| Uno Cygnaeuksen elämäntehtävä Suomessa rakentuu |
Uno Cygnaeuksen elämäntehtävä Suomessa rakentuu - taustalla kuohuva Eurooppa ja muuttuva VenäjäAsuessaan vielä Pietarissa Uno Cygnaeuksen ajatuksissa kirkkoherran virka- ja maalaispappila tuntuivat yhä kaukaisemmilta, jopa riittämättömiltä. Häntä kiinnostivat enemmän Suomen koulut. Hän kävi usein omaistensa luona Viipurissa ja sai sen käsityksen, että lasten lukutaidon opetus Suomessa oli samalla mallilla kuin hänen Sitkaan lähtiessään. Rippikoulu ja katekismus olivat edelleenkin tavallisimmat lukemiseen opettamisvälineet. Ne ”muistot”Lähestyessään neljääkymmentä ikävuottaan Uno Cygnaeus alkoi kaivata vakavammin omaa perhettä. Mielessä oli nuoruuden ystävä, Anna Charlotta Axianne Diederichs. Uno oli asunut opiskelujensa alkuvaiheessa vuosina 1832 – 33 Axiannen kotona. Nuorten välit olivat tuolloin lähentyneet ja he olivat vaihtaneet sormuksiakin. Tanssiva Pappi -nimisessä romaanissa Erik Wahlström piirtää faktan ja fiktion keinoin lähikuvan Uno Cygnaeuksesta. Romaanin mukaan nuorella Unolla, oli romanssi myös ensimmäisen virkapaikkansa kirkkoherra Ottelinin hauraan tyttären Jeannetten kanssa. Tämä romanssi päättyi pian alkuunsa. Kirkkoherra Ottelin oli saanut Unon opiskelujen päätösvaiheen aikaiselta taloudenhoitajalta Edla Lindholmilta kirjeen, jossa tämä ilmoitti odottavansa lasta Unolle. Edla oli kirjoittanut raskaudestaan jo Unolle itselleen, mutta tämä oli jättänyt vastaamatta Edlalle. Uno oletti Edlan odottavan avioliitoa. Unolle silloisessa sääty-yhteiskunnassa epäsäätyinen avioliitto olisi merkinnyt kirkkoherra- ja pappilahaaveiden murskaantumista. Vaikeuksia Unolle kirkkoherra Ottelininkin uhkaukset enteilivät. Siitä, että juuri niihin aikoihin Alaskan Sitkaan etsittiin luterilaista pappia, avautui Unolle portti pelastautua tukalasta tilanteesta. Yleiseen tietoisuuteen Unon isyysepäily ei levinnyt. Tosin Axianne oli saanut siitä tiedon, sillä hän palautti Unolle sormuksensa. Wahlströmin romaanin mukaan Uno seurasi Helsingin pitäjässä maaliskuussa 1838 syntyneen Edlan pojan August Lindholmin elämänvaiheita kuolemaansa saakka, kuitenkaan tapaamatta häntä henkilökohtaisesti koskaan. Ottelinin pappilan entinen sisäkkö Selma Sinkkonen kirjoitti Unolle aina harvakseltaan Augustin kuulumisista. Unon mielikuvissa August muuttui vuosien mittaan läheisemmäksi kuin sittemmin hänen avioliitossaan syntyneet lapset. AvioliittoVuoden 1854 alussa Uno rohkeni kirjoittaa Axianne Diederichsille Ruotsiin, jonne tiesi hänen vanhempiensa kanssa muuttaneen. Uno tiedusteli, vieläkö Axianne muisti nuoruusystäväänsä. Axiannalle Unon kirje oli iloinen yllätys, todennäköisesti myös odotettu, olihan Axianne edelleen naimaton. Yhteydenotto johti nopeasti päätökseen yhteisestä tulevaisuudesta ja Axianne valmistautui palaamaan Ruotsista Suomeen. Paluu ei ollutkaan aivan helppoa, sillä elettiin Krimin sodan aikaa, jolloin englantilaiset kahakoivat Suomen rannikoilla tehden tuhojaan ja vaikeuttaen matkustamista Ruotsin ja Suomen välillä. Syksyyn mennessä Axianne ja Uno onnistuivat tapaamaan toisensa. Häät vietettiin syyskuun viidentenätoista 1854 Kurkijoella. Uno oli 41-vuotias, Axianne kymmenen vuotta häntä nuorempi. Välittömästi häiden jälkeen aviopari matkusti yhdessä Pietariin. Muuttuva EurooppaCygnaeus eli parhaita työvuosiaan juuri kun liberalismi oli saamassa Euroopassa ilmaa siipiensä alle. Cygnaeus oli elänyt lähellä tavallista kansaa ja nähnyt sekä oppinut ymmärtämään, että olosuhteita voitaisiin parantaa lisäämällä tietoa ja opettamalla ihmisiä etsimään uusia toimintatapoja. Vanhojen vakiintuneiden tapojen vallitessa mikään ei muutu. Nyt ihmiskunnan rattaissa tuntui liikehdintää niin, että uudistusten eteen kannatti ryhtyä toimimaan. Ranskan porvarivallankumous vuonna 1848 ja vuosien 1853 – 1856 Itämainen sota eli Krimin sota muuttivat Eurooppaa antamalla sysäyksen moniin kansalaisten elämään vaikuttaviin uudistuksiin. Ranskalaiset saivat vallankumouksen jälkeen täydellisen paino- ja kokoontumisvapauden, miehet äänioikeuden ja kaikki saivat oikeuden tehdä palkkatyötä. Merkittävää oli kansallisuusaatteen ja liberalismin herääminen. Vakuudeksi uuden keisarin, Napoleon III:n tunnuslause sisälsi lupauksen uudistusten toimeenpanosta ja järjestyksen ylläpidosta.
Kuva: Napoleon III, Ranskan presidentti ja keisari, Napoleon Bonaparten veljenpoika. Lähde: Wikipedia Vallankumous Ranskassa synnytti levottomuuksia ja kapinoita laajalti myös Keski-Euroopassa. Preussissa monarkkien eriävien näkökantojen vuoksi vallankumousyritys siellä epäonnistui. Itävaltalaiset saivat kahakassa vuonna 1848 vapaan valtiomuodon, minkä innostamina he ryhtyivät toteuttamaan vapaamielisiä aatteita. Itävallan jäätyä saksalaisyhteisön ulkopuolelle Preussin kuningas omaksui käsityksen Saksan liittovaltiosta ja lupasi Preussille vapaan valtiomuodon, Venäjän keisarin Nikolai I:n ehdotuksen vastaisesti. Yhtenäisyyttä ei kuitenkaan syntynyt. Unkari pyrki irti yhteisöstä ja Schleswig-Holsteinissakin kapinoitiin pitkään. Muutoksia VenäjälläVenäjällä Nikolai I esti vallankumousuhkan kiristämällä turvatoimia, rajoittamalla vapaata matkustusta ja sensuuriasetuksella. Venäjä kuitenkin menetti silloin johtavan valta-asemansa Euroopassa. Vuonna 1855 keisari Aleksanteri II:n valtaannousun ja Krimin sodan päättymisen jälkeen Venäjälläkin oli lähes parin vuosikymmenen mittainen uudistusten ja liberalismin kausi. 
Kuva: Venäjän keisari Aleksanteri II. Lähde: Wikipedia. Suurin uudistus oli talonpoikien vapauttaminen maaorjuudesta, joka toteutui vuodesta 1861 alkaen parinkymmenen vuoden kuluessa. Toinen suuri uudistus oli alue- ja paikallishallinnon kehittäminen vuodesta 1864 alkaen. Venäjällä muodostuivat kolmen puolueen: talonpoikien, maanomistajien eli aatelisten ja kaupunkilaiskauppiaiden ja yrittäjien eli porvarien äänestyskunnat. Kouluasioiden käsittely tapahtui hallintoelimissä, duumassa ja paikallishallinnon zemstvossa. Vuonna 1862 tehdyn raharemontin yhteydessä ajanmukaistettiin Venäjän finanssirakenne, perustettiin rahaministeriö ja valtiopankki sekä kehitettiin säännöllinen vuosibudjetti ja uudistettiin verotusjärjestelmä. Venäjällä 1800-luvun puolivälissä kansanopetus oli melko olematonta. Suurin osa väestöstä oli lukutaidotonta. Vuonna 1864 tuli voimaan uusi koululainsäädäntö. Sen valmistelu oli aloitettu jo 1856 ja valmistelussa oli käytetty paitsi omasta maasta ja Suomesta myös Ranskasta, Preussista ja Englannista koottua vertailevaa aineistoa. Kansakoulujen perustaminen kuitenkin jäi varojen ja opettajien puutteen vuoksi toteuttamatta. Tyttöjen koulukasvatuksesta sitä vastoin pyrittiin huolehtimaan. Aleksanteri II:n liberalistinen hallitustapa Venäjällä alkoi rakoilla jo 1860-luvun lopulla. Karvaat sisä- ja ulkopoliittiset kokemukset tekivät lopulta uudistusmielisestä keisarista konservatiivin. Poliittisen liberalismin kausi SuomessaSuomessa Krimin sodan jälkeisen valtiollisen kehityksen aatteellisena taustana olivat poliittinen liberalismi ja nationalismi. Uudistusmielinen poliittinen liberalismi vaati byrokratian ja itsevaltiuden tilalle parlamentarismia ja itsehallintoa sekä sananvapautta ja yhdistymisvapautta. Krimin sodan haasteeseen ”takaisin Ruotsin yhteyteen” senaatissa ei tartuttu. Tosin joidenkin tutkijoiden mielestä silloisista valtiopäivämiehistäkään, saati korkeista virkamiehistä ei aina voinut sanoa, olivatko he liberaaleja, fennomaaneja vai svekomaaneja. Hallitsijan kehittämisohjelma Maaliskuussa vuonna 1856, pari viikkoa Krimin sodan päättymisen jälkeen, Aleksanteri II kävi ensimmäisen kerran Suomessa hallitsijana. Aiemmin hän oli vieraillut maassa suuriruhtinaana ja Keisarillisen Aleksanterin yliopiston kanslerina. Senaatin istunnossa keisari esitti toivomuksensa kehittämistoimista, joista hänellä oli jo valmis ohjelmakin. Sen mukaan senaatin tuli laatia ehdotukset kaupan ja merenkulun parantamiseksi, ehdottaa keinot teollisuuden kehittämiseksi, pohtia kulkuyhteyksien parantaminen rautateiden ja kanavien avulla ja laatia ehdotukset kansansivistystä palvelevien koulujen saamisesta maaseudulle. Senaatti aloitti keisarin ohjelmaehdotusten käsittelyn nopeasti ja sai aikaan lyhyessä ajassa useita varteen otettavia aloitteita. Teollisuus Teollisuuden kehittämistä koskeva osuus oli senaatin talousosaston käsittelyssä jo toukokuussa 1856. Asiaa varten asetettiin kaksi komiteaa: toinen teollisuutta ja toinen vuoritoimen kehittämistä varten. Molempien komiteoiden työt valmistuivat samana vuonna eli 1856. Teollisuuskomitean arvion mukaan Suomi sopi hyvin teollisuusmaaksi mm. hyvän energiasaatavuuden ansiosta. Talousseuran mielestä paras ja varmin keino talouselämän kehittämiseksi oli kansakoulujen ja eräiden muiden oppilaitosten perustaminen. Myös J.V. Snellman arvioi talousseuralle antamassaan lausunnossa kehityksen kulmakiviksi paitsi pääoman myös sivistyksen.
Kuva: Johan Vilhelm Snellman 1870-luvulla. Lähde: Wikipedia. Maa- ja metsätalous Myös maatalouden tilanteen selvittämiseksi toimittiin ripeästi. Kenraalikuvernööri Fredrik Wilhelm Rembert von Berg teki laajan kiertomatkan Suomessa etsimässä uusien kaupunkien ja ”maapruukkikoulujen” paikkoja. Jo syyskuuhun mennessä 1856 oli säädetty viiden kaupungin ja seitsemän suomenkielisen maanviljelyskoulun perustamisesta. Vuonna 1858 perustettuun Mustialan maanviljelysopistoon tuli myös naisluokka. Samana vuonna oli vahvistettu Evon kaksivuotinen metsäopiston perustaminen ja agronomiohjesääntö.
Kuva: Kenraalikuvernööri Fredrik Wilhelm von Berg. Lähde: Wikipedia. Johan Sebastian Gripenberg toimi 1860 -1866 senaattiin muodostetun maanviljelystoimikunnan päällikkönä. Kesällä 1861 Suomessa tekemänsä laajan kiertomatkan tulosten perusteella hän lausui, että maanviljelyksen alhaiseen tilaan olivat syynä ammatillisen tiedon puute, pääomien niukkuus ja osittain heikko toimeliaisuusaste. Myös taitavasta karjanhoidosta oli niukasti merkkejä. Gripenberg ehdotti maanviljelyskoulujen perustamista, mikä puolestaan edellytti kansakoulujen perustamista maaseudulle. Liikenne Liikenteen osalta ensimmäinen suunnitelma rautateistä on vuodelta 1851, joka tuolloin keskeytyi. Heti keisarin käynnin jälkeen senaatin asettama valiokunta Suomen talousseuran kannattamana puolsi rautatien rakentamista Helsingistä Hämeenlinnaan. Perusteluna oli elintarvikekuljetusten helpottaminen, sillä rautatie kulkisi maan viljavimmille seuduille. Rautatien suunnasta käytiin kova kina. Ennakoivasti 1862 valmistuneen rautatien raideleveys oli venäläinen ja Pietariin vievä rautatie toteutui seuraavassa rakennusohjelmassa. Saimaan kanava avasi 1856 Kaakkois-Suomeen vesitien. Sen ansiosta Viipurista tuli maan hallitseva merenkulkukaupunki. Keisarin kanavia koskevaa lisähanketoivomusta ei toteutettu, kun junayhteydet kehittyivät koko ajan.
Kuva: Saimaan kanava. Lähde: Wikipedia. Krimin sodan aikana Suomen meriliikenne kärsi suuria tappioita englantilaisten kaapatessa ja tuhotessa Venäjän lipun alla kulkevia suomalaisia aluksia. Sodan päätyttyä korjaustyöt pääsivät käyntiin ja tilanne parani melko nopeasti. Keisarin lupauksiin oli sisältynyt lupaus korvata sodan kaupalle ja merenkululle aiheuttamat vahingot. Vuonna 1859 satamiin ilmestyivät ensimmäiset höyrylaivat. Jo parin seuraavan vuosikymmenen kuluessa höyrylaivojen määrä meriliikenteessä ylitti purjelaivojen määrän. Kaupankäynti ja rahatalous Uudet vapaammat tullitaksat tulivat voimaan 1857. Tammikuussa 1859 annettiin uudet säädökset Venäjän ja Suomen kauppasuhteista. Suomen kauppakumppaneista tärkeimmäksi tuli Venäjä. Toisena oli Englanti ja kolmantena Saksa. Päävientitavaroista tärkeimpiä olivat puutavarateolliset tuotteet ja maataloustuotteet. Vuonna 1860 Suomi sai oman rahan, markan. Suomen pankin järjestyssääntö uudistettiin huhtikuun 1859 asetuksella. Yksityinen pankkitoiminta alkoi kehityskulkunsa 1860-luvulla.
Kuva: Yhden markan seteli vuodelta 1860. Lähde: Wikipedia. Maaseudun kehitykselle yksi merkittävistä muutoksista oli maakaupan vapautuminen 1859 jälkeen. Naisten asema Myös naisten asema parani uudistusten myötä. Naisten holhouksenalaisuus lopetettiin. Naiset saivat perinnönjaossa yhtäläiset oikeudet miesten kanssa. Itselliset naiset saivat kunnallisen äänioikeuden. Myös naisten opiskelumahdollisuudet paranivat. Kansanopetuksen alkuKeisari Aleksanteri II:n senaatin istunnossa maaliskuussa 1856 saneleman kehittämisohjelman yhtenä osana oli kansanopetuksen edistäminen maassa. Senaatti toimi tämänkin kysymyksen kohdalla ripeästi ja pyysi välittömästi lausunnot kaikilta kolmelta tuomiokapitulilta. Sen jälkeen suuri yleisö sai lausua mielipiteensä tuomiokapitulien lausunnoista. Yksityishenkilöiden antamista lausunnoista Pietarista tullut suomalaisen koulun opettajan ja johtajan Uno Cygnaeuksen lausunto oli herättänyt eniten huomiota. Uno Cygnaeus julkisuuteen Uno Cygnaeus ilmaisi vuonna 1855 ensimmäisen kerran julkisuudessa kiinnostuksensa suomalaista koulua kohtaan Wiborg- lehteen kirjoittamallaan artikkelilla. Hän ehdotti Pietarin naisten oppilaitosten tapaisen tyttökoulun perustamista Suomeen Tampereelle. Artikkelissaan hän lupasi auttaa ehdotuksen suunnittelussa. Oletettavasti hän ajatteli myös toimivansa itse koulun johtajana. Asiaansa edistääkseen hän kirjoitti serkulleen Fredrik Cygnaeukselle Helsinkiin ja pyysi tätä vaikuttamaan asiaan siten, että artikkeli julkaistaisiin J.V. Snellmanin Litteraturbladissa ja hanke saisi sitä kautta taakseen jonkun auktoriteetin, olisi välttämätöntä hankkeen etenemiselle. Cygnaeus oli ehdottanut hanketta osakeyhtiöpohjaiseksi, mutta Snellman oli asiasta eri mieltä. Hankkeella piti olla valtion tuki, vain siten koulu olisi vakaalla pohjalla. Uno Cygnaeus sai Fredrik Cygnaeukselta ja Snellmanilta vastatarjouksena ehdotuksen paikasta joko Viipurista tai Hämeenlinnasta, joihin oli suunnitteilla siviililukiohankkeet. Vuoden 1857 alussa Uno Cygnaeus kääntyi jälleen Snellmanin puoleen toivoen saavansa Snellmanilta asiantuntija-apua tuomiokapitulien valmistelevista ehdotuksista annettavaan lausuntoon. Snellman jätti vastaamatta pyyntöön. Snellmankin oli laatinut edellisenä vuonna kansakoulusuunnitelman ja aikoi kilpailla omalla ehdotuksellaan tuomiokapitulien ehdotusten kanssa. Hän ei voinut vastata Cygnaeuksen kirjeisiin. Cygnaeus tulkitsi asian niin, että Snellman ei hyväksynyt hänen näkemyksiään ja päätti jättää vastineensa tuomiokapitulien ehdotuksiin lähettämättä. Omien kannattajiensa kehotuksesta hän kuitenkin sen lähetti. Tämä oli askel kohti Uno Cygnaeuksen tulevaisuutta Suomen kansanopetuksen suunnan näyttäjänä. Kevään 1858 julistus kansanopetuksesta Ensimmäinen askel kohti kansakoulua oli 19. huhtikuuta 1858 päivätty hallitsijan julistus ”perustuksista kansanopetuksen järjestämistä varten Suomessa”. Se oli yhtä kuin lupa perustaa kansakouluja ja seminaareja Suomeen. Julistuksen mukaan oli valittava kansakouluasioihin perehtynyt mies tutustumaan ensin oman maan ja sen jälkeen ulkomaiden kouluoloihin. Ja sen jälkeen senaatin oli toimitettava keisarille kansakoulua koskeva perusteellinen ehdotus. Espoon ensimmäisiä lastenkouluja Pääkaupunkiseudulla Espoossa lasten kouluasia oli esillä jo 1850-luvun alussa. Träskändan kartanon omistaja Aurora Karamzin oli asuessaan Pietarissa ja matkustaessaan Euroopassa perehtynyt kansanopetukseen ja tullut vakuuttuneeksi sen hyödyllisyydestä. Pietarissa hän oli myös osallistunut suomalaistytöille järjestetyn opetuksen rahoitukseen. Aurora Karamzin olikin yksi aloitteentekijä Espoon lasten kouluhankkeissa. Hän palkkasi mm. vuonna 1856 opettajan pitämään pitäjässä kiertokoulua lapsille. Varhaisiin kouluhankkeisiin kuului myös hänen alustalaistensa lapsille järjestämä sunnuntaikoulu ja 1860 kansakoulua vastaava koululaitos. Espoossa toinen merkittävä aloitteentekijä oli venäläisen emigranttisuvun jäsen, kauppaneuvos Paul Sinebrychoff, jonka Hagalundin kartanoon vuonna 1858 perustama koulu oli senaatin julistuksen mukainen kansakoulu. Kirkkoherra Gadolinin tytär Julia Gadolin perusti isänsä kuoleman jälkeen 1860 Espoon kirkolle lasten sunnuntaikoulun. Myös Albergan kartanossa toimi vuosina 1861 - 1863 koulu, joka lopetettiin opettajapulan vuoksi. Stensvikin koulu käynnistyi 1864. Kansakoulutoimen vuonna 1873 Espoossa varsinaisesti alkaessa kunnassa toimi kolme kiertokoulua ja kolme kiinteää lastenkoulua. Keitä olivatkaan keisarin avustajat? Aleksanteri II:n kehittämisohjelman taustalla olevista henkilöistä on erilaisia arvailuja. Erään myöhemmin löydetyn asiakirjeen perusteella on päätelty, että todennäköisimmät henkilöt olisivat olleet valtiosihteeri Kustaa Mauri Armfelt ja valtiosihteeriviraston silloinen sihteeri Samuel Henrik Antell sekä kenraalikuvernööri Fredrik Wilhelm Berg. Herätteitä antavina henkilöinä on mainittu mm. Carl Fabian Langenskiöld ja Emil Stjernvall-Walleen, jolla tiedetään olleen, kuten hänen sisarellaankin Aurora Karamzinilla, suorat yhteydet hoviin. Nämä mainitut henkilöt olivat kaikki Cygnaeukselle tuttuja. Armfelt oli Cygnaeuksen esimiehenä koko Pietarin kauden ja Cygnaeuksella oli Armfeltin luottamus. Cygnaeus oli tavannut Pietarissa myös Aleksanterin, silloisen suuriruhtinaan sekä Stjernvall-Walleenin ja Langenskiöldin. Antell oli tuttu jo yliopistovuosilta. Uno Cygnaeuksella oli puoltajansa ja vastustajansa niin Pietarissa kuin Helsingissäkin hänen pyrkiessään suomalaisen kansakoulun kehittäjäksi. Eniten hän itse luotti Pietarin päättäjiin ja ystäviin. Siellä myös parhaiten tunnettiin hänen ansionsa koulutyössä. Helsingissä yksi vakavammin otettavia kilpailijoita oli J.V. Snellman. Myös Cygnaeuksen puoluekanta oli puntarissa. Liberaalina hänellä oli kannattajansa. Vahvoina haastajina olivat Snellman ja Agathon Meurman, jotka olivat nationalisteja. Senaatissa ei tuolloin vielä ollut fennomaaneja. Kenraalikuvernööri Berg oli fennomaanien kannattaja ja vastusti Cygnaeuksen valintaa. Cygnaeuksen valintaa vastustavien ohella oli myös yksittäisiä henkilöitä, jotka vastustivat koko kansanopetusta ja varsinkin naisten kouluttamista. Eniten näitä oli kirkon piirissä ja maaseudulla kartanonomistajien keskuudessa. Koulusivistyksen pelättiin vaikuttavan kielteisesti työhaluihin ja kurinalaisuuteen. Pitkällisten neuvottelujen ja juonittelujen jälkeen Cygnaeukselle myönnettiin ulkomaanmatka, jonka tarkoituksena oli perehtyä eurooppalaisiin kouluihin ja niiden opetusmenetelmiin. Paluu kotimaahan Uno Cygnaeuksen mielessä oli käväissyt Suomeen muutto jo naimisiin menon jälkeen, mutta se oli silloin jäänyt. Nyt uuden tehtävän auettua muutto toteutui. Perhe oli tällä välin kasvanut. Toukokuussa 1856 oli syntynyt kaksoset, Ellen ja Waltter ja vuonna 1858 poika, Johan. Neljäs lapsi, isän kaima, Uno syntyi Suomessa 1862. Perhe muutti kesällä 1858 Pietarista Suomeen, ensin Gullon saareen lähelle Tammisaarta ja myöhemmin syksyllä Tammisaaren kaupunkiin. Opintomatkat koulumaailmaan Suomeen muuton jälkeen heinäkuussa Cygnaeus laati matkasuunnitelman kotimaan koulukierrokselle ja teki kierroksen lokakuuhun mennessä. Hän kävi Oulua lukuun ottamatta kaikissa lääneissä. Matkan jälkeen hän on lausunut, että lukutaito Suomessa oli jokseenkin yleinen, lukutaidottomia aikuisia hän ei juuri tavannut. Lukeminen kuitenkin vaikutti mekaaniselta ja sisällön ymmärtäminen oli toissijaista. Cygnaeuksen mielestä syynä oli kuolettava opetusmetodismi ja oppikirjana oleva vaikeasisältöinen katekismus. Kotimaan kierroksen jälkeen syksyllä Cygnaeus aloitti toista vuotta kestävän tutustumismatkan ulkomaille. Ruotsissa hän perehtyi mm. Tukholman ja Upsalan kouluihin. Ruotsista hän matkusti Tanskan kautta Manner-Eurooppaan. Parhaiten järjestetty opetus hänen mielestään oli Sveitsin ja Saksan kouluissa, joista hän keräsi uusia ideoita eniten. Ruotsin kouluista hänellä oli moitittavaa. Matkakertomus Uno Cygnaeus jätti matkakertomuksensa senaatille pian palattuaan Suomeen. Kertomus koostui osin samoista aineksista kuin hänen matkakirjeensä, matkapäiväkirjansa ja muistiinpanonsa, joista oli jo osin ollut selostuksia sanomalehdissä. Kertomuksessa Suomen osuudessa käsitellään yleisiä kasvatusopillisia periaatteita, koulujen uskonnollista pohjaa, käsitöiden osuutta ja lapsityövoiman väärinkäyttöä sekä tyttöjen koulukasvatusta. Ruotsin koululaitos, koulujen tarkastus ja opettajienvalmistus olivat hänen mielestään huonolla tasolla. Tanskassa oltiin korkeammalla tasolla kuin Ruotsissa, tosin sielläkään ei täysin vapauduttu papillisesta opetustyylistä. Saksassa Cygnaeus tutustui Hampurin fröbeliläiseen lastentarhaan, jossa lapset saivat luonnollista hoitoa ja kasvatusta. Berliinissä käytyään Cygnaeus totesi, että Preussin koululaitos oli erinomainen opetuslaitoksena mutta epätyydyttävä kasvatusympäristönä. Leipzigissä sekä yleensä Saksissa saksalainen opetustyyli oli täydessä kukoistuksessaan. Dresdenissä Cygnaeus näki ensimmäisen lastenseimen, jossa hoidettiin sylilapsia ja koulutettiin tyttöjä lastenhoitajiksi. Itävallassa Wienin lähellä sijaitsevassa Georgensin oppisopimuslaitoksessa Cygnaeus perehtyi luonnontieteen opetukseen. Erikoisesti Cygnaeus ylistää Sveitsin koululaitosta ja käyttää sen selostamiseen runsaasti palstatilaa. Saksan koulujen opetusmenetelmät hänen mielestään olivat kuitenkin paremmat. Sveitsiläisen koulun paremmuus johtui yleisestä kansakouluharrastuksesta, koulujen tarkasta valvonnasta ja usein pidettävistä opettajakokouksista. Sveitsin seminaarit olivat sisäoppilaitoksia. Kaikissa tehtiin käsitöitä ja hoidettiin puutarhaa. Oppilaiden keskinäiset välit olivat hyvät, samoin opettajien ja oppilaiden. Keskinäinen kunnioitus ilman viitteitä sotilaalliseen ankaruuteen järjestyksen ylläpitämisessä oli selkeästi havaittavissa. Kaikkinensa Cygnaeuksen Wettingenin seminaarin opetussuunnitelmasta laadittu selostus oli hyvin perusteellinen. Lisäksi erikoiskehut sai Frölichin oppilaitos. Matkakertomuksen lopussa Cygnaeus kiinnittää senaatin huomiota siihen, että tulevan seminaarin opettajille tulisi suoda mahdollisuus hankkia valmiuksia opiskelemalla ulkomailla. Ja viimeisimmän lauseensa Cygnaeus kohdistaa vastustajilleen: ”se mitä kansakoulussa säästetään, joudutaan ennemmin tai myöhemmin käyttämään kuritushuoneiden ja vankiloiden laajennuksiin. Snellman on esittänyt saman ajatuksen valtio-opissaan. Senaatti oli tyytyväinen Cygnaeuksen opintomatkojen tuloksiin ja matkapäiväkirja julkaistiin painettuna 1860. Mutta sanomalehdistössä Cygnaeuksen mielipiteet ja esittämät ideat nostattivat Suomessa melkoisen polemiikin jopa myrskyn. Silloinen senaatin kirkollisasiaintoimituskunnan päällikkö Victor Harald Wilhelm Furuhjelm osasi odottaa vastarintaa jo ennen matkakertomuksen julkaisua ja lupasi ryhtyä Cygnaeuksen vilpittömäksi taistelutoveriksi ja avustajaksi. Cygnaeus itse tiesi myös, että vanhempi papisto merkittävänä yhteiskunnallisena vaikuttajana tulee vastustamaan kansanopetuksen etäännyttämistä kirkon vaikutuspiiristä ja koululaitoksen erottamista kirkon hallinnosta.
Senaatin ehdotukset Senaatin helmikuussa 1860 tekemän päätöksen mukaan Cygnaeukselta pyydettiin täydellistä suunnitelmaa kansakoululaitokseksi ja samalla häntä esitettiin kansakoulujen ylitarkastajaksi. Asetukseen sisältyivät lisäksi kolme kohtaa: komitean asettaminen tarkastamaan aikanaan Cygnaeuksen laatimia ehdotuksia ja Cygnaeuksen nimittäminen ensimmäisen seminaarin johtajaksi ylitarkastajan viran ohella sekä tulevien seminaarinopettajien lähettäminen opiskelemaan ulkomaille valtion kustannuksella. Senaatin ehdotukset kenraalikuvernööri Bergin pöydälle Ensin kansakoulua koskeva periaateratkaisu juuttui kenraalikuvernööri Bergiin, tämän viivyttäessä senaatin ehdotusten lähettämistä Pietariin hallitsijan hyväksyttäviksi ja yrittäessä kaataa koko kouluhanke. Furuhjelm tiesi saaneensa fennomaaneja myötäilevästä Bergistä kovan vastustajan. Cygnaeus on maininnut myös arkkipiispa Edvard Bergenheimin vastustaneen kansakoulua ja nimen omaa kirkon ja koulun hallinnollista eroa. Samanaikaisesti hän itse rakennutti hiippakuntaansa useita kouluja. Bergin viivytellessä Furuhjelm otti suoraan yhteyttä Pietariin Armfeltiin esittäen asian viemistä keisarin ratkaistavaksi. Bergin vielä esittäessä koulukysymysten siirtämistä asetettavan komitean ratkaistavaksi Furuhjelm lähetti toistamiseen tiukkasanaisen viestin Armfeltille vaatien keisarin ratkaisua mahdollisimman pian. Vastauskirjeessään Armfelt ilmoitti Furuhjelmille että, eri näkökannat on ilmoitettu keisarille puolueettomasti. Furuhjelm puhui Bergin edesottamuksista myös Stjernvall-Walleenin kanssa ja huomautti, mikäli kyseessä on raha, säästää voidaan vaikka rakentamalla asemarakennukset puusta eikä kivestä, sillä jokainen puolueeton tuomari tietää kansakoulun olevan Suomelle rautatietä tärkeämmän. Kesällä 1860 Bergin asenteet muuttuivat. Hänen toimiinsa oli puututtu Pietarista käsin. Berg kutsui luokseen Cygnaeuksen ja muutamia senaattoreita, mutta ei Furuhjelmiä, keskustelemaan kouluasiasta. Keskustelun ohella kävi ilmi, että rahoitusta varten tarvitaan suostuntaveroja ja niistä päättämään puolestaan valtiopäivien koollekutsumista. Keisari vahvisti senaatin päätöksen tammikuun 29 päivänä 1861 eli vuoden kuluttua esityksen tekemisestä. Asiaa käsiteltiin senaatissa tämän jälkeen kahdesti. Virallinen asiainkäsittely tapahtui ilman julkisuutta. Cygnaeuksen kansakoululaitosta koskevat ehdotukset Cygnaeus laati senaatin pyytämät ehdotukset ennätysajassa. Syyskaudella 1860 tehtyjen viimeisten tarkastusten jälkeen mietintö oli valmis ruotsinkielisenä painoksena tammikuun 1861 puolivälissä. Teoksessaan ”Uno Cygnaeus suomalainen koulumies ja kasvattaja” Veli Nurmi sanoo Cygnaeuksen ehdotusten syntyneen lukeneisuuden, elämänkokemusten sekä ulkomaisten ja kotimaisten mallien pohjalta. Cygnaeuksen ehdotusten johdantoon sisältynyt pedagoginen ohjelmajulistus oli puoleksi suora käännös Bernin alueen saksankielisten kansakoulujen 11 teesiä sisältävän vuoden 1860 opetussuunnitelmasta. Cygnaeus tosin painotti teeseissä enemmän kuin saksalaiset työn merkitystä. Koulunkäynnissä oppilaan henkisiä ja fyysisiä taitoja oli kehitettävä tasaveroisesti leikin merkitystä unohtamatta. Opettajan tuli pysyä asetetuissa tavoitteissa vaatimatta lapsilta liikaa. Opetuksessa oli otettava huomioon oppilaiden kehitysvaihe ja havainnollistettava opetusta sen mukaan. Oppilaiden oli oltava kaikkien aineiden opetustunneilla ja muulloinkin olla valmiit selostamaan oppimansa asiat. Opettajan tuli rakastaa oppilaitaan ja koulunkäynnin tuli olla lämminhenkistä yhdessäoloa, mutta koulun piti vaatia mitä ankarinta tottelevaisuutta ilman vastaansanomista ja opettaja ei saanut sallia minkäänlaista oppilaan vaatteiden tai kouluvälineiden likaisuutta. Cygnaeus nojautui ehdotuksissaan myös saksalaisen Wettingenin miesten seminaarin vuodelta 1854 peräisin olevaan opetussuunnitelmaan. Cygnaeuksen seminaari oli kuitenkin naisten ja miesten opetuslaitos, mikä korostui erilaisissa ainevalinnoissa. Wettingenin vaikutuksesta Cygnaeus esitti yhdeksi oppiaineeksi maanviljelyä, ja maatilaa seminaarin käyttöön, mikä aiheutti voimakasta arvostelua. Siihen aikaan noin 80 % väestöstä eli maatalouden varassa, mitä arvostelijat eivät ottaneet huomioon. Wettingenin seminaarin opetussuunnitelma vaikutti Cygnaeuksen mallikoulunkin opetussuunnitelmaan. Veli Nurmen ajatuksia lainaten Cygnaeus ei ole missään tilanteessa väittänyt laatimiaan ehdotuksia omiksi luomuksineen, vaan hän on aina sanonut koonneensa kaiken sen hyvän, mitä ajanmukaisessa kansakoulussa ja opettajanvalmistuksessa oli. Cygnaeuksen arvo kansakoulumme suunnittelijana ja luojana ei vähene siitä, että hän käytti suunnitelmia laatiessaan hyväkseen maailman parhaita esikuvia. 
Kuva: Jyväskylän seminaarin opetusohjelmaan kuului voimistelu. Seminaarin naisosastolaisia voimistelupuvuissaan sauvoineen vuonna 1897 Tarkastuskomitean tehtävä Senaatin helmikuun puolivälissä 1861 asettamaan tarkastuskomiteaan kuului puheenjohtaja ja 12 jäsentä. Komitean puheenjohtajana toimi Mustialan maanviljelysopiston perustaja Johan Sebastian Gripenberg ja sihteerinä sanomalehtimies tohtori Paavo Tikkanen. Jäsenet olivat eri- ikäisiä keski-ikä vähän alle 45 vuotta. Mukana oli eri alojen asiantuntijoita. He olivat vapaamielisiä ja suomenmielisiä. Neljä jäsenistä edusti sittemmin valtiopäivillä pappissäätyä ja kaksi talonpoikaissäätyä. Osa jäsenistä asui pääkaupungista osa maalla. Hajallaan asuvien jäsenten kokoontumisessa oli omat vaikeutensa. Komitea oli asetettu tarkastamaan Cygnaeuksen ehdotuksia, ja sen piti olla tarkastuskomitea. Mutta komitean jäsenet eivät tyytyneet tähän, vaan nimesivät sen kansakoulukomiteaksi. Schaumanin ehdottamana ja Meurmanin kannattamana myös komitean tehtävä muutettiin uuden ehdotuksen laatimiseksi, johon senaatti antoi luvan. Komitean menettely sai Cygnaeuksen närkästymään, sillä hänen kanssaan ei nimen eikä tehtävän muutoksesta keskusteltu. Komitean kuultavana Cygnaeus oli vain kerran. Komitean jäsenten näkemykset erosivat useista Cygnaeuksen ehdotuksista ja tarjosivat välillä hyvän aiheen pilailuun. Kansakoulukomitean mietinnön jäsentelyksi tuli: hallinto, seminaari, kaupungin kansakoulu, maaseudun kansakoulu ja yksityinen kansakoulu. Cygnaeuksen ehdotuksen jäsentely oli: johdanto, opettajanvalmistus ja kansakoulu. Komitean työ valmistui kesäkuussa 1862. Cygnaeus valmisteli oman lausuntonsa komitean työstä. Cygnaeus käsitteli siinä perusteellisesti pohjakoulutuskysymystä, käsityön arvoa, kasvatuksen tärkeyttä sekä naisten koulutuksen merkitystä lastenkasvatuksessa. Lausunnon pääosa oli perusteluja komitean kaatamien ehdotusten merkityksestä opettamisessa. Lausunto liitettiin kansakoulukomitean mietintöön. Lisäksi Cygnaeus oli hankkinut kolmen arvovaltaisen saksalaisen pedagogin myönteiset arviot lausuntonsa tueksi. Näillä toimillaan Cygnaeus sai aikaan sen, että komitean työ joutui myös vaakalaudalle. Senaatti vahvisti marraskuussa 1862 edellä mainitut asiat kansakoulutoimen kehittämiseksi. Kirkollisasiaintoimituskunnan sihteeri Gabriel Mauritz Waenerberg oli saanut tehtäväksi kutsua Cygnaeus Helsinkiin. Taistelujen uuvuttama, lähes kuoleman kynnykselle vajonnut Cygnaeus toipui nopeasti. Seminaari Jyväskylään Uno Cygnaeus esitti melko varhain, että opettajien koulutus tulisi käynnistää ennen kansakoulujen perustamishankkeita. Tämän saman ajatuksen esitti Gripenberg senaattorina. Furuhjelmin mukaan Cygnaeus on itse halunnut laatia seminaarisuunnitelman. Senaatin ohjeen mukaan tehtävä kuului kirkollisasiaintoimikunnalle Cygnaeuksen ollessa apuna. Vaenerberg ja Cygnaeus laativat Jyväskylän seminaaria koskevan asetusehdotuksen heti senaatin päätöksen jälkeen marraskuun lopulla 1862. Ehdotus oli senaatin käsittelyssä jo joulukuun 9. samana vuonna. Samalla senaatissa päätettiin jättää kansakoululaitoksen järjestäminen joksikin aikaa avoimeksi. Komitean mietintö ja Cygnaeuksen lausunto päätettiin julkaista molemmilla kielillä ja antaa yleisölle tilaisuus lausua niistä mielipiteensä syyskuuhun 1864 mennessä. Myöhemmin lausunnon jättöaikaa jatkettiin vuodella. Senaatin päätösten mukaan keisarille esitettiin, että Jyväskylään perustetaan väliaikainen seminaari ennen vakinaisen aikaan saamista. Samalla esitettiin kansakoulujen ylitarkastajaa johtamaan seminaaria toistaiseksi ja että opettajiksi kutsuttaan ylitarkastajan ehdottamia ulkomailla opiskelevia henkilöitä. Asetus merkitsi lopullista voittoa Cygnaeukselle sillä kansakoulukomitean vastustuksesta huolimatta seminaariin perustettiin osastot mies- ja naisopiskelijoille. Kansakouluasetus vihdoin voimaan Cygnaeuksen kansakouluehdotuksesta oli syyskuun alkuun 1865 mennessä saatu vain kaksi lausuntoa, joista toinen oli Jyväskylän seminaarin opettajilta. Siinä vastustettiin melkein kaikkia Cygnaeuksen ajatuksia. Senaatissa käydyissä keskusteluissa oli puolestaan hyväksytty lähes yksimielisesti Cygnaeuksen keskeisimmät ehdotukset. Myös Ruotsin koululaitoksen julkaisuissa oli tukeuduttu Cygnaeuksen esittämiin näkökohtiin. Furuhjelminkin täydellinen luottamus Cygnaeukseen oli syntynyt Ruotsissa Cygnaeusta kohtaan tunnetusta arvostuksesta. Waenerberg valmisteli kansakouluasetusehdotuksen kansakoulukomitean työn pohjalta. Asetuksesta on sanottu, että siinä on komitean esittämä muoto, mutta Cygnaeuksen kaavailema sisältö. Senaatti käsitteli asetusehdotuksen joulukuun 16 päivänä 1865. Vain Snellman liitti pöytäkirjaan laajan vastalauseen. Suomen ensimmäinen kansakouluasetus annettiin seuraavana keväänä toukokuun 11 päivänä 1866. Seminaarin jo vakiintuneeseen toimintaan se ei vaikuttanut. Asetuksen valmisteluun kului kymmenen vuotta. Sen voimaantullessa kuohunta kansakoulun ympärillä oli laantunut. Liberalismi oli hiipumassa. Myös kritiikki Cygnaeusta kohtaan oli hiljentynyt. Uudet asiakeskeiset mielipideottelut olivat vuorostaan odottamassa seminaarin seinien sisällä. Snellmanista oli tullut senaattori. Pitkävihaisena miehenä hän antoi Cygnaeukselle tunnustusta vasta kuolinvuoteellaan. Maaseudun kansakoulujen perustamista koskevan säädöksen mukaan valtionavun ensimmäisenä ehtona oli, että kunnassa oli pidetty asianmukaista huolta lasten opetuksesta ja että 10- 16- vuotiaita oppilaita oli vähintään 30. Espoo täytti nämä ehdot ja kunnallislautakunta asetti syyskuun 30 päivänä 1868 komitean suunnittelemaan kouluasiaa. Näin Espoon lakisääteinen lasten kansakoulutoiminta pääsi alkamaan. Pirkko Kivimäki Lähteet: 1. Veli Nurmi, Uno Cygnaeus Suomalainen koulumies ja kasvattaja (1988) 2. Veli Nurmi, Espoon kansakoulut (1991) 3. Erik Wahlström, Tanssiva Pappi (2004) |
Koulutus ja sivistys Uno Cygnaeus Uno Cygnaeuksen elämäntehtävä rakentuu