Kun Suomen senaatti oli 13. joulukuuta 1863 päättänyt, että Jyväskylään perustetaan väliaikainen seminaari kansakoulunopettajien koulutusta varten, siitä neljäntenä päivänä Jyväskylän kaupunki hyväksyi seminaarin tilojen hankintasuunnitelman. Tasan kolmen kuukauden kuluttua, maaliskuun 17. päivänä 1863 annettiin asetus väliaikaisesta seminaarista. Uno Cygnaeus sai tiedon samana päivänä.

Jyväskylässä tiedettiin odottaa myönteistä päätöstä. Asiaa oli järjestellyt Cygnaeuksen opiskelutoveri ja ystävä, piirilääkäri W.S. Schildt-Kilpinen, joka asui Jyväskylässä ja jonka kanssa Cygnaeus oli jo 1857 käydessään kaupungissa keskustellut mahdollisen seminaarin sijoituspaikasta. Vuoden 1862 lopulla, kun seminaarin perustaminen Jyväskylään oli tavallaan jo tiedossa, Cygnaeus kysyi kirjeitse Schildtiltä, onko Jyväskylä edelleen vuonna 1860 tekemänsä päätöksen mukaisesti tarjoamassa seminaarille tarvittavat huoneet kahdeksi vuodeksi. Cygnaeuksen suunnitelmiin kuului alun alkaen uusien tilojen rakentaminen mahdollisimman pian.

Cygnaeus sai nopeasti määräyksen matkustaa heti Jyväskylään valmistelemaan seminaarin toiminnan aloittamista tulevana syksynä. Cygnaeuksen tuli lähettää heti matkan jälkeen senaatille kustannusarvio kaikista perustamiseen liittyvistä kustannuksista sekä ehdotus opettajien ja oppilaiden ottamisesta uuteen laitokseen.

Jyväskylässä Cygnaeuksen ensimmäisenä tehtävänä oli seminaarin tilojen kunnostaminen ja sisustaminen, seinien tapetointi ja lattioiden maalaaminen. Hän myös laati kaluste- ja opetusvälinehankintalistat. Osa opetusvälineistä oli tuotettava ulkomailta. Kustannusarvio oli melkoinen.

Jo ensimmäisenä talvena koettiin tilojen puutteet. Tilat olivat niin kylmät, että lattiamatot jäätyivät kiinni. Huonokuntoisista tiloista huolimatta Jyväskylän vuokrataso oli korkeampi kuin Helsingissä. Kirkollisasiaintoimikunnan johtaja Furuhjelm tarttui vuokra-asiaan ja ilmoitti, että mikäli vuokria ei alenneta, seminaari siirretään Hämeenlinnaan, jonne se on erittäin tervetullut.

Tilat riittivät aluksi, mutta jo seuraavasta vuodesta alkaen tilantarve kasvoi. Yksityisten vuokratilojen ohella alettiin rakentaa erillisiä lisätiloja. Jyväskylän ensimmäisen seminaarin kaikki rakennukset sijaitsivat kaupungin kirkon viereisen puiston ympärillä. Kyseiset rakennukset on jo purettu paikalta.

Perhe muuttaa Jyväskylään

Kesällä 1863 Cygnaeuksen perhe muutti Tammisaaresta Jyväskylään. Suuren talouden purkaminen Tammisaaressa ja sen siirtäminen maa- ja vesiteitse suomenkieliseen tuhannen asukkaan pikkukaupunkiin oli raskas urakka. Cygnaeuksen vaimo Axianne puhui suomea vain auttavasti ja lasten kotikieli oli ruotsi. Luopuminen ruotsinkielisestä ystäväpiiristä ja lasten ruotsinkielisen kaveripiirin vaihtuminen suomenkieliseen tuntui haikealta. Cygnaeusta itseään ilahdutti päästä vihdoinkin toteuttamaan omia ajatuksiaan.

Seminaarin ensimmäiset opettajat

Senaatin päätöksellä oli varattu apuraha kahdeksalle seminaarin tulevalle opettajalle, jotka tekisivät vähintään vuoden mittaisen ulkomaan opintomatkan. Hakijoita oli 28. Toukokuun 16. päivänä 1861 senaatti myönsi matkarahat Cygnaeuksen ehdottamille kuudelle miesopettajalle ja kahdelle naisopettajalle. Myöhemmin ilmenneen lisätarpeen vuoksi apurahan saivat vielä kaksi mies- ja kaksi naisopettajaa. Opettajat tulivat Helsingistä, Turusta, Sortavalasta, Kristiinasta ja Jyväskylästä. Useimmalla oli akateeminen tutkinto ja osalla jo opettajakokemusta.

Opettajien työt seminaarissa käynnistyivät syyskaudella 1863. Opettajakunnan ensimmäinen kokous oli elokuun 7. päivänä. Kokouksen avauspuheessa Cygnaeus esitteli seminaarin toiminnan tavoitteet ja toimintatavat. Samalla sovittiin erilaisista käytännön järjestelyistä.

Oppilasvalinta

Seminaarin oppilaat valittiin asetuksen mukaan pääsykokeen perusteella. Ensimmäiset pääsykokeet olivat 11. ja 12. elokuuta 1863. Opiskelijoiden hakemusten piti olla suomenkielisiä. mutta monen hakijan liitteet olivat ruotsinkielisiä. Ensimmäisenä syksynä seminaariin haki 18 naista ja 42 miestä. Pääsykokeisiin kutsuttiin kaikki naispuoliset hakijat ja 34 miestä. Opiskelemaan hyväksyttiin 16 naista ja 33 miestä. Naisopiskelijat olivat yhtä lukuun ottamatta säätyläisiä ja monet heistä olivat käyneet jo tyttökoulua. Miehet olivat maanviljelijä- ja käsityöläistaustaisia. Jossakin tilanteessa Cygnaeus on sanonut, että säätyläisnaisten sivistystasolla oli suotuisa vaikutus "mökkipoikiin".

Seminaarin avajaiset

Seminaarin juhlalliset avajaiset olivat elokuun 14. päivänä. Naisten osaston koristellussa juhlayleisön täyttämässä salissa Cygnaeus puhui lämpimästi ja syvällisesti kansanopetuksen tarpeellisuudesta ja sen työn vakavuudesta, jota Jyväskylän seminaarissa opettajat ja opiskelijat ovat nyt aloittamassa. Opettajista maisteri Olai Wallin piti juhlaesitelmän kansakoulun arvosta ja merkityksestä ja kirkossa rovasti Nestor Järvinen saarnasi tunnetulla puhetaidollaan. Juhlat päättyivät kaupunkilaisille ja seminaarilaisille järjestettyihin päivällisiin. Kaupunki järjesti seuraavana päivänä seminaarin opettajille tervetuliaisjuhlan, jossa puhui kaupungin pormestari.

Opetus ja opetusharjoittelu

Seminaarin oppiaineet ja viikkotuntimäärät oli säädetty vuosien 1863 ja 1866 kansakouluasetuksissa. Opetussuunnitelma oli vuodelta 1866. Opetuksen viikkotuntimäärä oli aluksi 48 tuntia. Oppiaineina olivat uskonto ja tavallisimmat reaaliaineet, lasku- ja mittausoppi, kielissä suomi ja ruotsi. Musiikille ja taideaineopetukselle oli varattu tilaa. Käsityöt olivat tuntilistan ulkopuolella, samoin kotitaloustyöt ja lastenhoito. Alussa ei läheskään kaikissa aineissa ollut oppikirjoja, joten opiskelijat käyttivät paljon aikaa muistiinpanoihin ja kopiointiin. Tämä johti opiskelijoiden ylirasitukseen. Tilanteen helpottamiseksi opetuksen viikkotuntimäärä alennettiin ensin 42 tuntiin ja opintojen edetessä tuntimäärä aleni vuosittain sisällöllisten painotusten sallimissa rajoissa. "Ensimmäinen oppikirja ja aapinen" oli ensimmäinen kansakoulua varten vuonna1865 tuotettu oppikirja. Tekijä oli maisteri J. Länkelä.

Opetusharjoittelun muotoja ja sisältöä seminaarissa etsittiin koko Cygnaeuksen toimintakauden ajan. Jo vuoden 1866 ohjesäännössä oli korostettu, että seminaariopetuksessa suurta tietomäärää tärkeämpää on opettaa tulevat opettajat saamaan käsitys tiedon alkeista sekä kaikesta siitä, mitä hyvän kansakoulunopettajan viran hoito vaatii. Kukin opettaja sai luoda oman opetustapansa, kunhan vain eri oppiaineiden opetuksessa varsinaisen opetussisällön ohessa tulivat riittävän selväksi opetuksen tarkoitus ja tavoitteet.

Opetusharjoittelua varten seminaarin yhteydessä aloitti asetuksen mukaan toimintansa mallikoulu 1866. Mallikouluun kuului "alhaisempi kansakoulu lastentarhan kanssa ylhäisempi kansakoulu 11- 16-vuotiaille lapsille. Mallikoulun johtaminen kuului seminaarin johtajalle. Varmistaakseen mallikouluun riittävästi lapsia Cygnaeus oli perustanut seminaariin lastentarhan jo 1863. Cygnaeus laati itse lastentarhan toimintaohjeet.

Seminaariin kirjasto

Jyväskylän seminaari sai huomattavia kirjalahjoituksia mm. Suomalaisen kirjallisuuden seuralta, Aleksanterin yliopistolta Helsingistä, sekä vuosien mittaan eri oppilaitoksilta ja yksityisiltä henkilöiltä. Cygnaeuksen tavoitteena oli luoda laaja ja monipuolinen kirjasto sveitsiläiseen tapaan. Lainaustoiminta seminaarin kirjastossa alkoi jo vuoden 1864 alusta.

Cygnaeuksen "suosio"

Cygnaeuksen ja opettajien välisiä erimielisyyksiä esiintyi jo ennen seminaarin varsinaisen toiminnan alkamista. Myöhemmin seminaarin johtajana toiminut K. Raitio on todennut syiden olleen vähäpätöisiä. Cygnaeusta oli moitittu omavaltaisuudesta, opettajakunnan syrjäyttämisestä, puolueellisuudesta ja eräistä muista vastaavanlaisista seikoista. Cygnaeus puolestaan on todennut, ettei hän aina onnistunut saamaan vastakaikua ajatuksilleen. Naisopettajien kanssa hän onnistui mielestään paremmin. Tosin tuimiakin ajatuksia nämä "gamla pigor" olivat välillä pintaan nostattaneet. Cygnaeus itse opetti ainoastaan naisosastossa ja naisopiskelijoiden keskuudessa häntä ihailtiin, kunnioitettiin ja rakastettiin. Kirkollisasiaintoimituskunnan päällikkö Furuhjelm ja sihteeri Waenerberg seisoivat horjumatta Cygnaeuksen takana, puolustivat, tukivat ja tarvittaessa lohduttivat häntä. Näin toimi myös Furuhjelmin seuraajana Ph. Palmén. Seminaarin perustamisvaiheessa Palmén oli yliopiston lainopillisen tiedekunnan dekaani ja yliopiston rahastonhoitaja. Hän seurasi jo silloin Cygnaeuksen toimia ja auttoi lainopillisissa ja käytännön järjestelyissä. Suurpiirteisyyteen taipuvainen Cygnaeus ei ollut vahvimmillaan lakipykälien tuntemisessa ja tavaroiden tilaus- ja kuljetusjärjestelyissä.

Ylitarkastajan tehtäviin

Alkuunsa kansakoulujen yleinen valvonta oli senaatin kirkollisasiain-toimikunnan käsissä. Sittemmin vuonna 1858 asetettua kansakoulujen keskushallitusta tavallaan edusti ylitarkastajan virkaan helmikuun alusta1861 nimitetty Cygnaeus. Jyväskylän seminaarin toiminnan käynnistysvaiheessa ylitarkastajana Cygnaeuksen tehtävänä oli hoitaa vain kansakoulujen valtionapuanomukset. Kansakoulujen vuosikertomuksia ylitarkastajalle alkoi tulla vuodesta 1865.

Iloisena yllätyksenä huhtikuussa 1866 Cygnaeus sai keisarilta 3000 markan palkinnon hyödyllisen vaikutuksensa ansiosta. Palkinto oli osoitettu ylitarkastajalle eikä seminaarin johtajalle. Hallitsija osoitti täten Cygnaeuksen toiminnan olevan hyödyksi koko kansalle. Rahasumma vastasi lehtorin vuosipalkkaa.

Samana päivänä kansakouluasetuksen kanssa, eli toukokuun 11. 1866, määrättiin Jyväskylän seminaari vakinaistettavaksi ja rakennettavaksi Cygnaeuksen valitsemalle paikalle Jyväskylän Tourulaan. Cygnaeus aloitti välittömästi ylitarkastajan ominaisuudessa uuden seminaarin suunnitelmien laatimisen, jotta ne olisivat valmiina seuraavana vuonna. Maanmittarien arkkitehtien ja suunnittelijoiden laatimat suunnitelmat valmistuivat saman vuoden loppuun mennessä. Tourulan tilan koko pinta-ala saatiin seminaarin käyttöön ja opetus oli tarkoitus laajentaa asetuksen mukaan koskemaan maanviljelyä ja karjanhoitoa sekä metsänhoitoon perehtymistä.

Jyväskyläläiset vastustivat Tourulan suunnitelmaa. Heidän mielestään tätä valtion omistamaa maa-aluetta ei saisi luovuttaa seminaarille ainakaan kymmeneen vuoteen. Asia oli esillä vuoden 1867 valtiopäivillä, missä talonpoikaissäädyn ehdotuksesta päätettiin luopua seminaarin rakentamisesta tai ainakin siirtää se tuonnemmaksi. Hallitus ei olisi halunnut luopua rakennusaikeista, mutta ankarien katovuosien vuoksi oltiin pakkotilanteessa.

Kesällä 1867 Cygnaeus teki ensimmäisen varsinaisen kansakoulujen tarkastusmatkansa sisämaassa ja seuraavana kesänä Etelä-Suomessa. Matkakertomuksista ilmenee, että kansakoulujen tarkastusten ohella Cygnaeus keskusteli koulukysymyksistä papiston kanssa ja puhui rahvaalle kouluopetuksen hyödyllisyydestä maaseudun elinolojen parantamisessa.

Kouluylihallitusta koskeva julistus annettiin marraskuussa 1869 ja se tuli voimaan heinäkuun ensimmäisenä päivänä 1870. Kouluylihallitukseen kuului alussa esimies ja kuusi jäsentä, joista kolme toimi kansakoulujen ylitarkastajan nimikkeellä. Ensimmäiseksi esimieheksi valittiin kenraali Casimir von Kothen. Cygnaeus oli yksi ylitarkastajista. Cygnaeus ennakoi, ettei hän tulisi viihtymään ylitarkastajana, mutta tarkastusmatkat ja työ kokonaisuudessaan, uusien seminaarien perustaminen ja kansakoulujen lisääntyminen ja kouluopetuksen sisällöllinen kehittäminen osoittautuivat niin antoisiksi, että hän ei ennättänyt jäädä eläkkeellekään, vaan pysyi virassa loppuun saakka. Cygnaeus painotti koko työkautensa ajan koulutarkastusten merkitystä.

Ylitarkastajien tehtäviin kuului myös uusien seminaarien suunnitteluvastuu ja opetuksen alkuun saattaminen. Cygnaeuksen aikana vuoteen 1888 mennessä Suomeen perustettiin neljä seminaaria, eli Jyväskylän suomenkielinen kaksoisseminaari, Tammisaaren ruotsinkielinen naistenseminaari, Uudenkaarlepyyn ruotsinkielinen miesten- seminaari ja Sortavalan suomenkielinen kaksoisseminaari. Alkuvuosina opiskelijoiden saanti vaihteli etenkin tyttöjen kohdalla, sillä naisopettajien edellytettiin olevan naimattomia. Myös naisopettajien virasta eroamisen syynä oli tavallisesti avioliiton solmiminen. Lukuvuonna 1887 - 1888 oli noin 750 kunnallista kansakoulua, joten kilpailu pätevistä opettajista oli alkuaikoina kova.

Espoon kansakoulujen opettajakysymys

Ruotsinkielisessä Espoossa oli alussa vaikea saada kansakouluihin "seminaarisivistyksen" omaavia opettajia. Tammisaaren ruotsinkielisestä seminaarista ensimmäiset ruotsinkieliset naisopettajat valmistuivat vasta keväällä 1875. Lagstadin kansakoulun ensimmäinen Tammisaaren seminaarista poikien opettajaksi hakenut naisopettaja oli Ingeborg Appelberg, kotoisin Perniöstä. Hän aloitti poikien koulun opettajana ja koulun johtajana syyskuussa 1876. Tyttöjen koulun opettajina toimi useita vuosia seminaarisivistystä vailla olevia naisia.

Aurora Karamzinin ylläpitämä Träskändan kyläkoulu oli toiminut jo vuodesta 1854 lähtien. Träskändan kansakoulun syntyvuodeksi on merkitty 1888, jolloin koululle on haettu ensimmäisen kerran valtionapua. Opettajana toiminut Matilda Bergendahl oli valmistunut Tammisaaresta. Träskändan koulun aloittaminen ennen kansakouluasetuksen julkituloa kertoo Aurora Karamzinin ja Uno Cygnaeuksen keskinäisestä luottamuksesta, ehkä ystävyydestä. He olivat keskenään kirjeenvaihdossa. Cygnaeus oli aikoinaan Pietarissa ollut tekemisissä myös Aurora Karamzinin veljen, Emil Stjernvall-Walleenin kanssa.

Albergan koulun ensimmäinen seminaarin käynyt opettaja tuli Tammisaaren seminaarista 1881. Stensvikin kouluun tuli opettaja Tammisaaresta vuonna 1890. Kauklahden (Åminnen) suomenkielisen koulun ensimmäinen seminaarin käynyt opettaja tuli Jyväskylän seminaarista vuonna 1895. Pohjois-Espoon Rödskogin koulu aloitti 1892 ja ensimmäisen opettajan koulu sai Tammisaaren seminaarista.

Jyväskylän seminaarin uudisrakennukset

Yksi asia ylitse muiden aiheutti Cygnaeukselle harmia lopuksi elämää: Jyväskylän seminaarin uudisrakennukset. Seminaarin rakentamiseen oli palattu jälleen vuonna 1874. Johtajaksi vuonna 1868 valitun Karl Gabriel Leinbergin ehdottamana seminaarin paikaksi Tourulan sijaan hyväksyttiin kaupungin länsipäässä oleva alue, jonka pakkolunastus vei aikansa ja hidasti hanketta edelleen. Myöskään Leinbergin hyväksymät uudet rakennukset, jotka olivat kolmikerroksisia tiilitaloja, kasarmeja, kuten Cygnaeus niitä kutsui, eivät saaneet kiitosta. Leinbergin menettely Cygnaeuksen suunnitelmia vastaan saattoi olla tarkoituksellista. Joka tapauksessa herrojen välit rikkoutuivat.

Seminaarin rakennukset siirtyivät myöhemmin kasvatusopillisen korkeakoulun käyttöön. Sittemmin nämä ns. "vanhat rakennukset" ovat kuuluneet Jyväskylän yliopistolle.

Suomalaisen suurmiehen, Uno Cygnaeuksen, historiallisen tehtävän muistoa Jyväskylässä on kunnioitettu nimeämällä kaupunkiin Cygnaeuksenkatu ja Cygnaeuspuisto , jonne on pystytetty Cygnaeuksen muistopatsas.

Cygnaeus yksityishenkilönä

Jyväskylän seminaarin käynnistämisestä Cygnaeus vapautui vuoden 1868 jälkeen päätoimiseksi kansakoulun ylitarkastajaksi. Perhe muutti 1870 Helsinkiin. Jo Jyväskylässä asuessaan perhe vietti kesiään maalla ja näin myös Helsinkiin muuton jälkeen. Ensimmäinen kesäpaikka oli Hiittisten tila Lohjalla. Vuonna 1874 Elias Lönnrot tarjosi Cygnaeukselle Nikun taloa Sammatista. Cygnaeus osti talon parin vuoden kuluttua erehtyen maksamaan siitä ylihintaa viidenneksen verran. Talo oli ostohetkellä huonossa kunnossa. Asiasta kaupantekijöiden kesken kiisteltiin vuoteen 1880 saakka, jolloin Cygnaeus kirjoitti Lönnrotille, ettei kauppa saisi heikentää heidän ystävyyttään "i timmen af vår lefnadsafton". Asia sovittiin ja ystävyys säilyi. Cygnaeukset asuivat yleensä vain kesät Sammatissa. Nikun taloa huolsi ympäri vuoden Axiannen serkku Louise Gripenberg.

Uno Cygnaeuksen jäämistössä oleva kirjeenvaihto osoittaa, että hän on vuosikymmeniä ollut ajatustenvaihdossa lukuisten suomalaisten ja ulkomaisten vaikuttajien kanssa. Valtionarkiston luetteloissa on kirjeitä yli tuhannelta henkilöltä, joista lähes sata on ulkomaalaisilta. Kirjeitä on tallennettuna lukematon määrä myös muissa arkistoissa ja kirjastoissa. Kirjeiden joukossa on Jyväskylästä ja muistakin seminaareista opettajien ja valmistuneiden opettajien, etupäässä naisopettajien kirjeitä. Kirjeenvaihto oli molemminpuolista, Cygnaeus yleensä vastasi yksityisiinkin kirjeisiin. Osa kirjeenvaihdosta on hallintoviranomaisten ja Cygnaeuksen keskinäistä asiointia.

Cygnaeus perehtyi käytännöllisen kasvatus- ja opetustyön rinnalla myös teoreettiseen kasvatusoppiin, erityisesti Diesterwegin sekä Pestalozzin ja Fröbelin ajatuksiin. Pestalozzin pedagogisen ajattelun suuntaviivoihin hän oli perehtynyt O.H. Gripenbergin vuosina 1834 - 1835 julkaisemien lehtikirjoitusten kautta. Pestalozzilaisuus Cygnaeuksen ajatusmaailmassa ilmeni mm. siinä, että hänen mielestään naisten koulutuksella oli keskeinen merkitys tulevien sukupolvien kasvatustavoitteiden saavuttamisessa. Keskeisiä pestalozzilaisia kasvatustavoitteita olivat sellaiset asiat kuin siveellisyys, rehellisyys, lähimmäisenrakkaus, auttaminen ja kunnioittaminen sekä omien voimien kehittäminen. Näiden asioiden opettamisen tuli alkaa jo kotona.

Diesterwegin opit kohdistuivat enemmän metodiin. Diesterweg korosti mm. luontevaa ja kasvavan lapsen kehitysvaiheeseen soveltuvaa opetusta. Opetuksen pitäisi olla jatkuvaa, asteittain etenevää. Ja etenkin alkuopetuksen tulisi olla havainnollistavaa. Oppilaan opettaminen työhön on tärkeä, mutta opetuksessa olisi huomioitava oppilaan yksilölliset kyvyt. Veli Nurmi mainitsee, että Cygnaeus oli siinä määrin pestalozzilais - diesterwegiläinen pedagogi, ettei juuri puhdasoppisempi voisi olla.

Cygnaeuksen kansakoulun kehittämisajatukset tunnettiin myös Ruotsissa, jossa niitä hyödynnettiinkin. Sen osoituksena Cygnaeus vihittiin kunniatohtoriksi Upsalan yliopiston 700-vuotisjuhlan yhteydessä järjestetyssä promootiossa 1877. Tätä tilaisuutta varten Cygnaeus haki ensimmäisen kerran elämänsä aikana virkavapautta. Hän saikin kuukauden virkavapauden. Vuonna 1886 Cygnaeus vihittiin riemumaisteriksi Helsingin yliopistossa. Tuolloin hänen maisteripromootiostaan oli kulunut 50 vuotta.

Cygnaeus sai elämänsä loppupuolella runsaasti muitakin kunnianosoituksia. Häntä juhlittiin merkkipäivinä. Mm. yhden hänen kotikaupunkinsa Tammisaaren seminaarin juhlalliset vihkiäiset järjestettiin hänen syntymäpäivänään vuonna 1871. Vuonna1880 kansakoulunopettajat lahjoittivat hänelle M.H. Munsterhjelmin maalaaman taulun hänen lapsuudenmaisemistaan Leppäkoskelta. Ainakin Jyväskylän ja Tammisaaren seminaareihin hankittiin hänen muotokuvansa. Hänestä on tuolta ajalta virallinen kuva myös kansakouluja varten.

Cygnaeuksen käytöstä ja esiintymistä julkisuudessa on kuvattu arvokkaaksi ja juhlalliseksi. Hän oli loistava puhuja, joka tempasi kuulijat mukaansa. Yksityiselämässään ja etenkin kotikutsuillaan hänen kerrotaan olleen ystävällinen ja iloinen, jopa hilpeä. Hän oli myös musikaalinen ja piti tanssista, mikä julkisuudessa herätti huomiota. Kotijuhlissa tanssiminen, puoliso Axiannen säestyksellä, oli luonteva ohjelmanumero.

Cygnaeuksen terveys hänen nuoruus- ja miehuusvuosinaan oli heikko. Hän poti etenkin ankaran kritiikin kohteeksi joutuessaan hengitystie- keuhkotulehduksia, masennusta ja ehkä mukana oli psykosomaattisiakin tuntemuksia. Vanhalla iällään hän noudatti yksinkertaisia ja kohtuullisia elämäntapoja pysyen elinvoimaisena ja työkykyisenä elämänsä loppuun saakka.

Uno Cygnaeus kuoli 77-vuotiaana, tammikuun 2. päivänä 1888. Hänen hautajaisensa järjestettiin Helsingissä. Cygnaeuksen syntymästä tulee kuluneeksi 200 vuotta lokakuun 12. päivänä vuonna 2010.

Opetusneuvos Veli Nurmen Uno Cygnaeuksen elämäntyöstä kertovat teokset antavat Cygnaeuksesta ihmisenä monipuolisen ja lämminhenkisen kuvan. Samalla ne luovat mielenkiintoisen näkymän kahdensadan vuoden takaiseen eri yhteiskuntaluokkia ja eri aloja edustavien vaikuttajien ajatusmaailmaan ja toimintaan. Tällaiset teokset ovat hyödyllistä luettavaa meille, jotka saamme elää ja toimia huomattavasti valmiimmassa maailmassa, joskin sana "kehitys" on keskeisellä sijalla elämässämme.

Pirkko Kivimäki

Lähteet :

Veli Nurmi, Uno Cygnaeus, suomalainen koulumies ja kasvattaja (1988)

Veli Nurmi, Suomen kansakoulupettajaseminaarien historia (1995)

Veli Nurmi, Espoon kansakoulut (1991)

Hannu Syväoja, Kansakoulu - suomalaisten kasvattaja