Uno Cygnaeus matkusti maailman ympäri

Pappina Viipurissa

Uno Cygnaeus aloitti pappisvihkimyksen jälkeen työuransa pappina ja opettajana vanhassa Viipurissa. Hänen aikanaan Viipurin kaupunki eli linnoitus oli hyvin arvostettu. Kaupungin asemakaava oli peräisin 1790-luvulta. Vanhojen yksikerroksisten puurakennusten rinnalle oli 1810 jälkeen alettu rakentaa kaksikerroksisia kivitaloja. Huomattavia paikkoja kaupungissa olivat katukivetyt Katariinankatu ja Karjaportinkatu, vastarakennettu Papulansalmen silta, vanhan linnan pyöreä torni sekä kuuluisa Monrepos’n kartano ja puisto.

Kuva: Monrepos’n kartano vuonna 1830. Lähde: Wikipedia.

Viipurin väkiluku oli 3500 paikkeilla 1830-luvun lopulla. Asutus oli hyvin kansainvälistä. Asukkaista noin puolet oli suomalaisia, toinen puoli saksalaisia, venäläisiä ja ruotsalaisia. Ruotsinkielisen väestön osuus oli tuolloin kasvussa.

Jo Cygnaeuksen aikana Viipurissa oli useita seurakuntia, joista suurin oli suomalais-ruotsalainen seurakunta. Sen kirkkoherrana toimi 1830-luvulla Carl Gustaf Ottelin. Uno Cygnaeuksesta tuli Ottelinin apulainen syksyllä 1837. Ottelin oli toiminut aiemmin matematiikan opettajana Porvoon lukiossa. Vuonna 1838 hänet valittiin Porvoon hiippakunnan piispaksi.

Viipurissa oli 1830-luvulla myös useita erilaisia kouluja. Julkisia kouluja olivat poikien alkeiskoulu ja tyttöjen alempi ja ylempi tyttökoulu. Poikien alkeiskoulusta päästiin piirikouluun ja sen jälkeen kolmivuotiseen lukioon. Lukiosta opiskelu jatkui yliopistoissa, joko Helsingissä, Tartossa tai Pietarissa joskus kauempanakin Euroopassa. Koulujen opetuskieli Cygnaeuksen aikana oli yleensä saksa. Julkisten koulujen lisäksi Viipurissa oli myös yksityisten ylläpitämiä kouluja mm. kaksi tyttöjen sisäoppilaitosta, kaksi Carl Vilhelm Ahrenbergin perustamaa poikain koulua, joista toinen oli ruotsinkielinen lukioon pyrkiville tarkoitettu. Lisäksi Viipurissa oli vielä pari pikkulastenkoulua.

Ensimmäisissä työtehtävissään pappina Cygnaeus joutui tekemisiin alempien kansankerrosten kanssa. Tehtävät eivät aina olleet miellyttäviä. Kirkon ylläpitoon kannettavan veron eli kymmenysten perintä talonpojilta viljatuotteina ja voina aiheutti näiden kanssa kiistoja. Eikä Cygnaeus järin perin pitänyt etujaan valvovista kirkkoherroistakaan. Rippikouluun pyrkivien heikko, jopa olematon lukutaito suorastaan tyrmistytti hänet. Kuolevien sairaiden etenkin keuhkotautisten lasten ja nuorten luona käynnit tuntuivat äärimmäisen raskailta. Jumalanpalveluksissa saarnaaminen oli puolestaan myönteinen kokemus ja Cygnaeuksen saarnoja ja puheita kiitettiin.

Kun Ottelin siirtyi vuonna 1838 piispan virkaan Porvooseen, Cygnaeus sai Viipurin lääninvankilan vankilasaarnaajan viran. Elämän kielteisten puolien kohtaaminen oli nuorelle papille merkittävä kokemus. Vankilasaarnaajan palkka ei yksistään riittänyt toimeentuloon, sen vuoksi Cygnaeus toimi lukuvuoden 1838-1839 opettajana Ahrenbergin koulussa. Lisäksi hän oli virkaatekevänä kappalaisena. Rippikoululaisten kanssa kokemistaan vaikeuksista huolimatta hän muisteli myöhemmin opetustyötään Viipurissa suurella mieltymyksellä.

Alaskaan – Sitkan kaupunkiin

Kevättalvella 1839 Cygnaeus kuuli, että Sitkan kaupungissa, Venäjän valtakuntaan tuolloin kuuluneessa Alaskassa, pääpaikkaansa pitävä 1800-luvun alussa perustettu venäläis-amerikkalainen kauppakomppania etsi luterilaista pappia perustamaan saaren evankelis-luterilaisille asukkaille oman seurakunnan ja rakentamaan kirkon. Virka olisi saaren ensimmäinen ja toimikausi viiden vuoden mittainen. Cygnaeus tiesi, että Alaskan kuvernöörinä aloittaisi samanaikaisesti kyseisen kauppakomppanian palveluksessa oleva meriupseeri Arvid Adolf Etholén, joka kuului Cygnaeuksen yliopistoaikaisen luonnonhistorian ja talouden professorin Carl Reinhold Sahlbergin tuttavapiiriin. Sahlberg sittemmin suositteli Cygnaeusta Etholénille.

Hetkeäkään epäröimättä Cygnaeus otti viran vastaan. Hän odotti saavansa matkalta monipuolisia kokemuksia ja toimeentulonsa kohentuvan kotimaahan paluun jälkeen, perustettuaan oman pappilan itselleen ja kotiväelleen.

Matka Sitkaan tapahtui kolmimastoisella purjelaivalla. Laivan 53 matkustajan joukossa oli 15 suomalaista. Matkareitti Helsingistä alkoi 12.syyskuuta 1839. Pysähdys- eli huoltopaikkoja Euroopassa olivat Kööpenhamina ja Englannin kanaali. Joulun ja uudenvuoden aikaan viivyttiin Etelä-Amerikan rannikolla, Rio de Janeirossa yli kolme viikkoa. Viimeinen pysähdyspaikka ennen Sitkaa oli itärannikolla, Valparaisossa. Kap Hornin merialueen monipuolinen ja runsas eläimistö oli matkustajille mieliin painuva kokemus. Sitkaan alus saapui 12. toukokuuta 1840.

Merimatka oli Cygnaeukselle ainutlaatuinen kokemus. Maapallo tuli havainnollisella tavalla tutuksi ja unelma kaukaisista maista toteutui.

Sitka on kaupunki ja hallinnollinen alue Baranofinsaaren länsilaidalla Alexanderin saaristossa nykyisessä Alaskan osavaltiossa. Se on nyt pinta-alaltaan Yhdysvaltain suurin kaupunki. Sitkan asukasluku on kuitenkin vain vajaat 9 000 henkeä, millä se on Alaskan neljänneksi väkirikkain kaupunki. Korkeat vuoret pohjoisessa suojaavat sitä kylmiltä tuulilta. Lauhkeat merivirrat etelästä pitävät sään leutona.

Sitkassa (nimi oli vuosina 1804–1867 Novoarkangelsk) oli Cygnaeuksen aikana 400-500 asukasta, joista luterilaisia oli noin 150. Alkuasukkaat mukaan lukien Sitkan asukasmäärä oli tuhannen paikkeilla. Alkuasukkaat olivat intiaaneja, kaluskeja, aleutteja ja kreoleja. Osa heimoista oli pohjoisemmilta saarilta itse tulleita, osa tuotuja. Aleutit olivat yleensä venäläisten käännyttämiä ortodokseja, jotka osasivat lukea ja kirjoittaa.

Kuva: Sitka noin v. 1805. Lähde: Wikipedia

Kaupungin eurooppalainen väestö, josta suurin osa oli venäläisiä, jakaantui säädyn ja palkkauksen mukaan viiteen eri luokkaan eli sosiaaliryhmään. Kuvernööri Etholén edusti ylintä luokkaa. Kakkosluokan muodostivat ylimmät virkamiehet. Cygnaeus kuului kakkosluokkaan. Luokkajako ohjasi melko yksityiskohtaisesti asukkaiden elämää niin oikeuksineen kuin velvollisuuksineenkin. Siltä pohjalta kehittyi myös säätyjen tapakulttuuri.

Luterilaisen seurakunnan käytössä oli ensin väliaikainen kirkko. Varsinainen kirkko vihittiin käyttöön elokuussa 1843. Valmistumisaika venyi, sillä Cygnaeuksen oli otettava suunnittelussa ja piirustuksissa huomioon ortodoksiseurakunnan määräykset, Luterilaisen kirkkorakennuksen tyylissä. Siinä ei saanut olla kirkontornia. Niinpä Cygnaeuksen rakennuttama kirkko muistutti tavallista taloa. Rakennuksessa oli kirkkosalin ja sakastin lisäksi kirjasto ja papin kolmen huoneen asunto.

Cygnaeuksen kuului pitää suomen-, ruotsin- ja saksankieliset jumalanpalvelukset ja kirkolliset toimitukset. Vuoden mittaan kaupungissa vietettiin useita erilaisia juhlia, joista perinteisimmät olivat uudenvuoden ja pääsiäisen juhlamenot. Omissa piireissä seuraelämä oli myös vilkasta, oli klubitoimintaa, esitettiin näytelmiä, pidettiin naamiaisia ja tanssiaisia.

Cygnaeusta kiinnosti Sitkan ja ympäröivien saarten runsas eläimistö. Koko siellä viettämänsä ajan hän keräsi ja preparoi apulaisineen hyönteisiä, lintuja ja nisäkkäitä.

Alaskasta Pietariin seitsemässä kuukaudessa

Samaan aikaan Cygnaeuksen kanssa päättyi myös kuvernööri Etholénin virkakausi Sitkassa. Cygnaeus ja Etholén perheineen palasivat Pietariin samaa reittiä. Paluumatka alkoi 16. toukokuuta 1845. Matkan neljäkymmentä päivää kestänyt alkutaival Alaskasta Pohjois-Aasian itärannikolle Ohotskiin kuljettiin laivalla. Täällä Etholén ja Cygnaeus tapasivat Sitkaan matkaavat seuraajansa, joille he luovuttivat tehtävänsä.

Ohotskista Cygnaeus jatkoi matkaa ratsain Lenan vartta Jakutskiin. Lenan yläjuoksulla hän matkasi ahtaassa vastavirtaan soudettavassa aluksessa Irkutskiin. Loppumatkan Irkutskista halki Siperian Pietariin hän matkasi hevoskyydillä, pääasiassa reellä. Pietariin hän saapui jouluaamuna 1845. Raskas ja osittain vaarallinenkin paluumatka oli kestänyt yli seitsemän kuukautta. Cygnaeus rahoitti paluumatkaansa myymällä pysähdyspaikoissa Alaskassa keräämiään ja preparoimiaan kolibreja ja nisäkkäitä. Hyönteiskokoelmansa hän jätti Viipurin hovioikeuden presidentille. Suuren osan linnuista ja nisäkkäistä hän lahjoitti Helsingin yliopistolle kuljetusmaksua vastaan.

Paluumatkallaan Venäjän arolla Cygnaeus täytti 35 vuotta. Hän on muistellut, miten hän tuolloin tunsi maailmanympärysmatkallaan saamiensa monipuolisten kokemusten ansiosta ihmistuntemuksensa lisääntyneen merkittävästi, ja miten hänelle juuri Amerikan mantereella kirkastuivat vapauden, tasa-arvon ja veljeyden aatteet.

Välittömästi Pietariin palattuaan hän laati Pietarin luterilaiselle konsistorille seikkaperäisen selostuksen kirkollisista toimistaan Alaskassa. Hänhän oli perustanut Sitkaan luterilaisen seurakunnan ja rakennuttanut seurakunnalle oman kirkon. Kirkon yhteyteen sijoitetun kirjaston sisältöä Cygnaeus oli monipuolistanut. Myöhemmin Cygnaeus on kertonut juuri Sitkassa heränneensä arvostamaan ainakin naisten käsitöitä ja naisten koulutusta.

Suurkaupunki Pietari - Pariisin veroinen

Euroopan pääkaupungeista puolen miljoonan asukkaan Pietari oli 1800-luvulla Pariisin veroinen suurkaupunki. Pietarin asukkaista vierasmaalaisia oli noin 3,5 %. Suomea ja ruotsia puhuvia suomalaisia Cygnaeuksen aikana oli lähes 10 000 ja määrä kasvoi koko ajan vuosisadan loppua kohti.

Osa suomalaisista oli tullut omasta aloitteestaan, mutta suuri osa värvääjien houkuttelemina. Eniten muuttaneita tuli Viipurin läänistä ja toiseksi eniten Uudeltamaalta. Suomalaiset olivat pääasiassa käsityöläisiä ja tehdastyöläisiä. Nuoret tytöt olivatpalvelijoita, pyykkäreitä ja prostituoituja. Pieni osa pojista ja jokunen tyttö oli hakeutunut suutarin ja räätälin ammattioppiin sekä kulta- ja jalokivityöntekijöiksi.

Pietariin oli muuttanut Suomesta jo 1700-luvulla säätyläisiä , pääasiassa pappeja kirkon palvelukseen ja porvareita kaupan alalle. Kun Suomi liitettiin Venäjään 1809, Suomen hallinto järjestettiin uudelleen. Helsingissä toimi senaatti, jollaista Ruotsin vallan aikana ei ollut. Keisarin päätettäväksi esiteltäviä asioita varten Pietariin oli perustettu ministerivaltiosihteerin virasto. Pietariin muutti sen jälkeen aatelistoa pääasiassa hallinnon virkoihin ja armeijan palvelukseen.

Pietariin oli perustettu jo 1703 suomalais-ruotsalainen seurakunta . Seurakunta jakaantui kahtia 1745. Molemmille seurakunnille rakennettiin omat kirkot. Cygnaeuksen ollessa vielä Sitkassa ruotsalaisen seurakunnan kirkkoherra Zandt oli pyytänyt häntä viipymään Pietarissa paluumatkallaan jonkin aikaa. Suomalaisen seurakunnan kirkkoherrana oli tuolloin K.W. Sirén. Molemmat kirkkoherrat olivat suomalaisia. Cygnaeus aloitti Pietarin kautensa Zandtin apulaisena vuoden 1846 alussa.

Suomalaislasten kouluopetus

Keisari Aleksanteri I oli hyväksynyt Pietarin ruotsalaisen seurakunnan kirkkokoulun säännöt keväällä 1820. Aluksi kyseessä oli kirkossa pidettävä sunnuntaikoulu. Sittemmin 1835 perustettiin kaikkia Pietarissa asuvia suomalaislapsia ja ympäristön inkeriläisten talonpoikien lapsia varten yhteinen alkeiskoulu. Oppiaineina olivat äidinkieli, venäjä, saksa, uskonto ja laskento. Koulun opetustoimi ja varojen käyttö tuli ministerivaltiosihteerin valvontaan. Jo ennen Cygnaeuksen tuloa Pietariin suomalainen ja ruotsalainen koulu eriytyivät. Cygnaeuksesta tuli papintoimensa ohella ruotsalaisen kirkkokoulun rehtori vuonna 1846. Pesti kuitenkin päättyi vuoden lopussa vakinaisen kirkkoherra Zandtin palattua sairaslomalta.

Toukokuun alusta 1847 Cygnaeus sai suomalaisen Pyhän Marian seurakunnan kirkkokoulun johtajan paikan. Omasta pyynnöstään hän sai hoitaakseen myös venäläisissä kasvatuslaitoksissa ja kouluissa olevien suomalaislasten uskonnonopetuksen. Pietarissa oloaikanaan Cygnaeus vastasi yli kymmenen vuoden ajan myös ylemmissä yliopistoon johtavissa kouluissa opiskelevien aatelisperheiden lasten uskonnonopetuksesta. Näistä kuuluisimmat koulut olivat Smolnan naisopisto ja kadettikoulu.

Jo syksyllä 1847 aloittaessaan suomalaisen kirkkokoulun johtajana Cygnaeus ehdotti ministerivaltiosihteeri Armfeltille, että uskonnonopetukseen tuli saada joitakin muutoksia. Parin vuoden kuluttua hän esitti Armfeltille jälleen, että suomalaisessa koulussa ilmeni useita epäkohtia. Cygnaeus ehdotti, että koulun johtoon olisi nimitettävä kouluasioita tunteva koulukomitea, sillä kirkkoneuvostolta puuttuu tarvittava asiantuntemus. Myös Pietarin saksalaisessa koulussa oli aikaisemmin kiistelty kirkollisesta ja maallisesta kouluhallinnosta. Ruotsalaiseen kouluun oli saatu koulukomitea jo 1848. Suomalaisen koulun johtokuntaan Cygnaeus ehdotti valittavaksi itseoikeutettuina Armfeltin ja koulunjohtajan. Muut komitean jäsenet valitsisi Armfelt eikä kirkkokomitea. Suomalaisen koulun koulukomitea asetettiin 1850.

Cygnaeus luopui 1850-luvulla kirkkokoulun johtajan toimesta ja paneutui kokonaan uskonnonopetukseen eri kouluissa ja sai tässä tehtävässä mainetta ja kunniaa. Hänen yhteytensä ministerivaltiosihteerin virastoon näyttää pysyneen avoimena, kun taas kirkonhallinnon edustajien kanssa syntyi ajoittain hankaluuksia. Ennen kuin hän lähti Pietarista, Smolnan ja Aleksanterin instituuttien hallintoneuvostojen antaman arvion mukaan pastori Cygnaeus oli yli kymmenen vuoden ajan hoitanut harvinaisen uutterasti uskonnonopetusta ja ansaitsi siten julkisen ja virallisen tunnustuksen. Cygnaeus palkittiin rahalahjalla.

Cygnaeus viipyi Pietarissa runsaat kaksitoista vuotta. Veli Nurmi arvioi Cygnaeusta käsittelevässä teoksessaan, että Cygnaeuksen aika Pietarissa oli pedagogisen kehityksen kautta. Cygnaeus joutui tutustumaan siellä hyvin monentasoisten lasten ja nuorten opetukseen: työläislasten sunnuntaiopetuksesta alkaen aina aatelisneitojen ja -nuorukaisten opetukseen. Kasvatuksen ja opetuksen käytännön ohella hän perehtyi kasvatuksen teoriaan lähinnä uuspestalozzilaisen näkemyksen pohjalta.

Pirkko Kivimäki

 

Lähteet: Veli Nurmi: Uno Cygnaeus – Suomalainen koulumies ja kasvattaja (1988)

Erik Wahlström: Tanssiva Pappi (2004)