Träskändan arki

Träskändan kartano oli 1800-luvulla merkittävä työnantaja Espoossa. Esimerkiksi Aurora Karamzinin aikana pääkartanon ja puiston kunnossapito ja hoito, satoja lajikkeita käsittävät puutarhaviljelmät, laajat peltoviljelmät, karjatalous sekä keittiö- muut sisäpalvelut sitoivat huomattavan työntekijämäärän.

Aikalaisten kuvaamana Aurora Karamzin kartanonomistajana ja omaisuudenhoitajana on ollut  yritteliäs, utelias ja peloton kehittäjä ja uudistaja. Työnantajana häntä on luonnehdittu oikeudenmukaiseksi, huolehtivaiseksi, tinkimättömäksi ja toisaalta suvaitsevaksi ja armeliaaksi matriarkaksi. Pursuavan tarmonsa hän on Espoossa puskenut Träskändaan ja moninaiseen hyväntekeväisyyteen. Jälkeenpäin arvioiden jo pelkästään kartanon hoitaminen on vaatinut häneltä valtavan määrän työtä, huolta ja kustannuksia.

Torpparit viljelivät kartanon laajoja peltoja tilanhoitajan valvonnassa. Vastuullisessa asemassa olivat myös taloudenhoitaja, tallimestari, karjataloudenhoitaja, rakennusten valvoja ja muut nimetyt vastuuhenkilöt. Silloin tällöin vastuullisten palkkalaisten kesken tai heidän ja alaisten, useimmiten tilanhoitajan ja torppareiden välillä syntyi riitatilanteita. Syynä saattoi olla uhkailu puolin ja toisin tai laiminlyönti tehtävien hoidossa, joskus henkilökohtainen ongelma.

Aurora ei hyväksynyt vastuuhenkilön omavaltaisuutta, vaan vetosi riitatilanteissa aina työsuhteesta tehtyyn sopimukseen. Torpparin ja tilanhoitajan keskinäisessä riidassa hän saattoi asettua torpparin puolelle, mikäli tilanhoitaja vaati tämän erottamista myöhään syksyllä, jolloin torpparilla olisi edessään työtön talvi. Kurinpidollisia toimenpiteitä Aurora ei hyväksynyt muilta. Ne kuuluivat hänen harkintavaltaansa.

Aurora piti tarpeellisena alaisten motivointia ja sovelsi siihen erilaisia keinoja, kuten moraalisen kannustuksen, mielenkiinnon herättämisen ja palkitsemisen, kaikki nykyisinkin käyttökelpoisia toimenpiteitä. Mm. torppareiden kiinnostuksen herättämiseksi tuotannon kasvun nostamiseen hän ehdotti annettavaksi heille viiden prosentin koron tuotannosta.

Träskändan maat olivat hedelmällisiä viljelymaita. Tuotannon tehostamista suunnitellessaan Aurora kävi itse Pietarissa maatalousnäyttelyssä ja sai sieltä virikkeitä uusien viljalajikkeiden ja puutarhatuotteiden kokeiluun. Pietarilaisilta asiantuntijoilta hän sai vinkkejä mansikkamaan lannoitukseen ja parannusideoita maataloustyökaluihin. Karjatalouden kehittämiseksi hän tuotti uusia karja- ja kanarotuja. Erityisen huomion kohteena Auroralla olivat Träskändan nelivaljakon hevoset ja vaunut sekä vapaa-ajan liikuntaan soveltuvat ratsukot. Kartanossa kokeiltiin useita eri hevosrotuja. 

Träskändan ympäristössä asui alituisessa puutteessa eläviä espoolaisia. Muutamana vuonna Aurora jakoi heille köyhäinapua Träskändan kartanosta.  Astuessaan arkiaamuisin tasan kello yhdeksän kartanon portaikolle, häntä odottamassa oli jo pitkä apua pyytävien jono. Hän jakoi avustusta aluksi rahana, mutta jonkun ajan kuluttua hän ryhtyi antamaan pyytäjille käsityötarpeita ja maksoi sitten valmiista käsitöistä palkan.

Träskändassakin koettiin nälkävuosien ahdinko. Syksyllä 1867 Suomea koetteli ensimmäinen katovuosi. Kerjäläisjoukot vaelsivat talosta taloon ruokaa ja apua etsimässä. Tieto Auroran vauraudesta ja hyväntekeväisyydestä oli levinnyt, minkä seurauksena monet vaelsivat Träskändan kartanoon. Aurora oli palannut loppukesällä ulkomailta Träskändaan. Käytyään katsomassa kulkutautiin sairastunutta kerjäläisäitiä, joka oli majoitettu lastensa kanssa kartanon tupaan, sai hän itse isorokkotartunnan. Auroraa hoiti hyvin tuloksin Pietarin Diakonissalaitoksesta Suomeen diakonissalaitosta perustamaan kutsuttu diakonissa Amanda Cajander.

Aurora kantoi vastuuta myös ikääntyvästä henkilökunnastaan. Hän perusti yksinäisiä ja asunnottomia palvelijoitaan varten yhteisen kodin. Näin Träskändan pihapiirissä sai alkunsa hanke, joka tänä päivänä toimii samalla paikalla ikääntyneiden espoolaisten hoitolaitoksena.

Träskändassa herrasväen arki oli vastakohta työväen arjelle. Auroran säätyvelvoitteet ja laatutietoisuus näkyivät erityisesti sisäpiirikuvioissa. Vieraita palvelivat mustaan livreehen ja valkoisiin kaulahuiveihin pukeutuneet palvelijat alkaen aamukahvitarjoilusta. Käytössä olivat marmoritarjottimet, kullattu astiasto ja kultaveitset kuten keisarin hovissa. Kuvankaunis juomanlaskija oli kaukasialainen aatelismies. Liinavaatevarastossa 250 servietistä 60 oli vaakunalla ja monogrammeilla PAD varustettua. Aivan kaikkia suomalaisia Auroran ylellinen maku ja tyyli eivät miellyttäneet. Heille vain tuotti vaikeuksia keksiä aina riittävän uskottava syy ja korrekti tapa kieltäytyä niin vaikutusvaltaisen emännän kutsusta. 

Vieraiden kanssa vietettiin päivät ulkoillen, tehden vaunuilla huvimatkoja, kalastellen tai krokettia tai muita pelejä pelaten tai sitten leikittiin puistossa. Sisätiloissa omistauduttiin musiikille tai pelattiin biljardia. Iltateen jälkeen tanssittiin tai näyteltiin.  

Juhliva Träskända

Auroran kerrotaan suhtautuneen valistushenkisesti myös alustalaisiinsa ja muihin espoolaisiin. Heille ja kauempaakin saapuneille Träskändan puisto oli aina avoinna. Heille järjestettiin puistossa juhlia jonkun tapahtuman vuoksi, esimerkiksi isäntäväen merkkipäivinä tai juhannuksena. Hyvin muistorikkaaksi muodostui Aurora ja Andrei Karamzinin neljännen hääpäivän kunniaksi järjestetty juhla 10.7.1850, jossa Sotilassoittokunta soitti ja taikuri Bosco teki puistossa temppuja. Illan päätteeksi nähtiin mahtava ilotulitus. Joskus Aurora organisoi kartanon puistoon pitkät pöydät, joissa tarjoiltiin kahvia ja vietettiin lopuksi hartaushetki. Toisinaan joku opettaja tai Auroran nuoret sukulaisneidit pitivät pihassa esitelmiä yleishyödyllisistä aiheista. Erityisesti lapsille järjestetyt juhlat olivat suosittuja.

Träskändan kartano Auroran aikana oli sekä yksityinen että julkinen tila. Aurora asui siellä omaisineen kesät muun ohjelman niin salliessa. Noina viikkoina kartano muuttui välillä helsinkiläisten ja pietarilaisten säätyläisten, korkea-arvoisten virkamiesten ja upseereiden juhlanäyttämöksi. Kesäjuhlissa Träskändan rakkaudella vaalittu puutarha sai toimia välillä kulisseina, kun Aurora järjesti sinne tanssisalin. Alkukesällä tanssisalin koristeena oli luonnon hento vihreys, syysiltoina lukemattomat värilliset lyhdyt.

Juhlatunnelmia Träskändassa koettiin myös, kun suuriruhtinaat Helsingissä käydessään kävivät tervehtimässä Auroraa. Aleksanteri, kruununperijä ja yliopiston kansleri, kävi Träskändassa päivällisillä kesäkuussa 1842. Myöhemmin hän vieraili kartanossa myös keisarina ja Suomen suuriruhtinaana.

Träskändan kartanokauden huipentumaksi muodostui Aurora Karamzinin keisari Aleksanteri II:n ja hänen seurueensa kunniaksi järjestämä metsästysjuhla 16.9.1863.  Keisarivierailu liittyi Helsingin valtiopäivien avajaisiin. Sten Björkman kertoo, että juhlasta muodostui ainutkertainen tapahtuma, kallein ja komein Suomessa koskaan järjestetty yksityisjuhla. Loisteliaan aamiaisen jälkeen vuorossa oli metsästystapahtuma, jonka kaltaista maassamme ei ollut nähty. Aurora oli tuottanut Saksasta ja Baltiasta erilaisia riistaeläimiä, jotka päästettiin irti yhtä aikaa Suomen kaartin rajaamalle puistoalueelle keisarillisen seurueen saaliiksi. Sen jälkeen seurasi päivällinen, johon oli kutsuttu myös maan korkein eliitti. Illalla olivat tanssiaiset, jota varten oli rakennettu kukin, kasvein ja kynttilöin koristeltu peilisali. Koko puisto oli valaistu kirjavin bengaalilyhdyin. Ilta päättyi ilotulitukseen.

Märtha Norrback kuvaa, millaisella kiireellä ja huolestuneena Aurora Karamzin joutui tämän urakan suorittamaan.

”Toivon hartaasti, että metsästys tulee miellyttämään rakasta hallitsijaamme, mutta olen hyvin huolissani siitä, etten ehkä onnistu, minusta tuntuu siltä kuin mitkään ponnisteluni eivät olisi riittäviä sen päämäärän saavuttamiseksi, jonka olen itselleni asettanut.”

Kuukautta ennen juhlaa olivat keskeiset kysymykset vielä auki. Tulisiko keisari ja milloin? Ehdittäisiinkö hankkia eläimiä ulkomailta? Missä naiset pukeutuisivat metsästyksen ja tanssiaisten välillä? Missä tanssitaan, Träskändassa vai papan luona Helsingissä?

Vierailuun liittyvät neuvottelut hovin kanssa hoiti Auroran veli Emil Stjernvall-Walleen, joka ilmoitti sisarelleen ”Keisari hyväksyy sen ohjelman, jonka sinä hänelle esität” ”Keisari viipyy niin kauan, kuin sinä haluat”

Keisarin metsästysretki onnistui. Jälkiarviointi osoitti Auroran ponnistusten kantaneen hedelmää ja kaiken sujuneen suunnitelmien mukaisesti. Riistaeläimet oli saatu ajoissa, tanssisali ehditty pystyttää ja tanssiaispuvut ompeluttaa. Pariisista oli noudettu kokki ja Demidovien kulta-astiasto päässyt arvonsa mukaiseen käyttöön.

Pirkko Kivimäki

Lähde:

Aurora Karamzin – Aristokratian elämää, Espoon kaupunginmuseo (2006)