Unon lapsuus

Uno Cygnaeus syntyi lokakuun 12. päivänä 1810 Hämeenlinnassa. Isä oli Hämeen läänin rahastonhoitaja Jakob Georg Cygnaeus ja äiti Johanna Fredrika, o.s. Aejmelaeus. Jakob Cygnaeus kuoli 52-vuotiaana keväällä 1819 Unon ollessa kahdeksanvuotias. Äiti jäi yksin viiden lapsen kanssa. Perheen vanhin tytär oli tuolloin vähän yli kymmenvuotias ja nuorin tytär alle kahden vuoden. Oman kertomansa mukaan Unon muistikuvat isästään olivat vähäiset.

Unon syntyessä Suomessa elettiin Suomen sodan jälkeistä ensimmäistä rauhan vuotta. Suomen kansan ja ennen kaikkea virkamiesten oli vapauduttava Ruotsin vallan aikaisista määräyksistä ja hankittava uusien hallitsijoiden luottamus. Vain pari vuotta ennen Unon syntymää oli Hämeenlinnassa koettu sodan yksi merkittävistä ratkaisuvaiheista. Tuolloin kenraali Nathanael af Klerckerin kaupunkiin kiireellä varustama pääesikunta antautui venäläisille taisteluitta.

Zacharias-setä

Hämeenlinnan kirkkoherrana tuolloin toimi Unon setä Zacharias Cygnaeus. Jo parin kuukauden kuluttua Hämeenlinnan antautumisesta kirkkoherra Cygnaeus näki tilanteen kehittyvän siihen suuntaan, että Suomi irrotetaan Ruotsista ja liitetään Venäjään. Hän piti 23.5. 1808 Hämeenlinnan kirkossa historiallisen saarnan, jossa hän halusi tuoda julki, että nyt oli pelastettava tämän maan sirpaleet ja rakennettava maalle uusi tulevaisuus uuden hallitsijan luvalla. Huolella valmistettu saarna oli innoittava ja loppuvetoomus vaikuttava. Kaikkien viisitoista vuotta täyttäneiden miesten mainitaan vannoneen uskollisuuden valan Venäjän keisarille.

Kirkkoherra Zacharias Cygnaeus palkittiin samana kesänä kunniamerkillä ja hänet nimitettiin seuraavaksi Porvoon hiippakunnan piispaksi sekä sittemmin kaikkien Venäjän evankelis-luterilaisten seurakuntien piispaksi. Cygnaeus-nimi tuli tunnetuksi ja maan pääkaupungissakin maineikkaaksi.

Käsillä tekeminen kiehtoi poikaa

Uno varttui sisarussarjan ainoana ja odotettuna poikana, jonka uskoa omaan erinomaisuuteensa tasoitti sopivasti sisarten piilevä mustasukkaisuus. Isän eläessä perhe kunnioitti Rousseauta. Ehkä juuri perheen omaksumien vapaiden kasvatusperiaatteiden vuoksi Uno ei lapsena oppinut lukemaan kovin hyvin. Sen sijaan hän oli kätevä nikkaroimaan, jota taitoa hän opetteli ihailemansa renki Wiljamin työskentelyä seuraten.  Puun ohella Uno oppi käsittelemään myös nahkaa ja metalleja. Unon lapsuuden aikainen kehitys oli todennettavissa hänen kättensä töissä.

Vanhalla iällään Uno Cygnaeus muisteli kirjoituksissaan lapsuuden ajan elämyksiään ja kokemuksiaan kuvaten tunteneensa usein haluttomuutta, uneliaisuutta ja olleensa myöhään kehittynyt. Kotiolot, opettajien suhtautuminen sekä isän, pikkusisaren ja opettajien kuolemat vaikuttivat varmaankin hänen herkkään mieleensä. Aikalaisten ja ikätovereiden kertomusten perusteella Uno oli vilkas ja eläväinen lapsi.

Kouluvuodet   

Cygnaeuksen perheessä oli isän kuoleman jälkeen kotiopettajana Hämeenlinnan triviaalikoulun opettaja, maisteri Karl August Grunér. Yhdeksänvuotiaana Uno lähetettiin saamaan kotiopetusta noin 30 kilometrin päässä sijaitsevaan Ryttylän kartanoon yhdessä kartanon poikien kanssa. Täällä Uno sai tuntumaa poikien leikkeihin.

Syyslukukauden alussa 1821 Uno pääsi Hämeenlinnan triviaalikouluun. Hänen serkkunsa Fredrik Cygnaeus oli käynyt saman koulun. Koulussa oli neljä luokkaa: apologistan luokka, alempi ja ylempi kollegan luokka ja rehtorin luokka. Kymmenvuotias Uno pääsi ylempään kollegan luokkaan ultimuksena. Koulun vuotuinen oppilasmäärä siihen aikaan oli 160 – 170.

Triviaalikoulussa Unon opettajana oli jälleen maisteri Grunér, joka tuntien Unon kotiolot, kohteli Unon perhettä hieman säälien, eikä hän myöskään oikein luottanut Unon kykyihin. Luokka ehkä olikin vaativa ja Uno joutui käymään kaksivuotista luokkaa kolme vuotta.

Hämeenlinna 1850-luvulla. Lähde: Wikipedia

Unon tilanne parani luokan vaihtuessa, jolloin hän pääsi rehtori Henrik Långströmin luokalle. Jo syyskauden kuluessa hän ohitti useimmat muut pojat herättäen siten ihmetystä. Rehtori Långström kuoli vuoden 1826 alussa ja Unon opettajaksi tuli kolmannen kerran Grunér. Uno joutui käymään koulua sen jälkeen vielä kaksi vuotta rehtorin selittäessä hänen äidilleen pojan olevan vielä liian nuori ylioppilaaksi ja tietojakin olisi syytä vielä kartuttaa. Tämän seurauksena Unon kouluhalut lopahtivat. Keväällä 1927 Uno oli kuitenkin priimus 20 oppilaan luokalla seitsemästä valmistuneesta oppilaasta.  Rehtori Grunér kuoli ennen Unon koulun päättymistä.

Yliopistovuodet

Uno Cygnaeuksen piti aloittaa opiskelut 1640 perustetussa Turun akatemiassa (ruotsiksi Kungliga Akademien i Åbo) syksyllä 1827. Siihen aikaan ylioppilastutkinto oli yksinomaan suullinen ja se suoritettiin yliopistossa. Uno oli viimeisiä Turun akatemiaan hyväksyttyjä ylioppilaita, mutta hän ei ennättänyt aloittaa siellä opintojaan, sillä samana vuonna syyskuun alussa tapahtuneessa Turun tulipalossa myös akatemia tuhoutui käyttökelvottomaksi.

Turun akatemian rakennus.  Lähde: Wikipedia

Pietari Brahe, Turun Akatemian perustaja ja ensimmäinen kansleri. Lähde: Wikipedia

Yliopiston muutto Turusta Helsinkiin tapahtui Kuninkaantietä pitkin karavaanina, mukana tulipalosta säästyneet yliopiston tavarat. Uudessa pääkaupungissa yliopiston toiminta pääsi alkamaan lokakuun alussa 1828, jolloin Uno Cygnaeus aloitti yliopisto-opiskelunsa. Samaan aikaan aloittivat opintonsa myös Turun Katedraalikoulun käyneet J. Ph. Palmén, F.L. Schauman ja L. Stenbäck, kaikki tulevia virkamiehiä ja Uno Cygnaeuksen myöhemmän toiminnan kannalta tärkeitä henkilöitä. Yliopiston opiskelijamäärä oli tuolloin noin 200 ja luentosaleja oli viisi.

Alku tässä Keisarillisessa Aleksanterin Yliopistossa oli laimea. Muutto Turusta tuntui useimmista epämukavalta. Osakuntatoiminta oli pitkään hyvin vähäistä. Turun traditio heräsi henkiin vasta vuosien kuluttua.

Uno Cygnaeus on kuvannut yliopistokaupungin vaihtumisesta aiheutunutta pakollista välivuotta ja opiskelunsa alkuvaihetta melko lohduttomaksi ajaksi. Juurettomuus ja harkitsematon vallattomuus vaikuttivat siihen, että opiskelukin alkoi suunnittelemattomasti. Tämän vaiheen hän halusi myöhemmin unohtaa, mutta silloin tällöin muistot nousivat mieleen varoittavina haamuina.

Ensimmäisen huomionosoituksen yliopistossa Uno Cygnaeus sai 1830, jolloin luonnontieteen professori Carl Reinhold  Sahlberg kutsui hänet Societas pro Fauna et Fennican jäseneksi. Uno oli opiskellut yliopistossa professori Sahlbergin johdolla kasvi- ja eläintiedettä. Professori Sahlberg  oli perustanut kyseisen seuran Turussa 1821 ja toimi sen puheenjohtajana edelleen seuran siirryttyä yliopiston mukana Helsinkiin. Tämän isänmaallishenkisen, akateemispainotteisen seuran tavoitteena oli edistää Suomen orgaanisen luonnon tuntemusta ja tutkimista.  Helsingissä jäsenistön hankinta pyrittiin kohdistamaan virkamiehistöön. Prokuraattori Carl Johan Walleen, silloinen Träskändan kartanon omistaja, kutsuttiin seuran jäseneksi 1835. Uno Cygnaeus oli toiminut seuran sihteerinä saman vuoden alusta lähtien.

Yliopisto oli suljettuna syyslukukauden 1831. Virallinen syy oli maassa vallinnut koleraepidemia, mutta osasyynä saattoi olla myös ylioppilaiden pääkaupungissa harjoittamat vallattomuudet, joiden taustalla piili venäläisvastaisuutta. Uno Cygnaeus avusti syksyn aikana Hämeenlinnan lääkäriä kolerapotilaiden hoidossa. Hän haaveili lääkärin urasta ja oli jo siihen suunnannut opintojaankin.  Sittemmin hän itse on maininnut opiskelutoverinsa, professori Sahlbergin lääkäriksi valmistuneen pojan, Reinhold Ferdinand Sahlbergin sanoneen hänelle, ettei hänellä ollut edellytyksiä tehtävään.

Yliopiston uusi päärakennus vihittiin käyttöön keväällä 1832. Samalla järjestettiin promootio, jossa maisterinseppeleen saivat mm. Unon serkku Fredrik Cygnaeus, Carl Fabian Langenskiöld, Johan Philip Palmèn, Frans Ludvig Schauman ja Johan Vilhelm Snellman, joiden kanssa Uno Cygnaeus oli myöhemmin hyvin paljon tekemisissä. Lääketieteellisen tiedekunnan promootiossa sai tohtorinarvon Elias Lönnrot.

Oskar Nylanderin maalaus  Johan Vilhelm Snellmannista (Sininen Snellman), 1849. Lähde: Wikipedia

Elias Lönnrot. Lähde: Wikipedia

Saman vuoden keväällä elvytettiin henkiin ylioppilaiden kevätjuhla, joka tuolloin järjestettiin Sörnäisissä, mutta jo seuraavasta keväästä alkaen Kumpulassa. Syksyllä 1832 opiskelijoille tuli pakolliseksi univormun käyttö, arkisin siniverkainen lievetakki, jossa oli musta pystykaulus ja kaksi riviä kullattuja lyyranappeja. Asuun kuului samasta verasta valmistettu lakki, johon oli kiinnitetty lyyranmuotoinen pronssisolki. Juhlaunivormun pystyivät hankkimaan vain kaikkein varakkaimmat ylioppilaat.

Uno Cygnaeusta painoivat taloudelliset huolet koko opiskelun ajan. Myös hänen terveytensä oli heikohko. Jo keväällä 1830 hänen äitinsä pyysi Unon serkkua Fredrik Cygnaeusta huolehtimaan Unosta, olemaan tämän suojelusenkeli ja ystävä, todeten lopuksi ”Gud vet hur det då skulle gå med honom.” Uno antoi opiskeluaikanaan kotiopetusta. Hän sai stipendejä vuodesta 1830 lähtien. Äitinsä takaamana hän otti myös pikku lainoja. Rahahuolistaan huolimatta Uno osallistui ylioppilaiden huvielämään ja toimi joskus tilaisuuksien järjestäjänäkin. Hän oli musikaalinen ja suosittu huiluduettojen esittäjä muun muassa yhdessä opiskelutoverinsa Georg Wallinin kanssa.

Yliopistossa oli 1830-luvun alussa kaksi osakuntaa - Viipurilainen ja Pohjalainen osakunta. Uno Cygnaeus kuului Viipurilaiseen osakuntaan. Osakunnat olivat 1830-luvun alussa vasta muotoutumassa ja niiden välillä esiintyi keskinäisiä kiistoja. Kun molemmat osakunnat määrättiin jaettavaksi kahtia pohjalaisen J. V. Snellmannin ollessa kuraattorina, pohjalaiset pystyivät pitkittämään ratkaisua, kun taas Viipurilainen osakunta jaettiin syyslukukauden 1833 alussa Savokarjalaiseen ja Viipurilaiseen osakuntaan. Molemmissa näissä jäsenmäärä jäi alle 50:n. Viipurilaisessa osakunnassa esiintyi jo varhain liberalismin aatteita, joita pidettiin radikaaleina. Uno Cygnaeus lukeutui liberaaleihin. Tosin sen ajan vapaudesta hän on todennut, että vapautta on harvoin käytetty niin väärin kuin ylioppilasnuorison keskuudessa Alma materissa.   

Uno Cygnaeus sai valmiiksi filosofian kandidaatin tutkinnon keväällä 1936. Opiskeluaika kesti melko kauan. Tutkintoon sisältyivät seuraavat arvosanat: laudatur kasvi- ja eläintieteessä; cum laude approbatur fysiikassa, historiassa, kaunopuheisuudessa, runoudessa ja itämaisessa kirjallisuudessa; approbatur teoreettisessa filosofiassa, käytännöllisessä filosofiassa, kemiassa, kreikkalaisessa kirjallisuudessa ja oppihistoriassa; sekä admittitur matematiikassa ja tähtitieteessä.

Keväällä 1836 Uno Cygnaeus promovoitiin. Samanaikaisesti oli promovoitavana useita myöhempiä kuuluisuuksia, kuten orientalisti ja tutkimusmatkailija Georg August Wallin, kielentutkija ja kansatieteilijä Matias Aleksanteri Castrén, kirjallisuuden dosentti, professori Edvard Jonas Wilhelm Brunér, eläintieteilijä ja lääkäri Reinhold  Ferdinand  Sahlberg  ja Jyväskylän tuleva piirilääkäri, jo osakunta-aikanaan suomen kielen puolesta taistellut Wolmar Styrbjörn Schildt.

Georg August Wallin, taidemaalari Robert  Wilhelm Ekmanin maalaus. Lähde: Wikipedia

Kevään 1836 ylioppilasjuhlassa Snellman piti juhlapuheen ja kohotti maljan isänmaalle. Kerrotaan, että hetkessä olivat sadat lasit tuhansina sirpaleina.  Lönnroth herätti samanaikaisesti huomiota juuri ilmestyneen Kalevalan vuoksi. Samana keväänä Snellman joutui vaikeaan ristiriitaan yliopiston viranomaisten kanssa. Vuonna 1838 Turun hovioikeus tuomitsi hänet sakkoihin esimiesten vastustamisesta. Johan Ludvig Runeberg oli lähtenyt yliopistosta keväällä 1837 tultuaan syrjäytetyksi ensin apurahan jaossa ja toisen kerran virantäytössä. Seuraavana vuonna Snellman lähti yliopistosta Runebergin tavoin omille teilleen, ensin ulkomaille ja sieltä palattuaan Kuopioon.

Johan Ludvig Runeberg.  Lähde: Wikipedia

Uno Cygnaeus suoritti yliopistossa laajat ja monipuoliset opinnot. Hän näki ja osittain osallistuikin yliopistoelämään. Hän tutustui moniin samanaikaisesti yliopistossa opiskeleviin ylioppilaisiin, jotka toimivat myöhemmin keskeisillä virkapaikoilla eri puolilla valtionhallinnossa sekä yliopistossa ja kirkossa. Kansalliset merkkihenkilöt Lönnrot, Runeberg ja Snellman olivat hänen opiskeluaikanaan ylioppilaiden keskuudessa avoimen ihailun ja juhlinnan kohteena. Pääkaupungin hallintobyrokratia oli tietysti maaseudulta tulleelle nuorukaiselle uutta ja kaupungin elämä monimuotoisuudessaan tottumattomalle liiankin houkutteleva.

Filosofista papiksi      

Uno Cygnaeus oli sääty-yhteiskunnan lapsia. Suvussa oli pappeja ja Unolla lienee alun perin ollut tarkoitus opiskella papiksi. Hän harjoitti yliopistossa teologian opintoja ainakin lukuvuoden 1836 – 1837.

Keski- Euroopassa 1700-luvulta vaikuttaneet valistusaatteet ilmenivät tieteen, taiteen ja käytännön aloilla. Teologiassa pääsuuntana oli neologia, joka nojasi Gottfried Wilhelm Leibnizin ja C. Wolfin filosofiaan. Neologit painottivat käytännön kristillisyyttä ja korostivat kirkollisten oppien olevan ymmärrettävissä järjen avulla. Neologia merkitsi Raamatun alkuperäisen luonteen uudelleen ymmärtämistä. Lähtökohtana oli käsitys, että kristinusko oli oppi ihmiskunnan parhaaksi.

Gottfried Wilhelm Leibniz. Lähde: Wikipedia.

Suomalaisen valistusteologian aktiivinen vaihe päättyi varsinaisesti yliopiston Turun kauteen, Täällä vähän myöhemmin kuin Keski-Euroopassa valistuksen jälkeen seurasivat romantiikan idealismin kaudet.

Suorittaessaan teologian opintoja Uno Cygnaeus kuului varttuneisiin opiskelijoihin, hänhän oli jo filosofian maisteri. Hän suhtautuikin opetuksen tasoon kriittisesti. Uno Cygnaeus mainitsee elämänkerrassaan neljä jumaluusopillisen tiedekunnan opettajaa, joita hän kritisoi ja joiden luennoilla hän kohtasi neljä erilaista uskonnollista suuntausta.

Kirkkohistorian professori Benjamin Frosterus oli lähinnä supranaturalisti, joka edusti rationalistisen suunnan vastaisia käsityksiä. Supranaturalismi painotti yliluonnollisen merkitystä uskonnossa.

Toisena Cygnaeus mainitsee edellisen veljen, yliopiston apulaisena luennoineen Robert Valentin Frosteruksen, joka veljensä tapaan oli supranaturalisti, mutta sekä yliopistossa luennoidessaan että myöhemmin toimiessaan seurakuntatyösaroilla pappina ja piispana sekä valtiopäivillä kannatti liberalistisia pyrkimyksiä.

Teologisen moraalin professoriksi 1933 nimitetty Johan Matthias Sundwall oli teologisen tiedekunnan ensimmäinen hegeliläinen. Cygnaeus piti Sundwallia syvällisenä ajattelijana, mutta hänen luentojaan opiskelijat pitivät sekavina ja pitkäveteisinä. Myöhemmin Sundwall etääntyi hegeliläisyydestä ja suuntautui Friedrich Schleiermacherin romantiikkaan.

Neljäntenä Cygnaeuksen elämänkerrassa on mainittu professori Axel Adolf Laurell, joka oli ensin hegeliläinen, mutta luopui sittemmin siitä ajatussuunnasta horjuen naturalismin ja supranaturalismin välillä. Lopulta hän, ollen spekulatiivisen teologian kannalla, läheni pietismiä.

Siihen, että Uno Cygnaeus arvosteli jälkikäteen teologian opiskeluvaihettaan, lienee vaikuttanut se, että useimmat hänen opettajistaan olivat joko poislähdössä tai juuri tulleet virkaansa. Kun opetuksesta puuttui tietty linjakkuus, tottuneetkin opiskelijat kokivat tilanteen haitalliseksi.

Kaikesta huolimatta Uno Cygnaeus suoritti jumaluusopinnolliset tutkinnot erinomaisesti. Hänet vihittiin papiksi Turussa kesäkuussa 1837. Pappisuran valinta merkitsi elämänmuutosta. Yksistään taloudelliset syyt asettivat paineet työpaikan löytämiseksi mahdollisimman pian.

Pirkko Kivimäki

Lähteet:  

Veli Nurmi:  Uno Cygnaeus -  Suomalainen koulumies ja kasvattaja (1988)

Erik Wahlström: Tanssiva Pappi (2004)