovutettava sotaväen käyttöön. Kumpaakin koulua varten oli etsittävä korvaavat tilat.

Elokuussa 1914 alkaneen ensimmäisen maailmansodan vaikutukset ulottuivat Itä-Espoossa Leppävaaran alueelle. Venäläiset alkoivat rakentaa Helsingin suojaksi saksalaisten maihinnousua peläten massiivista linnoitusvyöhykettä, jonka kaksi ulointa vyöhykettä kulki osittain Espoon puolella, kaartaen Leppävaaran kohdalla rautatien pohjoispuolitse itään.

Suomalaisen koulun tilaksi vuokrattiin kauppaneuvos Ekin omistaman Loviselund – nimisen huvilan alakerta. Käytettävissä oli ainoastaan yksi huone, joten molemmat koulut toimivat jälleen vuorottain samassa tilassa. Koulun vuokra päätettiin hankkia keräyksellä, järjestämällä iltamia ja pyytää tarvittaessa apua eteläsuomalaiselta osakunnalta sekä ylimääräistä avustusta Espoon kunnalta.

Oman koulutalon saaminen oli esillä jatkuvasti. Kesällä 1915 asiaa käsiteltiin sijaintia koskevan valituksen johdosta kuntakokouksessa. Mäkkylän tilan vuokraaja rouva Kavaleff olisi suostunut vuokraamaan tuolloin tontin koulun paikaksi.

Syyskesällä 1915 johtokunnan puheenjohtaja L. af Heurlin kävi Viaporin komendantin luona pyytämässä entistä koulua, Harakan alueelta, takaisin. Komendantti ei suostunut tähän,koska kasarmien ja vallien läheisyydessä ei saanut olla paljon siviilihenkilöitä.

Ennen joulua linnoitustyömaa oli lähestynyt Loviselundin huvilan, ja koulun lähellä suoritettiin räjäytyksiä. Räjäytysajat olivat kuitenkin koulun määrättävissä. Johtokunta pyysi tuolloin saranoilla varustetut luukut ikkunoihin.

Tarkastaja raportoi keväällä 1916 koulutiloista ja koulun sijainnista seuraavasti: Koululuokka on ahdas ja ulkohuoneet vajavaiset. Pulpetitkin ovat kelvottomat. Koulun piha on täydellisesti epäkunnossa kaivaus- ynnä muiden töiden ja piikkilanka-aitojen ja vallikaivantojen takia.

Syksyllä 1917 tarkastaja raportoi, että huoneet ovat kylmät ja vetoisat. Pulpetit ovat rikki. Koulu on huonossa vuokrahuoneistossa keskellä vallityömaata. Olosuhteet ovat melkein kelvottomat.

Koulun rakennustöitä ei vielä syksyllä 1917 ollut aloitettu, kun Leppävaaran työväentalolla pidettiin lasten vanhempien tilaisuus, jossa vanhemmat kyselivät, ”mitä tehdä” Koulu oli toiminut ahtaissa oloissa kaksi lukuvuotta kahdessa vuorossa ja kolmas lukuvuosi oli alkamassa.

Vuoden 1918 alussa johtokunta laati kunnalle jälleen anomuksen, että kunta ryhtyisi ensitilassa rakentamaan koulua ja ottaisi kaikki koulumenot kustannettavakseen.

Keväällä tarkastaja oli huomannut. että koulun katto oli ammuttu rikki. Tämä oli tapahtunut huhtikuun 12. päivänä, kun saksan armeijan sotilaat lyhyen pommituksen ja ammuskelun jälkeen valtasivat punaisilta Leppävaaran. Saksalaiset olivat nousseet huhtikuun alussa Hangossa maihin ja edenneet marssien Kirkkonummen ja Espoon kautta kohti Helsinkiä. Espoon Leppävaarassa he olivat pysähtyneet Gransin mäen rinteelle ja yöpyneet siellä. Saksalaisten ja punaisten väliset taistelut jäivät yhteen päivään ja pahin taistelussa vaurioitunut kohde oli kyseisen suomalaisen koulun katto.

Leppävaaran kansa- ja pikkukoulut kunnan haltuun

Leppävaaran kansa- ja pikkukoulujen tilanne helpottui kesällä 1918, kun heinäkuussa kunta ilmoitti ottavansa koulut kokonaisuudessaan kunnan hoidettaviksi. Kunnanvaltuusto ehdotti koulun vaihtamista Albergan vanhan kartanon päärakennukseen, jonka omisti Stenius-yhtiö. Kunta olisi ostanut rakennuksen ja suorittanut siinä sen jälkeen perusteellisen korjauksen. Toisena vaihtoehtona oli rakennusmestari Nordbergin huvila, joka myös olisi pitänyt remontoida täydellisesti. Molemmat suunnitelmat raukesivat.

Kesällä 1918 haettiin koulutiloja edelleen. Albergan vanhan kartanon ullakolle saatiin lupa syksyllä järjestää tila siihen kuntoon, että lukuvuosi pääsi alkamaan. Tilat kunnosti kunta. Kunta hankki myös yläluokille uudet pulpetit. Ajan kalleuteen vedoten kunta ei ryhtynyt vieläkään uuden koulun rakentamiseen, joten johtokunta pyysi kartanon yläkertaa koulun käyttöön seuraavaksikin lukuvuodeksi.

Tarkastajan piti näitäkin tiloja hyvin puutteellisina. Johtokunta sai aivan vuoden 1918 lopulla tarkastajalta kirjeen, jossa hän kiirehti jälleen uuden koulun rakentamisen aloittamista. Huomautuksina tarkastaja kehotti kunnostamaan käymälät. Toinen huomautus koski uunin eteen lattialle suojapeltien laittamista sekä koulun puolella että opettajan asunnossa.

Uuden koulun rakentaminen oli jälleen maaliskuussa 1919 johtokunnan asialistalla. Koulun paikaksi hyväksyttiin entinen paikka, jossa rakennustyöt olivat jo alkaneetkin. Rakennuksen tarvike hankinnoissa päätettiin kääntyä sotasaalistoimikunnan puoleen.

Arkkitehti B. Blom oli piirtänyt koulurakennuksen ja hän toimi rakennusaikaisena johtokunnan puheenjohtajana. Toukokuussa johtokunta hyväksyi rakennuspiirustukset. Kokouksessa päätettiin vuokrata koulupuutarhaa varten peltoa Albergan kartanon maalta. Toukokuun lopulla koulun piirustukset ja kustannusarvio lähetettiin kunnanvaltuuston käsiteltäväksi.

Leppävaaran suomalaisen kansakoulun uusi koulutalo valmistui vuoden 1921 alussa. Koulutoiminta uudessa koulussa pääsi alkamaan kevätlukukauden 1921 alussa. Koulun piha- ja puutarhatyöt päätettiin suorittaa seuraavana kesänä.

Opettajat

Leppävaaran kansakoulun ensimmäisen opettajan A. Parkkarin valintamenettelystä ei ole tietoja. Hän toimi jo koulun ensimmäisen kokousasiakirjan sihteerinä 14. elokuuta 1906. Opettajana hän viipyi vain lyhyen ajan. Tarkastajan syksyllä 1906 hänen opetustyöstään antaman arvion mukaan, hän opetti rauhallisesti ja hyvin. Koulunsa aloittava lapsijoukko oli tiedoiltaan epätasainen. A. Parkkarin vaimo opetti tyttöjen käsitöitä.

Lukuvuoden 1908 – 09 opettajana oli Saimi Mäkelä. Ennen häntä mainitaan opettajana käväisseen Jyväskylän seminaarista 1903 valmistuneen Edla Sippolan. Edla Sippola toimi sittemmin pitkään Leppävaaran koulun ykkösopettajana.

Syksyllä 1909 tarkastajan mukaan Edla Sippolan opetus oli käytännöllistä, joskin opettaja oli kenties tilapäisesti väsynyt. Oppilaiden kehitystaso oli epätasaista.

Tarkastajan antama arviointi opettajasta keväällä 1912 oli samansuuntainen edellisen kanssa. Opetus oli metodisesti heikonlaista, kysymykset epätarkkoja ja uuden läksyn valmistus vaillinaista.  Oppilaiden tietomäärä oli aikaisempaan verrattuna kohentunut.. Käytännöllinen kasvatus ja opetus tuntuivat melko tyydyttäviltä. Oppilaiden aineet vaikuttivat onnistuneilta ja piirustukset olivat hyviä. Vihot saivat epätasaisen arvostelun.

Syyslukukauden 1912 alussa Leppävaaran koulun 1. luokan molemmat osastot erotettiin omaksi koulukseen. Keväällä 1913 tarkastajan Edla Sippolaa koskeva lausunto oli sävyltään erilainen.  Sippolan opetuksessa oli nyt ainoastaan 3. ja 4. luokka. Tarkastajan arvioinnin mukaan opettaja osasi herättää lasten kiinnostuksen ja innostuksen koulussa annettavaa opetusta kohtaan. Opettajan etevyys tuli esille erikoisesti laulussa, piirustuksessa ja tyttöjen käsitöissä. Edla Sippola opetti myös veistoa, vaikka hänellä ei ollut siihen muodollista pätevyyttä. Veistotyöt olivat välttäviä.

Leppävaaran toisen koulun väliaikaisena opettajana lukuvuonna 1912 – 13 toimi Edla Lahti. Tarkastajan arvioinnin mukaan opetus oli selvää ja ajatusta kehittävää. Kurinpito oli löyhää. Yleisarvioinnin mukaan opetuksen tulokset olivat tyydyttäviä.

Leppävaaran toisen koulun opettajat vaihtuivat jatkuvasti. Vuosien 1913 – 1920 aikana ”kavalkadissa” esiintyy yhdeksän eri opettajaa. Kiinnostuksen puutteesta koulua kohtaan ei ollut kysymys, sillä mm. vuonna 1915 avoinna olevaa virkaa haki 49 opettajaa.

Opettajien viihtymiseen vaikutti todennäköisimmin erittäin heikot asunto- ja muut opettajille kuuluvat luontaisedut. Lähdetietojen mukaan voidaan olettaa, että myös ykkösopettajan, Edla Sippolan, suhtautuminen toiseen opettajaan oli hyvin dominoiva. Opettaja Edla Sippola itse oli taiteellinen, olemukseltaan maailmannainen ja luonteeltaan pohjalainen. Lisäksi hänellä oli arvovaltaisia sukulaisia.

Tarkastaja seurasi Edla Sippolan opetusta ja otteita vuodesta toiseen. Arvioinneissa Sippolan opetuksen taso vaihteli eri aineissa ja eri vuosina, riippuen ilmeisesti siitä, millä päällä taiteilija – opettaja kulloinkin oli. Parhaimmillaan hän oli liikkuessaan omilla aloillaan: laulun, piirustuksen ja käsitöiden parissa.

Koulun järjestys ja puhtaus olivat osittain johtokunnan, mutta enemmän kuitenkin opettajan asioita. Näiltä osin tarkastajan arvioinnit vaihtelivat hyvän ja tyydyttävän välillä. Sotilaskomennon ajalta järjestys ja siisteys eivät voineet olla tyydyttävällä tasolla, sillä koulu oli täysin ala-arvoinen, luokan katto ja seinät olivat hatarat, seinäpaperit rikkinäiset ja likaiset sekä ikkunat tämän tästä luukuilla peitetyt, viereisen linnoitustyömaan ampumisten vuoksi.

Uuden koulutalon valmistuttua kouluun palkattiin lukuvuoden 1921 – 22 alussa kolmas opettaja. Edla Sippolasta tuli koulun johtajaopettaja. Tarkastajan esityksestä johtokunta yritti palkata kolmanneksi opettajaksi miesopettajan. Myös valtuusto hyväksyi tämän tarkastajan esityksen. Ensimmäisellä kerralla virkaa haki yhdeksän miesopettajaa. Virkaan kutsuttiin K. Kanerva., mutta hän ei kuitenkaan ottanut virkaa vastaan. Sen jälkeen hakijoista valittiin toinen mies. Tämän mieshenkilön kurinpidolliset otteet olivat lasten vanhempien mielestä liian ankaria. Vanhemmat valittivat siitä, minkä vuoksi miesopettaja jätti vuoden 1922 alussa eroanomuksen virasta. Myös johtokunnan arvion mukaan hänen kurinpidolliset toimenpiteensä olivat liian ankaria, minkä vuoksi hän oli sopimaton opettajaksi.

Oppilaat

Oppilaslukumäärä koulun alkuvaiheessa vuosina 1906 - 10 pysytteli 30 ja 40 välillä. Pian sen jälkeen pyrkijämäärä alkoi lisääntyä ollen vuonna 1912 jo 70 oppilasta. Lukuvuonna 1913 – 14 oppilaita oli lähes 80. Vuonna 1920 kouluun ilmoittautui 114 oppilasta, joista kunnan kirjoissa oli vain 80. Odotettavissa olevan oppilasmäärän kasvun vuoksi kouluun anottiin uuden koulutalon valmistuessa kolmannen opettajan virka.

Oppilaiden koulumenestys oli kohtalaisen hyvä. Heti ensimmäisen lukuvuoden keväällä sai yksi tyttöoppilas päästötodistuksen. Seuraavina vuosina päästötodistuksen saajien määrät olivat: 3, 4, 6, 8, 5, 10, 14 ja 11. Keväällä 1916 jaettiin 20 päästökirjaa. Koulun menestys oli taattu.

Oppilasruokailua yritettiin ylläpitää monin tavoin. Koulun tilojen salliessa kouluun järjestettiin keittiö. Tilanpuutteen vuoksi keittolatoiminta oli välillä keskeytyksissä. Ruuanvalmistusaineiden hankinnassa pyrittiin myös omatoimisuuteen mm. viljelemällä kesällä kasviksia.

Varattomille oppilaille kouluruokailu aina silloin, kun ruokailu pystyttiin järjestämään, oli maksuton. Varattomat oppilaat saivat myös vaateapua suomalaisuuden liiton Helsingin osastolta ja eteläsuomalaiselta osakunnalta. Myös johtokunta toimi asian eteen kutsumalla kevättalvella 1914 kokoon ompeluseuran, jonka toiminnalla oli tarkoitus tukea varattomien oppilaiden vaate- ja ruoka-avustustoimintaa.

Koulun vuosikertomuksissa ja johtokunnan pöytäkirjoissa oppilaiden rangaistuksista on ainoastaan yksi merkintä keväällä 1915 sattuneesta tapahtumasta. Kysymyksessä oli poikien välinen riita, jolloin toinen poika löi toista poikaa puukolla. Johtokunta erotti lyöjän koulusta kymmeneksi päiväksi. Lisäksi häntä rangaistiin julkisilla nuhteilla, anteeksipyynnöllä ja jälki-istunnolla: viikon ajan tunti päivässä. Todennäköisesti hän ei vahingoittanut pahemmin riitakumppaniaan, koska selvisi näinkin vähillä rangaistuksilla.