Helena Kilpeläinen muistelee

Lapsuudesta aikuisuuteen

Olen syntynyt vuonna 1953 espoolaiseen ruotsinkieliseen perheeseen. Omaa sukua olen Wickström. Vanhempani asuivat Bembölessä. Bembölen Varuboden oli äitini työpaikka ja isäni oli Espoon kunnan palveluksessa. Isäni vanhemmat asuivat Pitkäniityssä, Bembölestä Turun suuntaan kolmen kilometrin päässä. Minä olin pääasiassa heidän hoidossaan senkin jälkeen, kun aloitin kansakoulun.

Ruotsinkielisen perheen lapsena kävin ruotsinkielisen kansakoulun sekä ruotsinkieliset tyttökoulun ja kauppaopiston. Merkonomin tutkinnon suoritettuani 1974 aloitin työelämäni silloisessa Espoon kunnalliskodissa Träskändan kartanossa. Olen ollut koko työaikani samassa työpaikassa. Kunnalliskodista tuli vuosikymmenien kuluessa Auroran vanhainkoti ja sittemmin nykyinen Aurorakoti, josta siirryin eläkkeelle joulukuussa 2013.

Kansakoulun aloitin syksyllä 1960. Ensimmäinen kouluni oli Bemböle folkskola, jossa kävin neljä vuotta. Syksyllä 1964 luokkani siirrettiin Lagstad folkskolaan, jossa kävin yhden vuoden. Tämän jälkeen aloitin Helsingissä kuusivuotisen ruotsinkielisen tyttökoulun. Sen jälkeen suoritin Helsingissä ruotsinkielisessä kauppaopistossa ”Lilla Hanken” merkonomin tutkinnon. Valmistuin keväällä 1974. Avioiduin Eino Juhani Kilpeläisen kanssa vuonna 1973. Perheeni on tavallaan kaksikielinen. Lapseni ovat käyneet saman Bembölen koulun kuin minä aikoinani.

Muistoja kansakouluvuosilta

Bemböle folkskola on Espoon ensimmäinen kivirakenteinen kansakoulurakennus, joka valmistui vuonna 1923. Kaksikerroksisen rakennuksen päätyosassa oli minun kouluaikanani henkilökunnan asunto. Kouluosassa ensimmäisessä kerroksessa oli opettajainhuone ja keittiötilat. Yläkerrassa oli kolme luokkahuonetta. Koulussa oli kaksi alakansakoulu- ja neljä yläkansakoululuokkaa. Jokaisessa luokkahuoneessa oli opettaja ja hänellä kahden luokan oppilaat. Luokkahuoneisiin mahtui noin 20 oppilasta. Aidatun piha-alueen yhdellä sivustalla oli käymälärakennus, jossa oli opettajien sekä tyttöjen ja poikien ulkokäymälät.

Vaikka minun koulumatkani vanhempieni kodista oli ollut hyvin lyhyt, halusin asua isovanhempieni luona Pitkäniityssä. Koulumatka sieltä oli noin kolme kilometriä. Kuljin matkan kävellen ja vaihdellen bussilla Turuntietä pitkin. Joskus pimeinä aamuina pappa saatteli minua. Minä en kai saanut kulkea pyörällä tai suksilla sen vuoksi, että reitti oli liikennöity ja sen vuoksi vaarallinen.

Koulussa opettajia kunnioitettiin ja teititeltiin. Vielä tyttökoulussakin opettaja oli auktoriteetti. Oppilaiden pukeutuminen oli vapaata. Päihteiden käyttöä ei koulussa ollut.

Mieleeni ei ole jäänyt mitään kielteisiä muistoja. Jotain pientä nahinaa oli poikien kanssa. Minulla oli pitkät hiukset, ja joskus he vetivät letistä, mutta saivat heti takaisin. Minä olin kookas ja minun käteni yltivät huitaisemaan kauas.

Vanhempieni suhteesta opettajiin tai yleensä koulunkäyntiini ei minulla ole muistikuvaa. Ehkä yhteydenpitoa ei ollut. Äitini kuoli maaliskuun 5. vuonna 1962. Minä olin silloin alakoulun toisella luokalla. Muistan niistä tapahtumista vain vähän. Hautajaisissa minulla oli valkoinen baskeri ja valkoinen kaulaliina. Isä muutti meille mummun ja papan luokse Pitkänniittyyn äidin kuoleman jälkeen. Pappa kuoli äkillisesti 1969. Jäimme asumaan kolmestaan.

Koulun muusta henkilökunnasta muistan, että koulussa oli oma keittäjä. Me ruokailimme luokissa. Ensimmäinen käsityö, jonka koulussa teimme, oli ruokaliina, joka laitettiin pulpetin kannelle ruokaillessamme.

Kouluajalta minulla on säilynyt yksi pitkäaikainen ystävyyssuhde. Se on jatkunut koulun jälkeen läheisenä työsuhteena Auroran vanhainkodissa.

Kansakoulussa koulupäivät alkoivat tavallisesti aamuisin kello 9 ja kestivät tavallisesti klo 2:een iltapäivällä. Kansakoulussa opetettiin laskuoppia, uskontoa, käsitöitä, kasvioppia, historiaa, maantietoa, äidinkielioppia ja kaunokirjoitusta. Ensimmäiset oppikirjani alaluokilla olivat aapinen ja laskuoppi.

Koululäksyt tein itse. Ja kaikista kouluun liittyvistä asioista huolehdin itse. Joskus joitakin tehtäviä ratkottiin kavereiden kanssa yhdessä.

Kansakouluajalta käsitöistä on jäänyt mieleeni ensimmäisenä työnä tehty ruokaliina. Virkattu patalappu ja kaulaliina tulevat mieleen. Tyttökoulussa me kudoimme jo kangaspuilla.

Liikuntaharrastuksista on jäänyt muistiini pallopelit. Minä en harrastanut hiihtoa enkä luistelua. Koulun välitunneilla, jotka olivat noin 10 – 15 minuutin pituisia, me hyppäsimme narua ja ruutua. Palloleikit piha-alueella oli kielletty. Koulun piha-alue oli aidattu. Aitauksen ulkopuolelle emme saaneet mennä, sillä koulu sijaitsi liikenneväylien risteyksessä.

Terveydenhuolto oli järjestetty niin, että läheisen Karvasmäen kylässä Glimsin tiloissa oli terveydenhoitajan toimipiste, jossa me kävimme rokotuksissa, hammaslääkärissä ja lääkärintarkastuksissa.

Koulun syyskausi päättyi aina joululomaan. Muistaakseni joululoma oli noin parin viikon mittainen. Joululomalle lähdettäessä meillä oli joulujuhla, johon olimme harjoitelleet jouluaiheista ohjelmaa. Meillä koulussa vietettiin myös Lucia-juhla. Minä olin kerran Lucia-neitona. Minun pitkät hiukseni oli kammattu auki ja pääni päällä oli kruunu, jossa oli aidot steariinikynttilät.

Pääsiäisen aikaan oli lyhyempi loma. Kesälomalle lähdettäessä oli koko koulun yhteinen kevätjuhla. Kesäloma oli pitkä. Se alkoi kesäkuun alussa ja päättyi elokuun lopussa.

Minulla on kouluajalta vain hyviä muistoja. Koulunkäynti oli minulle helppoa, osittain siksi, että minulla oli hyvä muisti. Oppiminen oli sen vuoksi helppoa. Oppimiseen vaikutti tietysti myös opettajan tapa esittää asiat.

Min första skola

Bemböle folkskola ligger i Bemböle i Esbo. Skolan ligger i korsningen av den historiska Kungsvägen och Åbovägen. Skolhuset byggdes år 1923 och har sedan dess varit landmärke för byn.

Jag började min skolgång år 1960 i Bemböle folkskola. Skolan hade sammansatta klasser då och det arbetar i dag ocksån med sammansatta klasser.

Mina två barn har också börjat sin skolgång i Bemböle skola. Det är tryggt och bra med små skolor för barnen, hoppas att skolan ännu får undervisa barn i många år in i framtiden.