Koulun perustaminen ja hallinto

Albergan säteritilan omistaja, helsinkiläinen kauppiaan leski Amalia Kiseleff perusti säteritilalleen ruotsinkielisten ja suomenkielisten alustalaistensa lapsille ”Alberga privata Folkskola” eli yksityisen kansakoulun vuonna 1881. Opetus oli kaksikielistä vuoteen 1893, jolloin koulu siirtyi kunnalle. Samalla koulu alkoi saada valtionapua. Siihen saakka koulu toimi vaatimattomissa puitteissa, sillä ei ollut myöskään johtokuntaa, vaan opettaja hoiti koulua hyvässä yhteishengessä rouva Kiseleffin kanssa.

Rouva Kiseleff tarjosi keväällä 1893 koulua toistamiseen kunnalle ja lupasi samalla Espoon kunnan käyttöön kolmeksi vuodeksi ilman korvausta opetustilat, opetusvälineet ja opettajan asunnon. Kuntakokous päätti hyväksyä tarjouksen ja valitsi ylimääräisessä kokouksessa heinäkuussa 1893 koululle kuusijäsenisen johtokunnan, jonka puheenjohtajaksi tuli Amalia Kiseleff. Hänen jälkeensä oli muutamia lyhytaikaisia puheenjohtajia, kunnes puheenjohtajaksi tuli H. Nymalmi 1910-luvun alkupuolella

Koulun hallinto siirtyy kunnalle

Koulun siirryttyä kunnalle tiloja suurennettiin ja korjattiin. Amalia Kiseleff kuoli vuonna 1901. Hän oli määrännyt, että koulu voi olla vanhassa Albergassa hänen kuolemansa jälkeen kaksi vuotta. Hän oli myös lahjoittanut uutta kansakoulua varten tontin. Uusi kunnan rakentama koulutalo valmistui 1902. Uudessa rakennuksessa oli koululuokka, eteinen ja opettajan asunto. Koulutontilla oli omenapuutarha ja perunamaa. Kaivo, sauna ja pesutupa puuttuivat. Aita koulun ympärille saatiin 1903. Pihaan rakennettiin kaivo ja kellari, molempiin tuli vesi, ja käyttövedeksi tarkoitettu kaivovesi oli juomakelvotonta. Koulurakennus osoittautui myös pian pieneksi.

Keväällä 1905 tarkastaja huomautti koulun johtokuntaa yli 50 oppilaan luokkakoosta. Syksyllä tarkastaja kehotti lisäämään opettajavahvuutta. Kun vuonna 1906 kouluun palkattiin toinen opettaja, hänen luokkahuoneenaan oli koulun eteinen.

Syyskuussa 1916 koulu oli viikon ajan evakossa Thorstorpissa, koulun ollessa venäläisen sotaväen hallussa. Koulun alue joutui vallitöiden ja kaivausten vuoksi täydellisen hävityksen kohteeksi. Vielä keväällä 1918 koulu oli kiinni lähes pari viikkoa sodan vuoksi. Sotatilanteen jälkeen koulua kunnostettiin jonkin verran, mutta suurempi remontti tehtiin vasta 1920-luvun alussa.

Lastenkoulu ei aina toiminut kansakoulun yhteydessä koska läheisyydessä sijaitsi kiinteä småbarnsskola. Pientenlasten koulu siirrettiin ensin Mäkkylän kartanoon. Thorstorpiin koulu siirrettiin 1911, jossa sen toiminta lopetettiin vuonna 1917..

Koulun toiminta

Aivan alkuaikojen työajoista ei ole tarkkoja tietoja. 1890-luvulta alkaen kouluvuoden pituus oli 30 – 32 viikkoa.  Lastenkoulua, silloin kun se vielä oli vanhassa kartanossa, pidettiin syksyllä 4 -6 viikkoa, joskus koko talven ajan kymmenisen tuntia viikossa. Lastenkoulun siirryttyä kiinteän lastenkoulun yhteyteen kansakoulun lukuvuosi kesti keskimäärin 36 viikkoa. Työpäivien määrä vaihteli 173:n ja 203:n välillä. Viikkotunteja oli 30:sta 32:een.  

Opettajat

Opettajina vuoteen 1925 ennätti toimia viisi Tammisaaren seminaarista valmistunutta opettajaa.  Useimmat viipyivät vain lukuvuoden tai kaksi. Vuosina 1881 – 1883 opettajana oli Matilda Holm. Lukuvuoden 1883 – 84 koulua hoiti Hilma Bolin.  Seuraava oli Elin Lindroth, hän oli Albergassa vuosina 1884 – 90 ja 1896 – 1925. Vuosien 1890 – 1896 ajan opettajana oli Turusta kotoisin oleva Aina Ljungberg.

Oppilaat

 Lastenkoulussa 1880-luvulla kävi muutamia lapsia vuosittain. Kansakoulun vuotuinen oppilasmäärä oli keskimäärin 18. Kielijakauma suomen- ja ruotsinkielisten oppilaiden välillä vaihteli vuosittain. Lukuvuonna 1885 - 86 koulussa oli 17 suomenkielistä ja 7 ruotsinkielistä. Seuraavina vuosina suhde vaihteli seuraavasti: 6 – 13, 12 – 5, 11 – 5, 14 – 8 ja 13 – 7. Suomenkieliset lapset olivat enemmistönä. Koulu muuttui kokonaan ruotsinkieliseksi lukuvuoden 1903 alussa. Oppilasmäärät kasvoivat lukuvuoden 1903 – 04 19:stä lukuvuoden 1907 – 08 64:ään  oppilaaseen.

Ensimmäiset kaksi oppilasta saivat päästötodistuksen keväällä 1887 ja seuraavat kaksi keväällä 1889. Keväällä 1891 annettiin päästötodistus jo viidelle oppilaalle. Siirryttäessä 1900-luvun puolelle päästötodistusten saajia keväisin oli jopa 16 oppilasta kerrallaan. Keskimäärin päästötodistuksen sai 7 oppilasta vuodessa. Joskus tarkastajat olivat huolissaan siitä, että oppilaat keskeyttivät koulun toisen osaston jälkeen.

Kunniakkaan Furuhjelmin palkinnon koulu sai ainakin vuonna 1905.

Rangaistuksia vuosikymmenien aikana on jaettu useita. Tavallisimmin ne ovat olleet koulusta erottamisia, joko määräaikaisia yhden viikon, kuukauden tai lukukauden mittaisia. Ankarinta rangaistusta, koulusta erottamisia on käytetty myös. Rangaistuksen syinä kerrotaan olleen tottelemattomuuden.