Koulun perustaminen ja hallinto

Espoon kuntakokous päätti maaliskuun 31. 1869 vuokrata kirkolta Södrikin kylässä tyhjillään olevan Lagstadin tilan, rakentaa tontille koulurakennuksen ja korjata sillä olevat tyhjät rakennukset koulun muita tarpeita varten.  Koulun perustamishankkeen toteuttamista varten kuntakokous asetti johtokunnan lokakuussa 1869.  Johtokuntaan valittiin kirkkoherra, professori Geitlin, kappalainen, pastori Öller, herastuomari Gestrin ja lautamies Nordgvist. Puheenjohtajaksi valittiin professoro Geitlin. Johtokunnan suunnitteleman aikataulun mukaan koulun piti olla käyttövalmis 1.syyskuuta 1872. Rakentaminen kuitenkin kesti suunniteltua kauemmin ja valmistui syksyllä 1873.

Rakennuksen perustukset aiottiin teettää urakkatyönä, mutta yhtään tekijää ei ilmaantunut. Niinpä kivijalka päätettiin tehdä kyläläisten yhteisvoimin taksvärkkityönä. Työ käynnistyi nihkeästi, sillä varsinkin kauimpana keskustasta asuvat kyläläiset eivät olleet erikoisen innostuneita koko kouluhankkeesta.

Varakkaat kouluaatteen kannattajat tukivat Lagstadin koulua huomattavilla lahjoituksilla. Mm. professori G. Geitlinin lisäksi muita lahjoittajia olivat Aurora Karamzin, O. Wasastjerna, Charlotte Bobern ja O. Born. Lahjarahastojen tuotoilla hankittiin mm. koulukirjoja ja muita koulutarvikkeita.      

Koulun rakentamiseen kuntakokous päätti ottaa 5000 markan lainan kymmenen vuoden maksuajalla. Rakennustyöstä tehtiin urakkasopimus rakennusmestari Stigellin kanssa. Kaikki rakennusten kunnostustyöt ja valtionapukysymys oli hoidettu syksyyn 1873 mennessä.

Lagstadin kansakoulun ensimmäisen johtokunnan puheenjohtaja professori Geitlin kuoli syksyllä 1871. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin joulukuussa 1871 kirkkoherra Erenius. Uuden johtokunnan muut jäsenet olivat: kappalainen K. Öller, tilanomistaja O. Born.  ratsutilallinen M. Weurlander ja lautamies J. Nordqvist.

Valmistuneessa koulurakennuksessa oli luokkahuoneet pojille ja tytöille sekä eteistila. Rakennuksen päätyosassa oli tyttöjen opettajan asunto. Myöhemmin rakennuksen siipirakennukseen saatiin puuttuvat veistosali ja voimistelutila. Myös vinttitilaan rakennettiin myöhemmin luokkahuone ja tyttöjen eteinen. Poikien opettajan asunnoksi saneerattiin lähellä oleva vanha asuinrakennus. Opettajille kunnostetut ulkotilat olivat: talli, rehuvaja, puuliiteri, sauna, kellari ja käymälät. Pihakaivo puhdistettiin. Koululaisia varten kunnostettu käymälä oli rakennettava uudelleen kohta koulun alkamisen jälkeen.

Kouluvuosi

Lagstadin kansakoulu oli Espoossa ainoa erillinen poikia ja tyttöjä varten perustettu kansakoulu. Molemmilla kouluilla oli yhteinen johtokunta. Vuoden 1886 yhteiskoululain voimaan tultua myös Lagstadin kansakoulu muuttui asteittain vuosisadan loppua kohti yhteiskansakouluksi. Koulusta on 1870-luvulla käytetty nimeä Södriks folkskola kylän silloisen nimen mukaan.

Koululaisten lukuvuosi alkoi syyskuun alussa ja kesti seuraavan kevään toukokuun loppuun. Joulukuun puolivälin jälkeen oli joululoma.  Lukuvuoden pituus 1870-luvulla oli 33 – 36 viikkoa ja työpäiviä tavallisesti kuusi päivää viikossa. Vuosisadan vaihteen jälkeen 1900-luvulla lastenkoulu kesti syyslukukauden alussa yleensä kuusi viikkoa, jolloin lukuvuosi oli 30 viikon mittainen, ja työpäiviä kertyi 170. Koulupäivän pituus oli valoisina vuodenaikoina tavallisesti kuusi tuntia ja pimeinä vuodenaikoina neljä tuntia. Keväällä lukuvuoden päättyessä pidettiin vuositutkinto, jossa olivat mukana lasten vanhemmat ja johon myös johtokunta osallistui. Alkurukouksen ja laulun jälkeen seurasi kahden tunnin mittainen oppilaiden kuulustelu. Lopuksi katseltiin poikien ja tyttöjen käsityöt ja pidettiin huutokauppa, jonka tuotto käytettiin koulun toiminnan hyväksi.

Opettajat

Poikien ja tyttöjen koulut olivat valmiit aloittamaan syyskuun alussa 1873, mutta vain tyttöjen kouluun oli saatu opettaja, kirkkoherra Ereniuksen tytär, Emelie Erenius. Häneltä tosin puuttui seminaaritutkinto, mutta sitä ei vielä vaadittu valtionapua haettaessa. Poikien koulun avoimeksi julistettuun virkaan tuli yhdet, kiertokoulun opettajan hakemukset. Häntä ei hyväksytty puuttuvan seminaaritutkinnon ja heikon laulutaidon vuoksi. Uudelleen avoimeksi julistettuun virkaan tuli viisi hakemusta, joista johtokunta joulukuussa valitsi bedagogian kanditaatti, maisteri G Grönbergin. Grönberg aloitti poikien koulun opettajana tammikuun alussa 1874, mutta hän kuoli helmikuun lopulla. Uudeksi opettajaksi otettiin opiskelija P. Snellman, joka viipyi tehtävässä saman vuoden loppuun. Vuonna 1875 kevät- ja syyskauden oli opettajana teologian opiskelija A. Blomberg, minkä jälkeen hän palasi jatkamaan opintojaan.

Ruotsinkielisiin kansakouluihin seminaarin käyneiden opettajien palkkaaminen helpottui sen jälkeen, kun ensimmäiset ruotsinkieliset kansakoulun opettajat valmistuivat Tammisaaren naisseminaarista keväällä 1876. Jyväskylän seminaarista oli valmistunut ruotsinkielisiä opettajia jo vuonna 1869, mutta he eivät hakeutuneet ruotsinkielisiin pitäjiin. Lagstadin poikien koulun opettajakysymyskin ratkesi keväällä 1876, jolloin Tammisaaren seminaarista ensimmäisten joukossa valmistunut opettaja, Ingeborg Appelberg, haki Lagstadin avoinna olevaa virkaa. Hänestä tuli koulun johtajaopettaja. Vuoden 1881 lopulla hän ja Emelie Erenius saivat kansakouluasetuksen mukaiset valtakirjat. Toukokuussa 1883 koulun toiseksi opettajaksi valittiin Tammisaaren seminaarista valmistunut opettaja Olga Lindgren. Emelie Erenius toimi sen jälkeen vielä tarvittaessa sijaisopettajana.

Lagstadin koulu muuttui yksiopettajaiseksi samalla kun poikien ja tyttöjen koulu yhdistettiin lukukauden alussa 1898 – 99. Syksystä 1905 lähtien kouluun tuli jälleen toinen opettaja. Hän oli valmistunut Tammisaaren seminaarista vuonna 1898.

Ingeborg Appelberg oli lähes 50 vuoden pituisen elämäntyönsä Lagstadin kansakoulun johtajaopettajana.  Jäädessään eläkkeelle kesällä 1924 hän oli 72-vuotias. Koulun toisena opettajana hänen aikanaan toimivat Olga Lindgren, Maria Österberg, Berta Ahlfors, Jenny Weurlander ja Ida Lundell. He kaikki olivat valmistuneet Tammisaaren seminaarista.

Oppilaat

Molemmissa kouluissa ensimmäisenä syksynä aloitti neljäkymmentä koululaista, joista koko lukuvuoden jatkoi yhteensä 70 poikaa ja tyttöä. Oppilaista osa aloitti koulun kahdeksan vuoden iässä, vanhimmat vasta 16-vuotiaana. Ikäerot pysyivät useiden vuosien ajan suurina. Koulumatkojen pituus eri puolilla pitäjää asuvilla vaihteli kolmesta kilometristä aina kymmeneen kilometriin.          

Oppilasmäärä vaihteli 1870 – 90 luvuilla 50 – 70 lukemissa. Lukuvuonna 1898 – 99 oppilaina oli 31 poikaa ja 22 tyttöä. Seuraavana lukuvuonna koulun ollessa yksiopettajainen oppilaita oli yhteensä 51.   Vuosisadan vaihteessa oppilasmäärä oli kohonnut yli 50 ja lukuvuonna 1908 – 1909 yli 90 oppilaan.

 Lastenkoulussa oli ensimmäisinä vuosina keskimäärin kymmenen oppilasta, Vuosisadan vaihteeseen mennessä määrä kaksinkertaistui.

Keväällä 1881 ensimmäiset oppilaat, kaksi poikaa ja tyttö, saivat koulun ensimmäiset päästötodistukset. 1880-luvulla päästötodistuksia saivat keskimäärin viisi oppilasta vuodessa. Päästötodistuksen saaneiden vuosittainen määrä lähenteli 1890-luvun lopulla kymmentä oppilasta. Vuosisadan vaihteen jälkeen päästötodistuksia vuosittain sai keskimäärin 11 oppilasta.

Furuhjelmin palkintoja myönnettiin koululle vuosien 1880 – 1900 mittaan useita. Palkinto oli 20 markan rahapalkinto, jonka sai käsitöissä ansioitunut oppilas. Palkinto oli samalla tunnustus koululle.

Avustusta saavia oppilaita alkuaikoina oli koulussa keskimäärin kahdeksan. Avustus annettiin joko rahana, vaateavustuksena tai ilmaisina koulutarvikkeina. Johtokunnan yksi tärkeistä tehtävistä, varattomien oppilaiden avustustoiminta, tyrehtyi 1910-luvulla, kun koulujen rahastot oli syksyllä 1909 siirretty reviisorin ehdotuksesta kunnan huostaan.

Eriasteisia rangaistuksia on käytetty. ”Puhelinkellojen” ja ikkunoiden kivittämisestä on seurannut johtokunnan puhuttelu ja nuhtelu. Luokassa häiriköinnistä on seurannut nurkassa seisominen. Vuodelta 1891 on johtokunnan pöytäkirjassa merkintä, jonka mukaa yksi poika erotettiin koulusta lopullisesti ja kaksi poikaa loppuvuodeksi. Syyksi mainitaan koulun omaisuuden varastaminen ja varastetun tavaran eteenpäin myyminen.

Tarkastajien arviointi koulusta ja opetuksesta

Kansakoulun tarkastustointa hoitivat ensin sivutoimiset läänintarkastajat. Espoon kansakouluntarkastaja oli Sipoon kirkkoherra W. Fredrikson. Hän kävi Lagstadin kansakoulun kevätjuhlassa vuonna 1875. Muita mainintoja hänen käynneistään ei ole. Päätoimiset piiritarkastajat aloittivat vuonna 1885.

Espoo kuului ensin Uudenmaanläänin piiriin, mutta siirtyi piirien lisäännyttyä Helsingin piiriin, johon kuuluivat kaksikieliset kunnat. Todellisuudessa Espoo oli yksikielinen.

Tarkastajien antamat arvostelut Lagstadin koulun opetustyöstä olivat yleensä hyvät, kohtuullisen hyvät ja joskus erikoisen hyvät. Ingeborg Appelbergin ikääntyessä tarkastaja alkoi huomautella hänelle vanhentuneista opetusmenetelmistä ja vaatia opetus- ja havaintovälineiden uusimisia.

Tarkastajan kuului tarkastaa säännöllisesti myös koulurakennus ja koulukalusteet sekä koulun piha-alue ja ulkorakennukset. Rakennuksia korjattiin vuosittain. Koulukalusteita uusittiin tarvittaessa. Käymälät ja kaivo olivat erikoisen tarkkailun alla. Vuonna 1917 tarkastaja arvioi koulun vanhaksi ja ahtaaksi. Totta olikin, että koulun tilat olivat 50 vuoden kuluessa rapautuneet ja käyneet ahtaiksi. ja epämukaviksi. Edessä häämötti uudet koulutilat.

Vanha koulurakennuksen tilat on kunnostettu toiseen käyttöön. Nyt Lagstadin kansakoulun tiloissa toimii Esbo Hembygdsförening ja Espoon kaupunginmuseon kansakoulun museo-osasto on sijoitettu alkuperäiseen ympäristöönsä.