Koulun perustaminen ja hallinto 

Vuoden 1898 piirijakoasetuksen mukaisesti toteutetun järjestelyn jälkeen autonomian ajalla Espoossa rakennettiin enää kaksi ruotsinkielistä kansakoulua: Köklaks ja Smedsby. Ruotsinkielisen väestönosan kansakoulujen määrä suhteutettuna väestön lisääntymiseen alkoi olla riittävä. Itsenäistymisen jälkeen väestömäärän kasvu Espoossa perustui suomenkielisen väestön muuttoliikkeen voimistumiseen. 

Köklaksin eli Åminnen koulun perustaminen tuli ajankohtaiseksi siinä vaiheessa, kun Träskbyn kansakoulussa oppilasmäärä kasvoi niin suureksi, että kaikki oppilaat eivät mahtuneet samaan kouluun. Kuntakokous päätti kesäkuussa 1906 perustaa uuden koulun ja sijoittaa sen Kauklahden rautatieaseman seudulle. Koulu aloitti syksyllä 1906 tilanomistaja M. Hagmanilta vuokratussa ”Saka hemmanissa”, eli samassa, missä suomalainen yksityinen kansakoulu oli toiminut aikaisemmin. Johtokunnan puheenjohtajaksi, sihteeriksi ja taloudenhoitajaksi valittiin maanviljelijä A. Berglöf, joka toimi puheenjohtajana uuden kansakoululain voimaan tuloon saakka. 

Koulutilat osoittautuivat Saka hemmanissa ahtaiksi ja puutteellisiksi, eikä koulun yhteyteen saatu järjestettyä opettajalle asuntoa. Poikien käsityöopetuksen kannalta tärkeä veistosali onnistuttiin vuokraamaan jonkun matkan päästä syksyllä 1908. Johtokunta anoi kunnalta uutta koulua jo kesällä 1908. Kunta ei hyväksynyt johtokunnan esittämää uuden koulun paikkaa. 

Kunnan valitsema koulun paikka oli ”Kurtby Malm hemmans mattåker”. Uuden koulutalon, Köklaksin kansakoulun, vihkiäiset olivat 12. lokakuuta 1910. Jo koulun valmistumisen yhteydessä koulutiloihin saatiin riittävä kalustus veistonopetustiloja myöten. Uutuutena joihinkin luokan ikkunoihin oli asennettu ns. terveysikkunat. Puuttuvat sauna ja pesutupa oli suunniteltu rakennettavaksi syksyllä 1911. Maataloustyöt kuuluivat kesän 1913 ohjelmaan. Kesällä 1014 koulun ympärille oli istutettu jo omenapuita ja pensaita. Navetta, rehusuoja ja sian kasvatussuoja olivat opettajan toivomuksia. Koulun oppilaspuutarha oli tässäkin koulussa viimeisiä ja puuttui vielä 1919. 

Koulu alkoi syksyllä lastenkoululla, jota pidettiin 1910-luvun puoliväliin, jolloin paikkakunnalle perustettiin pikkukoulu. Kansakoulu toimi tämän jälkeen 36-viikkoisena. Samalla vuosittainen työpäivien määrä nousi kahteen sataan.

Keväällä 1920 johtokunta ehdotti, että koulurakennuksen vintille rakennetaan pikkukoulua varten luokkahuone ja opettajan asunto. 

Koulun aloittaessa valtionapu oli 283 mk. Tilanne korjaantui pian ja 1910 valtionapu oli jo 1200 mk. Kunnan osuus oli tuolloin 1400 ja oppilailta peritty osuus 92 mk. Vuonna 1920 valtionapu oli 1413 mk. Kunta maksoi koulukustannuksia 1800 mk. 

Tarkastajien käynneistä ja johtokunnan tapaamisista on merkintöjä vuodesta 1906 alkaen. Merkinnöissä on sekä myönteisiä arviointeja että huomautuksia. Tavallisimmat johtokunnan saamat huomautukset koskivat opetus- ja havaintovälineiden hankintoja. Veistosalin höyläpenkit ja työvälineet olivat alussa tarkastajan muistilistalla. Rakennusten kunto ja sisätilojen siisteys antoivat vuosien mittaan aihetta huomautuksiin. Ulkorakennuksista erikoisesti ulkokäymälät olivat tarkastajien valvonnassa ja antoivat usein aihetta huomautuksiin.

Opettajat

Köklaksin kansakoulun ensimmäinen opettaja H. Weckström oli syntyperäinen espoolainen, Uudenkaarlepyyn seminaarista keväällä 1902 valmistunut innokas opettajan alku. Hän aloitti väliaikaisena ja vakinaistettiin jonkun ajan kuluttua. Hän perehtyi työhönsä huolella, noudatti siisteyttä ja sai tarkastajaltakin parin kouluvuoden jälkeen hyvän arvostelun.

Toiseksi opettajaksi valittiin 15 hakijan joukosta helsinkiläinen, Tammisaaren seminaarista keväällä 1903 valmistunut Anna Söderlund. Hänen opetuksensa oli tarkastajan arvion mukaan selvää ja tunnollista. Molemmat opettajat saivat tarkastajalta hyvät arvostelut, mutta Anna Söderlundin opetustaitoa tarkastaja kehui hivenen paremmaksi ja hänen oppilaitaan kehittyneemmiksi. 

Keväällä 1914 opettajien opetuksesta annettiin tarkempi analyysi. Opettaja Weckströmin opetus arvioitiin moderniksi ja älyllisesti vireäksi. Kysymykset olivat omiaan herättämään oppilaiden huomion ja kehittämään heidän arvostelukykyään. Oppilaiden oppimiskyky oli hyvä, kirjalliset tehtävät olivat ansiokkaita ja veistotyöt huolellisesti tehtyjä. 

Anna Söderlund oli tarkastajan mielestä eloisa ja hänellä oli harvinaisen hyvä kyky innostaa oppilaitaan. Läksyjen valmistaminen oli huolellista. Aineet olivat hyviä. Oppilaat käyttäytyivät kiltisti, olivat pirteitä ja poikkeuksellisen hyvin kehittyneitä. 

Weckström sai keväällä 1913 johtokunnalta huomautuksen pitkistä poissaoloista., sillä koulusta piti huolehtia loma-aikoinakin. Wekström kai valitti mielestään kohtuuttomasta huomautuksesta kouluhallitukseen, koska tarkastaja pyysi asiasta johtokunnan lausunnon. Wekström anoi pian sen jälkeen kesäksi 1913 virkavapautta ulkomaan matkaa varten. Kesällä 1916 Weckström anoi virkavapautta enintään kahdeksi lukuvuodeksi. Tältä virkavapaalta hän ei palannut enää Köklaksin kouluun. 

Myös Anna Söderlund anoi virkavapautta lähes jatkuvasti. Tarkastajan päättelyn mukaan opettajien keskinäiset välit eivät olleet hyvät. 

Weckströmin sijaiseksi tuli ahvenanmaalainen A. Lundberg, joka oli valmistunut Uudenkaarlepyyn seminaarista keväällä 1913. Hänet valittiin vakinaiseksi opettajaksi kesällä 1917. Lundbergin opetusta tarkastaja piti kuivana ja mekaanisena, jopa yksipuolisena ja väsyttävänä, mikä näkyi aluksi oppimistulosten heikkenemisenä. Kolmen vuoden kuluttua Lundbergin opetus oli tarkastajan arvion mukaan parantunut huomattavasti, mikä oli todenettavissa myös oppilaiden oppimistuloksissa. 

Oppilaat

Koulun alkaessa oppilasmäärä oli 35, mutta määrä kasvoi nopeasti ollen keskimäärin 57 oppilasta lukuvuodessa. Päästötodistuksen sai vuosittain muutama oppilas. Kevät 1921 oli yksi parhaimmista, sillä päästötodistuksen sai tuolloin 13 oppilasta. Käsitöiden opetus koulussa oli tasokasta ja koulua palkittiin kolme kertaa Furuhjelmin palkinnolla.

Koulun oppilaissa oli vähävaraisia, joille koulun puolesta tuli järjestää tarvittavat avustukset. Tavallisimmin kysymyksessä olivat koulutarvikkeet: koulukirjat, vihkot ja kirjoitusvälineet. Ne annettiin joko omaksi tai lainaksi. Käytössä kuluneet kirjat ja käyttöesineet annettiin omaksi. 

Oppilaiden poissaolojen tavallisimpina syinä olivat sairaudet. Tarttuvat tuli- ja tuhkarokkoepidemiat aiheuttivat joskus koulun määräaikaisen sulkemisen kesken lukukauden.

Myös rangaistuksista on merkintöjä. Esimerkiksi talvella 1912 yksi oppilas erotettiin koulusta lukukaudeksi ja kaksi oppilasta kahdeksi viikoksi. Nämä rangaistukset oli määrätty annettaviksi näpistelyistä. Yhdeltä koululaiselta oli viety sukset, yhdeltä koulueväät ja yhdeltä 15 pennin taskurahat.