Carl Johan Walleen - aikansa uraohjus ja kulttuurin tekijä
(2. osa)

1800-luvulla Euroopassa teollisuuden ja kaupan kehityksen myötä vaurastunut porvaristo nousi virkahierarkiassa, poliittisessa keskustelussa ja vallankäytössä aateliston rinnalle. Aristokraatit ja korkeissa viroissa palvelevat aateliset jatkoivat elämistä julkisuudessa. Asunto, palatsi tai kartano oli edustuspaikka, joka viesti isäntänsä vauraudesta, traditioista ja valta-asemasta.  Carl Johan Walleen jatkoi korkean virka-asemansa mukaiseen elämäntyyliinsä hyvin sopivan Träskändan kartanon kehittämistä.

Carl Walleen piti avarista näkymistä. Hän oli jo harvennuttanut Träskändassa puiston Glimsinjoen etelärannalla ja rakennuttanut alueen reunalle runsaan kilometrin mittaisen kiviaidan. Häntä kiusasi erikoisesti se, että Etelä-Suomen tärkein kauppatie, Iso Rantatie, nykyinen Kuninkaantie kulki vielä 1820-luvulla Träskändan puiston eteläosan halki. Walleen linjasi tien kulkemaan talouskeskuksen pohjois- ja itäpuolitse ja sai näin joen eteläpuolen kokonaan yksityiskäyttöön. Puistoalue laajeni sen ansiosta 22 hehtaariin. Puiston sisälle jäänyt Kuninkaantie jäi puistokäytäväksi ja on ehkä parhaiten alkuperäisessä asussa säilynyt vanhan Kuninkaantien pätkä.

Walleenin puistokokonaisuus muodostui hallitusta muotopuutarhasta ja metsämaisemapuistosta. Metsikköön oli rakennettu mm. kuusikulmainen huvimaja ja nelisivuinen luola. Erilaisia  rakennelmia tarvittiin, sillä Walleenin Träskända oli kuuluisa kesäisistä  puutarhajuhlistaan. Walleen salli myös alustalaistensa ja paikkakuntalaisten kävellä ajoittain katselemassa ja ihailemassa puiston kauneutta. Tällainen käytäntö oli tapana muuallakin suurissa kartanoissa. Tarkoituksena oli herättää ympäristön asukkaat näkemään puistojen esteettiset arvot ja ymmärtämään  kotipuutarhaviljelyn hyödyt.

Walleenin Träskända - empireä palladiolaisena muunnelmana

Leveällä vaakalaudoituksella vuorattu rakennus oli maalattu vaaleaksi. Ikkunat olivat kuusiruutuisia pystyikkunoita; salonkien ja työhuoneiden ikkunat olivat suurempia. Rakennuksen katto oli yksinkertainen, matala aumakatto. Huonetilaratkaisu oli selkeä. Keskiosassa puiston puolella oli suuri sali. Työ- ja oleskelutilat olivat itäsivulla, isäntäväen makuutilat ja ruokasali länsisivulla. Halli, eteis- ja varastotilat sijaitsivat keskiosan pohjoispäässä, keittiö ja muut aputilat kellarissa. Palvelusväki asui muissa rakennuksissa.

Päärakennuksen suunnittelijaa ei tunneta. Suunnitelma saattaa olla Walleenin oma, tai Walleenin ja jonkun arkkitehdin, esimerkiksi Carl Ludvig Engelin yhteinen. Tätä olettamusta tukee se, että Engelin tiedetään osallistuneen Träskändan puistosuunnitteluun.

Walleen rakennutti kartanoalueelle myös useita talous- ja työväen asuinrakennuksia, joista osa on kunnostettuina vielä asuinkäytössä. Myös kartanon maanviljelys kohentui merkittävästi hänen aikanaan

Puutarha- ja viljanviljelyn käytännön ja tieteen edistämiseksi perustetut alan seurat ja yhdistykset saivat jalansijaa Suomessa 1700 - 1800 -lukujen vaihteessa. Yliopiston siirryttyä 1828 Turusta Helsinkiin etenkin tieteelliset seurat halusivat tämän jälkeen hankkia jäseniksi johtavia virkamiehiä. Walleen kutsuttiin Societas Pro Fauna et Flora Fennican jäseneksi vuonna 1835. Vuonna 1837 perustettiin puutarhan perustamiseen ja hoitoon opastava sekä siementen hankintaa edistävä yhdistys Finska Trädgårdsodlingssällskapet. Carl Walleenista tuli myös tämän yhdistyksen jäsen.

Carl Walleenin kiinnostus Träskändaan alkoi vähetä 1830-luvun lopulla. Hän oli jo vuosia kehitellyt mielessään suunnitelmaa rakentaa Helsinkiin huvilamainen kartano. Hän toteutti sen, kun tytärpuoli Auroran puoliso Paul Demidov kuoli huhtikuussa 1840. Aurora osti Träskändan kartanon Walleenilta samana vuonna.

Carl Walleen rakennutti Helsinkiin Töölönlahden rannalle Hakasalmen huvilan ja suurellisen  puutarhan. Puutarhaprojektit tulivat Walleenille kalliiksi. August Schaumanilta säilyneen lausuman sanoin: "Walleenin rahalliset tulot eivät vastanneet hänen kauneusaistinsa tarpeita ja Suomen valtiorahaston täytyi joskus tulla väliin myöntämällä milloin minkinlaisia avustuksia."

Lähteet:

Sten Björkmann ja Märtha Norrback: Aurora Karamzin - Aristokratian elämää  (Espoon kaupunginmuseo, 2006)

Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema (Espoon kaupunginmuseo, 1991)