Koulun perustaminen ja hallinto

Smedsbyn koulu oli viimeinen Espooseen autonomian ajalla perustettu ruotsinkielinen kansakoulu. Smedsbyn, kuten Köklaksin koulujen tarve nousi esille1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, kun kyseisten koulupiirien oppilasmäärät kaksinkertaistuivat lyhyen ajan kuluessa. Köklaksin kohdalla oli kysymyksessä alueen asutuksen lisääntyminen Kauklahden rautatieaseman tuntumassa. Mankkaan alueella oppilasmäärän lisääntymisen aiheutti 1910-luvun lopulla alkaneen Grankullan huvilayhdyskunnan syntyminen ja yhdyskunnan lasten pyrkiminen Mankkaan kouluun, joka oli heidän lähin koulunsa.

Espoon kuntakokous antoi Smedsbyn kansakoulun perustamispäätöksen 26. tammikuuta 1910. Uuden koulun paikka oli varmistunut jo ennen perustamispäätöstä. Dåvitsbyn Nygrannasin tilan omistaja K. Mangström oli lahjoittanut Espoon kunnalle Smedsin tilasta erotetun palstan koulutontiksi.

Koulun johtokunta kokoontui ensimmäiseen kokoukseensa 21. maaliskuuta 1910. Asialistalla olivat koulutalon rakentaminen ja koulun kalusteiden sekä opetus- ja havaintovälineiden hankinnat. Koulun johtokunnan puheenjohtajana toimi koko 1910-luvun ajan rakennusmestari E. Nordqvist. Kun Kauniaisten kauppala syntyi, hän kauniaislaisena joutui jättämään johtokunnan 1921.

Kunta sai valtionapua tämän koulun osalta vuodesta 1911 lähtien. Vuonna 1915 valtionapu oli 1515 mk. Kunnan osuus menoista oli 1360 mk ja koululaisilta saatiin 134 mk. Vuonna 1920 kunnan osuus oli 5719 mk ja valtionapu 6140 mk. Sitä seuraavana vuonna inflaation vaikutuksesta kunnan kulut olivat jo11210 mk ja valtiolta saatu osuus 8665 mk.

Koulurakennusta varten ostettiin Helsingistä talo, joka pystytettiin koulun tontille. Rakennuksen ulkolaudoitus uusittiin. Elokuun aikana hankittiin pulpetit, tarvittavat kaapit, pöydät ja tuolit. Veistosalin varustukset johtokunnan puheenjohtaja halusi hakea Turusta.

Koulun vihkiäisjuhla järjestettiin lokakuun 12. päivänä 1910, mikä oli Uno Cygnaeuksen satavuotissyntymäpäivä. Cygnaeuksen elämäntyöstä kertovan juhlaesitelmän piti koulun ensimmäinen opettaja, Jenny Weurlander.

Tarkastajan lausuntojen perusteella koulun ulkoiset puitteet olivat alussa tyydyttävät. Koulun paikka oli kaunis, mutta lasten leikkialue oli pieni. Rakennuksista saunan ja pesutuvan rakentamiseen kunta myönsi varat vasta 1914. Oppilaiden koulupuutarhaa ei ollut vielä 1915. Pieniä perusparannuksia tehtiin kaiken aikaa. Piha-alueen tasoitus, säleaidan rakentaminen, rakennuksen ulkomaalaus ja ulkokäymälöiden kunnostus toteutuivat toinen toisensa jälkeen. Syksyllä koulurakennus oli kunnossa. Keväällä 1918 koulu sai huippuarvostelun: ulkoiset olot olivat ihanat ja valoisat.

Opetuspuolen asioissa tarkastajan ei tarvinnut kovinkaan usein kääntyä johtokunnan puoleen. Keväällä 1913 ja syksyllä 1916 tarkastaja kehotti johtokuntaa täydentämään havaintovälinekokoelmaa. Syksyllä 1917 tarkastaja lähetti johtokunnalle kirjeen, jossa hän kehotti ryhtymään toimenpiteisiin koulutilojen laajentamiseksi ja toisen opettajan palkkaamiseksi. Johtokunta oli kuitenkin ennättänyt hoitaa jo asian kuntoon siirtämällä liiat oppilaat naapurikouluihin. Arkiston hoidosta tarkastaja joutui useita kertoja antamaan johtokunnalle huomautuksia.

Koulu oli suljettuna ainakin kaksi kertaa 1910-luvulla. Vuonna 1913 koulu suljettiin koko joulukuun ajaksi sikotautiepidemian vuoksi. Keväällä 1918 koulu jouduttiin sulkemaan 21.2. – 15.4. väliseksi ajaksi kapinaliikkeen vuoksi.

Lastenkoulu toimi alussa syksyllä kolmesta viiteen viikkoa. Myöhemmin lastenkoulu lyheni kahteen viikkoon. Kansakoulun lukuvuoden pituus oli vastaavasti 31 – 36 viikkoa. Työpäiviä lukuvuodessa oli keskimäärin 184. Viikkotuntien määrä oli alussa 34, mutta yleensä kuitenkin 30 tuntia viikossa.

Opettaja

Johtokunta suunnitteli ensin Smedsbyn kansakoulun opettajaksi miesopettajaa. Ajatuksesta luovuttiin naisopettajan alemman palkkauksen ja odotettavissa olevien pienempien asumiskustannusten vuoksi.. Opettajaksi valittiin viiden hakijan joukosta Mankkaan kansakoulun opettaja Jenny Weurlander.

Tarkastajan lokakuussa suorittaman ensikäynnin aikaan opetus ei ollut vielä järjestyksessä. Alussa oli pieniä viiveitä koulutilojen valmistumisessa ja hankinnoissa. Tarkastaja oli kuitenkin tyytyväinen opettajan opetukseen.

Keväällä 1912 kaikki näytti paremmalta. Opetus luisti. Se oli kielellisesti ja asiallisesti täysin tyydyttävää, joskin hieman hidasta. Tulokset läksyaineissa ja laskennossa olivat hyviä. Oikeinkirjoituksessa oli havaittavissa jälkeenjääneisyyttä. Oppimistulokset olivat kuitenkin melko hyviä. Kouluvihkojen, piirustusten ja käsitöiden suorituksissa oli eroja. Opettaja sai muistutuksen siitä, että oikeinkirjoitusta olisi pitänyt opettaa rationaalisemmin.

Oliko kysymyksessä tarkastajan vaihtuminen, sillä keväällä 1913 tarkastajan antama kritiikki oli aikaisempaa kovempaa. Huomautuksia tuli uuden läksyn valmistelussa, sillä se tapahtui liian nopeasti, eikä riittävän havainnollisesti. Ja opetus oli pääasiassa kyselyä, vailla havainnollisuutta, muodollisesti tyydyttävääkin, mutta ilman elävää sisältöä.

Jenny Weurlanderilla oli myös veistonopettajan pätevyys ja muutamat työt kohottivat hänen arvoaan tarkastajan arvioinnissa.

Keväällä 1914 tarkastaja puuttui opetusjärjestelyihin. Opetustunnit eivät olleet kohdallaan. Opetus oli keskinkertaista. Laskennossa opetustuloksissa oli toivomisen varaa. Oppilaiden käsialatkin olivat huonoja. Myönteisiä puolia tarkastaja näki opettajan ja oppilaiden keskinäisissä sydämellisissä suhteissa.

Syksyllä 1915 tarkastaja sai aiheen huomauttaa opettajaa siitä, että tämä piti veistoa ja tyttöjen käsitöitä samanaikaisesti. Näin ei saanut tapahtua. Vielä enemmän tarkastajaa tällä kertaa hämmästytti opettajan puutteelliset historian tiedot, tämän pitäessä historian oppituntia. Tällä kertaa veiston opetus oli täysin arvotonta historiaan verrattuna.

Opettaja Weurlander oli aina lujille tarkastajan käyntien aikana. Tarkastajan arviointi muuttui hieman myönteisemmäksi vuosina 1918 – 1919. Opettajan ja oppilaiden hyvistä keskinäisistä suhteista huolimatta tarkastaja näki oppilaat levottomina ja luonteenkasvatuksen tarpeessa olevina.

Jenny Weurlander oli ainakin pariin otteeseen virkavapaalla osallistuen opettajien yliopistollisille jatkokursseille.

Oppilaat

Ensimmäisenä lukuvuotena koulussa oli 40 oppilasta. Seuraavina vuosina määrä vaihteli tämän ja 54:n välillä. Koulun koko oppimäärän suorittaneiden nuorten määrä oli nousussa. Heti ensimmäisenä vuonna päästötodistuksen koulusta sai 6 oppilasta. Seuraavina vuosina päästötodistuksen sai keskimäärin kahdeksan oppilasta.

Lukuvuonna 1912 -13 koulu sai Furuhjelmin palkinnon.

Varattomat oppilaat saivat koulukirjan ja välttämättömät koulutarvikkeet ilmaiseksi. Vuodesta 1917 alkaen koulu kamppaili oppilaiden päiväaterian puolesta. Useina talvikausina siinä olikin menestystä sikäli, että lähes kaikki oppilaat saivat lämpimän aterian päivittäin. Vuoden 1918 talousarviossa oli melkoinen summa varattu maidon hankintaan koululaisille.

Vaikka tarkastajan arvioinnin mukaan oppilaat olivat vähän vallattomia ja levottomia, vakavia rikkomuksia koulussa ei esiintynyt. Johtokunnan pöytäkirjoista ei löydy yhtään merkintää oppilaiden rankaisemisista.