Suomi, jossa Aurora varttui

Keisari Aleksanteri I

Turun, maamme ensimmäisen pääkaupungin historiaan on piirretty suunta kohti Suomen itsenäistymistä. Keisari Aleksanteri I teki merkittävän vierailun Turkuun keväällä 1809 ja sai osakseen juhlavan vastaanoton. Vaikka keisarin määräyksestä pääkaupungin virkakoneisto siirrettiin 1812 Helsinkiin, Turku on säilyttänyt asemansa merkittävänä kulttuurikaupunkina ja sillä on ystävälliset ja vakaat suhteet niin länteen kuin itään. Esimerkiksi vuoden 2009 keväällä toteutunutta Venäjän pääministeri Vladimir Putinin vierailua Suomeen edeltäneissä haastatteluissa ilmeni, että pääministeri tuntee erityistä sympatiaa Turkua kohtaan ja että hänellä on turkulaisia ystäviä jo pitkältä ajalta.

Suomen poliittinen kehitys oli keväällä 1809 ratkaisuvaiheessa. Maa oli sotatilassa, tosin Suomen sota oli päättymässä syyskuun 17. päivänä 1809 allekirjoitettavaan Haminan rauhaan. Ilmapiiriä hallitsi edelleenkin yleinen levottomuus, mikä johtui Ruotsin kuninkaan ja aateliston keskinäisistä valtataisteluista Tukholmassa. Turussa aika alkoi kypsyä omaan siviilihallintoon. Aluksi päätettiin jatkaa sikäläistä hallintomallia Ruotsin vallan aikaiselta pohjalta. Suhteet Venäjän keisariin ja ylimpiin hallintoviranomaisiin vaativat vielä selkeyttämistä.

Suomen aatelisto oivalsi pian, että keisarikunnan päätöksentekokulttuuri perustui verkostoihin ja suosikkijärjestelmiin ja että verkostoitumisessa tärkeä sijansa oli sukupiirien politiikalla, harkituilla avioliitoilla, mutta myös henkilökohtaisilla ansioilla ja varallisuudella. Nuorten miesten merkittävimmät etenemisreitit sotilas- ja siviilivirkoihin olivat keisarikunnan sotavoimat ja Pietarin kaartinrykmentit. Monet Ruotsiin jääneet aatelissuvut palasivatkin takaisin Suomeen parempien sotilas- ja siviilivirkojen toivossa.  Aatelisneitojen toiveina oli keisarinnan hovineidon ura ja avioliitto varakkaan venäläisen aatelismiehen kanssa. Merkittävän hovineidon uran loi Aurora Stjernvall. Hänen luottamukselliset suhteensa keisarin hoviin vaikuttivat osaltaan myönteisesti hallitsijoiden suhtautumiseen Suomeen.   

Suuriruhtinaskunnan hallintoon Pietarissa nousivat Suomen asiainkomitean puheenjohtaja Gustaf Mauritz Armfelt sekä valtiosihteerit Robert Henrik Rehbinder ja Alexander Armfelt. He rakensivat ympärilleen kotimaahan avustajien joukon tiedottamaan Suomen sisäisessä hallinnossa tapahtuvista asioista. Tähän ryhmään kuuluivat Auroran isä, arvostettu Viipurin läänin maaherra Carl Johan Stjernvall sekä Carl Johan Walleen, josta taitavana hallintomiehenä ja juristina tuli keskeinen hahmo uuden suuriruhtinaskunnan politiikassa ja seuraelämässä.

Gustaf Mauritz Armfelt	Robert Henrik Rehbinder, J.E. Lindhin öljymaalaus

Auroran varhaisnuoruus

1800-luvun alkupuolella säätyrajat olivat jyrkät.  Aatelisperheiden tyttärien kasvatustavoitteena oli suvun arvon mukaiseen avioliittoon valmentaminen. Lapsuusvaiheessa kotiopettajat opettivat valinnaisesti yleistietoutta, kieliä, musiikkia ja hyvää käytöstä. Nuoruuden kynnyksellä opetukseen sisällytettiin seurustelun ja käytännön taitoja tulevaa elämää varten. Tärkeitä kasvattajia ja vaikuttajia tässä vaiheessa olivat suvun verkostot hyvin tuntevat iäkkäät sukulaiset, tädit ja isoäidit.

Auroran tulevaisuutta lienee suunniteltu jo silloin, kun hänet 8-vuotiaana lähetettiin tätinsä luokse Pietariin oppimaan seuraelämän taitoja ja ranskan kieltä. Tädin puoliso, Suomen asiain komiteassa työskentelevä valtioneuvos Adolf  Fredrik von Willebrand kuului Rehbinderin ja Walleenin verkostoon. Aurora palasi Pietarista Suomeen siinä vaiheessa, kun isäpuoli Carl Walleen oli kutsuttu senaattoriksi ja perhe muuttanut Helsinkiin. Helsinki oli pikkukaupunki, jonka seuraelämässä noudatettiin säätyrajoja. Se oli porvariston seuraelämän keskus, kun taas korkeiden virkamiesten ja aateliston seuraelämä keskittyi pääasiassa heidän maaseudulla omistamiinsa kartanoihin. Senaattori Walleen osti 1820 Träskändan kartanon Espoosta ja rakennutti sen arvonsa mukaiseksi seuraelämän estradiksi.
Carl Johan Walleen, 1. osa  ja
Carl Johan Walleen, 2. osa

Vuonna 1824 maaliskuussa Helsinkiin saapui uusi kenraalikuvernööri Arseni Andrejevitš Zakrevski mukanaan adjutantit Aleksander Armfelt, Aleksandr Muhanov ja Nikolai Putiata. Samana vuonna elokuussa Aurora Stjernvall täytti 16 vuotta ja esittäytyi ensimmäisen kerran seurapiireille saaden kauneutensa ja hienostuneen käytöksensä ansiosta runsaasti huomiota. Auroran ja adjutantti Aleksandr Muhanovin välille kehittyi läheisempi ystävyyssuhde, joka sai Auroran isäpuolen, Walleenin huolestumaan. Auroran tulevaisuuden suunnittelussa mukana ollut Rehbinder selvitti Walleenin luottamuksellisesta pyynnöstä Muhanovin taustat. Ne olivat moitteettomat. Tilanne kuitenkin poikkesi Rehbinderin ja Walleenin alkuperäisistä suunnitelmista. Asia sai uuden käänteen, kun Muhanov pian sen jälkeen siirrettiin pois Suomesta.

Keisari Aleksanteri I kuoli yllättäen joulukuussa 1825. Viive hänen nuoremman veljensä Nikolai I valtaan astumisessa aiheutti koko Venäjää järisyttävän nuorten aatelisten nostattaman dekabristikapinan, joka oli suunnattu yksinvaltaisen hallitustavan uudistamiseen eurooppalaisen kehityslinjan mukaan. Nikolai I nujersi kapinan kovin ottein. Suhteet alamaisiin kiristyivät ja Eurooppaan matkustamista rajoitettiin. Kreivi Vladimir Musin-Puškin, oli yksi kapinaan osallistunut kapteeni, joka sai pakkosiirron Pietarista Henkikaartin Izmailovin rykmentistä Helsinkiin Petrovskin jalkaväkirykmenttiin. Hän sai kuitenkin liikkua vapaasti. Seurapiirien kautta hän tutustui Stjernvallin sisaruksiin ja solmi avioliiton Auroran sisaren Emilien kanssa toukokuussa 1828. Nyt sisaren avioliiton kautta Auroralle avautui tie lähemmäksi Pietarin seurapiirejä ja keisarin hovia.

Kohti toiveen täyttymystä

Tavoiteltuun hovineidon asemaan pääsy edellytti esittelyä keisariparille. Se vaati diplomatiaa ja virkamiestasolla tapahtuvaa huolellista suunnittelua. Venäjän hovin seurapiiriverkosto oli tarkkaan valikoitunutta ja taustoiltaan tutkittua. Aurora Stjernvallin urasuunnittelusta vastasivat Auroran isäpuoli Walleen ja ministerivaltiosihteeri Rehbinder. Kreivi Musin-Puškin toimi Pietarista käsin Auroran esittelijänä keisarillista hovia lähellä oleville salongeille, joiden kautta tieto suomalaisesta kaunottaresta levisi hoviin.

Keisari Nikolai I vieraili puolisoineen Suomessa elokuussa 1830.  Rehbinder suunnitteli keisariparin matkaohjelmaa ja seremonioita. Aatelisneidot Aurora Stjernvall ja Emelie Rotkirch Vaasasta saivat toimia avustajina keisarinnan seurueessa vierailun aikana. Suurin osa keisarinnan hovineidoista oli tällaisia hovin ulkopuolisia, vierailujen aikana toimivia avustajia.

Auroran kohdalla tavoite oli asetettu korkeammalle. Ehkä Musin-Puškinin aloitteesta Aurora lähetettiin huhtikuussa 1832 Pietariin ja heinäkuussa hänet esiteltiin toistamiseen keisariparille, nyt Talvipalatsissa. Talven ajaksi Aurora siirtyi Musin-Puškinien mukana Moskovaan, jossa hän tapasi uudelleen Aleksandr Muhanovin. Tapaaminen johti kihlaukseen. Rehbinder kannatti avioliittoa, koska kutsu hovineidon tehtävään näytti epävarmalta. Muhanov oli sairastunut Kaukasiassa malariaan ja kotiutettu heikentyneen terveytensä vuoksi. Ja juuri elokuussa 1834 pidettäväksi suunniteltujen häiden kynnyksellä sulhanen kuoli. Suunnitelma Auroran hovineidon paikasta oli otettava esille uudelleen.

Paul Demidov

Aurora asetettiin keisarinna Aleksandra Fjodorovnan hovineidon tehtäviin Talvipalatsissa juhlallisin menoin helmikuussa 1836. Palveluaika hovissa jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä keisariparin toivomuksesta hän solmi avioliiton hovijahtimestari, valtioneuvos Paul Nikolajevitš Demidovin kanssa jo saman vuoden marraskuussa. Hovineitona Aurora ennätti sopia luottamukselliset suhteet keisarinnaan. Luottamukselliset suhteet keisariperheen jäseniin takasivat sen, että hänellä avioiduttuaankin oli vielä mahdollisuus käydä hovissa ja esittää hallitsijaperheelle toivomuksiaan.

Paul Demidov oli Venäjän rikkaimmaksi mieheksi mainittu aristokraatti, jonka suvun omaisuus oli peräisin Uralin itärinteillä sijaitsevista Nizni Tagilin kaivoksista sekä kulta- ja malakiittilouhoksista. Omaisuus perustui alkuaan suvun keisarilta 1700-luvulla saamaan privilegion. Paulin isä, Nikolai Nikititš Demidov oli siirtänyt omaisuuttaan Eurooppaan. Keisariparin ajatuksena oli pitää Demidovien omaisuus kotimaassa Paulin avioliiton avulla.

Auroran tulevaisuudelle asetetut tavoitteet toteutuivat. Hänestä tuli keisarinnan hovineiti ja avioliiton kautta vauraan aristokraattisäädyn jäsen.